Pitäisikö välillä vaan olla hiljaa?

Pohdin pari kertaa eilen tuon otsikon kysymystä ja hetken mietin koko Mielipidemaanantain vetämistä pois blogista jatkossa. Oli aika hurja pyöritys, kun soitti milloin kukakin ja viestejä pommitettiin niin meiliin kuin puhelimeen. Aikamoista! Päivän mittaan tuli yli 1200 viestiä Instagramissa, joista negatiivissävyiset on laskettavissa sormin, eikä edes varpaisiin tarvii turvautua.

Keskusteluahan syntyi niin iltapäivälehtien kommenttiosioissa, muiden bloggaajien vastineilla kuin tietenkin keskustelupalstoilla ja Facebookinkin ryhmissä. Joihinkin minua tägättiin, iso osa on varmaan mennyt multa ohi. Fiilis on kuin olisi myrskyn silmästä selvinnyt. Aika lailla ymmärrän millaista kunnon julkisuusmylly tuntuu paitsi että tää oli siltikin vielä hyvin kevyttä siihen, mitä todelliset julkkikset joutuvat kestämään. Aika kovia tyyppejä, nostan hattua.

Vaikka päivä oli aika raskas kun oli puhelin tauotta mölisemässä kymmenen tuntia, niin se oli myös todella todella hieno päivä. Sain niiiiiiiiii älyttömästi positiivista palautetta, ettei tosikaan! On siellä toki jokunen soraääni joukossa, mutta niiden vähyys yllätti itsenikin. Mielipideasioitahan nämä ovat, ja mielipide-eroja on asiasta kuin asiasta. Jotkut ilmaisevat ne asiallisemmin, toiset eivät, mutta sekin on jokaisen oma juttu. En minäkään oo varmasti blogihistoriani aikana ollut esimerkillinen monessakaan asiassa, mutta koko ajan kasvaa, oppii ja kehittyy.

Mutta palatakseni itse otsikkoon… Ei. Sitä tekee ihan tarpeeksi moni. Siinä on mun vastaus. Mielipidemaanantait tulee jatkumaan silläkin hiton riskillä, että oon joka viikko iltapäivälehtien hampaissa. Jos aletaan mennä kohti maailmaa, jossa ihmiset kokevat painetta vaieta asioista, koska heillä on asiaan yhteiskunnallisesti hyväksytystä linjasta poikkeava mielipide, ollaan lähellä tietynlaista henkistä sensuuria. Ei uskalla sanoa mitään, ettei lynkata. Tää on mun mielestä jo nyt ilmiö, joka vaivaa Suomessa monella tasolla, erityisesti esim. politiikassa. Mitä nyt tuota saamaani palautetta hieman pohdin, niin tässä tapauksessa kirjoittamani asia ei tuntunut olevan kovinkaan unpopular view, vaan päinvastoin laajalti löytyi ihmisiä, jotka ovat vahvasti samaa mieltä ja kiittelevät rohkeudesta, sillä itse ei uskalla.

Mitä ei ymmärretä usein on se, että tiettyjen asioiden tukahduttaminen ei vaan onnistu tai se ei ainakaan palvele tarkoitusta. Jos kehopositiivisuusasioiden lieveilmiöistä puhuttaessa meuhkataan ja yritetään vaientaa kaikki vähääkään negatiivisemmat näkökannat, ei koskaan saada hedelmällistä keskustelua, vaan molemmin puolin katkeraa ihmismassaa, joka ei koskaan löydä kompromissia.

Sen lisäksi, että en tule taipumaan siihen muottiin, mihin jollain pienen ryhmän paineella minua yritetään vaientaa, en tule myöskään pyytämään anteeksi. Minulla ei ole mitään anteeksipyydettävää. Iltalehtien raflaavista otsikoinneista ja valikoitujen pätkien antamasta kuvasta huolimatta mulla ei ole mitään anteeksipyydettävää. Tekstini on minun perusteltu mielipiteeni tästä ilmiöstä, eikä tekstini ole loukkaava ketään kohtaan, ellei sitä väkisin sellaiseksi halua vääntää. Seison sen takana, kuten ylipäätään seison blogitekstieni, mainostamieni yritysten ja blogini sisällön takana. Ja tulen tekemään näin jatkossakin.

Ja iso iso kiitos tästä kuuluu teille! Eilinen viestimäärä Instagramissani, meilissäni ja monessa muussa paikassa kertoi mulle sen, kuinka iso osa teistä seisoo mun takana ja kuinka iso osa teistä todella tukee mua. Se oli niin järkyttävän hienoa seurattavaa, etten oikein osaa edes kiittää tarpeeksi, kun olo on vähän sanaton. Te olette parasta!

Yhä uudelleen viesteissänne toistui ajatus siitä, että on ihanaa, että uskallan sanoa asioita ääneen, vaikka kaikesta ei olisikaan aina samaa mieltä. Eilisen jälkeen ymmärrän yhä enemmän sitä, miksi moni bloggaaja ei uskalla tai yksinkertaisesti jaksa puhua suoraan. Se vei multakin eilen kokonaisen työpäivän. Mutta teiltä saamani palautteen perusteella se oli ehdottomasti sen arvoista 🙂

Kiitos!

Kommentit (52)
  1. Moottoritie on kuuma
    12.7.2018, 07:50

    Hei Anna, seurasin eilistä kohua mielenkiinnolla sivustakatsojana. Olen itsekin ylipainoisena henkilönä pohtinut joskus samaa kuin pohdit itse kirjoituksessasi. Keskustelun seuraamisen jälkeen (ja kun koitin aktiivisesti jättää huomiotta tunneryöpyn aiheuttamat liioittelut keskustelussa puolin ja toisin) ymmärsin kuitenkin, että olen itse käsittänyt koko kehopositiivisuuskäsitteen väärin. Ja sitä nuo soraäänet koittivat kommenteissa tuoda välillä ehkä vähän turhan painokkaasti esiin. Keskustelu vaan olisi ehkä onnistunut hieman paremmin, jos oltaisiin enemmän koitettu rakentaa siltoja kuin ampua ritsoilla barrikadien takaa. Onneksi instakeskustelun viimeiset kommentit alkavat jo olla rauhallisempia ja siellä useampi henkilö selittääkin tuon käsitteen tosi hyvin. Myös Putkosen Leenan tämänpäivän kolumni ottaa hyvin kantaa asiaan: https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005751553.html

    1. Niin, itse olen ymmärtänyt kyllä aatteen ajatukset oikein, mutta toin esille niissä potentiaalisesti kytevät lieveilmiöt ja se miten ideologia on omittu vain yhdelle ryhmälle ja miten tuota aatetta väärinkäytetään omien tarkoitusperien ajamiseksi. Ollaan olevinaan bopo, mutta ei olla kuitenkaan. En voi esim. laskea mua vastaan hyökännyttä Elsaa todella aatteen edustajaksi, jos samaan syssyyn mun sanojen painoarvoa määrittää mun normaalipaino. Tää ei oo bopon ideologian mukaista.

      1. Oi mutsi mutsi-Elsa ei ”hyökännyt”, vaan kirjoitti hyvin perustellun vastineen mielipidekirjoitukseesi. Käytit sananvapauttasi, joten kanna nyt vastuu. Päinvastoin kun annat ymmärtää, et tuonut mitään uutta käsiteltyyn aiheeseen vaan kuljet valtavirran mukana. Lisäksi, varmasti tiesit, että kirjoituksesi aiheuttaa myös kritiikkiä. Ihmettelenkin, miksi koit tarvetta julkaista tämän päivän postauksen ja todistella saamaasi positiivista palautetta. Tai että käyt muissa keskusteluketjuissa kiittelemässä vain niitä, jotka ovat kanssasi samaa mieltä.

        1. En ota mihinkään muuhun kantaa kuin siihen, että käyn kiittämässä heitä, jotka ovat uhmanneet tietynlaisia persoonia ja puolustaneet minua. Sen olen heille velkaa. Aikaa mulla ei suinkaan ole vielä lisäksi vääntää kaikkien heidän kanssa, jotka haluavat minua tulkita läskivihaajaksi. Se olkoot heidän oikeutensa, enkä lähde heidän kanssa asiasta vääntämään 🙂

        2. Ai ei hyökännyt? Mitä sitten kommentti hoikka valkoinen heteronainen oli? Ei ainakaan hyväksymistä, toisen mielipiteen kunnioittamista, erilaisuuden arvostamista saatika 2018 luvun bodypositivea.

          1. Moottoritie on kuuma
            13.7.2018, 18:09

            Se on itseasiassa lause joka tulee käsittääkseni suoraan Bopo aatteen historiasta. En tätä itsekään tiennyt ennen kun asiaa tarkemmin tämän keskustelun johdosta tutkin. Tässä yhteydessä tuo toki vaikutti turhan hyökkäävältä, kun taustaa ei heti selvennetty.

  2. ️ kiitos tästä blogista ja ennen kaikkea näistä mielipide maanantai-postauksista, vaikka heikkoa hirvittääkin toi kommentointi mitä itekin seurasin lähinnä kyyneleet silmissä miettien että miten ihmiset jaksaa/osaa ymmärtää väärin niinkin hyvin perusteltua tekstiä. Mä oon suhteellisen tuore lukijana mutta sun tekstit ja instagram ilahduttaa jatkuvasti visuaalisuudella ja kauneudella sekä hyvillä teksteillä 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *