Pitkänallen metsästystarina

Tää päivä alkoi murhan suunnittelulla / avioeropapereiden täyttämisajatuksilla. Arvatkaas miksi? No, sanotaan vaikka, että meillä oli pieni nallegate täällä. Dantella on kaksi sellaista nalle-lelua, joista toinen on rättinalle ja toinen rättinalle, jolla on jalat. Nää hän on ristinyt Pitkänalleksi ja Pikkunalleksi. Aina ajoittain nallet on kokenu inflaation, mutta sitten on kausia, että näitä nalleja pitää olla molemmat unikavereina, muuten ei tuu uni. Nyt on ollut joku parin viikon kausi, että näihin nalleihin on vahva kiintymys, eikä ees muuten mut just uniaikaan. Ne pitää olla. Molemmat oli Kreikassa mukana ja molemmat pitää saada olla kaikilla unilla. Okei. Joskus muutama kuukausi sitten yksi näistä katosi, ja etittiin samanlaista kissojen ja koirien kanssa. Tää nalle on sellainen, jonka Dante on bongannut alle vuoden ikäisenä jostain kaupan ikkunasta ja ainoa lelu, jonka hän on oikeesti kovasti halunnut kaupasta. Valitettavasti kyseessä ei ole se joka Prismoissa myytävä rättinalle, vaan joku pieni merkki, jota myydään vaan parissa kaupassa. Ollaan niitä nalleja metsästetty aina lisää, just siltä varalta, että joku katoaa. Tää on itse asiassa jo Pitkänalle nr.2, koska yksi on kadonnut. Tällä hetkellä meillä on kaksi Pikkunallea eli yksi varalla ja vaan yksi Pitkänalle. Ja eilen, eilen oli todellinen nallen etsintäoperaatio.

Eilen laitettiin Dante normaalisti nukkumaan ja jostain syystä hän heräsi painajaiseen sitten joskus puolenyön tiimoilla. Otin sänkyymme viereemme, mutta sekään ei riittänyt, vaan poika halusi oman Pitkänallensa. Pyysin miestä etsimään sitä jo ennen Danten nukahtamista, mutta se ei silloin löytynyt. Dante kuitenkin nukahti ilmankin. Painajaiseen herättyään hän kuitenkin kaipasi juuri Pitkänallea, joka on kaikista leluista rakkain. Pyysin miestä tsekkaamaan Danten huoneesta, sängyn alta ja pallomerestä. Meillä on kotona pieni pallomeri, jossa Dante tykkää lorvailla ja usein suuntaa sinne unien jälkeen pehmojensa kanssa. Aina välillä sieltä pallojen alta on löytyny kaukosäädin, pehmoleluja ja tutteja. On vähän sellainen Bermudan kolmio toi pallomeri. Kuulin kun mies räpisteli niitä palloja ja jatkoi etsimistä tuloksetta. Siinä sitten alkoi Pitkänallen metsästys. Koska ei nyt olis muutakaan tekemistä aamuyöllä. Se nalle vaan vaikutti kadonneen maan nielemänä. Eilen päikkyaikaan etsin molemmat nallet ja muistan tän, koska Pitkänalle oli vähän aikaa hukassa ja löytyi pallomerestä. Päikkäreiden jälkeen oltiin vaan kotona ja naapuri pihalla, joten se ei vaan ollut voinut hukkua mihinkään. Kyselin lapseltakin, missä se voisi olla, mutta eihän tuo pieni keskellä yötä osannut kertoa.

Mä etsin sitä nallea aamukolmeen. Dante makasi kiltisti sängyssään, mutta aina kun kävin kymmenen minuutin välein lohduttomasti kertomassa, etten ollut löytänyt nallea, oli itkukohtaus niin lohduttoman murheellinen, että jatkoin etsimistä. Mä etsin sitä nallea aamukolmeen asti. Pari kertaa luovutin ja menin sänkyyn, mutta sydän meinasi haljeta kun pieni murheellisena omassa huoneessaan niiskutteli Pitkänallen perään. Mä kolusin oikeesti kaiken. Koko hiton kämpän ja molemmat autot. Mietin jo, onko se voinut vahingossa jollai ajatuspierulla mennä roskikseen, kun vietiin eilen roskat piha-astiaan. Kuvittelin mielessäni, miten Benji on vienyt nallen jonneki tonttimme kulmaan mukanaan. Potkin puoli kolmelta miehen hereille, että nyt meet naapurin pihaan kattomaan onko se voinut jäädä sinne ja samalla ite suuntasin pyjamassani pihalle taskulampun kanssa syynäämään koko Benjin reviirin. Ei. Mies kävi pyjamissaan naapurin pihalla (onneks he ei oo kotona, niin ei aiheutettu kellekään slaagia) ja dyykkasi meidän roskikset 😀 Katsoin aivan kaiken, nostelin huonekaluja, myös pallomeren ja kaiken muun. Kurkkasin takkaan, pakastimeen ja jopa hitto varastoon. Ei kun ei. Luovutin kolmelta ja lohdutin itkevän lapsen unten maille lupauksella, että heti aamulla etsitään nalle.

Herätin Danten 9 kun lapsenhoitaja tuli, ettei unirytmi menisi ihan ketuiksi. Hän heti ensimmäisenä muisti nallen ja nallen etsimisen ja suuntasi sängystä olohuoneeseen. Kerroin tätä nallemetsästystarinaa hoitajallemme samalla kun poika katseli hetken ympärilleen ja suuntasi kohti pallomerta. Käveli pallomerelle, ojensi kätensä sen syövereihin sinne edes katsomatta ja katseli meitä… Ja nosti sieltä pallomerestä sen perkeleen Pitkänallen. Oltuaan hereillä minuutin. Oli miehen onni, että tiesin hänen olevan palaverissa, sillä saatoin olla ihan hieman raivoissani ja olisin voinut murhata hänet yhdellä puhelulla, johon hän ei onnekseen voinut vastata. Ihan totta. Mä kaivoin sitä hiton nallea yli kaksi tuntia kaikkialta. Ihan kaikkialta. Paitsi pallomerestä. Koska luotin, että mies oli katsonut sieltä. Mä tongin pyykkikorin ja kurkkasin astianpesukoneeseen, mut en sinne pallomereen. Kun oot viimeisilläs raskaana ja nukut muutenkin aivan paskasti juosten milloin pissalla milloin juomassa ja milloin et muuten vaan nuku huonon asennon takia, niin yöunien lyheneminen 4,5-tuntisiksi turhan etsintäoperaation tähden on kyllä sellainen asia, joka saa hippasen raivoihin. Lähetin miehelle lämpimän viestin, että kantsii hankkia haarniska ennen kuin tulee kotiin. Kaikesta huolimatta kun mies soitti takaisin ja repesi koko episodille, jo itseänikin vähän nauratti. Vaikka kyllä mä oisin ennemmin nukkunut perkele 😀 Toisaalta nautin vähän siitä, että tuo on joutunut dyykkaa keskellä yötä roskista ihan oman boylookkauksen takia.

Saiskohan tohon Pitkänalleen jonku GPS-laitteen, jolla sen sais paikannettua aina ajoittain? Ensi töikseni yritän jälleen metsästää lisää noita nalleja jostain, en vaan enää edes tiedä mistä.

LACOSTE tennarit
H&M MAMA trikooleggarit
ZARA paita
BALMUIR huivi
STEAMLINE matkalaukku ja laukku

Ei niin yllättäen tän episodin seurauksena mun kaks aivosolua on törmäilly tänää harvinaisen vähän enkä oo saanu tehtyä mitään tai keskityttyä mihinkään. Ihan hirvee jumitus päällä. Huomaan muutenki mun keskittymisen olevan tällä hetkellä ihan retuperällä, kun on niin paljon epätietoisuutta lisääviä asioita. Tänään selvisi vihdoin Danten päikkypäivät ja tällä viikolla tulee lisää valoa mun opintosuunnitelmalle, mikä helpottaa suunnitelmien tekemistä. Tää loppuraskaus on mulle aina siitä haastava, kun en voi ennustaa ja aikatauluttaa milloin bebe saapuu maailmaan. Ja sitten kun tässä on vielä koko ajan kaiken maailman keittiöremontin aikataulutus-asioita, niin tuntuu että oon ihan jotenkin hukassa aikataulujen kanssa. Sit kun tähän lisätään vielä pienikin väsymys, niin paletti leviää aika tehokkaasti. Mä oon tosi kalenteri-riippuvainen ihminen ja en tykkää yhtään, jos en voi suunnitella elämäämme. Mua ei haittaa muuttaa suunnitelmia, mutta mä haluan pystyä suunnittelemaan ja ennen kaikkea aikatauluttamaan ne suunnitelmat. Se luo mulle jotenki turvallisen ja organisoidun fiiliksen. Tiedän, että sekä keittiöremontti että kouluhommat kiinnostaa teitä kovasti ja oon jo luonnostellut molemmista postauksia, mutta vielä täydentelen tässä molempia jahka tilanteet etenee ja palaan viimeistään ensi viikolla asiaan.

Tällä kertaa mun aivokapasiteetti ei riittänyt enempään kuin Pitkänallen metsästystarinaan ja tähän mun matkustusasuun, jolla menin eestaas Kreikkaan. Tää on mulle hyvin tyypillinen asu, raskaana tai ei, silloin kun lennän jonnekin. Helpot ja mukavat kengät, trikooleggarit ja joku löysä iso paita. Yleensä tosin musta, koska no, taaperon kanssa matkustamisessa toi valkonen on vaarallinen. Nimim. sydän pysähtyi pari kertaa kun lapselle annettiin mustikkamehua koneessa, mutta kas kas, paidan ainoa tahra reissun jäljiltä on tietenkin oma-aiheutettu kahvitahra automatkalla takaisin kotiin 😀 Mä en osaa yhtään matksutaa näteissä vaatteissa ja asuissa, vaan mä meen aina mahdollisimman mukavasti. Mut onneks on maailman kauneimmat matkalaukut ja pinkki huivi piristämässä kokonaisuutta. Mä rakastan tollasta raikkaan vaaleanpunaista huivia kasvojen lähellä, koska se tuo aina sellaista kaunista hehkua kasvoille. Vaikka muuten meikki olisi minimissä.

Pakko muuten myös mainita noi mun kengät. Ihan mun suosikki-kesäkengät nyt! Inhoon Lacostea merkkinä yli kaiken (nuoruuden yliannostus, mun ikäiset muistanee :D), mutta nää niiden nahkaisest minimalistiset avonaiset tennarit on ihan parhaat. Paljon kevyemmät ja sirommat kuin Conversen samantyyppiset ja nahkaisuutensa vuoksi hyvin käytännölliset. Jalassa myös täydellisen mukavat! Oli pakko siis luopua mun merkki-inhosta Lacostea kohtaan kun näitä sovitin etsiessäni avoimia valkoisia tennareita 🙂 Tiedän, että tän tyyppisiä on vähän joka toisella merkillä, mutta en oo vaan löytänyt laadukkaita, nahkaisia ja hyvin jalkaan istuvia ikinä ennen näitä.

Näistä nopeesti napsastuista asukuvista just ennen reissuun lähtöä tuli yllättävän kivat, vaikka otettiin näitä kaiken kaikkiaan ehkä 20 ja aikaa käytettiin se 3 minuuttia. Kerranki näin päin 😀

Mitäs te tykkäätte tästä matka-asusta? 

Kommentit (7)
  1. Minkäs näköinen se pitkänalle on? Jos sattuu osumaan kohdalle jossain 🙂

  2. 😂😂😂😂 okei, repesin viimestään tossa kohtaa ku kuvittelin teijät yöllä lampun valossa ulkona haahuilemassa ettimässä jotain nallea… kiitos et jaoit tän stoorin 😂❤️

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *