Podcast - Miehen työn perässä muuttaminen

Mungolife

Eiliseen pohdintaani sopivasti olisi tarjolla pitkästä aikaa uusin podcastin jakso! Jennin kanssa nauhoitimme Ras al Khaimahissa podcastin, jonka vasta nyt sain julkaistua. Podcast on kuunneltavissa Soundcloudissa ja päivittyy kohtapuoliin myös iTunesin podcasteihin ja Acastiin.

Aiheena tällä kertaa, millaista on muuttaa miehen perässä ja mitä ajatuksia siitä herää ihmisillä ja tietenkin mitä perusteluja ja ajatuksia meillä itsellämme on. Mukavia kuunteluhetkiä!

Klikkaa kuvaa tai TÄSTÄ kuunnellaksesi!

Kommentit

LA (Ei varmistettu)

Mä olen seurannut sun blogia Aussiajoista asti, mutta kiireiden vuoksi luettavat julkaisut on jäänyt vähän vähemmälle. En ole myöskään vuosiin kommentoinut mitään, mutta nyt halusin kommentoida.

Olen kuunnellut sun kaikki podcastit ja täytyy sanoa, että iso kiitos niistä! Aiheet ovat olleet todella mielenkiintoisia ja ihanan pitkiä podcasteja on voinut kuunnella tehdessä jotain muuta.

Sitten aiheeseen: puhuitte podcastissa Jennin kanssa miehen työn perässä muuttamisesta ja siitä, onko jonkun mies muuttanut naisen perässä. Tämä sai mut pohtimaan omaa elämää, sillä tulevaisuudessa olemme oman poikaystäväni kanssa siinä tilanteessa, että hän muuttaa minun "perässäni". Mielenkiintoista on juurikin nähdä, miten muut tulevat asiaan suhtautumaan, sillä hän on asunut kotiseudullaan ja lähellä perhettään koko ikänsä, joten en tiedä, miten anoppi suhtautuu, kun "vien" hänen kolmekymppisen esikoispoikansa 300km päähän. Toisaalta, ennen kuin hän muuttaa perässäni, olemme asemassa, jossa minä muutan ensi syksynä miehen (ja hänen työnsä perässä) paikkakunnalle, jossa minulla ei ole tuttuja. Olemme siis tavallaan vuorotellen asemassa, jossa joustetaan toisen puolesta. Mutta itse näen myös, että kotini on siellä, missä hänkin on. Tässä iässä on jotenkin lapsellista ajatella, että ei olisi valmis joustamaan ja sitoutumaan toiseen.

MH (Ei varmistettu)

Olen itse jäänyt miehen vuoksi kaupunkiin, jossa minun piti vain käydä opiskelemassa ja miehen sattuessa kohdalle olin jo vaihtamassa maisemaa. Toisin kuitenkin kävi, mutta siinä missä minä jäin, KAIKKI opiskelukaverit lähtivät. Siitäpä muodostui sitten jo pari vuotta piinannut pulma- mistä niitä kavereita oikein löytää enää aikuisena? Minulla ei ole lapsia ja työkaverit ovat järjestäin minua 20 vuotta vanhempia. Ryhmässä olen yrittänyt harrastaa, mutta sielläkin on ollut ns klikit jo valmiina ja itse on jäänyt pyörimään ulkopuolelle. Hyviä vinkkejä otetaan siis avoimesti vastaan! :)

elli (Ei varmistettu)

Moi,
kiinnostava podcast, mutta vola on edelleen musta liian hiljainen! Kotona siivotessa sai olla iphonen äänet kuulokkeissa täysillä ja silti välillä kolistellessa kuulu tosi huonosti. Yleensä en siis kuuntele mitään podcasteja täysillä. :(

Raija (Ei varmistettu)

Heippa,

Mielenkiintoinen podcast ehdottomasti! Olen itse muuttanut miehen perassa Kaliforniaan. Jatin uuden, hyvan duunin ja muutin toiselle puolelle maapalloa jossa itsella ei alkuun ollut edes lupaa tehda toita (taalla ei tosiaan ilman tyoviisumia saa toita tehda). Moni oli sita mielta, etta tottakai lahdette mutta kylla, oi kylla, sain kuulla jos jonkinlaista kommenttia mm. omasta elakkeen kertymisesta. Huhhuh. Ja alkuun oli itsellekin kylla tosi iso shokki jaada miehen rahojen paalle kun oli aina tottunut tienaamaan myos itse. Meni muutama vuosi jolloin tein toita vapaaehtoisena ja edelleen tietyt ihmiset jaksoivat ihmtella etta enko pelkaa elakettani.. siis wtf, onko elake nykyaan se ainut onni elamaan? Eihan sita tiia vaikka poistaisivat koko hemmetin elakkeen ennenkuin me nuoret aikuiset siina iassa edes ollaan. :D Vapaaehtoistyon avulla sain lopulta itsellenikin tyon ja nyt luon uraani taalla Kaliforniassa siina missa sita ennen tein suomessa (ja ei se elake ei edelleenkaan kylla kerry, apua :D ). Muutto tanne oli todellinen hyppy tuntemattomaan, yksin, miehen "armoille". Mutta niin sita vaan saa itselleen rakennutta elaman kun jaksaa olla aktiivinen. Raskasta se on, elaman uudelleen rakentaminen - joten hattua nostan niille expateille jotka muuttavat muutamankin vuoden valein.

Terveisia auringon alta, toimistolta, hyppy tuntemattomaan kannatti ottaa - nyt koti, elama ja ura on taalla, vaikka sen hypyn miehen perassa hyppasikin. Niin ja se elake, se kertyy taalla 401K saastojen mukaan... ;)

BLN (Ei varmistettu)

Mielenkiintoinen aihe joka itsellä pyörii aina vaan enemmän ja enemmän mielessä. Lähdin viisi vuotta sitten ulkomaille välivuotta viettämään ja tapasin sitten poikaystäväni jonka vuoksi jäin. Nyt viiden vuoden jälkeen ikävä perhettä, kavereita ja Suomea kohtaan vaan kasvaa kasvamistaan ja pyörittelen mielessä suomeen paluuta kun mun opinnot täällä päättyy vuoden päästä. Päänvaivaa aiheuttaa juurikin se, että miten ei-suomalainen mies kotoutuu suomeen, mistä saisi mieleisiä töitä, kavereita jne.

Perhonen (Ei varmistettu)

Kuulostitte molemmat ihanan symppiksiltä tällä podcastilla! :) Ja on myös omalla laillaan jännään, kun yleensä vain luen tekstejänne ilman kirjoittajan ääntä...)

*kiki* (Ei varmistettu)

Täytyy nyt itsekin harmikseni antaa palautetta äänen laadusta. Vaikka ääneet olo täysillä, kuului tosi huonosti :( kiitos kuitenkin mielenkiintoisesta keskustelusta.

Mielenkiintoinen aihe, kun se on ollut täälläkin hiljattain ajankohtainen. Meillä päädyttiin nyt keväällä toisenlaiseen ratkaisuun, kun miehelleni tarjoutui tilaisuus työskennellä Norjassa. Kahden kodin taktiikalla mennään ainakin toistaiseksi, kun en ollut valmis jättämään omaa työtäni Helsingissä. Onhan se iso muutos arkeen, jonka on tottunut jakamaan toisen kanssa jo vuosia, mutta tähän yritetään nyt sopeutua :) Muutin jo aiemmin mieheni perässä Helsinkiin. Muutto tuntui silloin helpommalta, kun siellä oli jo omaa tuttavapiiriäkin valmiina. Nyt olisi pitänyt myös sosiaalisten suhteiden luominen aloittaa nollasta. Katsellaan, miten pitkään näin mennään, mutta nyt tämä tuntui meistä molemmista sopivalta ratkaisulta.

Kaisa (Ei varmistettu)

Kiitos laadukkaasta blogista ja ajatuksia herättävästä podcastista Anna (ja Jenni)! :) En ole aikaisemmin tainnut kommentoida, vaikka oon seurannut sun blogia säännöllisesti jo vuosia ja etenkin viime aikoina oot saanut usein puettua mun ajatukset sanoiksi. :) Meillä on miehen kanssa sellainen tilanne, että tavattiin vaihdossa ollessamme Espanjassa viime vuoden alussa, minkä jälkeen muutettiin yhdessä Suomeen viimeistelemään mun opinnot ja kesän lopussa muutetaan miehen kotimaahan Ranskaan viimeistelemään miehen opinnot. Ei olla toisin sanoen edes ehditty juurtumaan mihinkään, kun tiedetään aina kyseisen asuinpaikan olevan väliaikainen ja seuraavan etapin odottavan nurkan takana. Miehen opintojen jälkeen olisi viimeinkin tarkoitus asettua hieman pidemmäksi aikaa jonnekin päin Ranskaa. Toisaalta on ihanaa, kun kaikki ovet on vielä niin avoinna, mutta toisaalta se luo omat haasteensa niiden omien ja yhteisten ympyröiden luomiselle. Tästä aiheesta olisi niin paljon ajatuksia, mutta halusin sanoa kiitos vertaistuesta, sillä omassa lähipiirissä ei juurikaan ole vastaavia kokemuksia. Allekirjoitan myös sen, ettei rakkauden laittaminen urahaaveiden edelle ole uhraus, vaan priorisointikysymys eivätkä nämä kaksi tosiaan välttämättä sulje toisiaan pois. Ihanaa kevättä sinne ja tsemppiä omien asioiden löytymiseen Lempäälässä! :)<3

meow (Ei varmistettu)

Kiitos tästä podcastista, mielenkiintoinen aihe! Me mieheni kanssa asutaan parhaillaan kaukosuhteessa, tosin onneksi kilometrejä vain noin 150 km ja juna ja bussi kulkee hyvin, joten nähdään viikonloppuisin. Selvää on, että toisen pitää muuttaa ennemmin tai myöhemmin, koska molemmat haaveilevat yhteisestä kodista ja arjesta. Juuri tällä hetkellä se vain tuntuu hankalalta, koska molemmilla on hyvä työpaikka. Eiköhän me kuitenkin johonkin ratkaisuun päästä... :)

Kommentoi