Pysyvyyden tunteesta

Eilen kirjoitellessani postausta muutoksista ja niiden ahdistavuudesta, mietin sitäkin, että yllättävän järjissään tässä on pysynyt kaikissa elämän muutoksissa ja suurissa kriiseissäkin. Jotenkin aloin kirjoittamaan postausta asusta ja päädyin pohdiskelemaan yötä myöten kaikkia viime vuoden tapahtumia. Tässä on kuitenkin pysytty melko lailla järjissään vaikka paljon onkin tapahtunut pienen ajan sisään. Uskon, että se johtuu siitä, että mun elämässä on kuitenkin tosi paljon kaikkea pysyvää, joka tuo turvaa ja varmuutta arkeen. Ajattelin hieman listailla niitäkin asioita, vastapainoksi eiliselle postaukselle.

Terveys. Mulla on ollut pari ikävää terveydellistä huolta viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta nekin on olleet loppujen lopuksi kuukauden-parin juttuja. Ne ovat olleet aina rajuimpia vaikutuksia elämään ja arkeen, ja vaikka mitään kovin kummoista ei olekaan tapahtunut viime aikoina, olen jatkuvasti äärimmäisen kiitollinen, että mun peruskunto ja terveys on olleet mun arjen ja kiireisen elämän vaatimalla tasolla. Oon välillä huomannut uupumuksen merkkejä ja silloin heti painanut jarrua ja miettinyt, miten saisin järjestettyä aikaa itselleni ja levolle. 

Perhe. Mä oon aina ennenkin korostanut perheeni merkitystä elämässäni. En ehkä ole aina osannut tehdä sitä kovin kauniisti ja joku on ehkä jopa loukkaantunut puheistani, mikä ei ole ollut tarkoitukseni missään nimessä. Mulle perheeni eheys on tärkeä tekijä, asia, joka auttaa uskomaan jatkuvuuteen ja turvaan. Meillä on myös ollut hyvin yksinkertaiset välit perheen kanssa. Ei ole mitään kaunoja tai riitoja, jotka vaikuttaisivat suku- tai perhetasolla. Välillä riidellään, sitten sovitaan. Välillä perheenjäsenet raivostutamme toinen toisiamme. Aina on kuitenkin ollut perhe turvana. Aina on ollut tie kotiin auki ja aina on tiennyt, että perhe auttaa. Ja itse asiassa näin isojen muutosten äärellä perhe on aina ollut suurin tekijä ihan sellaisessa konkreettisessa avussa arjessa. Milloin lapsenvahtina, milloin muuttoapuna, milloin kuskina, milloin minäkin. Vastavuoroisesti olen itsekin aina mahdollisuuksien mukaan apuna ja toivon, että tämä tapa perheessämme jatkuu aina. Nyt mun biologisen perheen lisäksi mulla on apuna, tukena ja turvana meidän oma perhe ja miehenkin perhe. Kaikkien ikävien anoppitarinoiden jälkeen osaan arvostaa sitä, että anoppini on ihana, lempeä ja hyväsydäminen ihminen ja muukin miehen perhe aivan ihania tyyppejä. Perheen kanssa ei aina edes tarvitse pyytää apua, vaan he tarjoavat sitä oma-aloitteisesti, jolloin yliväsymystä ei edes pääse syntymään. Erityisesti miehen ja Danten kautta on älytön turvallisuuden tunne. Niin kauan kun saamme olla yhdessä, millään ei ole väliä.

Äitini on suurin apu ja turva arjessa. Hän on ihan paras kaveri ja tuki ja itse asiassa käsite Mama Vanhanen on sellainen, jonka kaikki rakkaat ystäväni tietävät, sillä meille on aina olleet tervetulleita ystävämme ja äitimme on aina osallistunut elämässämme paljon. Mama Vanhanen on itse asiassa nytkin täällä, leikkimässä Danten kanssa kun mun pitäisi lähteä kohta treeneihin ja huomenna päästään miehen kanssa leffaan. Viereisestä huoneesta kuuluu höpötystä ”mummin maailman parhaasta kullasta” kun nuo ovat valmistautumassa lähtemään pihalle.

Ystävistä kirjoitin paljon jo eilen, mutta tietyllä tapaa se, että olen jättänyt niin paljon ystäviä toiseen paikkaan ja he ovat säilyneet ystävinäni, luo turvaa nykyisyydessä. Tiedän, että aidot ja tärkeät ihmissuhteet pysyvät. On myös paljon muita ystäväsuhteita, jotka jossakin vaiheessa vaan lakkaavat. Se on normaalia, ei mulla ainakaan ole aikaa kaikille ihmisille jatkuvasti. Ne todella läheiset ihmiset jäävät ja heitäkin alkaa tässä vaiheessa olla aika kiitettävästi elämässä. Tieto heidän pysyvyydestä luo turvaa aina uusiin jännittäviin seikkailuihin.

On tavallaan jopa pelottavaa, että blogi tulee heti terveyden ja perheen ja ystävien jälkeen mieleeni. Mutta onhan Mungolife ihan valtava pysyvä tekijä elämässäni. Tässä yhdistyy työ, harrastus, intohimo ja vastavuoroisuus puolituttujen ihmisten kanssa ja onhan se ihan mieletöntä, että tämä kulkee mukanani kaikkialle. Mungolife on aina mukana, aina osa arkea ja se helpottaa näitä siirtymiä valtavasti. Yhdeksän vuotta samaa harrastusta on aika hyvä saavutus. Yhdeksän vuotta samassa työpaikassa on jopa harvinaisempaa. On ihanaa, että aina kun menen jonnekin, ei tarvitse etsiä heti uutta työpaikkaa, uutta yhteisöä kenen kanssa vaihtaa kuulumisia. Tässä on paljon arjen pysyvyyttä, jota tarvitsee näin hullussa elämässä. Ja mulla on ihan hullun ihanat lukijat! Oon nytkin saanut vaikka millä mitalla yhteydenottoja Pirkanmaalta, kahvikutsuja ja vaikka mitä. Oon vähän heikosti ehtinyt vastaamaan, kun ollaan oltu tässä muuttotohinassa niin kiinni, mutta varmasti vastaan kaikille. Ja niitä yhteydenottoja saa aina laittaa lisää 🙂 Vaikkei meistä jonkun lukijani kanssa ehkä tulekaan lähimmät ystävät, ihmiskontaktit ovat aina tärkeitä. On kiva kuulla lukijoistani, saada tarinoita nimimerkeille ja vieläpä tavata näitä ihmisiä. Yksi läheinen ystävä Kuopiossa on itse asiassa nuori nainen, joka otti lukijana yhteyttä. Oon aika ennakkoluuloton treffaamaan uusia ihmisiä, ja pysyvyyden lisäksi Mungolife on helpottanut tätä mun alati muuttuvaa elämää tarjoamalla väylän tutustua uusiin ihmisiin. Kuten mikä tahansa muukin työpaikka ja harrastus, I guess. Lisäksi tää tarjoaa aina paikan avautumiselle ja tunteiden purkamiselle, mitä kaiken muutoksen keskellä usein tarvitsee. Tämä on nykyään jo kuin virtuaaliystävä, tärkeä sellainen 🙂

Pysyvyyden tunnetta tuo myös tietynlaiset pienet kontrolloidut asiat arjessa. Saman toisto uusissa paikoissa. Cheeseplatet lempipunkun kanssa kotona, ikivanha soittolista lenkkiseurana, samantuoksuinen huonetuoksu asunnosta toiseen… Lista on loputon, ja se sisältää niin saman herätyskellon, joka on kulkenut Lontoosta asti mukana kuin sen, että aamupalatarvikkeet on jääkaapin ylähyllyllä ja ruoanlaittoon tarvittava alahyllyllä. Tiedättekö, kun kaaoksen keskellä voi laittaa tietyt asiat aina samalla tavalla, ja se luo tunnetta kontrollista? Tällaiselle kontrollifriikille se tuo turvaa ja pysyvyydenkin tunnetta. Mä rakastan pieniä arjen tuttuja asioita, sillä ne luovat pysyvyyden tunnetta itelleni. Siksi musta on aina ihan älyttömän ärsyttävää käydä ruokaostoksilla uudessa kaupassa. Se ei ole tuttu ja kaikki hyllyt on väärällä paikalla ja etsin tuotteita, joita ko. kaupassa ei edes ole. Oonkin tässä erinäisten kaaosten keskellä pyrkinyt luomaan itselleni tuttua tunnetta mitä omituisemmilla asioilla. Esimerkiksi Keisarin Morsian -tee on mulle aina pala kotia ja oon juonut sitä varmaan jo kymmenen vuotta. Roudasin sitä aina Lontooseen ja usein nytkin huomaan kittaavani sitä ennemmin kuin mitään muuta teetä.

Kaiken kaikkiaan mulle tärkeiden asioiden pysyvyys ja muuttumattomuus luo varmuutta ja turvaa kaiken tämän muutoksen keskelle. Se, että mä saan olla edelleen mä, tehdä asiat mulle ominaisella tavalla ja tieto siitä, että elämässä tietyt asiat jatkuu aina samanlaisena. Jotkut niistä tekijöistä on tosi tärkeitä ja suuria vaikuttajia, kuten perheeni. Toiset taas on hyvin pieniä asioita, sellaisia, jotka kuka tahansa muu kokee yhdentekeväksi. Kuten joku tietty tee tai muki.

Onko teillä pieniä asioita, jotka luovat pysyvyyden ja muuttumattomuuden tunnetta?

Kommentit (8)
  1. Hassua! Asun tällä hetkellä Lontoossa ja opiskelen samassa koulussa, kuin sä aikoinaan ja myös roudaan kyseistä teetä aina Lontooseen!! Great minds think alike haha 🙂

  2. Isompina asioina pysyvyyttä ja turvaa tuovat tottakai oma koti ja perhe! Pienempinä asioina sitten omat hassutkin tavat ja esineet. Esim. hajuvedet muistuttavat aika kiinteästi tietyistä aikakausista 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *