Rakenneultran kuulumisia

Huhhei, raskauden puoliväli on ylitetty ja tänään vuorossa oli kauan odotettu rakenneultra. Jotenkin sitä ei kuitenkaan saa rauhoituttua raskauden suhteen ennen kuin on tää maaginen puoliväli ja ammattilainen kertomassa, että vauva on rakentunut oikein ja kaikki on hyvin. Danten rakenneultrassa jotenkin mua jäi vähän jotenkin epäilyttämään vähän kaikki, kun olin siellä yli tunnin ja se oli aika tuskaista. Dante ei oikein halunnut sydäntään esitellä mitenkään päin vaan oli tosi piilossa ja siinä oli hiki hatussa pari kätilöä yrittämässä selvittää tilannetta. Mulla oli silloin Kiinan matka seuraavana päivänä muistaakseni, eli oli pakko päästä silloin, muuten olisi mennyt liian pitkälle. Oli aikamoista hyppiä ympäri huonetta ja juoda kylmää ja juoda kokista ja kaikkea kokeilla, mutta ei, sikeä nukkujamme nukkui jo silloin hyvin sikeästi.

Tämä toinen oli ihan eri kokemus. Ensinnäkin Lempäälän sikiöseulonnat tehdään Tampereen Terveystalolla ja siellä on superhyvä ultralaite ja tosi mukava ultraaja. Sama henkilö ultrasi niskaturvotus-ultran ja nyt oli mukava mennä tutulle ihmiselle. Hieman mua jäi vielä mietityttämään se sukupuoliveikkaus viimeksi ja niinpä menin tuonne tosi avoimin mielin, ja ennen kaikkea huomattavasti kiinnostuneempana kaikista paljon tärkeämmistä asioista. Tällä kertaa anturi osui vauvaan käytännössä heti niin, että pylly oli ruudussa ja mikään ei jäänyt epäselväksi edes kahdelle maallikolle, kun molemmat miehen kanssa hihkaisimme, että ”sehän on selkee poika!”. Ultraaja vähän naurahti, että juu, ei yllätykseksi olisi tällä kertaa jäänyt 😀 Sen jälkeen katseltiinkin puoli tuntia eläväisen ja liikkuvaisen pojan hengailua ja kaikki saatiin tutkittua kivuttomasti ja ilman tuskanhikeä. Rakenneultran mukaan ihana pieni terve poika siellä köllii. Oli hauska tuntea pari hänen liikettään ihan ulkopuolellekin, vaikka nyt huomasi hyvin kyllä sen, kuinka paljon se edessä oleva istukka oikein vaimentaakaan. Tyyppi nimittäin painoi menemään ihan koko ajan, ja tunsin hänet vain harvakseltaan. Onneksi tämäkin tuntuu olevan aika reippaasti liikkuva, sillä kyllä mä tunnen ihan joka päivä monta kertaa päivässä pieniä liikkeitä ja pari kertaa kovimmat myllytykset on jo mieskin tuntenut vatsan päältä.

Nyt täytyy enää vääntää miehen kanssa nimestä 😀 Tai no etunimi ja toinen nimi on jo päätetty, mutta samanmittaisten nimien järjestys johtuu lähinnä soinnista ja nyt pitäisi vielä saada valittua kutsumanimi näistä kahdesta. Mä haluan toisen, mies haluaa toisen. Kaikki mahdolliset nimet ollaan mietitty läpi ja hitsi tää on kamalan vaikeeta. Mun lempinimiä on mm. Damien, Nathan ja Ethan ja ne on kaikki vähän hankalia Suomessa. Danten kanssa kaikki kävi jotenkin tosi helposti. Käytiin hirveesti nimi-ideoita läpi silloin kun Benji oli meille tulossa ja silloin me törmättiin Dante-nimeen. Ihastuimme, mutta nimenomaan pojan nimeksi. Sanoin ääneen ”Dante Alexander” ja se oli siinä. Sovittiin, että se tulee toisen poikamme nimeksi, jos meille joskus kaksi poikaa tulee. Kun sitten odotin Dantea, molemmat halusimmekin sen nimen ja se oli heti selvä. Myös tytön nimi on ollut pitkään selkeä, jos meille sellainen olisi suotu. Mulla on siis ihan nuoresta asti ollut ajatus siitä, että mun poikani nimeksi tulisi Luka Oliver. Se oli miehenkin mieleen ja se oli pitkään ajatuksena pojan nimeksi. Dante tuli ja jyräsi sen nimen ja se jäi sitten ”toisen pojan nimeksi”. Edelleen tykkään tuosta ja varsinkin nimestä Oliver, mutta kun lähipiirissä on enemmän kuin yksi Lukas/Lucas ja tulee mieleen monta Lukaa/Lucaa/Lukasta (”Lukua”) yms. niin jotenkin se nimi ei enää tuntunutkaan omalta. Vaikka kuinka sitä makusteltiin nyt, niin se ei vaan tuntunut oikealta. Niinpä sitten alettiin miettimään uutta nimeä, mutta mikään ei heti alkuun tuntunut siltä, että molemmat tykkäisi. Ollut aikamoista. Halutaan kansainvälinen nimi, joka sopii suomalaiseen suuhun, ja mielellään myös venäläiseen ja virolaiseen ja sopii sukunimeen ja Dante-nimeen 😀 Että siitä sit. Mut nyt ollaan molemmat tyytyväisiä, jahka saadaan valittua kutsumanimi. Se jäänee vasta tuonne synnärille, kun tavataan meidän pieni ja katsotaan kummalta hän enemmän näyttää ja tuntuu.

Se on jotenkin ihan älytöntä, miten paljon nykytekniikalla voi tehdä. Pystyin vertaamaan jo nyt poikien kasvokuvia 3D-kuvista (tosin Danten on rv30 ja pienen siis 10 viikkoa aikaisempi) ja on hassua huomata, miten mieheni kaunis ylähuuli näkyy jo tuossa 370 grammaisesa sintissä. Dante ei mielestäni ole selkeästi kummankaan näköinen, vaan hauska sekoitus meitä kahta. Mutta suun suhteen ei ole kysymystäkään, mieheni poika. Ja sama näyttäisi olevan pikkuveljelläkin ♥

Nyt on ihan superhyvä mieli mennä huomenna viimeiseen työpäivään ja sitten lähteä sunnuntaina reissuun. Toivottavasti päästään lähtemään ilman sen kummempia seikkailuja. Dante oli viime viikolla kipeä muutaman päivän, kuumettakin oli parina päivänä. Nyt on yskä ja nuha ihan kokonaan ohi ollut jo muutaman päivän, mutta pikkumies on hieronut silmäänsä pari päivää ja tänään heräsi silmä hieman punoittaen. En nyt tiedä onko se tämä jäätävä siitepölyn määrä, joka aiheuttaa tuota vai sitten jonkun adenoviruksen jälkiseuraus, mutta joka tapauksessa. Ei se paha oo, ja ajattelin aamulla, että on taas hieronut silmää unissaan ja näytti vähän siltä, kun siellä olis ollut joku roska. Kun silmä kuitenkin punoitti vielä lounasaikaan, raahasin pojan lääkäriin ja saatiin nyt silmätipat apuun. Lääkärikään ei osannut sanoa, onko allergiaa vai jälkitautia mahdollisesta adenosta, kun silmä ei rähmi eikä ole selkeän tulehtunut. Ähhh, ikävää anyway. Onneksi saatiin tipat, jotka myös kosteuttaa lääkitsemisen lisäksi, niin eipähän ainakaan pahene kuivassa lentokoneilmassa.

Tosta nimiasiasta tuli mieleeni, että tykkään tosi paljon lukea nimien merkitystä. Omani tulee Hannah-nimestä, jonka merkityksessä luetellaan grace, favor ja beauty. En osaa sanoa, että osuuko, mutta mieheni nimen merkitys on itse asiassa jopa hauskan sopiva hänelle. Dante taas tulee latinalaisesta nimestä Durante ja tarkoittaa ”durable, lasting”. Kestävä ja pysyvä kuulostaa ainakin mun korvaan erinomaisen hyvältä ja kyllä poika onkin ihan superkestävä. Poika on sairastaessakin hyväntuulinen ja jaksaa painaa menemään, eikä anna edes kuumeen häiritä. Ihmettelin tätä piirrettä jo ihan pienenä, sillä jopa jatkuvissa korvatulehduksissa poika harvoin itki ja oli äärimmäisen sietävä aina lääkäreidenkin tökittävänä ollessaan. Nomen est omen? En tiedä, mutta tykkään myös meidän valitsemien toisen pojan nimien merkityksistä.

Sellaista siis tänne 🙂 Nyt kohti Suomi-Ruotsia-puolivälierää sohvamme lempparipaikaltani 🙂 

Kommentit (5)
  1. Ihana kuulla että tulevalla vauvalla on kaikki hyvin. Mukavaa reissua teille, täällä ei taas ole ilmoissa kehumista.
    Itse olen viikolla rv11 ja en malttaisi millään odottaa nt ultraa joka on kesäkuun alussa.

  2. Kiva taas seurailla blogiasi, täällä odotetaan toista lasta (poikaa) syntyväksi 11.10, että aika samoilla viikoilla taidetaan mennä! 🙂

    Mukavaa odotusta!

    1. No mennään, neljän päivän erolla 🙂 samoin sinne! ❤️

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *