Raskaana reissaaminen

Kaksi kysymystä, joita saan tosi usein yksityisviestinä Instassa tai kommenteissakin on kysymykset sekä lapsen kanssa matkustamisesta, että raskaana reissaamisesta. Ajattelin vihdoin ottaa näistä aiheista kiinni, koska ne on ajankohtaisia molemmat ja nyt kun reissut on melko lailla paketissa (paria viikonloppureissua lukuun ottamatta), niin on hyvä hetki pohdiskellä näitä.

Aloitan raskaana matkustamisella ja jatkan aihetta sitten erikseen lapsen kanssa reissaamisella.

Mä oon raskaana ollessani reissannut Turkissa, Balilla ja Kiinassa edellisessä raskaudessani ja Arabiemiraateissa, Jenkeissä ja Euroopan kiertueella tässä raskaudessa. Eli aika lailla erilaisia paikkoja on tullut koettua ja eri vaihessa raskauksia. Viime raskaudessa olin vielä lähes 30 raskausviikolla Virossa, nyt menen about samoilla viikoilla taas Viroon ja mahdollisesti Tukholmaan. ”Viimeinen” lukkoon lyöty reissuni on itse asiassa ensi viikonloppuna kun lähden Kööpenhaminaan.

Milloin voi lentää? 

Tää on lentoyhtiökohtaista. Kotimainen Finnairimme sallii matkustamisen 36. raskausviikon loppuun asti. Tämän jälkeen lyhyet kotimaan ja Skandinavian lennot sallitaan 38. raskausviikkoon asti edellyttäen, että raskaus on ollut normaali. Finnair vaatii lääkärintodistuksen raskauden normaalista etenemisestä, kun 28 raskausviikkoa on täynnä. Mitä tää tarkoittaa käytännössä, en oo itekään ihan varma täysin. Olettaisin, että tuo tarkoittaa rv35+x ja 37+x. Nyt kun tulimme takaisin Lontoosta lentäen, kysyi minulta portilla peräti kaksi eri lentoemäntää raskausviikkojani, mikä oli ensimmäinen kerta ikinä. Näin maailman surkeimpana odottajana jouduin hirveen pitkään miettimään, kun ei heti tullut mieleen 😀 No, olin kuitenkin sen verran alle 28, että uskoivat kyllä ja sain mennä koneeseen ilman lääkärintodistusta. Tuleva Kööpenhaminan matkamme on mun raskausviikolla 28 ja toimitin jo ennalta varaustunnuksen kanssa lomakkeen, johon liitin mun neuvolasta saaman lääkärintodistuksen (mä käytin samaa kuin KELAn yms. lappuihin, eli sen jonka sai neuvolasta rakenneultran jälkeisestä käynnistä). Jotta sen saa, pitää olla käynyt neuvolassa raskauden puolenvälin jälkeen ja neuvolassa pitää kuulla sydänäänet.

Mä en ihan hirveän pitkälle halua lentää enää ton 28 viikon jälkeen, koska you never know, enkä halua päätyä synnyttämään ulkomailla. Nyt näyttää siltä, että menemme vielä Tukholmaan ensi kuussa, jolloin mun pitänee hakea uusi lääkärintodistus, jos mennään lentäen eikä laivalla. Tätä ei olla vielä päätetty, vaan mennään vointini mukaan. Mulla on tuon reissun aikaan 32 raskausviikkoa mittarissa, mutta koska lento on tunnin lento, niin en pahemmin jännitä asiaa.

Kattaako vakuutus?

Pääsääntöisesti ei. Riippuu tosi paljon vakuutuksesta. Jotkut vakuutukset ei korvaa mitään, toiset kattaa tietyille viikoille. Kannattaa aina selvittää omasta vakuutusyhtiöstä. Pääsääntöisesti nuo ei korvaa mitään raskauden komplikaatioita tai synnytystä ulkomailla, jos sellainen tulisi eteen, varsinkin noin pari-kolme kk ennen laskettua aikaa. Jokainen siis reissaa vähän omalla riskillä, jos reissussa tulee jotakin komplikaatioita raskauteen liittyen. Toki kannattaa syynätä omat vakuutusehdot mahdollisimman tarkkaan ja selvittää asia etukäteen vakuutusyhtiöltä. Tämänkään takia en näkisi hyväksi ideaksi reissata ihan hirveän myöhään minnekään Suomen ulkopuolelle ja mulle toi 32-33 viikkoa on melko lailla se maksimi, jonka voin kuvitella omalle kohdalle.

Mä uskallan reissata vaikka vakuutus ei kattaisikaan, koska en koe mitään riskiä kovin todennäköiseksi ja riskejä on tää maailma tulvillaan.

Onko lentäminen raskaana epämukavaa? 

Varmasti ihmiskohtaista, mutta ei ainakaan mun tapauksessa oo ollut. Toki alkuraskaudessa reissatessa etova olo ja terävöittynyt hajuaisti ei ehkä fiilaa kaikista eniten tuota lentokoneessa kiertävää ilmaa ja sen mukana kaikkia hajuja, mutta esim. keskiraskaudessa mulla ei oo ollu mitään ongelmaa. Mulla on ollut fyysisesti tosi helpot raskaudet (tähän mennessä ainakin), ei oo ollu hirveitä kipuja tai mitään kovia turvotuksia yms.

Lensin nyt Danten kanssa helmikuussa Dubaihin ja takaisin 6 tunnin suorat lennot. Dante oli vielä alle 2-vuotias, joten oli mun sylissä lennot. Kone oli iha täysi, joten tyhjää paikkaa ei hänelle ollut. Mahaa mulla ei silloin ollut, joten matka meni helposti. Nyt en enää lentäisi lapsi sylissä, kun masu vie tilaa sen verran, mutta kyllä sitä ihan hyvin mahtuu edelleen ihan economy-luokan penkkiin. Oon lentänyt hyvin tyylittömänä mahdollisimman mukavissa vaatteissa ja pyrkinyt vaan pitämään huolen nesteytyksestä ja siitä, että venyttelen jalkoja tarpeeksi. Rehellisesti sanottuna en voi sanoa, että lentäminen nyt raskaana olisi jotenkin erilaista kuin muuten, mutta mä olen hyvin tottunut matkustaja, ja mulle lentäminen ei oo koskaan ollut raskasta.

Paikan päällä – ruokailu

Tää on ehkä se, mitä multa eniten kysytään. Miten uskallan syödä ulkomailla raskaana? Noooo, Kiinassa ja Balilla olin varovaisempi, Euroopassa käyttäydyn kuten Suomessakin. Ihan surutta käytin jäitä kaikkialla Euroopassa ollessani nyt helleaallon aikana ja Losissakin otin vaikkapa juomaan jäitä ja söin salaatteja yms. kypsentämätöntä ruokaa. Sushia tai vaikka medium-pihviä en söisi ulkomailla raskaana (ja Suomessakin hyvin valikoivasti ja paikkakohtaisesti valitsen ruokani), mutta mä en oo mitenkään hirveän natsi näissä asioissa kyllä millään lailla. Aika paljon me reissataan huoneistohotelleja ja Aribnb:tä hyödyntäen jo ihan senkin takia, että lapsen kanssa se on helpompaa, mutta samalla se palvelee sitä, että aika hyvin pystyy myös itselle tekemään ruokaa ja evästä, jos haluaa. Pastat, pizzat yms. on tosi varmoja ja helppoja reissussa. Hanavettä join Brysselissä ja filtteröityä hanavettä Lontoossa. Pariisissa, Losissa ja Damissa turvauduin pulloveteen. Pariisissahan ainakin hanavettä voi juoda, mutta se on musta pahanmakuista ja Damista en oo itse asiassa ees ihan varma. Oon itse asiassa aika samalla säännöllä mennyt itseni kanssa kuin lapsen. Vähän kyseenalaiset asiat oon karttanut molempien kohdalla, mutta en oo ihan hirveän tiukasti sitten suhtautunu kuitenkaan. En syö hirveän epäilyttävissä paikoissa muutenkaan ja luotan kyllä sitten vähän parempien ravintoloiden hygieniatasoon enkä oikein jaksa hirveästi päätäni asialla vaivata. Pesen hedelmät ja marjat, maitotuotteita uskallan syödä, mut pehmeisiin juustoihin en koske ulkomailla. All in all, en ihan hirveesti mennyt nyt Losissa tai Euroopassa mitenkään eri tavalla kuin Suomessa ollessani, ainoana erona ehkä se, että sushipaikat hieman uupui meidän ruokapaikoista, vaikka yleensä syödään vähintään joka toinen päivä japanilaista ollessamme reissussa.

Paikan päällä – majoitus

Kuten sanottua, mun raskaudet on olleet tosi helppoja ja voin nukkua vähän huonommassakin sängyssä, eikä ole niin väliä vaikka joutuu vähän kävelemään päivän mittaan. Ollaan valittu majoitus ihan samalla tavalla kuin ennenkin raskautta, joten en oo kokenu tätä mitenkään erilaiseksi reisssussa.

Paikan päällä – omat voimavarat

Nyt lähdettiin Euroopan reissuun sillä asenteella, että ”katotaan miten jaksetaan, ei revitä liikaa”, kun mä olin tosiaan päälle 25 viikkoa raskaana ja miehellä oli leikkaus pari viikkoa ennen reissua. Joka päivä kuitenkin käveltiin aina vähintään se 10 km ja useimmiten jotain 12 ja 15 väliltä. Lähdettiin hotellilta aamulla ja palattiin illalla. Olin yllättynyt, kuinka hyvin jaksoin. Harjoitussupistuksia ei ollut enkä kokenut mitään ihan älyttömiä liitoskipuja. Parina iltana ehkä hieman liitokset muistutteli, että nyt on rasituttu vähän, muttei mitään sen kummempaa. Euroopan melkein 40 astetta lähennelleet helteet helleaallossa ei musta tuntunu yhtään pahemmalta kuin miehestänikään, enkä kokenut kaupungilla oloa mitenkään tukalaksi tai raskaaksi. Nää on toki todella henkilökohtaisia juttuja ja joillekin kuuma suurkaupunki raskaana voi olla liian raju kokemus. Me mentiin tosi paljon suunnittelematta, omaa oloa kuunnellen ja nauttien vaan elämästä tuolla reissussa. Jos alkoi vähän jalka painaa, niin istahdettiin kahville tai jätskille ja otettiin rennosti. En tiedä onko mun arkikin sen verran vilkasta, etten kokenut reissua yhtään sen väsyttävämpänä kuin Suomessa oloakaan.

Losin kanssa oli selkeetä aikaeroväsymystä, nimittäin heräsin siellä aina 5 aikaan aamulla. Se ei itse asiassa haitannut yhtään, päinvastoin. Sain hyvin tehtyä yleensä pari tuntia töitä tai laittauduttua ennen kuin pojat heräsi ja aamu alkoi aina tosi hyvin. Tää toki näkyi siinä, että mulle tuli aina aivan järjetön nyrkillä naamaan väsymys viimeistään 20.30 ja nukahdin useampana iltana sohvalle niin, että mies kantoi sänkyyn, hoiti lapselle iltapalan ja iltakylvyn ja laittoi Danten nukkumaan. Eli jos olisin lähtenyt reissuun pyrkien nauttimaan iltaelämästä, olis se ehkä ollut vähän hankalaa. Normaalisti aikaeroväsymys ei ole mulle raskasta, joten väittäisin, että tässä kyllä ehkä hieman näkyi raskaus. Toisaalta, 10 tunnin aikaero ei ehkä ole niin herkästi selätettävissä muutenkaan ja ajallisesti tossa ei ollut mitään järkeä, sillä heräsin Suomen aikaa 15 ja nukahdin sitten aamuyöllä. No en tiedä, saattoi olla joku väsymyskausi raskaudessakin. Hirveän hyvin jaksoin, mutta iltaisin tipahdin perusteellisesti. Onneksi perhelomalle tällainen 6 ylös ja 7 ulos aikataulu sopi mainiosti ja saatiin tehtyä kaikkea tosi paljon valoisaan aikaan 🙂

Mitään erityistä? 

No eipä oikein. Musta tää on tosi mielenkiintoinen kysymys ja selkeästi monen mieltä tämä vaivaa, mutta oikeesti mä en koe hirveästi eroa raskaana reissaamisessa ja siinä, ettei olisi raskaana. Ehkä hieman tarkemmin pohdin sitä, mitä kenkiä pakkaan mukaan ja missä jaksan kävellä parhaiten ja vaihdoin kenkiä välillä päivän aikana vaan senkin takia, että saisi kropan asentoa hieman muutettua (lenkkarit/korot). Reissussa oon pitänyt tavallista tarkemmin vähän evästä mukana (pähkinöitä, myslipatukkaa yms.), ettei energia pääse laskemaan ja olen pyrkinyt pitämään huolen, etten ylirasitu.

Kaiken kaikkiaan en yliajattelisi reissaamista raskaana ja menisin ihan oman voinnin ja fiiliksen mukaan. Joku jaksaa ja haluaa mennä vielä ihan loppumetreille asti, toinen ei halua reissata ollenkaan. Kumpikin on musta täysin fine ratkaisuna ja jokaisen tulisi koko raskausaika elää vaan sen mukaan, mikä itsestä tuntuu hyvälle 🙂 Huuuuuuuomattavasti eri tavalla mun mielestä vaikuttaa lapsen kanssa reissaaminen ja se tekeekin elämästä aivan erilaista. Mut siihen palaan omalla postauksellaan!

Tuleeko teille vielä jotain mieleen? Tai jotain kysymyksiä, joita en oo ajatellut tässä oma-aloitteisesti? 🙂 

Kommentit (8)
  1. Itse olen matkustanut raskaana Espanjaan viikolla 9, Puolaan viikolla 13, Kosovoon ja Pohjois Makedoniaan viikolla 22, Bulgariaan viikolla 23 ja Saksaan viikolla 26. Näistä kaikki lennot meni hienosti,viimeisellä lennolla pyysin lisäosan turvavyöhön lentokoneessa ettei kiristänyt. Kertaakaan ei todistuksia kysytty. Matkoilla pystyin helposti kävelemään yli 10km per päivä ja ruokien valintakaan ei tuntunut vaikeelta. Pullovettä join. Nyt viikolla 30 liitoskivut ovat alkaneet tulla ja vähän turvotusta nilkoissa niin en enää mielelläni lentäisi. Ehkä juuri maksimissaan tunnin lennon, mutta en kauemmaksi. Samoilla linjoilla olen, ettei raskaana ollessa reissaaminen ole juuri sen paljon kummallisempaa kuin normaalistikkaan!

  2. Jos oon ymmärtänyt oikein niin vauva vakuutus joka otetaan raskausaikana kattaa matkalla raskauteen liittyvät lääkärikäynnit yms 🙂 eli jos joku on matkalle tosi raskuden lopussa lähdössä kannattaa sitä varmasti harkita. Euroopassahan muuten kyllä pärjää EU kela kortilla myös hyvin.

    1. Mun ymmärtääkseni se korvaa vaan vauvan hoidon sit ulkomailla sattuneessa synnytyksessä yms. mutta ei äidin. Ja itse asiassa, kyseessä on syntymättömän lapsen tapaturma-ja hoitokuluvakuutus, ja en oo nyt aivan varma, että kattaako se ulkomaita. Veikkaisin, että ei sillä esim. meillä lapsellakin on matkavakuutus, tai se matkavakuutus kattaa koko perheen.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *