Relaxed summer // Kuopio

Mungolife

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Nimittäin päivät ennen reissua! Viikon päästä lähdemme taas reissuun ja tämä viikko tullee menemään kuin siivillä. Ennen reissuamme tässä on sellainen pikkujuttu kuin muutto vielä hoidettavana, että niin :D Eilen vietin koko päivän aamusta iltaan kaupungilla, aika peräjälkeen ystävien kanssa lounaita, kahvitteluja ja muita juttuja, sekä serkkuni häiden suunnittelua hääparin kanssa. Olen seremoniamestarina serkkuni häissä kuukauden päästä, ja oli taas kivaa päästä suunnittelemaan ohjelmia ja tutkimaan pöytäjärjestyksiä. Illan vietin perheen ja ystäväni seurassa, ja se sitten hieman venähtikin. Aamulla itsensä nostaminen sängystä tuntui suorastaan mahdottomalta. Nää Helsinki-päivät kiitää ohi hirveetä vauhtia. Olen minimoinut kaiken turhan ja päätavoitteena on hoitaa pari työjuttua ja nähdä mahdollisimman paljon rakkaita ihmisiä. Ja käydä kampaajalla värjäämässä tuo kulahtanut reuhka. Kolme vuorokautta ei riitä mihinkään!

Kun vuosi sitten muutin Kuopioon, pelkäsin oikeasti tylsistyväni. Ei rakkaita ystäviä, ei mitään arjen menoja. Vuoden kohdalla en voi todeta mitään muuta kuin että ja paskat. En ehdi nyt Kuopiossakaan näkemään tuttuja ja kavereita niin kuin haluaisin, vaan koko ajan on melkoista tahtia menty edelleen. Toki me matkustetaan tosi paljon vieläkin, ja se luo sellaisen arjen rauhattomuuden ja juurtumattomuuden. Moni varmasti ajatteli, että Kuopio tulisi olemaan mulle ihan maitojuna-reissu, mutta vaikka usein kaipaan ystäviäni ja elämäämme Helsingissä, samalla tykkään elämän uusista piirteistä Kuopiossa. On helppo sanoa ei turhille kissanristiäisille kun matkaa on nelisen tuntia. On myös helppo mennä töistä kotiin ja olla oikeesti kotona, kun kalenteri ei pursua kavereiden kanssa treffailuja ja muuta arjen "kiirettä". Kuopio on musta yllättävän kiva. Tai ainakin meidän elämä siellä. Emme varmasti tule olemaan Kuopiossa loppuelämäämme, mutta mä en itse asiassa halua takaisin Helsinkiin. Jep, I know, a shocker :D Vaikka mä suuresti rakastankin Helsingin katuja, niin joku on muuttunut. En enää kaipaa asumaan Helsinkiin. Unelmissani olisi tulevaisuus Tampereella (unlikely happening) tai Turussa (not happening), mutta todennäköisimmät tulevaisuuden asuinkaupungit meille on kuitenkin Jyväskylä ja Helsinki. Mieleni muuttuu tunnetusti puolitunneittain, mutta tällä hetkellä fiilis on vahvasti sellainen, että kotiosoitteemme tulee tuskin olemaan enää Helsinki.


Olen liiaksi tykästynyt siihen, että on tilaa ja mahdollisuus omistaa sataneliöinen koti. Olen tykästynyt, että ovesta voi lähteä suoraan juoksemaan lammen ympäri tai saaristomaisemiin. Luulen, että mitä kauemmin olen pois Helsingistä, sitä vaikeampi musta on enää tehdä helsinkiläistä, varsinkaan kantakaupungissa asuvaa. On siinä tosi paljon omia positiivisia puolia, mutta mä luulen, että meidän poppoo päätyy vielä joskus Espoon perukoille, Kirkkonummelle tai Porvooseen. Jälkimmäinen on itse asiassa siellä Suomen top3 niistä paikoista, joissa haluan asua. Lyhyt matka Helsinkiin mihin tahansa tekemisen, mutta tarpeeksi kaukana ja jotenkin rennompia ja maanläheisempi.

Tavallaan turha edes miettiä mitään tällaista, sillä mun mahdollisuudet meidän tulevaisuuteen vaikuttamiseen on melko rajalliset. Miehen työn takia siirto voi tulla milloin tahansa ja mihin tahansa, ja olen tehnyt sen päätöksen, että arki hänen kanssaan on tärkeintä mulle. Toki pitkällä kaavalla tulevaisuutta ajatellessa mielessä on lapset ja perhe, ja se, etten haluaisi sitä, että lapset joutuvat nuorena muuttamaan jatkuvasti. Näenkin tämän meidän nomad-elämän jatkuvan siihen asti, että vanhin lapsi on sitten joskus eskari-ikäinen. Sen jälkeen on asetuttava, jotta lapsi saisi rauhassa käydä koulunsa, saada rakentaa ystäväpiiriä ja harrastaa samassa joukkueessa / saman valmentajan alaisuudessa pidempään. Oon ollut levoton, rauhaton ja ikiliikkuja varmaan viiden ihmisen edestä, ja siksi tuntu jotenkin rauhoittavalta ajatukselta, että joskus edessä on väistämättä pieni juurtuminen ja paikallaan oleminen. Sitä ennen tietyllä tapaa nautin siitä, että mikään ei ole varmaa, ja minkään kestosta ei ole tietoa. Ei auta kuin nauttia niistä asioista, jotka on hyviä juuri siinä elämäntilanteessa. Pari vuotta elämäni keskiössä oli hyvin eri asia kuin nyt. Nyt elämäni hallitsevina keskipisteinä on koti, kotielämä, arki ja ne elämän pienet kivat asiat; oli kyseessä onnistunut leipomus tai lenkki tutuissa maisemissa. Tai se, että osaa vihdoin kotiin eksymättä kertaakaan keskustassa :)



MULBERRY laukku (Alexa OS)
PUBLIC DESIRE korkkarit
GINA TRICOT farkut
SUPERTRASH bleiseri
GINA TRICOT toppi

Asuna tällä kertaa hyvin simppeli yhdstelmä raitaa, punaista, sinistä ja valkoista. Mitäs tykkäätte? 

Kommentit

Noora (Ei varmistettu)

Pakko kysyä näin hyvin stressaavana ihmisenä, että oletko hyvä elämään hetkessä? Tätä postausta lukiessa melkein hengästyin kun sulla on niin paljon tekemistä ja menoja :D huomaan itse kiireen keskellä miettiväni (murehtivani) usein tulevia asioita enkä siten pysty nauttimaan meneillään olevasta hetkestä.

Kiitos inspiroivasta blogistasi

Anna (Ei varmistettu)

Olen! :D Mulle tulevaisuuden suunnittelu ja haaveilu ei estä ollenkaan heittäytymistä hetkeen. Tälleen murrostilanteissa sitä miettii toki enemmän, nyt kun ostimme esim. oman asunnon :)

Kiitos sinulle, että olet mukana :)

ikkunalaudalla

Mä niin oon samaa mieltä tosta Helsinkiin muuttamisesta! Asuin Turussa nelisen vuotta ja vuoden Tampereella, jonka jälkeen muutettiin yhessä poikaystävän kanssa takas Helsinkiin. Ollaan täällä oltu nyt 4kk ja huomaan haikailevani pois :D Asuntojen hinnat, sellainen yleinen vähän kireä ja kiireinen ilmapiiri (joka tarttuu) ja tuntuu et täällä on kirosana kun sanoo että ei haluais tätä enää. Joskus Helsinki tuntu olevan ainoo vaihtoehto, mut nykyään se on ainoo mikä ei kiinnosta. Hassua miten mieli voi muuttua. :)

Anna (Ei varmistettu)

Just näin, ihan samoja ajatuksia mulla Helsingissä vieraillessa ja kyllä tulevaisuutemme on toivottavasti jossakin muualla :)

Marita (Ei varmistettu)

Täällä porvoolainen komppaa tuota Helsinki vastaisuutta :D monet vuodet jenkeissä ja Barcelonassa opetti sen että on ihan ok välillä asua "pikkukaupungissa" :) vaikka kovasti silloin vakuutin että ikinä en palaa takas :D Porvoo on sopivasti juuri kaikkea, lyhyt matka lentokentälle, kaunis vanhakaupunki ja lähellä luontoa :) Asu on kiva ja erityisesti huulipuna on just perfect :) hyvää kesää! :)

Anna (Ei varmistettu)

Juurikin näin :)

Liina (Ei varmistettu)

Hei minkä merkin huulipuna tuo on ja mikä sävy? Näyttää nimittäin upealta!

Anna (Ei varmistettu)

Se on Too Faced Malted sävyssä Strawberry :)

Gazpacho (Ei varmistettu)

Nyt pitääkin ihan kysyä, että kuinka monta vuotta kului yhteensä Helsingissä asuen?
Kyllä se mua ainakin sykähdyttää edelleen.

Anna (Ei varmistettu)

Niin, no osoitteena Helsinki on ollut elämässäni 12 vuotta kolme kesää tämän jälkeen ja viimeinen puoli vuotta ennen muuttoamme tänne. Sekä sitten Vantaan puolella olemme asuneet n. 10 vuotta, jona aikana kaikki elämä tapahtui Helsingissä, vaan asuinpaikka oli juuri rajan yli Vantaan puolella. Kyllä mä siis sanoisin, että reilun parinkymmenen vuoden kokemuksen perusteella voin antaa perustellun mielipiteeni kaupungista :)

Lenna (Ei varmistettu)

Aivan ihanat korkokengät ja noihin farkkuihin yhdistettynä tosi herkullinen lopputulos! Nää postaukset piristää päivää ja mukava kuulla et Kuopio on kohdellut hyvin teitä. :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti :)

Sunna (Ei varmistettu) http://www.rantapallo.fi/alpenglow

Tätä oli ihanaa ja rauhoittavaa lukea, tuntuu että olet oikeasti löytänyt sen, mistä pidät tässä elämäntilanteessa ja olet aidosti onnellinen! :) On ollut huikeaa seurata sun matkaa, ja samalla huomata, miten samanlainen ehkä olen (ja onhan meitä seikkailijoita paljon enemmänkin). Vielä pari vuotta sitten seurustelin ja opiskelin Suomessa, mutta vuosi sitten erosin poikaystävän kanssa. Kevät meni Itävallassa, seuraava syksy ehkä Norjassa, ja sitä seuraava kevät ja kesä varmaan pitkässä reissussa ehkä Lattareissa, ehkä Ausseissa. Mukavaa kuulla, että tällainen levoton sielukin joskus ehkä tyytyy asettumaan aloilleen. Muttei nyt, nyt on seikkailun aika!

Anna (Ei varmistettu)

Mun mielestä levottoman sielun ei tarviikaan asettua aloilleen. Mä olen levoton, ja vaikka nautin täysin siemauksin joka päivästä, nautin myös siitä, että voin suunnitella tulevaisuutta ja tulevaisuuden seikkailuja :) Rauhoittuminen on yliarvostettua; vierivä kivi ei sammaloidu ;D

Ems (Ei varmistettu)

Ihana lukea pohdiskeluasi, osaat laittaa ajatuksiasi paperille (ruudulle) niin hyvin. Ihana kuulla myös että viihdyt elämäntilanteessasi, se heijastuu myös lukijoille, kuten monet ovat kommentoineetkin. Entisenä jyväskyläläisenä ja nykyisenäiti helsinkiläisenäsken olisin kyllä valmis muuttamaan takaisin "maalle" milloin tahansa. Vielä pitäisi saada avomies ylipuhuttua ;) Kuka tietää, ehkä muutamme joskus Keski-Suomeen samaan aikaan!

Ems (Ei varmistettu)

Apua mitä kirjoitusvirheitä, syytän puhelimen automaattista tekstinsyöttöä :'D Asia toivottavasti tuli kuitenkin selväksi!

Anna (Ei varmistettu)

Eipä mitään, ymmärsin kyllä :)

Tiina (Ei varmistettu)

Mä olen tässä kohtaa samaa mieltä. Ei tarvitse väkisin rauhoittua jos ei sellaista koe tarvitsevansa. Mä uskon että nämä asiat tulee aika luonnostaan. Joskus elämä voi heittää eteen sellaisia asioita jotka johtaa rauhoittumiseen mutta toisilla ei. Tosi yksilöllistä :)

Annn (Ei varmistettu) http://alaannnblog.blogspot.fi/

Kiva asu. Ja mukavasti sitä piristää nuo kengät ja huulipuna :-) Minne reissuun olet lähdössä?

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :) Me lähdetään Maltalle :)

elisa (Ei varmistettu)

Tosi kiva postaus! Mun tädille kävi samoin, asui lähes koko elämänsä helsingissä mutta muutettuaan jyväskylään ei hän takaisin enää halunnu :D

Ite oon nyt elokuun eka päivä muuttamassa kuopioon opiskelemaan kosmetologiks peruskoulun jälkeen, niin hieman hirvittää kun en juurikaan sieltä tunne ketään mutta onneks kotikotiin on "vaan" reilut 100km joten junalla pääsee. Mut jos säkin siellä oot noin hyvin viihtynyt nii uskon että minäkin tulen viihtymään :D ja toivottavasti tuun törmäämään suhunki siellä! helmimaaliskuussa näin sut nimittäin Matkuksessa Hanko sushissa ja hyvä etten seinään törmänny haha

Anna (Ei varmistettu)

Hahahah, voi että, olisit tullut moikkaamaan! Ja tervetuloa Kuopioon, hyvällä asenteella pärjää missä vaan! :)

Upea asu ja etenkin toi kuudes kuva, oikein pysähdyin katsomaan.
Porvoolle ylistystä täältäkin! Helposti varmasti löytäisitte hyvä asunnon/kodin niin että ois sopiva etäisyys joka paikkaan :) Ainoa miinus on kunnos ostoskeskuksen puuttuminen, mutta onneksi esim. Jumboon on lyhyt matka.
Itse asun tosin nykyään täällä maalla, mutta Porvooseen on matkaa 15min (ja esim Järvenpäähän 20min ja Vantaalle 30min)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti :) Ja kyllä, Porvoo olisi ihan täydellinen tulevaisuudenhaaveiden kannalta :)

Kommentoi