Happy to starve -vauva

Niiiiin moni kyseli rintaraivareista imetysohjauksesta, että oli pakko kirjoittaa oma postauksensa. Kun neuvolan vaaka näytti kolmen viikon kokonaispainonnousun aika heikoksi ja pikkuisen raivaroitua rinnalla jo pari viikkoa enemmän tai vähemmän, päätin laittaa imetysohjaajalle viestiä. Luin kaikki teidän laittamat viestit, enkä tullut niistä sen viisaammaksi kuin mitä jo olin, koska samoja ajatuksia, temppuja ja ideoita mullakin oli ja niitä myös kasan googlaamalla löysin. Vauvantain Silja oli valtava apu ihan imetyksemme alussa, mutta hieman skeptisesti lähdin ottamaan tällä kertaa yhteyttä. Ajatus siitä, että jollain olisi vielä jotain keinoja rinnalle raivoavan vauvan taltuttamiseksi, tuntui epätodennäköiseltä, mutta koska Silja on imetyksen ammattilainen ja minä juuri ja juuri edes käytännön amatöörin tasolla asiassa, niin otin yhteyttä Siljaan toissailtana. Lisäkysymykset kyseltyään Siljan ensimmäinen ajatus oli se, että meidän vauvalla on nälkä.

Lähtötilanne? Painonnousu 115 grammaa 19 päivässä (toki sairasti tällä aikaa) ja pari kertaa päivässä hirvee raivari tissille, ajoittain oikein mukavan näppärää syöttämistä ja ajoittain hirveä helvetti irti. Kieltäytyy, punkee kaarelle ittensä, kääntää pään pois ja ku yritän pakottaa, raivoaa. Mä tiedän, että on pakko olla nälkä kun edellisestä ruoasta on paljon aikaa, hän käyttäytyy ikään kuin olisi aivan täynnä jo. Tämä painonnousun ja raivareiden yhdistelmä nosti hien pintaan, kun toisaalta piti saada vauvan painoa nousemaan ja toisaalta hän huusi tissille sitä enemmän kuin mitä useammin mä sitä yritin tarjota.

Silja kyseli ja käski tulla käymään ja taikoi mulle ajankin, lohdutti ja käski syöttämään vauvaa vaan reippaasti pullosta, sillä hänellä nousi heti sellainen fiilis, että vauvalla on nälkä.

Mä mietin asiaa koko eilisen aamupäivän. Toisaalta syö harvoin ja välillä lyhyitä aikoja, mut toisaalta on hurjan tyytyväinen ja esim. herättyään ei huuda yhtään ”tissi-tänne-heti-nyt”-hengessä, vaan chillailee tyytyväisenä. Ainoa, mikä tuntui saavan hänet raivostumaan oli se, kun yritin tarjota ruokaa, jos ei ollut nälkä. Mietin jo, että ei tää voi olla nälkäinen, ei näin tyytyväisenä vauvana, joka ei itke juuri ikinä ja vaan hymyilee ja on iloinen ja nukkuu hyvin eikä ees levottomasti. Tältä ajatuksella lähdin Siljalle, joka kuunteli ja sanoi, että tää kuulostaa nyt siltä, että vauva on ns. Happy to starve -vauva. Nälkä on, mut ei silti kitise tai huuda, vaan säästelee energiaa nukkumalla hyvin, eikä mesoa. Tosin meillä on hirvee hinku liikkua ja olla mahallaan enkä käyttäisi tuosta termiä ”energiansäästäjä”, mutta toki meillä myös nukutaan neljät päikkärit ja yöt hyvin.

Okei, no mitä sitten tehdään tälle nälälle? 

Siljan mukaan tässä tilanteessa on kolme vaihtoehtoa. A) Mulla ei riitä maito, B) Vauva ei oo saanut imettyä maitoa tarpeeksi rinnoista ja C) Vauva saa tarpeeks maitoa, mutta se ei imeydy kunnolla. A:sta on tuskin kyse, kun kerta saan pumpulle yhdellä pumppauksella sen 100-125 ml. Todennäköinen tässä vaiheessa on B. Silja testasi imuotteen, jonka totes hyväksi, mutta imutehon heikohkoksi. Sitten Silja kaivoi esiin sellaisen pienen super-ohuen letkun ja viritteli sen tuttipulloon mun ihmetellessä tapahtumaa vieressä.

Eli, lyhytaikainen suunnitelma: vahvistetaan vauvaa ja laitetaan kasvu taas kuosiin, minkä jälkeen mietitään eteenpäin. Annetaan vauvalle pumpattua lisämaitoa imetyksen ohessa nyt ensi punnitukseen (ensi pe) asti, aina jos vauva on rinnalla raivoisa. Tämä kyseinen Siljan antama letku on siis imukatetri, joka viritetään pulloon, ja työnnetään vauvan suupielestä tämän napatessa kiinni nännistä. Vauva ei hermostu odottaessaan herumista, kun katetrin läpi tulee maitoa suuhun. Lisäksi kun maidontulo hidastuu herumisen jälkeen, vauva ei laiskistu ja luovuta, vaan saa sieltä katetrin kautta pullosta maitoa. Näin mä imetin siellä Siljan luona ja Mytty hörppi samalla letkun läpi reilu 30 ml maitoa pullosta. Syötön jälkeen mä tarjosin vielä pullosta maitoa, ja sinne upposi vielä joku 40 ml maitoa, mutta sekin jo vähän silleen ilman kummempaa kiinnostusta asiaa kohtaan ja pullolla leikkien. Katetri on siitä kätevä, että sillä voi syöttää myös esim. isä niin, että antaa puhtaan sormen vauvan imettäväksi ja työntää sen katetrin suuhun sivusta, jolloin se imeminen on samanlaisempaa kuin rinnasta, kuin mitä pullon kautta. Ehkä myös niille, jotka hylkii pulloa, sopiva tapa tarvittaessa? En tiedä, mutta kokeiltiin ja hyvin meni sekin meillä!

Kotona illalla eilen kokeilin samalla tekniikalla iltasyöttöä, joka aiheuttaa yleensä pahimman rintahepulin. No anyway, pumppasin pullon ja suuntasin iltasyöttöhommiin. Ja kas, ei mitään hepulia ja tyyppi söi tosi pitkään tyytyväisenä ja samalla kun söi, hupeni pullosta 50 ml ja hän simahti yöunille.

Tämä katetri ei sinällään ole tapa lisäsyöttää vauvaa, vaan hillitä raivareita, jotta syötöt onnistuu paremmin. Lisäsyöttöä tehdään nyt niin, että mä herätän tyypin yhden kerran lisää yöllä syömään ja yritän muutenkin antaa useammin maitoa, vaikka sitten pullosta jollei onnistu rinnasta tiheämmät ruokavälit ton katetrin heikentäessä rintaraivareita. Pahimmat raivarit meillä on olleet sellaisia, että tarjoan ruokaa, kun ei ole nälkä ja niihin ei katetri auta, jos ei ollenkaan ota kiinni rinnasta. Silloin Silja käski antaa pullosta tai tuon katetrin kautta pumpattua maitoa, jotta ehkä syö sen kerran-kaksi enemmän päivässä.

Sinänsä meidän ruokakertojen määrä ei ole vähentynyt, vaan Mytty söi 7 kertaa vuorokaudessa jo kuukauden ikäisenä ja painoa tuli oikein mallikkaasti. Jokin muu on muuttunut. Silja epäili, että tyyppi ei vaan jaksa tehdä työtä rinnalla herumisen päätyttyä, ja siksi ei syö tarpeeksi kerralla. Mä luulen, että mä tiedän, mistä tää johtuu. Maidon tulo on mulla tasoittunut merkittävästi. Alkuun maitoa tuli suihkuamalla niin, että sai varmasti vatsan täyteen yhtään yrittämättä. Hän on todennäköisesti vaan oppinut laiskottelemaan rinnalla tuon ekan parin kuukauden aikana. Mitä sitä yliyrittämään kun maha tuli täyteen helposti ja ekan kuukauden aikana paino nousi kilon. Nyt kun maitoa ei enää tulekaan kuin paloletkusta, hänen pitäisi hieman tehdä töitä rinnalla, ja hän ei jaksa olla asiassa lainkaan työteliäs. Joko ei yksinkertaisesti osaa tai ei ihan fyysisesti jaksa. Niinpä nyt syötetään häntä vähän tarkemmin ja katotaan miten painonnousu etenee tässä viikon aikana.

Omalta osaltani mä yritän nostattaa tehokkaammin maitoa. Suihkutkoot sitten ja tulkoot läpi joka hiton liiveistä, jos kerta sitten maha täyttyy Mytyllä tehokkaammin. Ton ylituotannon loppuminen on ollut mulle mukavaa, mutta kyllä mulle on tärkeempää tän imetyksen onnistuminen ja se, että vauva kasvaa kunnolla. Niinpä mä alan pumppaa yhden ylimääräisen kerran yössä, kikkailen ton katetrin kaa (yllättävän helppoa) ja syötän syötän syötän. Myttyskän lisäksi itseäni. Alkuvaiheessa suklaata meni aikamoiset määrät ja nyt täytyy varmaan jatkaa sillä linjalla. Mikä ihana tekosyy. No, Silja suositteli myös sarviapilaa maitoa lisäämään ja mun täytyy ehdottomasti pitää parempaa huolta omasta nesteytyksestä. Jo sen takia nyt täytyy pitää huoli, että maitoa piisaa, koska pumpulle heruu huonommin ku vauvalle ja mun täytyy pumppaa usein, jotta saan sitä katetrin kautta syötettävää maitoa.  Ja sit vielä lisäksi jumppaan ton laiskottelijan kieltä.

Silja myös suositteli vierailua osteopaatilla tsekkaamassa, ettei kasvojen alueella oo jumeja ton rsv:n jälkeen vaikuttamassa asiaan, joten siellä käydään sitten ensi viikolla.

On tää kyllä sellainen savotta tää imetys. Milloin maitoa on villisti liikaa, milloin tuntuu, ettei vauva jaksa syödä. Viimeksi ei ollut mitään väliä, miten tää menee, ja kaikki meni helpommin. Nyt taas imetys tuntuu tosi tärkeelle ja tietenkin se aiheuttaa tällä kertaa tätä päänvaivaa. Samalla luen, kuinka stressi vähentää maitoa ja yritän olla stressaamatta ja vedän täällä vettä ja Daimeja kuin talviunille varautuen 😀 No, toisaalta mun täysimetys-tavoitetta on enää kaks kuukautta jäljellä, sitten voi tuohon tuoda kiinteitä rinnalle ja sitten ei ehkä tarvii ihan niin hirveesti olla huolissaan painosta, toivottavasti. Toki hän on nytkin jo yli 6-kiloinen, eli ei tässä nyt ihan laiheliini vielä olla. Onneksi oli mistä ottaa ekan parin kuukauden meriiteillä.

Eilen meni iltasyöttö erinomaisesti tällä metodilla ja tänään myös meni aamusyöttö tosi hyvin, vaikka se on yleensä se syöttö, missä raivaroi eniten kun ei halua. Muuten päivä on menny miten menny, kun ei hän vaan halua ekstrasyöttöjä maitoa ja vaan leikkii pullolla, raivoaa tissille tai ei vaan ole mitenkään kiinnostunut syömään. No, ehkä se söi tänään vähän tavallista enemmän. En tiedä. Katotaan, miten viikko menee.

Ja mikä parasta, hän on myös nirso. Ei nimittäin muuten kelpaa pakastettu ja sulatettu maito. Ei laisinkaan. (Myönnetään, maistuu erille oman empiirisen tutkimukseni mukaan.) No, olkoot siellä pakkasessa ne joku 4-5 kiloa maitoa. Käytän niitä sitten puuroihin ja soseisiin myöhemmin.

Siis meillä on kotona vajaa 3-vuotias, jonka mielestä ruokailu on välttämätön paha elämässä ja jonka normaalipainoisena pitäminen on aina ollut projekti, josta oon saanut mieheltäni lisänimen feeder. Danten mielestä ruoka ei vaan ole mielekästä. Paitsi pasta. Oon KERRAN kuullut lapseni suusta sanat ”äiti, Dantella on nälkä”. Ja omasta suustani kuulen n. 86238234 kertaa päivässä sanat ”Dante, syö”. Nauroinkin Siljalle, että onkohan tää joku perinnöllinen taipumus, koska mulla on selkeesti Happy to starve -vauvan lisäksi Happy to starve -taapero. En toisaalta tiedä keltä tää ois peritty, koska me ollaan miehen kanssa molemmat selkeesti enemmän hungryangry-kategoriaa.

No, pidän teidät kartalla.

Mä lämpimästi (jälleen) suosittelen kääntymään osaavan imetysohjaajan puoleen, jos imetys tuottaa päänvaivaa miten päin vaan. Molemmat kerrat, kun olen Siljalla käynyt, olen lähtenyt sieltä kivi sydämeltä vierähtäen tietäen paremmin, mitä tehdä ja missä on vika.

Kommentit (16)
  1. Tuo kuulostaa niin tutulta, rintaraivareineen päivineen. Olen ”taistellut” läpi kahden pojan imetyksen ja imettänyt molempia vuoden ajan, joka oli oma tavoitteeni. Imetys on rakettitiedettä.
    Tsemppiä jatkoon!

    1. Siltä se usein tuntuu 😀 Mutta toivotaan, että mekin taistellaan tän läpi ja saadaan pitkä imetys 🙂

  2. Pastörointi auttaa siihen ettei pakastettu maito maistu oudolle. Ohjeet siihen löytyy muistaakseni imetyksen tuki sivustolta.

    1. Joo, tää selvis mulle nyt 😀 ei auta tota hirveetä määrä maitoa tuolla kai? Ku eiks se pidä tehä ennen pakastamista? Vai miten se meneekään, täytyy tutkia 🙂

      1. Joo siis ennen pakstamista pitää kuumentaa. Mut jatkossa hyvä joskus pakastaa näin, että ite pystyt olemaan poissa ilman hullua pumppamista kerralla. Meillä alkoi tää pakastetulle maidolle nirsoilu vasta 4kk iässä ja sit en tietenkään enää herunu pumpulle yhtään, eikä korvike kelvannut, joten en päässy ennen vauvan yöuniaikaa oikeen minnekään pidemmäksi ajaksi…

        1. Mä en kans usko, että aion enää pakastaa. Jos tarvii olla ehdottomasti pois, niin sitten korviketta, mutta en aio olla vauvasta erossa, ellei tule hätätilanne :/

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *