Roosaa

Mungolife

* Kaupallinen yhteistyö Kalevala Korun kanssa, korut on saatu

Rinnat. Tissit. Ne herättävät auttamatta tämänkin postauksen jälkeen keskustelua ja kommentteja. Elämmehän yhteiskunnassa, joka on täysin seksualisoinut naisen rinnat. Yhteiskunnassa, jossa julki-imettäminen herättää keskustelua ja välillä jopa hulluutta hipovia tekoja. Yhteiskunnassa, jossa rinnat ovat aina tapetilla, ja niitä aina paheksutaan. Paheksutaan pieniä, paheksutaan suuria, paheksutaan sitä, jos ovat liian esillä, liian riippuvia, liian törröttäviä liian epäsopusuhtaisia.

Rinnat tulevat ajankohtaiseksi jokaiselle jo nuorena tyttönä. Yläasteen uimatunneilla vertaillaan, kotona peilistä ihmetellään. Vihataan omia, ihaillaan muiden. Pojat tykkää isorintaisista tytöistä ja kyllä rinnat naisen tekee. Jo Barbie-leikeistä päähämme iskostetaan ajatus siitä, että tissit pitää olla. Mielellään isohkot, kiinteät, pyöreät ja kaikin puolin symmetriset ja täydelliset. Yhdetkään ihmisen kasvot eivät ole symmetriset, mutta kyllä tissien pitää olla. Pienirintaista naista kutsutaan vartaloltaan androgyyniseksi ja isorintaista silikonibimboksi tai hänen rintojaan utareiksi. Nämä eivät tietenkään ole esimerkkejä normaalien järkevien ihmisten ajatuksista, mutta kyllä kaikkea kuulee. Joka tapauksessa, kaikilla on mielipide rinnoista. Kuinka monella on mielipide korvista? Tai vaikkapa kyynärpäistä? Rinnat ovat se ruumiinosa, joka on pakotettu kauneuskilpailuosallistujaksi, jonka funktionaalisuudelle ei juuri anneta ajatusta. Tai sitten pahastutaan, kun joku ikävä ja huomiota kaipaava nainen käyttää niitä olennaisimpaan tarkoitukseensa, eli vauvan ruokailuvälineeksi.

Rinnat aiheuttavat ahdistusta ja iloa, inhoa ja rakkautta. Ystäväpiirissäni on oikeasti aivan jokaisenlaisia rintoja. Pieniä ja isoja, pienennettyjä ja suurennettuja. Joka makuun löytyy erilaisia rintoja, mutta yhdistävänä tekijänä lienee se, että kaikki ovat ainakin jossakin elämän vaiheessa vihanneet omiaan.

Tuntemani upea vahva nainen vihasi ja kaipasi omaansa. Vihasi, koska se oli sairastuttanut hänet. Kaipasi, koska hän oli sen menettänyt. Vaikka olen koko ikäni kuullut, kuinka yleistä on rintasyöpä, se näyttäytyi minulle todellisena vasta joitakin vuosia sitten. Uimahallissa tämän naisen kanssa, kun tämä pohti, miten saisi tekorinnan pysymään uimapuvussa, jottei se tippuisi mahan seudulle uidessa. Niin oli käynyt edellisellä kerralla. Näin ensimmäistä kertaa, miltä leikattu rintasyöpätoipilas näytti. Ja ymmärsin omieni arvon kertaheitolla (EDIT: Olen muokannut hieman tätä kappaletta. Välttääkseni väärinymmärryksiä haluan korostaa, että tällä tarkoitan sitä, että opin siinä hetkessä rintojen todellisen merkityksen ja terveyden arvon, en niinkään tarkoita tässä verrata rintoja esteettisesti. Kokemus asetti vain perspektiiviin sen, että koko elämän rintoja ajatellessa olin keskittynyt aivan vääriin asioihin)

Aivan sama, miltä ne näyttävät, mitä joku on niistä mieltä, ja millaiset ne voisivat olla. Ne ovat minun. Ne ovat terveet. Ne ovat kauniit.

Koin valtavaa sympatiaa rintansa menettänyttä naista kohtaan. En edes ymmärrä, millainen kolaus rinnan, tai molempien, menettäminen olisi. Millaisen kolauksen naiseuteni kokisi? Olisinko enää sinut itseni kanssa? Olisinko seksikäs mieheni mielestä? Entä omastani? Tätä kaikkea pohtiessa, ymmärsin, että vuosittain moni nainen kokee tuon kohtalon. Toiset jopa vapaavalintaisesti vähentääkseen riskiä sairastua syöpään.

Vasta kun rintasyöpä konkretisoitui minulle läheisen ihmisen kautta, muodostin terveen suhteen omiin rintoihini. Tiedostan, että on aina olemassa riski sairastua. Joka päivä olen onnellinen, että olen terve ja saan pitää kroppani sellaisena, kuin se nyt on.

Joka päivä myös nostan hattua niille naisille, jotka ovat kokeneet rintasyövän. Jotka ovat selviytyneet ja jotka nauttivat elämästään selviytyjinä.

Lahjoitan joka vuosi Roosa nauha -keräyksiin, ja ostan aina ne WC-paperit ja muut kodin tarvikkeet, joista menee aina osa summasta Roosa nauha -keräykseen. Kun minulle tarjottiin yhteistyötä Kalevala Korun kanssa Roosa nauha -kampanjan tiimoilta, en epäröinyt hetkeäkään.

Joka vuosi Kalevala Koru tekee rajallisen malliston Roosa nauha -koruja, joiden myynnistä lahjoitetaan varoja Roosa nauha-keräykseen. Vuoden 2016 Roosa nauha -koruksi on valittu mallistoon jo vuosia kuulunut Mari Saaren suunnittelema Pore, josta valmistetaan nyt vaaleanpunaista kiviversiota värjätyllä kvartsilla. Näistä rajoitetun ajan saatavista Roosa nauha-koruista lahjoitetaan 5€ jokaisesta myydystä korusta. Kaikki Kalevala Korut valmistetaan Helsingin Pitäjänmäessä kierrätyskullasta ja -hopeasta, joten Kalevala Korun hankinnalla voi samalla tukea vastuullista, kotimaista tuotantoa.

Koru on kaunis ja hempeä, mutta ennen kaikkea sen on tarkoitus muistuttaa poreilevista ilon hetkistä, joista kantaja voi ammentaa voimaa. Molemmat korut on aivan upeita, mutta erityisesti tuo kaulakoru on minun makuuni vielä hiukkasen enemmän. On jotenkin kovin symboloivaa, että kaunis vaaleanpunainen riipus roikkuu rinnan päällä.

Hankkikaa siis oma limited edition -korunne täältä ja tukekaa samalla Roosa nauha -keräystä :)

Kommentit

-A (Ei varmistettu)

Oletpas kaunis! Hienoa, että otit blogissasi tärkeän aiheen esille

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

Laura (Ei varmistettu)

Todella hienoa miten tärkeitä aiheita käsittelet nyt blogissasi!
Näytät kauniilta :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia! <3

Kirsi (Ei varmistettu) http://pitsiniekka.blogspot.fi

Kauniita ja herkkiä kuvia! Roosa Nauha on aina tuntunut tosi läheiselle kampanjalle, jo ennen ensimmäistä omassa lähipiirissä ollutta tapausta. Sama täällä, ostan aina ilolla sakset ja ikkunaraapat ja Lindexin rannekorut :) ja lahjoitankin vielä. Naiset <3

Anna (Ei varmistettu)

Jep, Lindexin rannekorut ovat vieläpä aivan superkauniita :) pakko saada se tämänvuotinen :)

Katju (Ei varmistettu)

Tärkeä aihe ja ajatuksia herättävä kirjoitus.
Saako kysyä mistä rintaliivisi on?

Noora (Ei varmistettu)

Minua kiinnostaisi sama! Näyttää hyvänmallisilta :)

Anna (Ei varmistettu)

Ne on Victoria's Secretiltä ihan se perusmalli :)

Pystyisitkö yhtään tarkentamaan? :) Victoria's secretillä on niin monta perusmallia et mikäköhän niistä tää on? Bombshell?

Anna (Ei varmistettu)

Aaa, sori, se on se Very Sexy :)

Katie (Ei varmistettu)

Kauniit korut ja ihana teksti <3 Roosa-nauha kampanjat saavat aina muistot ja surun pintaan kun kaksi vuotta sitten tätini menehtyi rintasyövän uusiuduttua toiseen kertaan

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :) Ja voi eiii, olen pahoillani tätisi puolesta, osanottoni <3

joku (Ei varmistettu)

Kaunis postaus ja kauniita kuvia <3

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia <3

Minna (Ei varmistettu)

Kiitos kun kirjoitit tästä. Äitini on sairastanut rintasyövän, ja aihe on sen jälkeen koskettanut syvästi. On hienoa, että asiasta puhutaan blogeissa ja upeaa, että Kalevala Koru tekee vuosittain työtä Roosa Nauhan eteen <3

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia! <3 Toivottavasti äitisi voi hyvin :)

Kati (Ei varmistettu)

Kiitos tästä postauksesta. Olen menettänyt läheisen rintasyövälle, ja sen jälkeen v***ttaa joka kerta, kun joku valittaa omista rinnoistaan. Tekee mieli huutaa, että sillä ei ole mitään väliä, jos ne eivät ole samankokoiset, jos ne ovat terveet!! Ja sitten terveet, kaunisrintaiset naiset valittaa ja muokkaa rintojaan, vaikka niillä on ihan täydelliset rinnat. Joillakin saattaa koko elämä päättyä rintojen sairauteen.

Joku varmasti repii tästäkin postauksesta hirveän haloon, mutta mä haluan kiittää. Mielestäni jos kaikki terveet naiset muistaisi olla kiitollisia rinnoistaan ja terveydestään, olisi se paras tapa osoittaa tukea heille, jotka ovat sairastaneet tai sairastavat. Jos joku terve/kaunisrintainen "vihaa" omia rintojaan, kuinka kamalana sitten joku leikattu kokee omansa?

Kiitos sinulle siis tästä, että teet yhteistyöpostauksetkin ajatuksella ja kosketat tärkeitä asioita. Täytyy tilata tuo koru. Kumpi pituus sulla on? Tuo lyhyempi ketju vai pidempi?

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :) Mielenkiintoinen ajatus, varmasti aika kamalaa tollainen ajattelu monelle selviytyjälle :/ Mulla on se lyhyempi ketju, mutta hyvin menisi se vähän pidempikin :)

Suski (Ei varmistettu)

Kiitos tästä postauksesta <3 Olen itse sairastanut rintasyövän ja pelkään aina sen uusimista. Kiitos kun muistutat Roosa Nauhan tärkeydestä!

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia ja tsemppiä paljon ja terveitä vuosia! <3

Mari Koski (Ei varmistettu)

Yritin nähdä postauksesta tarkoittaneesi kuinka olet kiitollinen omasta terveydestäsi sen jälkeen, kun ympärilläsi on ollut sairautta. Mutta valitettavasti mielestäni postauksesta huokui se miten nostat itseäsi ylemmäs toisten sairauden kustannuksella.

“Näin ensimmäistä kertaa, miltä leikattu rintasyöpätoipilas näytti. Ja rakastuin omiin rintoihini kertaheitolla.”

Mielestäni varsinkin edellä oleva virke on suorastaan hämmentävä. Kerrot rakastuneesi heti omiin (?) rintoihisi nähtyäsi rintasyöpäpotilaan. Eipä kyllä tulisi itselleni mieleen hehkuttaa kuinka olen esim. rakastunut omiin hiuksiini sen jälkeen, kun olen nähnyt, kun syövästä kamppaileva mummini on menettänyt omat hiuksensa. Päinvastoin rakastuin siihen mummin kaljuun, joka heijasti sitä asennetta että vaikka tukkakin lähtee niin hän ei luovuta.

En tiedä olitko ihan loppuun asti miettinyt tätä postausta mutta mielestäni näin arkaan aiheeseen olisi sopinut hieman erilainen lähestymistapa.

Anna (Ei varmistettu)

Yritin asiaa selventää juuri tällaisen väärinymmärrysten vuoksi, mutta jos sitä ei halua ymmärtää, niin ei sitä sitten varmaan halua ymmärtää.

Tarkoitin sitä, että kun näin rintasyöpätoipilaan, ymmärsin, kuinka paljon enemmän rinnat ovat, kuin jokin esteettinen "onko tissit varmasti oikean kokoiset / näköiset" -asia. Ne ovat tärkeä ruumiinosa, joka voi yhtä lailla sairastua kuin mikä tahansa muukin ruumiinosa. Siksi niitä on tärkeää rakastaa juuri sellaisena kuin ne ovat. Omat rintani eivät ole täydelliset, mutten ole sen jälkeen kertaakaan ajatellut niistä negatiivisesti. Opin laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen tässä asiassa kertaheitolla.

Tuija (Ei varmistettu)

Minä ainakin ymmärsin täysin mitä hait takaa. Kaiken voi ymmärtää väärin jos niin haluaa. Kiitos tästä tärkeästä tekstistä. Tuo koru todellakin kiinnostaisi. Todella kaunis.

Anna (Ei varmistettu)

Näinhän se on :)

Mari (Ei varmistettu)

En nähnyt aiemmin tuota muuttamaasi tekstiä mutta edelleen hieman erikoista, että kirjoitat miten kaikki rinnat ovat kauniita mutta sitten rintasyöpäpotilaan rinnat nähtyäsi tajuat, että rinnat ovat muutakin kuin esteettinen asia. En oikein tiedä miten se pitäisi tulkita. Ja jos rintoja pitää mielestäsi rakastaa juuri sellaisina kuin ne ovat, niin miksi nimenomaan kirjoitit, että syöpäsairaan potilaan rinnat nähtyäsi rakastuit omiin terveisiin ja kauniisiin rintoihisi. Mielestäni vaikuttaa siltä ettet tekstin muuttamisella yrittänyt selittää mitä tarkoitit, vaan muutit näkökantaasi täysin päinvastaiseen. Tärkeästä ja hyvästä aiheesta kirjoitat kuitenkin kiitos siitä! Hieman vain osui silmään tietyt jutut, joista tuli hämmentynyt olo.

Anna (Ei varmistettu)

No paljon riippuu varmasti myös siitä, miten haluaa ymmärtää jotkin tekstit.

En sitten tiedä onko ajatuksissani jotakin perustavanlaatuisesti pielessä, mutta itselleni usein jokin epäonninen tapahtuma tai kamalakin asia muistuttaa siitä, miten pitäisi arvostaa sitä hyvää, mikä itsellään on. Jos vaikka olen ajatellut, että voi kun rinnat olisi sitä ja tätä ja paremmat niin ja näin, niin tuo tilanne sai aika hyvin ymmärtämään sen, että mun ajatukset on ihan turhia ja typeriä. Että pitäisi olla vaan onnellinen, että on terveet rinnat, jotka ovat kroppaani erittäin sopusuhtaiset, eivätkä aiheuta mitään kipuja tai ongelmia.

Mielestäni jos tämä ei käy tekstistä vieläkään ilmi, niin voi olla, että tekstiä lukee hieman etukäteen jo nihkeästi asennoituen.

Mari (Ei varmistettu)

Ok, kiitos selvennyksestä. Haluan kuitenkin sen verran puolustaa omaa kommenttiani etten lukenut postaustasi mitenkään "etukäteen nihkeästi." :) Vaan kuten itsekin (ennen kommenttiani) muutit tekstiä väärinymmärrysten välttämiseksi niin silloin epäilemättä itselläsikin oli käsitys, että postaus saattaa herättää väärinymmärryksiä, eikä kyse siis silloin ollut mistään minun nihkeästä suhtautumisestani.

Anna (Ei varmistettu)

Niin, siinä vaiheessa olin saanut nämä kaksi törkeää kommenttia ja ajattelin hieman muuttaa tuota kohtaa, ettei se vahingossakaan loukkaa ketään :) vaikkei se omassa päässäni ollut alunperinkään loukkaava, halusin muuttaa sen, jottei kellekään tule paha mieli! Kiva, jos asia selveni sullekin, ja toivottavasti ei jäänyt tästä huonoa fiilistä :)

Nede (Ei varmistettu)

Tämmöiset asiat on vaikea pukea sanoiksi niin että jokaikinen ymmärtäisi mitä hakee takaa. Ja aina on niitä jotka haluavat vartavasten ymmärtää väärin. Mielestäni ainakin tästä muokatusta tekstistä kyllä ymmärtää mikä se pointti oli, jos vain haluaa ymmärtää.
Sinäkin Anna kirjoitat todella monesta tärkeästä aiheesta (tai vaikkei joku aihe olisikaan tärkeä niin jollain tapaa ihmisiä koskettava), jolloin koittaa vielä valita sanansa todella tarkoin että se perimmäinen ajatus sieltä paistaisi ensimmäisenä lukijalle. Blogitekstinkin tahtoo kuulostavan kauniilta ja soljuvalta, olisithan voinut tietenkin kirjoittaa tekstin näinkin: "Roosanauhapäivä on 14.10. Tukekaa kampanjaa ostamalla kuvassa näkyvä tuote. Ymmärsin että minä olen terve." Musta ainakin toi sun kirjoittama teksti kauniine kuvineen on paljon mukavempaa luettavaa tähän kahvikupposen seuraksi. Kivaa loppuviikkoa <3

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia kovasti ja myös sinne! <3

Anniina (Ei varmistettu)

Voisin tuohon Marin kommenttiin kommentoida, että itse olen tehnyt töitä eteneviin sairauksiin sairastuneiden ihmisten kanssa ja kyseisessä työssä olen myös oppinut arvostamaan omaa sekä läheisteni terveyttäni. Toisin sanoen oppinut, että itsestään selvänä pidetyt asiat eivät ole itsestään selviä.

Anna (Ei varmistettu)

No juurikin tämä. Että kun on keskittynyt ihan typeriin asioihin ja pitänyt terveyttä ihan itsestäänselvänä, ja sitten herää siihen todellisuuteen, jossa ymmärtää, kuinka hölmöjä sellaiset ajatukset on :)

Leija (Ei varmistettu)

Hei, En epäile yhtään etteikö tarkoituksesi ollut juurikin tuoda esille terveyden tärkeyttä ja Roosa nauha -kampanjan merkitystä, eikä rintojen kauneutta, mutta valitettavasti lukijat eivät näe niitä ajatuksia jotka ovat kirjoittajan mielessä vaan ainoastaan tekstin. Tämän takia oikoluku on tärkeää julkisissa teksteissä vaikka oletkin perustellut miksi et sitä aina käytä. Omalle kirjoitukselle helposti sokeutuu ja olettaa muiden ymmärtävän tekstin samalta pohjalta kuin itse.

Mielestäni aihe on tärkeä ja ihana että tuot näin aran aiheen blogissasi esille, mutta kirjoitus itsessään ei ollut tarpeeksi selkeästi muotoiltu. Rintojen seksikkyys kauneus korostui rintasyövän kustannuksella ja peitti sen mitä oikeasti halusit kirjoituksella sanoa. Ehkä toisenlainen lähestymistapa olisi antanut enemmän tilaa syövälle ja Roosa nauha-kampanjalle.

Anna (Ei varmistettu)

Itse asiassa oikoluen nykyään postaukseni ja useimmiten joku toinenkin lukee ne. Hyväksytän postaukset myös yhteistyökumppaneilla. Valitettavasti itselle kun on selvää, mitä yrittää sanoa, ei se oikolukemallakaan muutu. Ei sitä osaa lukea muiden ajatuksilla.

Sinunkin kommenttisi sisältää virheen / ajatusvirheen. On helppo arvostella, kun ei tee tätä itse päivittäin :) Kun postausta suunnittelee kauan, tietää mitä siinä haluaa sanoa. Ei sitä muiden ajatuksilla osaa ajatella.

On myös eri asia kritisoida asiallisesti kuin törkeästi. Tämä oli asiallinen. Olen vain kanssasi hieman eri mieltä, sillä enemmistö on ymmärtänyt postauksen. Olen poistanut kaksi kommenttia, jotka oli kirosanoja/muuten törkeyttä täynnä ja suoraan henkilökohtaisesti minua kohtaan hyökkääviä. En tiedä onko jotain kommentteja mennyt roskiin suoraan lisäksi. Tietyt kommentoijat ja sanaparametrit johtaa suoraan roskiin. Tässä on nyt yli 20 positiivista kommenttia ja olen poistanut 2. Joten sanoisin jakautumisen olevan aika selkeä tässä, ja suurin osa lukijoista on kyllä osannut ymmärtää tämän postauksen niin kuin se on tarkoitettu :)

Leija (Ei varmistettu)

Kiitos vastauksesta. Viimeksi kun kysyin sinulta oikoluvusta, vastasit ettet jää oikolukemaan tekstiä. Hienoa jos tilanne on muuttunut. Ja kyllä, omassa viestissäni on virhe, pahoittelut. :D Tosin mainittakoon, että viesti on tekstilajina hieman erilainen kuin kolumni/muu täysimittainen teksti, eivätkä siihen päde samat käytännöt. En oikolueta tekstiviestejäni. Sen sijaan töissäni käytämme vertaisarviointia päivittäin, eli aina joku muu lukee kertaalleen tekstin, ennen kuin se julkaistaan. Mikä on mielestäni älyttömän hyödyllistä. Kun samaa tekstiä tuijottaa parhaimmillaan päivätolkulla, alkaa pakostikin turtua esimerkiksi tiettyjen sanojen toistoon. Olet oikeassa, että oma oikoluku ei aina auta. Omia virheitään voi olla vaikea huomata uudellakin lukukerralla, ja siksi meillä onkin käytössä aina vertaisarviointi oman työn tukena. Tarkoitukseni ei ollut arvostella, vaan tuoda esille mahdollisia kehityskohteita. On tietenkin sinun oma päätöksesi otatko palautteen käyttöön.

Hienoa jos enemmistö tajusi suoraan postauksen niin kuin se kuuluukin ymmärtää. En missään vaiheessa kertonut kuin oman henkilökohtaisen tulkintani, eli mitkä asiat kiinnittivät minun huomioni.

Anna (Ei varmistettu)

Niin, olishan se upeaa, jos olisi vertaisarviointi mahdollinen blogissa. Mutta eihän se käytännössä mitenkään tapahdu niin. Savon Sanomien kolumnini aina oikoluetaan Savon Sanomien toimesta, ja se on mahtavaa. Mutta ei päivittäistä bloggaamista voi oikoluetuttaa (onko toi ees sana?) jollain ihmisellä? Eikä mulla oo mahdollisuutta palkata siihen jotakin ihmistä vain oikoluvun tähden.

Lisäksi mä nään, että blogi ja monet muut tekstit ovat aivan eri genreä. Blogi on itse asiassa mulle huomattavasti lähempänä tekstaria tai Facebook-viestiä kaverille. Muutama typo sinne tänne ja muutama aivopieru on ihan OK. Tää on kuin mun viestittelyä kavereille, lukijoille toiselle puolelle ruutua. Mun muut duunit kirjoitan ihan eri tarkkuudella ja hiomisella. Kai tämäkin on sitten vain tulkintaeroja, että siinä missä hinkkaan pilkun paikkaa työsähköpostissa, en edes tajua jos sama sana on kahdesti täällä. En vaan näe tätä samalla tavalla kirjallisena työnäytteenä, vaan julkisena päiväkirjana, yhä edelleen.

Leija (Ei varmistettu)

On hyvä pointti, että blogit ovat julkisia päiväkirjoja. Niinhän se usein taitaa olla. Minä itse miellän blogit nykyään enemmän kolumneiksi tai vastaaviksi julkisiksi puheenvuoroiksi, joilta kaipaisin selkeää tekstintuottoa. Kai se johtuu siitä että monet blogit ovat nykyään hyvin kantaaottavia ja kaupallisia. Ennen blogit oli kenties helpompi mieltää julkisiksi päiväkirjoiksi, kun postaukset keskittyivät arkielämään ja päivän tapahtumiin ja ottivat vähemmän kantaa esimerkiksi yhteiskuntaan. (Tämä nyt on ajatus, joka pohjautuu vain omaan blogienlukuuni ja kuinka se on muuttunut vuosien varrella. )

Tämä on sinun blogisi, ja olet vapaa tekemään sillä mitä ikinä haluatkin ja päättämään millaista kieltä täällä ylläpidät. Jos bloggaaja haluaa käyttää vaikka hieroglyfejä blogissaan, se on blogin pitäjältä oikeutettu päätös. Kuitenkin arkojen ja kantaaottavien aiheiden kanssa oikoluku on hyväksi, koska sillä juuri voidaan vähentää väärinymmärryksen mahdollisuutta. Mielestäni muutenkin oikoluku on kaikessa julkisessa tekstintuotossa hyvä väline (joko palkallinen tai vaikka kaverin apu). Jo pelkkä kaverin antama palaute auttaa selkeyttämään omaa tekstiä ja kehittymään kirjoittajana.

Holli (Ei varmistettu)

Mahtavaa, että olet nyt kahdella perättäisellä postauksella tuonut esiin todella tärkeitä asioita :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiva kirjoittaa tällaisista asioista, jotka ovat itsellenikin tärkeitä :)

Heidi (Ei varmistettu)

Näin parikymppisenä tulee todellakin liian vähän arvostettua omaa terveyttään. Yleensä jotain asiaa osaa arvostaa vasta kun sen menettää, joten todella hyvä, että otit tämän asian esille. Vaikka tämän postauksen pointti olikin paljon syvällisempi ja kauniimpi, niin on silti pakko kommentoida, että vau, sun rintasi on upeat!

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :) Ja niin varmasti jokaisen kommentoivankin! :)

MariK (Ei varmistettu)

Hieno postaus Anna, samoin kuin tuo edellinenkin. Minä ymmärsin ainakin hyvin, mitä tuolla tarkoitit.

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

Laura (Ei varmistettu)

Hieno postaus ja hyvä että otat esille tärkeitä asioita! Pari vuotta sitten näin museossa valokuvaajan naisesta, joka sairastui rintasyöpään. Se pysäytti, kun viimeisessä kuvassa oli enää jäljellä surevat mies ja pieni poika. Itsellä ei ole kukaan läheinen sairastunut rintasyöpään (vielä) mutta ilomielin lahjoitan joka vuosi keräykseen. Mulla oma suhtautuminen tisseihin muuttui sen jälkeen kun sain lapsen ja niistä tuli ruokailuvälineet 24/7. Nyt ne ei enää näytä samalta kuin ennen imetystä, mutta oon tosi kiitollinen niille, että ne piti lapsen hengissä 7 kk ja yli vuoden antoi lapselle maitoa. Rinnat on paljon muutakin kuin vain kaunis ulkomuoto.

Anna (Ei varmistettu)

No juurikin näin! Kyllähän sitä montaa asiaa laittaa perspektiiviin kun tajuaa, kuinka eri tavalla voisi tilanne olla.

Tanja (Ei varmistettu)

En normaalisti kommentoi, mutta nyt oli pakko :) Ymmärsin täysin mitä postauksellasi tarkoitit, ja mielestäni on tärkeää, että nostat näitä asioita esille! Kiitos tästä :)

Anna (Ei varmistettu)

Kiitoksia :)

Emma H.

Hieno postaus, kiitos. Ystäväni on juuri viety saattohoitoon, hän on kuolemassa syöpään tulevina päivinä. Ikää kummallakaan meistä ei ole kuin reippaat 20-vuotta ja myös toinen ihminen lähipiiristä, lapsi, sairastui kesän aikana aggressiiviseen syöpään. Kaiken tämän jälkeen jokainen syöpäkampanja on tuntunut tärkeältä. Vaikka tällähetkellä olenkin todella syvissä vesissä ja murtunut rakkaan ystäväni tulevan kohtalon takia, osaan taas arvostaa omaa elämääni enemmän. Joku päivä näen maailman varmasti taas vielä kirkkaamin ja rakastavammin, vielä ei vain ole voimia siihen.

Anna (Ei varmistettu)

Voi eiii :( Kamalasti osanottoja Sinulle ja mahdollisimman kivutonta ja kaunista aikaa ystävällesi! Ja paljon paljon paljon jaksamisia myös sinulle surun keskelle! <3

Pages

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.