Roosaa

kkoru (4 of 5)-2

* Kaupallinen yhteistyö Kalevala Korun kanssa, korut on saatu

Rinnat. Tissit. Ne herättävät auttamatta tämänkin postauksen jälkeen keskustelua ja kommentteja. Elämmehän yhteiskunnassa, joka on täysin seksualisoinut naisen rinnat. Yhteiskunnassa, jossa julki-imettäminen herättää keskustelua ja välillä jopa hulluutta hipovia tekoja. Yhteiskunnassa, jossa rinnat ovat aina tapetilla, ja niitä aina paheksutaan. Paheksutaan pieniä, paheksutaan suuria, paheksutaan sitä, jos ovat liian esillä, liian riippuvia, liian törröttäviä liian epäsopusuhtaisia.

Rinnat tulevat ajankohtaiseksi jokaiselle jo nuorena tyttönä. Yläasteen uimatunneilla vertaillaan, kotona peilistä ihmetellään. Vihataan omia, ihaillaan muiden. Pojat tykkää isorintaisista tytöistä ja kyllä rinnat naisen tekee. Jo Barbie-leikeistä päähämme iskostetaan ajatus siitä, että tissit pitää olla. Mielellään isohkot, kiinteät, pyöreät ja kaikin puolin symmetriset ja täydelliset. Yhdetkään ihmisen kasvot eivät ole symmetriset, mutta kyllä tissien pitää olla. Pienirintaista naista kutsutaan vartaloltaan androgyyniseksi ja isorintaista silikonibimboksi tai hänen rintojaan utareiksi. Nämä eivät tietenkään ole esimerkkejä normaalien järkevien ihmisten ajatuksista, mutta kyllä kaikkea kuulee. Joka tapauksessa, kaikilla on mielipide rinnoista. Kuinka monella on mielipide korvista? Tai vaikkapa kyynärpäistä? Rinnat ovat se ruumiinosa, joka on pakotettu kauneuskilpailuosallistujaksi, jonka funktionaalisuudelle ei juuri anneta ajatusta. Tai sitten pahastutaan, kun joku ikävä ja huomiota kaipaava nainen käyttää niitä olennaisimpaan tarkoitukseensa, eli vauvan ruokailuvälineeksi.

Rinnat aiheuttavat ahdistusta ja iloa, inhoa ja rakkautta. Ystäväpiirissäni on oikeasti aivan jokaisenlaisia rintoja. Pieniä ja isoja, pienennettyjä ja suurennettuja. Joka makuun löytyy erilaisia rintoja, mutta yhdistävänä tekijänä lienee se, että kaikki ovat ainakin jossakin elämän vaiheessa vihanneet omiaan.

Tuntemani upea vahva nainen vihasi ja kaipasi omaansa. Vihasi, koska se oli sairastuttanut hänet. Kaipasi, koska hän oli sen menettänyt. Vaikka olen koko ikäni kuullut, kuinka yleistä on rintasyöpä, se näyttäytyi minulle todellisena vasta joitakin vuosia sitten. Uimahallissa tämän naisen kanssa, kun tämä pohti, miten saisi tekorinnan pysymään uimapuvussa, jottei se tippuisi mahan seudulle uidessa. Niin oli käynyt edellisellä kerralla. Näin ensimmäistä kertaa, miltä leikattu rintasyöpätoipilas näytti. Ja ymmärsin omieni arvon kertaheitolla (EDIT: Olen muokannut hieman tätä kappaletta. Välttääkseni väärinymmärryksiä haluan korostaa, että tällä tarkoitan sitä, että opin siinä hetkessä rintojen todellisen merkityksen ja terveyden arvon, en niinkään tarkoita tässä verrata rintoja esteettisesti. Kokemus asetti vain perspektiiviin sen, että koko elämän rintoja ajatellessa olin keskittynyt aivan vääriin asioihin)

Aivan sama, miltä ne näyttävät, mitä joku on niistä mieltä, ja millaiset ne voisivat olla. Ne ovat minun. Ne ovat terveet. Ne ovat kauniit.

kkoru (2 of 5)-2

kkoru (5 of 5)-2

kkoru (1 of 5)-2

Koin valtavaa sympatiaa rintansa menettänyttä naista kohtaan. En edes ymmärrä, millainen kolaus rinnan, tai molempien, menettäminen olisi. Millaisen kolauksen naiseuteni kokisi? Olisinko enää sinut itseni kanssa? Olisinko seksikäs mieheni mielestä? Entä omastani? Tätä kaikkea pohtiessa, ymmärsin, että vuosittain moni nainen kokee tuon kohtalon. Toiset jopa vapaavalintaisesti vähentääkseen riskiä sairastua syöpään.

Vasta kun rintasyöpä konkretisoitui minulle läheisen ihmisen kautta, muodostin terveen suhteen omiin rintoihini. Tiedostan, että on aina olemassa riski sairastua. Joka päivä olen onnellinen, että olen terve ja saan pitää kroppani sellaisena, kuin se nyt on.

Joka päivä myös nostan hattua niille naisille, jotka ovat kokeneet rintasyövän. Jotka ovat selviytyneet ja jotka nauttivat elämästään selviytyjinä.

Lahjoitan joka vuosi Roosa nauha -keräyksiin, ja ostan aina ne WC-paperit ja muut kodin tarvikkeet, joista menee aina osa summasta Roosa nauha -keräykseen. Kun minulle tarjottiin yhteistyötä Kalevala Korun kanssa Roosa nauha -kampanjan tiimoilta, en epäröinyt hetkeäkään.

kkoru (3 of 5)-2

Joka vuosi Kalevala Koru tekee rajallisen malliston Roosa nauha -koruja, joiden myynnistä lahjoitetaan varoja Roosa nauha-keräykseen. Vuoden 2016 Roosa nauha -koruksi on valittu mallistoon jo vuosia kuulunut Mari Saaren suunnittelema Pore, josta valmistetaan nyt vaaleanpunaista kiviversiota värjätyllä kvartsilla. Näistä rajoitetun ajan saatavista Roosa nauha-koruista lahjoitetaan 5€ jokaisesta myydystä korusta. Kaikki Kalevala Korut valmistetaan Helsingin Pitäjänmäessä kierrätyskullasta ja -hopeasta, joten Kalevala Korun hankinnalla voi samalla tukea vastuullista, kotimaista tuotantoa.

Koru on kaunis ja hempeä, mutta ennen kaikkea sen on tarkoitus muistuttaa poreilevista ilon hetkistä, joista kantaja voi ammentaa voimaa. Molemmat korut on aivan upeita, mutta erityisesti tuo kaulakoru on minun makuuni vielä hiukkasen enemmän. On jotenkin kovin symboloivaa, että kaunis vaaleanpunainen riipus roikkuu rinnan päällä.

Hankkikaa siis oma limited edition -korunne täältä ja tukekaa samalla Roosa nauha -keräystä 🙂

Kommentit (65)
  1. Oletpas kaunis! Hienoa, että otit blogissasi tärkeän aiheen esille

  2. Todella hienoa miten tärkeitä aiheita käsittelet nyt blogissasi!
    Näytät kauniilta 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *