Ruissiasu

Mungolife

RUISSIASU. Me yritettiin äsken kovasti ottaa kuvia tästä tämänpäiväisestä Lontoo-asusta tässä uudessa tummemmassa tukassa, mutta ei ole Lontoo yhteistyöhaluinen ei. Eilen oli metrolinjat päin helkkaria, ja matka Heathrowlta kesti niin pitkään, että ehdittiin juuri käymään dinnerillä ennen sänkyyn lysähtämistä. Tänään täällä onkin sitten tihkuttanut koko aamupäivän. Kaipa se asu näkyisi siitäkin, mutta jotenkin ei paljoa huvittanut seistä kameran edessä märän koiran näköisenä. Toivotaan, että aurinko tässä vielä pilkahtaisi ja saisin teille kuvia esille ihan ajankohtaisestakin asusta, eikä näitä menneitä.

Tässä olisi kuitenkin tarjolla mun Ruissin lauantai-asua, josta itse tykkäsin valtavasti. Sain erään yhteistyön kautta aivan upean mekon nuorelta suomalaiselta suunnitelijalta Laura Haloselta. Vielä itse mekolle en ole keksinyt tekosyytä käytölle, kun se on melko juhlava, mutta tuo irroitettava nahkakehikko onkin ollut päällä jo pari kertaa, kun se sattuu sopimaan niin moneen vaatteeseen.


Yksi parhaita kenkäostoksiani ikinä on ollut kyllä nuo Australiasta ostamani bootsit. Ne ovat palvelleet uskollisesti jo neljä vuotta, ja edelleen keräävät hirvittävästi kehuja. Festarit ei tuntuisi samalta ilman luotettavimpia festarikenkiäni. Ei paljoa tunnu jos joku astuu jaloille (en vieläkään ymmärrä miten joku voi olla festareilla släbäreissä, mä kuolisin heti), ja pölyyntyessäänkin ne näyttävät vaan karismaattisemmalle. Voiko kengät olla karismaattiset? Kai ne voi.

No anyway, festariasu sisälsi hirveän kasan koruja, nahkaa ja bootseja. Siinäpä se. Voinko nyt stressata hieman huomisesta? Meillä on nimittäin huomenna tosiaan ne valmitujaiset täällä Lontoossa, ja nukuin jo koko viime yön huonosti varmaan osittain stressaten tätä asiaa. Mä en siis sinänsä pelkää ikinä mitään esiintymistä, tai muutakaan julkisesti esillä oloa. Hahaha, no shit, kun miettii tätä mun duunia.. No anyway, oon jotenkin vakuuttunut, että kompastun mun viittaan tai kuristun mun huppuun siellä lavalla. Mutta sitä enemmän oon selkeesti vähän huolissani siitä, olenko oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Meillä valmistuu tuolla samassa rakennuksessa huomenna 700 ihmistä. Oon salee väärän ryhmän mukana jossain. Oon viimeks valmistunu ylioppilaaks, ja muistan, että sitä on harjoteltu aika loputtomiin. Nyt ollaan saatu ohjeeksi, että viimeistään klo 14 paikassa Y ja siitä sitten lippu käteen ja istumaan omalle paikalle. Öhhh, pitääkö mun tehdä jotain? Kävellä jollekin lavalle? Kenen jälkeen? Missä vaiheessa? Kerrotaanko mulle joku ohje kenties. Mä inhoan tällasta! Oon yksi niitä ihmisiä, jotka tarvii tarkat ohjeet sille, miten helvetissä sen sertifikaattinsa sieltä hakee ja oonki piinannu poikaystävää jo pari päivää erilaisilla teorioilla ja mahdollisuuksilla.

Näin myös tosi hämärää unta. Juuliahan on tehnyt mulle aivan käsittämättömän kauniin valmistujaismekon. Oikeesti. Melkeen itkettää ilosta kuinka täydellisesti Juulia osasi tehdä mun visiota vastaavan vaatteen. Ja se on vaan niin kaunis. Voisin mennä siinä sitten joskus myös naimisiin. Vaikka se ei olekaan pitkä. Ihan sama. Mutta sitä ennen saan pukea sen huomenna vihdoin päälleni, ja koska mekko on valkoinen, oon jo panikoinu noin 2534 asialla, mitkä sille saattaa tapahtua tässä. Näin viime yönä unta, että siihen oli ennen seremoniaa tullut tahra ja vein mekon pesulaan. Siellä sellaiset kiinalaiset tädit sitten ihan onnessaan selittivät, miten saivat sen ihan puhtaaksi, katso vaikka. Ja se mekon pitsi oli värjääntynyt ihan luonnonvalkoiseksi ja kutistunut pesussa! Itkin ihan holtittomasti siinä unessa, että ei ei ei, mun täydellinen mekko, mitä mä nyt teen. Ne tädit sitten lupasivat yön aikana ommella mulle täydellisen yksilön, ihan samanlaisen, etten huomaisi edes eroa. Ja sitten mä sain aamulla käteeni kirkkaan pinkin mekon valkoisella pitsillä, joka oli ihan kamala. Niin lyhyt, että pylly vilkkui ja huonosti tehty. Itkin vaan ihan hajalla, että eiiiii, mä en ehtinyt edes näyttämään mun blogissa vielä miten kaunista jälkeä Juulia teki :D (Kyllä, on taas jumalauta ongelmat Vanhasella). Aamulla juoksin toiseen huoneeseen huokaisemaan helpotuksesta, että siellä se roikkuu pukupussissa viitan kanssa valmiina huomiseen. Ihanaa. Ehkä otan siitä varmuuden vuoksi kuitenkin tänään kuvat. Kyllä, mulla on tosi paha girl crush. Juuliaan, se on nimittäin niiiiiiiin lahjakas ompelija, tai ainakin osaa tehdä just mun toiveiden mukaiset vaatteet.

Luulen, että mun sekopäiset unet on johtunu osittain siitä, että oon kipeä. Eilen jo lentokoneessa vähän tuntui, että kurkkua kutittelis, ja aivastelin koko ajan. Yöllä se sitten pamahti päälle. Kaktus kurkkuun ja nokka tukkoon. Ei sinänsä ihme, kun poikaystävä on ollut jo viikon verran kipeenä. Kuumetta ei onneksi ole, ja aion ottaa tästä Lontoon vierailusta nyt kaiken irti siitä huolimatta, että olo on n. 40 %. Kyllä se tästä vielä.

Nyt jos vielä aurinko pilkahtaisi, voisin hieman esitellä tuota ihanaa tummempaa tukkaa paremmin, ja vaikka jotain ajankohtaista asuakin.

Mutta mitäs te sanotte tästä asusta? :)

Kommentit

Paula (Ei varmistettu)

Kiva nähdä asuja taas :) Pidätkö muuten enää sitä Mungostyleä iltalehteen? Vai oliko se Iltasanomat... :)

Tosi kiva asu! Luulin eka et toi nahkajuttu kuuluu tohon mekkoon, kun sopii siihen niin hyvin :D Täällä kans toinen jonka on aina pakko tietää etukäteen miten tommoset esim just todistusten hakemiset hoidetaan, joten voin vaan kuvitella millanen stressi sulla on asian suhteen! Tsemppiä huomiselle, eiköhän se hyvin mee :)

meli (Ei varmistettu) http://_

Hei, ihana asu! Tiedatko onko nahkakehikko myynnissa tai voiko sen tilata jostain

meow (Ei varmistettu)

Oikein cool asu!

paulahelena
ALUAP

aaa kuolaan tota nahkasysteemiä, miten hieno! ootan innolla koko mekon esittelyä :)

Kommentoi