Ruuhkaviikonloppu

 

Hillittömän toiminnantäyteinen viikonloppu takana ja tässä istuessani sohvalla mulla on sellainen fiilis, kuin en olisi tehnyt yhtään mitään. Ehkä osittain sen takia, kun blogin puolelle en ole juuri ehtinyt. Mutta sellaista se tällä hetkellä on. Miehellä kiireinen ajanjakso töissä ja omissa työasioissa tosi paljon hommaa tällä hetkellä, joten päivät ja illat menee deadlineja jahdaten. Toisaalta samalla haluaa myös pyhittää aikaa ihan vaan perheelle ja läheisille, joten on tässä aika vauhdilla menty päivä jos toinenkin.

Tässä just mietin alanko rämpii vielä iltapuhteeksi työjuttuja, jotka jääneet tällä viikolla paitsioon, siivoanko meidän pienen räkähdyksen kokeneen makkarin vai luovutanko kaiken suhteen ja käännyn sohvalla kohti telkkaria ja teen kulhollisen popparia. Ai että, kuulostais kyllä kivalta toi jälkimmäinen.

Oon miettinyt viime aikoina usein sitä, miten elämä on vaihetta vaiheen perään ja niin rankka kun omalla tavallaan pikkulapsiarki elämänvaiheena on, on tää myös kaikista ihaninta niin monella tapaa. Varsinkin kun tätä pikkulapsiaikaa elää samaan aikaan niin moni ystävä, joiden kanssa voi jakaa asiaa 🙂 Harmittaa kun aina välillä toivoo, että lapset ois isompia, koti siistimpi ja olis enemmän aikaa omille jutuille ja heti perään ajattelee, että eieiieieieiei, ette vielä kasva, mä haluan sen pullaposkisen vauvan mun elämääni, ei tää vielä voi olla ohi.

Onneksi meillä on nyt nukuttu paljon paremmin ja syöty paljon paremmin, eli siltä osin arki tuntuu heti vähän vähemmän kireälle ja väsyttävälle. Viidettä aamua putkeen pikkutyyppi heräsi omasta sängystä, mikä on ihan uutta ja ihmeellistä, koska aika monta viikkoa tossa mentiin niin, että vähintään jossain vaiheessa yötä hän päätyi mun kainaloon. Ensimmäisenä aamuna heräsin ihan säpsähtäen siihen, että lapsi ei ollutkaan välissämme, herätin miehen pienessä paniikissa ja tivasin, että kai hän on käynyt tarkistamassa, että toinen on hengissä?! On muuten ihan kamalaa, että näin kuudentena iltana tätä uutta elämää oon ykskaks tottunu siihen, että tietenkin se nukkuu koko yön omassa sängyssä, niin voin vaan kuvitella jos tää menee taas hampaiden tulon tai jonkun muun taidon myötä siihen, että tyyppi ei nuku vaan riekkuu omassa sängyssään. Hyvään tottuu todella nopeasti, selvästikin 😀

No, fingers crossed, että hän jatkaa nukkumista ja mä saan nukkua lähiviikot paremmin. Jotenki myös ihan hirveetä, miten nyt tää oma väsymys on lyönyt ihan nyrkillä naamaan. Kahden kokonaan nukutun yön jälkeen olin väsyneempi ku varmaan puoleen vuoteen. Kroppa muisti ykskaks millaista on nukkua kokonainen yö ja veti morkkiksen tästä vuoden jatkuneesta liian vähillä unilla menemisestä. Olisin voinut nukkua vuorokauden ympäri 😀 Tää on jotenkin ironista, että hyvin nukuttujen öiden jälkeen väsyttää enemmän kuin valvottujen jälkeen.

En tiedä voiko tätä vaihetta elämässä kutsua ruuhkavuosiksi, vai oliko siihen joku ihan oma määritelmä, mutta ruuhkaiselle tuntuu kieltämättä välillä. Ainakin tuntuu siltä, ettei koskaan aika riitä kaikkeen, ja on koko ajan ruuhkaksi asti tekemättömiä juttuja. Tällä hetkellä kaistaa vie todella paljon uudet työkuviot ja edelleen joka päivä isoimman palan haukkaa kahden pienen lapsen tarpeet. Lisäksi sitten koti, harrastukset ja ystävät. Ei meillä ees oo mitenkään haastavaa tai varmaan erityisenkään kiireistä, ei ainakaan sen kiireisempää kuin muilla lapsiperheillä, mutta välillä tuntuu, ettei ehdi omia juttuja tekemään juurikaan. Jos tekee viikonloppuna jotain, näkee kavereita tai on vaikka häissä, viikonloppu menee käytännössä siinä eikä ehdi rauhassa perheenä tekemään kotijuttuja ja olemaan kotona ja jos kotoilee aina viikonlopun ja ottaa vaikka siivousvelkaa kiinni, niin milloin koskaan näkee ketään läheisiä? Nyt ollaankin siis tämä viikonloppu puuhailtu perheenä, käyty siellä sun täällä ja nähty ystäviä. Mun viikonloppu alkoi ihanalla tyttöjen illalla Helsingissä, mistä tultiin ystävän kanssa vielä junalla kotiin, joten pääsin aloittamaan viikonlopun kotoa perheen kanssa. Tänään ystävä perheineen oli käymässä pk-seudulta, joten päivä meni ihanassa seurassa, ja hujahti kuin siivillä. Huomenna tulee onneksi äitini moikkaamaan lapsenlapsiaan, eli ehkä mulla on toivoa saada tää koti siistiksi sillä aikaa. Jep, niin mä teen. Eli teen nyt poppareita ja katon ton The Gentlemenin miehen kainalossa. Sunnuntai-iltana se on kyllä paras valinta.

Oliko teillä kiva viikonloppu? 🙂

Kommentit (4)
  1. Heii mitä Benjille kuuluu? 😊 Kiva olisi kuulla ja nähdä senkin söpöläisen elämää aina välillä ❤️

    1. Benjille kuuluu hyvää 🙂

  2. Mistä tuo ihana mokkainen? takki on? Oon etsinyt samanlaista 😍

    1. Selected Femme parin vuoden takaa 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *