Sairastelun täyteinen alkuvuosi

Loppuvuosi ja tää alkuvuosi on ollut jotenkin yhtä sairastamista ja odottamattomia ikäviä tapahtumia. Blogissaki on ollut tosi hiljaista ja jos on ollut postauksia, niin aika vauvapainotteisesti on menty, kun tuntuu että aina kun olis hetki aikaa kirjoittaa jostain muusta, niin kaikki menee vähän pyllylleen. Niinku esim. nyt viikonloppuna ja tämän alkuviikon. Ensin mulla alko lauantaina kipeytymään hammas siihen malliin, että edes grammainen Panadol yhdessä Buranan kanssa ei tuntunut auttavan ja sitten sunnuntaina olinkin hammaslääkärin tuolissa saamassa sen tuomion, mikä oli aika todennäköinen. Paikattu hammas vaatii juurihoitoa. Osasin arvata sen jo ihan siitä kivusta, joka säteili ihan kaikkialle ja erityisesti alaleuan iso hermo oli kuin tulessa. Hampaan paikka oli niin iso, että hermo oli lähellä, mutta toivottiin, että paikkaaminen olisi riittänyt. No ei riittänyt ei, ja lisäksi tuo hammas on ihan pirun hankala, kuulemma todella kapeat ja pitkät juuret, joiden hoitaminen on tainnut nostaa muutaman hikikarpalon potilaan lisäksi myös hammaslääkärille. Mun hammaslääkäri on kyllä ihan mieletön! Oon nyt kolme päivää putkeen käynyt hoitamassa tota hammasta ja seuraavaksi pitäisi ajella taas Hämeenlinnaan viikon päästä laittamaan uusi lääkepaikka. Nyt on kuulemma pahin ohi, ja ihan kivakin niin. Mennyt kaikki päivät ihan plörinäksi kun heti aamusta on pitänyt lähteä ajelemaan Hämeenlinnaan ja sitten oon viettänyt yli puoli päivää naama turvoksissa suu puutuneena ja nälissäni.

Myttyskä sai perjantaina rotarokotteen ja ajattelin hänen olevan hieman kärttyinen sen takia, että se aiheuttaa jotain oirehtimista. Ruokahalu heikohko, rintalakkoilu teki paluun ja halusi olla mieluiten sylissä tai rintarepussa. Yöt tyyppi nukkui silmät kiinni käytännössä kellon ympäri, mutta puhisi ja tuhisi siihen malliin, että tuntui siltä, kuin en olisi itse lainkaan nukkunut. Jokin sai mut kuitenkin tänään aamulla varaamaan ajan lastenlääkärille. Oltiin joka tapauksessa menossa tsekkaa Danten korvien putkien tilanne (ne pitää tarkistaa 4kk välein) ja samalla käytiin sitten katsomassa Mytyn korvat. Ne oli perjantaina knk-lääkärin mukaan täydellisen parantuneet, mutta nytpä niissä on uusi korvatulehdus. Ihan totta, meinas muutama ärräpää tipahtaa. Pelkällä rintamaidolla menevä pikkuinen on nyt saanut siis toista kertaa korvatulehduksen molempiin korviinsa. En tiedä millä äidinvaistolla hänet taas vein lääkäriin, koska tätä samaa oli myös Dantella. Ei itkuja, ei valvomisia, ei mitään selkeää oirehdintaa. Mutta noilla nyt jokaikinen pieni niiskautus tuntuu päättyvän korvatulehdukseen. Hoidetaan toki aina nuhaa imuroiden ja Physiomerilla ja keittosuolalla heti, joten ehkä se oirehtiminen ei koskaan pääse kovin pahaksi. Tai sitten nämä eivät vaan noita korviaan huuda. Edes 24/7 Myttyskän kanssa eilen viettänyt mieheni ei meinannut uskoa, että pienellä on nyt korvatulehdus. Tällä kertaa ei ollut kuumetta, ei ollut yskää, ei ollut muuta kuin ihan pieni nuha ja hiuksenhienosti erilainen tapa syödä rinnalla. Äidinvaisto on kyllä kultaa.

Lastenlääkärin kanssa juteltiin asiasta tovi ja nyt on uusi antibioottikuuri siis meillä. Sen verran ovat märät ja kun tulehdus on molemmissa korvissa, suositteli lastenlääkäri antibioottia, vaikka kuulemma korvatulehdukset voivat parantua ihan itsekseenkin. Danten vauvavuodesta muistan, että meillä ei ykskään seurantaan jätetty parantunut vaan paheni ja loppujen lopuksihan Dantella oli 1-vuotiaana jo kolme korvatulehdusta putkeen, jotka eivät parantuneet välissä edes antibiooteilla. Dantellahan on putkitettu korvat heti 1-vuotis -synttäreidensä jälkeen, kun oli reilun puolen vuoden sisään 8 tulehdusta ja nyt on putket olleet melkein 2 vuotta korvissa. Yhtäkään tulehdusta ei ole tullut putkien kanssa, ja tänään selvisi, että toinen putkista on nyt lähdössä, toisen ollessa vielä lujasti kiinni. Seuraillaan siis tilannetta vielä puoli vuotta, ja jos vielä 2,5 v laitosta on toinen putki kiinni, täytyy se poistaa nukutuksessa. Toivon kovasti, että tulisi itsekseen pois ennen sitä. Meille putkitus oli kyllä hemmetin hyvä juttu! Liian monta antibioottikuuria oli pienen ensimmäisen vuoden aikana, mutta onneksi putket ovat pelastaneet kierteeltä sen jälkeen. Nyt oon melko lailla valmis ja varautunut siihen, että tämä toinen on kulkemassa samaa polkua. Kuulemma kolmanneksella pienistä uusii korvatulehdus heti ensimmäisen perään, eikä se tarkoita vielä sitä, että isoveljen tarina on myös tämän pienemmän tarina. Mutta toisaalta miehelläni oli lapsena korvatulehdusta toisen perään, joten todennäköisesti tämä on ihan rakenteellinen juttu meidän pojilla.

Kuulemma yksityisellä puolella putkituksista aletaan puhumaan, jos on vähintään kolme tulehdusta melko putkeen, mutta ei tehdä putkituksia alle 8-kiloisille, kun heitä ei vielä nukuteta niin pienenä. Ja julkisella putkitusta ennen pitää käsittääkseni olla useampi korvatulehdus puolen vuoden seurannassa. No, oli miten oli, toivon, että reissu lämpimään ja koko ajan lähestyvä kevät tuo mukanaan sen, että virusten jylläys vähenee ja saadaan olla terveenä ja kesällä ei toivottavasti ole sitten samaan vauhtiin näitä murheita. Ehkä sitten tuo pikkuinenkin kasvaa sen verran, ettei jokainen pikkunuha iske korviin. Dante on onneksi selvinnyt ilman yhtäkään tulehdusta putkien aikana ja toivon, että hänen ollessa jo kohta 3, on hän ylittänyt jo sen pahimman riski-iän näille.

Tää on vaan niin ärsyttävää kun ei tuosta pienestä oikeesti sanoisi päälle päin, että sillä on mitään vaivaa. Ei oo ollut ees nuhainen tänään. Äskenkin söi tyytyväisenä pitkään rinnalla ja on oma iloinen itsensä. Vaikkei oo vielä saanut ensimmäistäkään annosta antibioottia tai kipulääkettä. No, kuulemma tämä ei onneksi häiritse sinällään ja lääkäri antoi luvan jatkaa normaalia elämää, saa kuulemma käydä vauvauinnissakin, sillä korvat on ehjät, eikä vauva yski tai ole muuten kipeä. On tää yks saakelin vaiva, kun korvat tulehtuu aina heti. Muistan vieläkin kun Dantella löydettiin kerran pienenä ihan vahingossa korvatulehdus molemmissa korvissa, eikä me ees huomattu, että se ois ollu kipee tai nuhainen jossain vaiheessa.

Että sellaista. Onpas uutta ja ihmeellistä, kun huomenna ei tarvii lähteä taas heti aamusta kohti Hämeenlinnaa ja hammaslääkärin vastaanottoa. Nauroin tänään hammaslääkärille, että nään häntä useemmin kuin äitiäni 😀 Tässä on kai nyt viisi reissua tän vuoden puolella jo tehty ja ainakin vielä pari edessä tämän juurihoidon tiimoilta. Mut jos jotain positiivista täytyy sanoa, niin ai että mä tykkään kun oon löytänyt mahtavan hammaslääkärin! Mulla on ollut niiiiiin käsittämättömän huonoa tuuria hammaslääkärien kanssa, että nyt oon niin onnellinen kun vihdoin on joku, jonka tuoliin istun pelkäämättä. Mulle on nyt isketty 7 puudutuspiikkiä tässä kolmen päivän sisään ja taas yksikään ei ole sattunut yhtään. Ja siis oikeesti, kuvitelkaa, mä NUOKAHDIN eilen kesken juurihoidon 😀 Oikeesti. Juurihoidossa on niin jumalattomasti härpäkettä suussa, että en jaksanut yrittää katella mihinkään vaan iskin silmät kiinni ja keskityin hengittää nenän kautta. Ja ykskaks huomasin, että havahduin unesta 😀 Mä oon kuitenkin se ihminen, joka vielä muutama vuosi sitten teki uukkarin hammaslääkärin ovella, koska siellä haisi hammaslääkärille ja se pelotti.

Onhan toi aikamoinen produktio ajella Hämeenlinnaan ja takaisin hammaslääkärille, kun koko hommaan menee aina se 2-3 tuntia, vaikka vastaanotolla olisin vaan kolme varttia, mutta ehdottomasti sen arvoista! Lempäälä on kyllä siitä mahtavalla sijainnilla, että meiltä Tampereen keskustaan on 20 minuuttia ja Hämeenlinnaan 40 minuuttia, joten toi Hämeenlinna ei oo ees mitenkään mahdottoman matkan päässä 🙂

Että sellasta. Huoh. No, vois asiat olla paljon pahemminkin, eli en valita. Nyt lapset unille, äitille ja isille juustotarjotin hääpäivän kunniaksi esille ja ehkä hetki kahden keskistä oleskelua ennen kuin voi lähteä tankkaa unta selviytyäkseen huomisen yllätyksistä 😀 

P.S. Lämpimästi muuten suosittelen Richard Rydbeckiä Hämeenlinnan Pihlajalinnasta hammaslääkärikammoisille, ihan maailman ihanin hammaslääkäri ja superomistautunut. Hänelle saa soittaa kuulemma milloin vaan, jos on vaivoja ja kaikesta näkee, että hän kyllä tekee tuota ihan rakkaudesta lajiin. Ja saman voin sanoa Wilhelm Bredenbergista, joka on suosikki lastenlääkärimme (ottaa vastaan Finlaysonin Mehiläisellä). Todella tarkka ja perinpohjainen ja ihan superhyvä pienten kanssa. Hän on myös Danten mukaan kivoin lääkäri ikinä! (Eikä vähiten sen takia, että antoi tänään liskon Dantelle, vaikka ollaan oltu lääkärillä Myttyskän kanssa ja vieläpä ihan oma-aloitteisesti. Liskofanimme kiittää :D)

Kommentit (3)
  1. Mä voin niin samastua tohon sun hammaslääkärifiilistelyyn. Mulla on kans ’pieni’ hammaslääkäripelko iskenyt nyt aikuisena, mutta viime vuonna löysin niin maailman parhaan hammaslääkärin. Mulla poistettiin syksyn ja talven aikana neljä viisaudenhammasta ja tehtiin pari juurihoitoa, ja vaikka alaviisurien poiston jälkeen paraneminen oli yksi tuskien taival, niin päivittäis fiilistelin, kuinka ihana hammaslääkäri mulla on. No okei, fiilistelen edelleen, vaikka en ole hänen vastaanotollaan hetkeen käynyt. Paskinta tässä on kuitenkin se, että oltiin tosiaan viime syksy ulkomailla, joten tää mun hammaslääkärirakkaus on useamman tuhannen kilometrin etäsuhde😅 Voin kertoa, että pienesti suututtaa. Mun pitäis myös aloittaa oikomishoito nyt pikkuhiljaa ja kevyt stressi päällä, että miten löydän jonkun kivan lääkärin! Ei sun hammaslääkäri sattuis oleen tekeen oikomishoitoa?😅

  2. MinnieDaisy
    22.1.2020, 17:06

    Mä joskus sulle neuvoin Hämeenlinnasta hammaslääkäriä instagramissa, oliko siitä apua vai ootko itte bongannut hänet? Iloinen oon kuitenki, että löytyi sopiva lekuri.

    Hämeenlinnassa kun ravaat suosittelen sulle kolmea paikkaa: Marenki (tästä on Nelliina blogannut aikanaan. Ihana kahvipaikka)

    Hemma, super terveellistä ja hyvää ruokaa, sen vieressä Boho joka myy laatumerkkejä secondhandina.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *