SELVENNYSTÄ JA ONGELMANRATKAISUA

flying_2_of_8.jpg

Mun oli tarkoitus jatkaa tänään hieman kevyemmällä aiheella, mutta tulin hieman toisiin aatoksiin. Eilisessä työtilaisuudessa oli sopivasti puhetta siitä, miten turhaa on olla ihminen joka tuo esille ongelmakohtia tarjoamatta niihin ratkaisuja. Niinpä päätin palata vielä eiliseen aiheeseen mun ehkä selkeämmän selityksen ja mun ”ongelmanratkaisuni” kanssa. 

Eilinen postaukseni odotetusti aiheutti paljon kiukkua. Se on ymmärrettävää, sillä maapallo koetaan meidän kaikkien yhteiseksi ja he, jotka tekevät sen eteen paljon asioita, haluavat tietenkin että muutkin tekevät asian eteen paljon. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että eilen kirjoittamani pätee todella moniin ihmisiin. Itse asiassa enemmistöön ihmisistä. Toisin kuin pikaisimmat johtopäätöksiinsä postauksesta asioita vetivät, niin en suinkaan epäile ilmastonmuutosta. Voi kyllä mä uskon ilmastonmuutokseen ja lähenevään ympäristökatastrofiin. Mä uskon, että meidän kaikkien toimet vievät tän asian siihen pisteeseen, että luonto kärsii yhä enemmän, lajeja kuolee sukupuuttoon, sääolosuhteet muuttuvat ja kaikki menee vähän päin persettä. Mä uskon kyllä tähän. Pelkään, millainen maailman lapsellani on edessä. Mutta mä en usko siihen, että mun reissaamatta jättämiset tai ekologiset valinnat vaikuttavat asiaan. Pienen ihmisen ja yksilön valinnat vaikuttavat, sitä en kiistä. Mutta ne vaikuttavat VAIN, jos monet/kaikki yksilöt muuttavat käyttäytymistään. Ja tää on se asia, mihin en usko. 

Katsokaas kun, annanpa esimerkin asiaan. Mut kutsuttiin eräs kerta blogimatkalle, joka olisi ollut lentäen tehtävä matka hyvin lyhyeksi aikaa. Kieltäydyin. Musta se oli vaan liian absurdi juttu, en olisi ehtinyt edes näkemään ko. paikkaa muuta kuin yrityksen juhlien muodossa, ja ne voisi yhtä lailla järjestää jossain minne ei tarttis lentää. Kieltäydyin reissusta, koska se oli puhtaasti luonnonvarojen hukkaamista. Mutta, arvaatteko jo mitä tapahtui? Eräs toinen bloggaaja sai ”peruutuspaikan” matkalle. Mitä siis tapahtui? Kieltäydyin jostakin mukavasta ja kivasta, mutta vaikuttiko se maailmaan? Ei. Jos kaikki suomalaiset bloggaajat ois jäänyt lähtemättä, tilalle olisi lennätetty ihmisiä muualta. Lentopäästöjen määrä olisi ollut tismalleen sama. 

Tässä voisi vihata tuota yritystä tai sen markkinointia, mutta se on turhaa. Se matkaa järjestänyt PR-toimisto on tehnyt toimeksiantoaan. Se markkinointipäällikkö on noudattanut markkinointistrategiaa, jonka ylin johto on hyväksynyt. Ja sen ylimmän johdon tehtävä on tehdä voittoa parhaalla katsomallaan tavalla. Jos voittoa ei tule, vaihdetaan ihmisiä. Ihmisiin, jotka tekevät sitä voittoa. Ja koska monet ekologisesti kestämättömät ratkaisut tuovat tällä hetkellä isoja rahallisia voittoja, on yhden bloggaajan kieltäytyminen täysin irrelevanttia isossa kuvassa. Toki voidaan ajatella bloggaajien vastuuta vaikuttajina, ja miten yhden bloggaajan näkyvä kieltäytyminen voisi vaikuttaa niin, että 100 ihmistä vetää tukensa yritykseltä. Mutta kun valitettavasti se ei mene niin. Katsokaa Suomen menestyneimpiä IG-vaikuttajia. Kenen heistä elämä on ekologista? Ihmisiä kiinnostaa kaukomaille matkustavat kertakäyttömuotia tukevat bloggaajat. Niin se vaan näyttää olevan. Reissukuvat saa suurimman engagementin ja epäekologinen elämäntyyli kiinnostaa. Se on fakta, mitä kukaan ei voi ohittaa. 

Osa ihmisistä ei ehkä ole sisäistänyt ongelman laajuutta, toiset kokevat samanlaista merkityksettömyyden ja avuttomuuden tunetta kuin minä. Näissä ympäristöasioissa mulla on sellainen fiilis, kun oltais valtavassa valtameriristeilijässä, jonka pohjaan tulee reikä avomerellä. Se alkaa täyttymään vedellä, eikä mun käsien ulottuvilla ole muuta kuin teelusikan kokoinen ämpäri, jolla äyskäröidä vettä pois. Äyskäröin ja äyskäröin, todetakseni, että siitä ei ole mitään hyötyä, vesi nousee yhtä nopeasti. Jatkanko äyskäröintiä kuluttaen voimani loppuun vai kiipeänkö ylimmälle kannelle odottamaan, että joku keksii ratkaisun, jolla ei käy Titanicit? Mitä itse tekisitte? 

Ja varsinkin kun vuosien aikana ollessani fiiliksissä joistakin valinnoistani, olen saanut loputtomasti kuulla, kuinka merkityksettömiä ne ovat ja kuinka pitäisi tehdä ihan eri asioita ja enemmän, että tekisi mitään oikein. Kaikki nuo eilen listaamani asiat olen kuullunut blogissani monta kertaa. Kirjoitin ne tarkoituksella provosoivasti, sillä niin ne on mulle esitetty vuosia. Ne ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, kuinka mekityksettömäksi koen omat tekoni, ja kuinka epämotivoivasti se vaikuttaa tekoihin, jotka ovat isompia, mutta joissa joudun luopumaan. Koska tottahan ne ovat. 

Vaikka yksittäisen ihmisen vapaus ja vastuu on hyvä ajatus ja konsepti, tämä on niin iso asia, että tässä tarvitaan vahvaa johtoa yläpuolelta. Koska oikeesti, niitä jotka ajattelee kuten minä, on tooooooodella paljon. Harva vaan ehkä uskaltaa nykymaailmassa sanoa asioita noin provosoivasti ääneen. Musta tuntuu, että ympäristövalistus on kuin seksuaalivalistus. Valistetaan sukupuolitaudeista ja vahinkoraskauksista, mutta kyllä porukka silti panee huolimattomasti kuka mistäkin syystä. 

Tai jos ajatellaan vaikka veroja ja niiden maksamista. Mitä kävisi, jos ihmisillä olisi verovapaus? Jokainen voisi maksaa sen mukaan, mikä hyvältä tuntuu. Luuletteko, että kukaan maksaisi veroja sitä määrää mitä nyt, vaikka tietäisi, että niillä on tärkeä funktio hyvinvointivaltiomme ylläpidossa? Vai murtuisiko kenties maamme hyvin nopeasti sen seurauksena, että kukaan ei haluaisi luopua vapaaehtoisesti omastaan, varsinkin tietämättä konkreettisesti, mihin ne verorahat laitetaan. Auttaisiko ihmiset mieluummin tiettyä perhettä tai oman alueen koulua vai maksaisiko veroistaan 30 % luottaen siihen, että joku tekee yleistä hyvää. Sama pätee ilmastoasiassa. Todella moni ajattelee juuri niin, että miksi minä antaisin pois minulle tärkeitä asioita, jos mikään ei muutu, eikä kaikki tee sitä myös? Veroja kaikki (tai no suurin osa) maksaa, mutta siihen on määräys ylempää. Ja niin sen on oltava tässä hirmu tärkeässä asiassa. 

Mutta, mitä asian eteen voisimme tehdä?

1. Yleisen ilmapiirin muutos. Ei aina voi vaatia enempää ja paremmin ja lisää, vaan jokaisen pienen teon kohdalla olisi hyvä ”arvostaa” tuota. Jos joku paljon lentävä ei osta enää lihatuotteita, niin helvetin hienoa. Vaikka kuinka vähämerkityksistä se on isossa kuvassa, niin jokainen pieni teko on kuitenkin aina minimaalinen askel oikeaan suuntaan. Vaikka hän tekisi sen ympäristöön liittymättömistä syistä, vaan taloudellisista ja itsekkäistä syistä, niin hienoa. Edelleenkin, se on aina askel oikeaan päin. 

2. Kansainväliset sopimukset, linjaukset ja sanktiot. Oikeasti todella radikaalit sopimukset, joilla tehdään konkreettisia asioita. Ne, jotka eivät niihin sitoudu, sanktioita. Putin rikkoi Euroopan koskemattomuutta, kauppasaarto aloitettiin. Miksei samoja sanktioita voida tehdä ympäristöasioissa? Vai onko niin, että isot ja vaikutusvaltaiset maat eivät halua tehdä radikaaleja sopimuksia? Eivät tietenkään. Miksi ei? Koska raha määrää, ja kaikkien näiden asioiden takana on raha. Jotta meidän yksittäisten ihmisten teoilla olisi oikeasti merkitystä, pitäisi niihin saada rokotesuojan kaltainen kattavuus, joka ei tällä hetkellä ole lähellekään sitä mitä sen pitäisi olla. 

3. Konkreettisia muutoksia. Kaikki on digitaalista nykyään. Eikö jokaisen hiilijalanjälkeä voitaisi mitata? Palkita heitä, jotka ovat ottaneet ympäristön mahdollisimman laajasti huomioon ja sanktioida heitä, jotka eivät? Pakollinen päästökorvaus lentämisestä on paljon tehokkaampi kuin nykyinen vapaaehtoinen malli. Palaan taas tuohon ylläolevaan esimerkkiini. 

4. Vapauksien rajoittaminen. Nykyihminen ei pidä tästä, mutta voi voi, koska tätä menoa ei ole tulevaisuuden ihmistä. Ymmärrän yksityiskoneen omistamisen, jos olet presidentti, mutta aika moni julkkis, tähtönen yms. voisi lentää tavallisella reittilennolla. Yksityiskoneiden omistaminen voisi olla kontrollin alla kuten aselaitkin. Lentomäärät vuodessa voisi olla progressiivisia, ja olisi rajattu määrä lentoja. Nää mun ideat on hyvin pintapuolisia, mutta eikö olisi mahdollista evätä maastalähtö jonnekin matkalle, jos olet ylittänyt tietyn rajan? Yksi matka vuodessa on ilmainen, seuraavat neljä pitää maksaa haittaveroa määrä X ja seuraavat määrä Y ja koko ajan progressiivisesti enemmän. Ei kukaan lentäisi viikonlopuksi Lontooseen, jos sen kustannukset olis nykyisen 90 €:n lentolippujen sijaan 600 €. Ja jottei vain rikkaat voisi reissata, niin tähän olisi ylipäätään tietyt rajat. 

5. Kuten huomasi eilisestä postauksestani, mua motivoi vihreisiin ratkaisuihin asiat, joista saan myös muuta iloa ja hyötyä. Esimerkiksi kauramaito. Paljon ekologisempi ratkaisu kuin perusmaito. Sitä enemmän mua ilahduttaa se kuinka hyvää se tekee kropalleni ja kuinka hyvänmakuista se on. Sanktioiden vastapuolena voisi olla tuki kestäville ratkaisuille. Siinä missä perusmaito maksaa n. 1 €, kauramaito maksaa 2,5 € suunnilleen. Mulla on varaa kuluttaa sitä, mutta onko kaikilla? Vähävaraisilla lapsiperheillä? Lähituotetut vaihtoehdot, ekologiset vaihtoehdot yms. pitäisi saada houkuttelevammaksi esimerkiksi suuntaamalla rahaa niihin noista sanktioilla saaduista rahoista, pakollisista päästökorvauksista yms. Kepin vastapuolella on siis porkkana. Terveysvaikutukset, talouodellinen kannattavuus on yksinkertaisia asioita, jotka itsekäskin ihminen ymmärtää, ja joilla muokataan ihmisten kulutuskäyttäytymistä paremmin kuin sillä ideologisella ajatuksella, jossa jokainen teko on tärkeä ilmastomme kannalta. Ihmiset tarvitsevat konkretiaa. Jos meillä on haittavero valtion myymälle viinalle, miksi meillä ei ole positiivista veroa tai siis veronpalautusta firmoille, jotka tuottaa hyödyllisiä vaihtoehtoja ilmaston kannalta? Moni pikkutila yms. tekee tosi fiksuja ratkaisuja, mutta ei heillä ole varaa markkinoida tuotteitaan. 

Näitä on varmasti lisää, mutta siinä nyt jotain konkreettisia asioita. Tällä hetkellä ilmastoasiat on kuin pihatalkoot. Ne menee, jotka on hyviä ihmisiä ja jotka ottavat niille aikaa. Kaikki ei kuitenkaan mene ja se syö myös niiden motivaatiota, jotka olisi alkuun ilolla ja innolla osallistumassa. Kyllä ympäristön ja ilmaston pitää olla pakko ja määräys, ei talkoot.  

En valitettavasti ehdi vastaamaan kaikkiin kommentteihin, mutta haluan kiittää tosi paljon kaikkia kommentoineita. Hyviä pointteja ja mielenkiintoisia ajatuksia oli joukossa. Vapautan taas kommentoinnin, mutta toivoisin, että tässä keskustelussa kun kaikki minua syyllistävät ja syyttävät paremmat ihmiset heristelevät sormiaan, muistavat nämä hyvät ihmiset myös practice what you preach (kuten minä rehellisesti myöntämällä omat huonot tavat ympäristöasioihin liittyen) ja jättää henkilökohtaisuudet ja mun lapsen keskustelun ulkopuolelle. 

Kommentit (163)
  1. Tämä aihe on sellainen, missä monet haluavat näyttää olevansa oikea ympäristöenkeli, mutta toivottavasti nämä ihmiset todellakin ”practise what you preach”. Puit oman ajattelutapani hyvin sanoiksi. Minua kiinnostavat ympäristöasiat ja olen huolissani ilmastonmuutoksesta, mutta en esimerkiksi suosi kasviruokaa nimenomaan ympäristösyistä, vaan siihen on monta muuta porkkanaa. Jos esimerkiksi haluan syödä lihaa, en jätä lounasruokalassa lihavaihtoehtoa valitsematta ympäristösyistä.

    Mielestäni kukin valitkoon tapansa ilmastonmuutoksen torjumiselle, roskien minimoimiselle jne. Itse esim. jatkossakin aion matkustella lentämällä, jos mieli Pariisiin tekee (enkä valitse laivaa, junaa+autoa jne.), mutta arjessa pienin ja suurin asioin teen oman panokseni tämän maapallon hyväksi (lajittelen, kierrätän, käytän kuukuppia, sammutan hanat aina suihkussa ja hampaita pestessä jne.). Nämä kaikki vaikuttavat positiivisesti ympäristöön, mutta kyllä niissä on monta muuta porkkanaa, jotka minulla ovat myös mielessä.

    1. Ja näin toimii isoin osa ihmisistä ja tätä laumaa pitä johtaa kohti parempia ympäristöystävällisempiä ratkaisuja 🙂 Kiitos kommentistasi 🙂

    2. Luettuani nuo eilisen postauksen kommentit, tuli mieleeni kuinkahan moni kriittistä palautetta antanut itse ei lennä koskaan, ei aja autolla, ei syö lihaa, pitää sähkönkulutuksen minimissä eikä lämmitä taloaan talvella ja jonka hiilijalanjälki on täysin esimerkillinen. Talon lämmitys on tietenkin Suomessa pakollista talvella, mutta iso hiilijalanjälki siitäkin syntyy yhtä kaikki, joten ehkä kriittisimmät voisivat ruveta lämmittämään taloaan vähemmän, sisälämpö vaikka +18 c max ja silleen.Välillä tuntuu että moni kommentoija nauttii eniten siitä, että pääsee ”ojentamaan” Annaa.

      ”Suomalaiset eivät ole tietoisia siitä, kuinka paljon kodin lämmittämiseen menee energiaa. Kuitenkin asunnon lämmityksen tapa ja lämmitysenergian määrä vaikuttavat eniten suomalaisten hiilijalanjälkeen.” http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kulutus_ja_tuotanto/Suomalaiset_eivat_tiedosta_asuntojen_lam%2828008%29

      1. No tässäkin on sellainen asia, joka unohtuu monilta. Me ollaan maksettu meidän talon hinnassa maalämpö. Kyllä, se on halpa pitkällä tähtäimellä, mutta se on myös yksi ekologisimpia lämmitysmuotoja. Meidän talon rakennuksessa on huomioitu tämä aspekti muutenkin, eikä meillä ole ollut lämmitys päällä kovin paljoa ja esim. lomien ajaksi se säädetään kokonaan pois ja oli tossa useita kuukausia pois ja ollaan esim. veden suhteen mahdollisimman järkeviä. Mutta eihän tällä mitään väliä, kun tämä bloggaaja lentää!! Enkä yritä tässä viherpestä mitään. Maalämmön puolella oli sellaiset konkreettiset asiat, jotka tuntuvat lompakossa, mutta ei sen arvoa varsinaisesti heikentänyt se, että se on myös erittäin hyvä valinta. Mutta. En koe tarpeelliseksi paukutella henkseleitä tällaisella, koska myimme täysin toimivan parketin toiselle perheelle ja asensimme uuden lattian pari vuotta vanhaan taloon. Ei kovin ekologista. Lattiassa oli asennusvirhe ja kun sitä piti anyway muokata, halusimme heti mieluisan lattian. Se oli taas asia, jossa emme halunneet tehdä isoa radikaalia päätöstä niin, että ekologisuus menisi asumismukavuuden edelle. En voi ylpeillä omilla ekologisilla valinnoillani ja kerron sen avoimesti viherpesemättä.

  2. Mä oon nyt aikani sulatellu tätä asiaa ja nyt ehkä kykenen muotoilemaan ajatukseni jotenkin järkeväks kommentiks.

    Mun oli jotenkin äärimmäisen vaikea suhtautua tähän ja etenkin edelliseen postaukseen, koska se herätti mussa niin ristiriitasia fiiliksiä. Joo, ymmärrän täysin valintojen tekemisen itsekkäästä tai itselle sopivasta näkökulmasta. Mä en vaihda mun hylamaitoa kauramaidoks, koska jälkimmäinen maistuu mun mielestä paskalta. Mä lennän lapseni kanssa Köpikseen 5-vuotisreissulle, jos haluan. Se on ihan fine, suurin osa ihmisistä varmaan tekee näin. Pick your fights, oli kyse sitten lapsenkasvatuksesta tai elämästä noin yleisesti.

    Mutta sit toisaalta mä kyllä tiedostan, että mun valinnat kyllä tekee hallaa ympäristölle. Jos mä jätän matkustamatta, niin kukaan ei käytä sitä just mun matkustuspaikkaani. Se on aidosti yks lentomatka vähemmän. Mä teen tietosen valinnan, että juuri tässä hetkessä ja tässä asiassa mä toimin ympäristöä vastaan. Mä en ahdistu ympäristöasioista kovin helposti, mun omatuntoa ei kolkuta lihansyönti tai lyhyet lennot kerran vuodessa. Mulle ei oo mikään ongelma elää näiden valintojen kanssa. Mut totta hitossa mä tiedän, että jokainen valinta vaikuttaa, oli se sit miten pieni kirpunoksennus jonkun toisen tekoihin verrattuna.

    Jos näistä sun jutuista ois jättänyt sen ”ei tää oo viherpesua mutta kuitenkin vähän puolustelen” -puolen kokonaan pois, niin ehkä vastaanotto ois ollut erilainen? Ainakin omalta osaltani.

    Siitä oon kyllä samaa mieltä myös, että ylemmältä taholta näihin pitää vaikuttaa. En mäkään lakkaa syömästä karkkia ennenku sitä oikeesti verotetaan niin kovasti, että namipussin ostamista joutuu oikeesti miettimään 😀

    1. Haastanpa sua tähän ajatukseen. Sä et matkusta, okei. Lentoyhtiö haluaa täyttää paikkoja koneeseen ja mainostaa ja myy halvemmalla. Joku tulee varmasti sun tilalle. Sellainen ihminen, joka ei olisi alunperin mennyt. Halpa hinta ja agressiivinen mainostus paikkojen täyttämiseksi herättää matkaanlähdön heille, jotka eivät sitä alunperin suunnitellet. Eli kyllä se silti menee niin, että se sama lentopäästö tulee tapahtumaan. 

      Ei siinä olekaan mitään pahaa, että jokainen pieni teko on koko ajan kotiinpäin. Siihen tuudittautuminen on vaarallista, jos ei vaadita radikaalimpia asioita ja mahdollisimman nopeasti ja siinä tilanteessa se, että syytetään esim. bloggaajaa matkustamisesta on naurettavaa. ”Tän takia ympäristökatastrofi lähestyy ku vaikuttajast vaan lentelee”. Ei. Vaikka me vaikuttajat lopettaisimme lentämisen, siltikin koko asia olisi edelleen samoissa kantimissa. Missä kohtaa oon puolustellut? Enkö päinvastoin räjäyttänyt kaikki perusteluni taivaan tuuliin? 

      1. Ehkä hain tolla lähinnä sitä että ainoo, jonka puolesta voit päättää, on sä ite. Sä voit päättää matkustatko sä vai et. Joo, voit spekuloida että ehkä joku toinen saa hyvän tarjouksen sen seurauksena ja ehkä se saa siitä lopullisen kimmokkeen lähteä reissuun, mutta et voi olla varma etkä voi tehä sitä päätöstä kenenkään muun puolesta kuin omastas. Mulle on tärkeintä että voin seistä mun päätösten takana. Jos sulle on tärkeempää päästä vaikka lomamatkalle Australiaan kuin jättää pitkä lento ympäristösyistä lentämättä, niin se on mun mielestä ihan ok. Niin kauan kuin sen perustelee sillä omalla halullaan eikä sillä, että joku muu kuitenkin lentää jos minä en. Mun mielestä jälkimmäisestä tulee vähän sellanen fiilis että sysää syyn muiden niskoille ja jotenkin ulkoistaa sen vastuun omasta päätöksestään muille.

      2. Tämä tuli mullekin mieleen. Aika suurella todennäköisyydellä se paikka menee jollekin toiselle, joka ehkä oli myöhässä varaamassa lentoja (kokemusta on).

        1. Eikö se ole itsestäänselvää, että mulle on tärkeämpi se lomamatka kuin se vihreä teko, jos näin valitsen? Mutta miksi se on mulle tärkeämpi? Koska koen hyötyväni siitä määrän X, mutta mun vaikutus sillä, etten matkusta on ekologisesti ajateltuna määrän Y ja se Y on paljon pienempi kuin se X, joten siksi tämä. Jos kokisin, että mun teko on merkittävä, valitsisin todennäköisesti toisin. 

          1. Okei, ehkä mä ajattelin liian konkreettisesti ton ”joku kuitenkin matkustaa mun tilalla” -ajatuksen enkä tajunnu et se on sulle ehkä enempi sellanen yleinen avuttomuuden tunne omien valintojen vaikutuksesta. Ja sit toisaalta ite ehkä miellän sellasen ”ekologisen omatunnon” arvona sinänsä vähän samalla lailla ku vaikka sen ettei petä kumppaniaan tai valehtele tms. Jos miettii vaan tekonsa konkreettisia seurauksia, niin ymmärrän et se ekologinen arvo tuntuu mitättömältä. (Enkä sano et munkaan ekologinen omatunto mikään hirveen äänekäs olis verrattuna vaikka noihin muihin esimerkkeihin mut monella kommentoijalla se varmaan painaa enempi ja siks ehkä vaikee ymmärtää tollasta analyyttistä näkemystä)

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *