September 1st

Se on nyt sitten syksy! Eikä edes tunnu pahalta sanoa tota. Jotenkin, niin paljon kun kesää rakastankin, olen odottanut jo syksyä. Tätä kivaa aikaa, kun puut alkaa pikkuhiljaa kohta muuttumaan kauniin oranssiksi ja keltaiseksi. Kun voi heittää sandaalit varastoon ja kaivaa esille umpinaiset kengät ja saappaat. Kun saa syyn pitää kaikkia rakkaita nahkatakkeja ja kaulahuiveja. Kun voi pitää farkkuja ja neuleita ja muita vaatteita, jotka ovat odottaneet kiltisti vuoroaan tämän koko pitkän lämpöisen kesän.

Kesä sisälsi upeita hetkiä, haikeita läksiäisiä, railakkaita synttäreitä, hauskoja iltoja viinilasin äärellä tai veneen sohvalla rentoutuen. Kesään on kuulunut niin muurinpohjaletut kuin koiranpennun sisäsiisteyskasvatus, jätskipallot ja avoautokyydit. Monipuoliset ja ihanat kolme kuukautta sisälsivät myös niitä vaikeampia ja haikeampia hetkiä. Pientä loppuunpalamista kaikkeen ja kaikkiin, ystävien loppumatonta tukea niinä hetkinä ja jälleen kerran itsestä oppimista. Onnistumisiakin on tapahtunut. Henkilökohtaisessa elämässä itsensä ylittämisiä ja mm. dissertation-aiheen keksiminen 🙂 Syksyyn on nyt hyvä lähteä. Eilen siivosin koko nurkkani kotikotona, siivosin kesävaatteet varastoon ja syys/talvivaatteet kaappiin esille. Pidin oman kotikylpyläni illalla uittaen koipiani jalkakylvyssä, nassuni mutanaamiossa ja muuten vain hemmotelleni itseäni käpertymällä sänkyni nurkkaan yhden lempikirjailijani viimeisimmän kirjan ja kaurakeksien kanssa. En stressannut muutaman päivän kirjoittamattomuutta, enkä oikeastaan yhtään mitään.

Jos tänä kesänä olen jotain oppinut, niin sen, että Mungolife pysyy pystyssä pari päivää ilman minuakin. Vaikka uskon syksyn tuovan tullessaan jokapäiväisen postailuvauhdin, olen vihdoin sisäistänyt sen, että vaikka ihmisten odotukset olisivat millaisia, blogin pitäminen ei ole niistä riippuvainen. Blogia pitää kirjoittaa silloin kuin haluaa, ei silloin kuin ”pitää”. Vaikka sitä tekisi ammatikseen. Tämä onkin ollut elokuun suurin oivallus. Sen lisäksi, että lakritsitoffee on maailman paras asia. Ainakin heti Alex O’Loughlinin jälkeen.

Elokuu sisälsi myös muutaman kivan asun, ja muiston siitä, että näitä joka kuukauden keräilyjä voisi taas yrittää muistaa tehdä kuun ensimmäisenä. Tässäpä siis elokuun asut 🙂

Desktop14-001

Lady hatussa ja hameessa / Rentoilija revityissä farkuissa ja lörttötopissa / Matkustaja jättilaukkuineen / Räppifestaroitsija lippiksineen

Desktop15Urheilija korkkareissa / Synttärityttö prinsessafiiliksissä / Sateenuhmaaja kumppareissa ja rokki/räppimummo punaisissa tossuissaan

(Tuosta yltä voittekin sitten päätellä, miksen koskaan nimeä asupostauksia muutoin kuin lyriikoilla :D) 

Oliko teillä kiva kesä ja otatteko syksyn vastaan iloisin mielin? Vai onko syysmasennus iskenyt jo lukijoihin? 

Ja kertokaa toki, mikä elokuun asuista säväytti eniten? Oma suosikkini on kyllä tuo viimeinen; nuo punaiset tossut ovat vaan niin hurmaavat!

P.S. Jeeee, hyvä Suomen lentismiehet jee!! 🙂

Kommentit (21)
  1. Jee, punaiset tossut on tosi hyvät, samoin kuin toin Victoriallakin nähty synttärikolttu.

  2. Yllätän itsenikin sanomalla että tuo urheilija korkkareissa asu kyllä iski eniten! Ei lähelläkään omaa tyyliä tai ylipäätänsä tyyliä josta yleisesti ottaen tykkäisin mutta tuossa vaan on sitä jotain!

    Ja ei haittaa syksyn tulo lainkaan, hieman ehkä pimeys alkaa ahdistamaan mutta on ihanaa kun voi laittaa kynttilät lämmittämään ja käpertyä sohvalle 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *