Seven

Mungolife

Seitsemän. Maaginen luku. Parisuhteiden seitsemäs vuosi on kuulemma aina vaikein ja seitsemännen vuoden aikana iskee todellinen kriisi. Toisaalta samaan aikaan sanotaan, että seitsemän vuotta kestänyt ystävyys kestää loppuelämän. Aika taikauskoista tää kaikki varmaan on, mutta jotenkin tuntuu siltä, että itsellä on seitsemän vuoden kriisi. Mungolifen kanssa. Kahden viikon päästä rakas ja ärsyttävä julkinen päiväkirja tulee kouluikään, ja koko tämä seitsemäs vuosi on suhteemme ollut vähän koetuksella. Välillä on ratsastettu aallonharjalla, ja vannottu ikuista rakkautta. Ja välillä haluaisi vaan sanoa kiitos hei, heittää koko paskan roskiin ja unohtaa, että se on koskaan edes ollut olemassa.

Viime aikoina on menty ehkä enenevässä määrin jälkimmäisessä. 

Bloggaaminen on muuttunut vuosien saatossa niin paljon. Tai ehkä mä oon muuttunut. En enää tiedä. Olen oikeastaan aika lailla pettynyt ihmisiin. Niin online kuin offline. Välillä haluaisi sulkea silmänsä ja varsinkin korvansa koko maailmalta. On niin paljon ihmisiä, jotka aiheuttaa vaan vastenmielisyyttä itsessä. Koko maailmasta on tullut jotenkin sekopäinen; suorituskeskeinen, moraaliton kaikkimullehetiminäminä-somen kiillottama kateellisten leikkikenttä. Jotenkin kun seuraa tätä touhua, niin toteaa vaan, ettei halua olla osa mitään tätä. Omasta elämästä on helppoa poistaa moraalittomat, ilkeät, pahansuovat, kateelliset ja muut ihmisroskat. Heitä ei tarvitse tiedostaa, heitä ei tarvitse kuunnella tai nähdä, heidät voi pyyhkiä pois olemasta. Valitettavasti samaa ei pysty tekemään blogissa. Tänne ei voi valita yleisöä. Kotiinsa tai elämäänsä voi päästää rajoitetusti ihmisiä. Voi ovella todeta, että et ole tervetullut, paineletko siitä vittuun kiitos. Blogissa se on mahdotonta. Tokihan tämän voisi laittaa salasanan alle, mutta ihan yhtä lailla ne ihanat lukijat ovat minulle kasvottomia. Mistä tietäisin kelle antaa salasanan?

Mä en halua elämääni mitään roskaa. Mitään turhaa negatiivisuutta. Siksi en tiedä loppuuko tämä suhde seitsemän vuoden kriisiin vai tuleeko tästä ikuinen ystävä.

En tiedä miksi olen antanut viime kuukausina tämän kaiken vaikuttaa itseeni. Olen jotenkin kyllästynyt itse kaikkiin kiiltokuvaelämiin Instagramissa, blogeihin, jotka on täydellisiä, ihmisiin, jotka on olevinaan.

Silti mä ymmärrän sen. Sen kiiltokuvamaisuuden. Sen täydellisyyden näyttämisen. Kuka helvetti haluaa saada litroittain paskaa niskaan, jos voi olla saamatta.

Kohta on mennyt seitsemän vuotta Mungo-Annana. Se on aikas iso osa tätä elämää. Blogi on mielestäni ollut paljon parempi alkuaikoina. Aidompi, kosketuspintaa riitti, ja kirjoitin siitä mistä ajattelin. Nyt ei vaan jaksa, vaikka haluaisikin. Ja nyt on oikeesti aiheet ja mielenkiinto loppu. Rajansa sillekin, kuinka paljon kiinnostaa kirjoitella denimin ominaisuuksista tai uusimmasta rakkauslaukusta. See all the fucks given fly away. Haluaisin kirjoittaa oikeita ajatuksia. Yhteiskunnasta, ilmiöistä, elämästä, suhteista, ystävistä, ajatuksista, kaikesta. Joku itsesuojeluvaisto mullakin sentään on.

Yksi suosikkiesimerkkejäni vuosien saatossa on eräs keskustelu josta sain tietää parisen vuotta sitten. Olin julkaissut kuvan itsestäni passin ja boarding passin kanssa. Taisi olla 6X paikka, tai joku sieltä aika edestä konetta. Muutama kommentoija keskustelussa reagoi asiaan "vittu mikä kermaperse, ei ees Hki-Lontoo väliä voi lentää tavallisten ihmisten luokassa vaan pitää mennä bisneksessä". Sitten joku avulias ihminen avusti vähän ja kertoi, että itse asiassa Finskillä on vaan 5 riviä siinä koneessa bisneksessä, muut economya ihan. Pari seuraavaa kommenttia olikin sitten "no mitä vittua, on olevinaan niin luksus elämä, eikä voi ees lentää bisneksessä".

MISSÄ vitussa mun olisi pitänyt lentää? Ruumassa? Jotta kaikki olisivat tyytyväisiä. Mä olen elänyt elämäni melko onnellisena sen takia, että olen aina tiedostanut, että kaikki eivät tule ikinä olemaan tyytyväisiä. Jotenkin se on vaan niin väsyttävää, että jatkuvasti hakemalla haetaan virheitä. Kaikesta mitä sanot, teet tai miltä näytät. Jos pukeudun mustaan, valkoisen fanit eivät tykkää. Jos pukeudun valkoiseen, mustasta pitävät ei siitä innostu. Harmaa ei sitten sovi yhtään kellekään. Ei voi voittaa. Bloggaajana ei vaan voi voittaa.

Sen sijaan, että ihmiset etsisivät luettavaa, joka sopii omaan makuun, yritetään jatkuvasti muuttaa bloggaaja omaan makuun sopivaksi. Mutta kun elämä menee niin, että kun yhteen suuntaan kumartaa, toiseen pyllistää. Ja mä oon päättäny, että en halua pyllistää kellekään, niin en myöskään kumarra minnekään päin.

Mä haluaisin vaan oikeesti saada olla minä, ja olla saamatta jatkuvia tuomioita vaan sen takia.

Oon niin lopen kyllästynyt siihen, että ihmisillä on ennakkoluuloja musta sen takia, mitä kirjoitin neljä vuotta sitten blogiini. Olen lopen kyllästynyt siihen, että on ihmisiä, jotka rakastavat minun vihaamistani. Jotka ovat addiktoituneet siihen. Joille minusta on tullut elämääkin suurempi hahmo. Mä olen niin lopen kyllästynyt siihen, että blogimaailmassa välillä kiusaajat rulaa. Mä haluaisin julkaista kuvia minusta mieheni kanssa. Että vuosia mukana seuranneet, hyvää aina toivoneet, lukijat voisivat nähdä minut onnellisena, voisivat jakaa sen kanssani. En sitä kuitenkaan tee, koska joku sekopäähullu on jo kaivanut miehestäni kaiken saatavilla olevan tiedon ja tietää minuakin paremmin tämän koulumenestyksen. Faktana esitellään vaikka mitä valheita miehestäni. Mieheni rikos on seurustella kanssani, ja näin ollen häntä on oikeutettua näin kohdella. Siskoni ovat syntyneet minulle 100 % verisukulaisiksi, ja niinpä on oikeutettua käydä keskustelua siskoistani, joista toinen on vielä alaikäinen, ja heitä arvostella.

Eihän sitä kukaan jaksa oikeasti. Ei pidemmän päälle.

Mä haluaisin vaan olla. Olla mun rakkaan kanssa, ja saada olla rauhassa hänen kanssaan. Olla hyvä sisko ja viettää tärkeetä aikaa mun siskojen kanssa. Olla hyvä ystävä ja viettää aikaa ystävieni kanssa. Ilman jatkuvaa arvostelua ja arvuutusta. On ihan vitun raskasta, kun käyt miehesi kanssa illallisella ja tantat arvostelevat sen jälkeen viikon oliko se mies nyt komea vai ei. Fuck do you care? Ei se ole teidän mies.

Emmä tiedä. Teki mieli vuodattaa, kun tätä asiaa on tullut vuodatettua ystäville lähiaikoina.

Haluaisin antaa itsestäni niin paljon enemmän tänne. Haluaisin jutella, kirjoittaa, pohtia, inspiroida. Huomaan yhä useamman jutun kohdalla, että en jaksa siitä mitään kirjoittaa. Teen ruokani väärin, seurustelen väärin, olen väärällä tavalla ystävä, lomailen väärin, teen työni väärin, olen kamala ihminen ja teen kaiken väärin. Jännä, etten ihan heti halua antaa tänne mitään, mistä voidaan taas repiä jotakin. Samalla tulee vaan sellanen olo, miksi jakaa yhtään mitään, jos ei voi antaa kaikkeaan. Miksi pitää viikosta toiseen blogia, jota pitää itsekin laaduttomana. Parempien aikojen toivossa? It's always darkest before the dawn? En oikeesti tiedä.

Rajanveto ei oo koskaan ennen ollu mulle näin vaikeeta. Nyt tuntuu lähes mahdottomalta löytää jostain se kaunis kultainen keskitie, jossa itse nauttii tästä kirjoittamisesta ja samalla pystyy pitämään oman elämänsä pois arvostelun liekeistä.

Musta on tullut katkera. En ymmärrä, mikseivät ihmiset vaan voi elää omaa elämäänsä ja antaa mun elää omaani. Meitä on moneen junaan, ja kenenkään ei tarvitse mennä päämäärään, jonne ei itse halua.

Musta on tullut vihainen. Kenen oikeudella? Millä jumalallisella paremmuudella ihmisillä on oikeus arvostella muita? Kuka on kertonut ja kenelle, että sä olet nyt parempi ihminen, sä saat arvostella muita?

Musta on tullut ahdistunut. En jaksa sekuntiakaan näitä ihmisiä, jotka osaavat löytää kaikesta pahaa ja elävät ilkeydestä.

Onko tämä maailma oikeesti näin läpimätä? Vai onko kyseessä vaan internetin likainen puoli; nimettömyyden tuoma rumuus? En tiedä.

Just nyt on aika lailla 50-50 jääkö tämä suhde seitsemänvuotiskriisin kariuttamaksi vai tuleeko tästä ikuinen ystävä. Katsotaan mitä 7.8. tuo mukanaan.

Päätin tänään, että sinä aamuna herätessäni ensimmäiset fiilikseni tätä blogia kohtaan ratkaisevat sen, mikä on tämän suhteen kohtalo.

Taitaa olla blogihistorian ensimmäinen kuvittamaton postaus, mutta ei heti tullut vastaan kuvia, jotka tähän sopisivat.

Kommentit

Rosita (Ei varmistettu) http://siipienhelinaa.blogspot.com

Huh, tämmönen jättää vähän sanattomaksi. Huomasin kuitenkin naurahtavani sille lentopaikkajutulle, kaikkea sitä porukka miettiikin.. Kivaa on ollut blogia seurata kyllä, kiitos siitä siis ja tsemppiä siihen mitä ikinä päätätkään :)

enkkuhenttu (Ei varmistettu)

Olen seurannut blogiasi 2 vuotta ja elamanmaku on tuona aikana hiipunut kirjoituksistasi,ehka tahtikin harventunut. Tama on minusta taysin oikeutettua,onhan blogi sinun omasi ja hoidat sen mitenpain tahansa et koskaan tule voittamaan siita yksinkertaisesta syysta etta Suomi on kateellisten maa.Eroan ehka kirjoituksestasi heranneesta ajatuksestani muista siina, etta kehotan sua jatkamaan kylla,mutta ala muita varten,vain itseasi jos sellaiseen ratkaisuun paadyt koska ilkeily ei koskaan tule loppumaan. Jos kuitenkin paatat lopettaa blogisi niin ala tee sita painavin hartein vaan ota itsellesi etaisyytta,hengahda ja anna aikaasi vain niille tarkeimmille ihmisille elamassasi.Sa kylla nouset feenikslinnun lailla ja loydat oman kanavasi jakaa ajatuksiasi koska sinulla on jotain mita monella muulla ei ole;koskettavan, tunnealyllisen kirjoittamisen lahja.

Satunnainen lukija (Ei varmistettu)

Hei. Eksyn aina välillä blogiisi enkä ole siis säännöllinen seuraaja. Elät täysin erilaista elämää kuin minä ja sinulla on melko erilaisia prioriteettejä. Vaikka meillä ei hiusten värin lisäksi mitään yhteistä olekaan, luen tekstejäsi, koska olet hyvä kirjoittaja ja mielenkiintoinen persoona. Mielestäni myös ihmisten tulisi aina katsoa sen oman lokeron ulkopuolelle avoimin mielin. Toivottavasti nettitrollit ja katkerat pyristelisivät omia unelmiaan kohti, eivätkä kateellisina kiusaisi sinua omiesti tavoittelusta/saavuttamisesta. Sinä pyyhällät Lontooseen missä luokassa haluat, samaan aikaan kun nämä katkerat ruikuttajat raapivat hilseilevää juurikasvuaan ja saavat ohutta iloa toisten mollaamisesta. Kaikkea hyvää, toivottavasti jatkat kirjoittamista!

Ilona (Ei varmistettu)

Tuollainen arvostelu on todella ilkeää enkä ymmärrä miksi kukaan sellaista jaksaa/haluaa tehdä :(

Toivottavasti kuitenkin jatkat blogia koska tämä on heittämällä parhain, mielenkiintosin ja monipuolisin blogi, jonka tiedän.

Emppu (Ei varmistettu)

Olen aivan samaa mieltä. Oon saanu tästä blogista niin paljon inspiraatiota ja kasvanut tän mukana. Oot mun esikuva ja ihana ihminen! :)

Sinii (Ei varmistettu)

En tiedä mitä pitäisi sanoa.
Sun kirjoitukset kolahtaa ja syvälle.
Sun tekstejä lukiessa uppoutuu ihan muualle aina. Saa ajattelemaan kaikkea, enemmän.
Toivon hartaasti, että tulisit jatkamaan blogisi ylläpitämistä.
Mukana pysynyt jo ties kuinka monta vuotta, eikä olla tiputtu kyydistä. Sä vaikutat niin suurenmoiselta persoonalta tämän blogisi perusteella, ihailen sua :))

anni (Ei varmistettu)

Käyn aika harvoin nykyään lukemassa, nyt satuin taas eksymään, eli voisin kai antaa neutraalin puolueettoman mielipiteen: Jos tuntuu tuolta, lopeta blogi. Sen pariin voi aina palata myöhemmin, jos jossain vaiheessa mieli muuttuu :) Mikään elämässä ei kestä ikuisesti ja mä uskon että elämällä on tapana antaa merkki silloin kun on aika siirtyä eteenpäin :)

no (Ei varmistettu)

Well, then lopeta, for fuck's sake! Tiedät itsekin olevasi verran ajatuksia herättävä persoona, että niin kauan kuin bloggaat, sinusta puhutaan pahaa. Hyviä hetkiä rakkaittesi parissa!

TiinDiu (Ei varmistettu)

Voi hyvänen aika. Nyt hieman empatiakykyä sinultakin. Jaa että asiat ovat niin merkityksellisiä kuin niistä itse tekee? Ihminen ei toimi niin. Jos ihmistä jatkuvasti mollataan ihan missä tahansa (vaikka koulussa, lapsuudenperheessä, tai siellä netissä), niin siinä ei kyllä auta vaan ottaa positiivista vaihdetta niskaan. Siinä syntyy katkeruutta ja ahdistusta, niin kuin Anna sanoi, eikä se ole ihmekään. Sellaisissa tilanteissa ihmiset ovat jopa tehneet itsemurhia - myös nettikiusaamisen vuoksi. Siksi EI auta sanoa että "älä välitä". Ihminen on laumaeläin, joka haluaa kuulua yhteisöön ja usein myös miellyttää muita. Jos näin ei ole, hän on hyvin hyvin erikoinen. Tämän vuoksi ei ole yhdentekevää, mitä netissä kirjoitellaan, eikä tule koskaan olemaan. Kaikki kommentit kirjoittaa joku ihminen ja joku toinen ne lukee. Siksi asiaa ei pidä vähätellä - olen kommentoinut sen ennenkin ja kommentoin nytkin. Joten Anna - hienoa, hienoa, että puhut tästä. Ja vaikka luen blogiasi niin mielelläni, niin toisaalta sinun voisi olla kyllä myös hyvä lopettaa. Ja jatkaa vaikka joskus jossain muualla toisella nimellä. Ehkä sillä saisi myös huomiota tälle kamalle nettikäyttäytymiselle laajemmin. Onnea elämääsi, minä ainakin toivon sinulle hyvää!

anna (Ei varmistettu)

oon lukenut sun blogia varmaan vuodesta 2009 asti. välillä vähemmän, välillä enemmän.
et varmaan lue tätä kommenttia, mutta haluaisin sanoa, että et pysty millään miellyttämään kaikkia ja siihen ei sinun tulisikaan pyrkiä. jos pukeudut mustaan ja valkoisesta pitävät valittavat, mitä väliä? mee vaan omaa tietäsi, älä noteeraa negatiivista (sitä on aina!). veikkaan, että tän blogin lukijoista ehkä prosentti (korkeintaan, 500 ihmistä) teilaa sua mm. palstoilla. niistä et koskaan pääse eroon, mutta negatiivisesta ilmapiiristä kyllä, kun et yritä miellyttää heitä.
ehkä sun pitää valita, haluatko pitää nykyisen linjasi, jossa on paljon tekstia (ja tarttumapintaa spekulaatioille) vai enemmän kuvia ja vähemmän tekstiä.. hieman mauttomampi blogista tulee, mutta toisaalta samalla ei paljasta itsestä liikaa. voit pitää tekstipainotteisempa blogia vaikka salasanan takana.
hyvää loppukesää ja toivottavasti viihdyt kuopiossa :)

Heli (Ei varmistettu)

Mielettömän paljon tsemppiä sulle päätöksentekoon :) vaikka blogia en omistakaan niin samankaltaisia mietteitä nykypäivän elämästä myös täällä!
Mut hei

Heli (Ei varmistettu)

Mut hei, tee just niinkuin itsestä tuntuu ja koita vaan sulkee kaikki tarpeeton negatiivisuus mielestä ;) ihana oot anna!

E (Ei varmistettu)

Oot kyllä uskomattoman hyvä kirjottaja! Ehkä hieman sarkastista mutta repesin totaalisesti tuolle "missä vitussa mun ois pitäny sitten lentää, ruumassako?"
Ihmiset kyllä puhuvat paskaa, mutta pitäisivät mölyt itsellään tai ainakaan eivät julkaisisi niitä missään.
Tsemppiä!

Sunna (Ei varmistettu) http://www.rantapallo.fi/alpenglow

Pakko sanoa ihan heti, että olet älyttömän rohkea ja pitkähermoinen ja upea nainen! Saat täysin epäinhimillisen annoksen paskaa niskaan, enkä usko, että "älä välitä":n hokeminen auttaa. Totta kai sen ottaa välillä henkilökohtaisesti. Totta kai se loukkaa - koska se on henkilökohtainen loukkaus! On liian helppoa antaa negatiivista anopaskaa kuin kehua omalla nimellään. Miksihän positiivisuus on monien suomalaisten mielestä niin vaikeaa... mutta siis, on varmasti paljon enemmän sinua arvostavia ja ihailevia lukijoita, he vain ovat usein hiljaisia seuraajia. Tällaisia kuin minä. Jotka lukevat jokaisen postauksen iloiselle mielellä ja menevät sitten googlettamaan, paljonko samanlainen kaunis hame maksaisi tai ketä on Suomen MM-joukkuessa.

Älä silti huoli, että me uskolliset ja blogistasi pitävät lukijat pettyisimme loppuiäksi, jos Mungolife loppuu. Toivon - ja varmasti tuhannet muutkin toivovat - sinulle pelkkää hyvää ja onnea ja menestystä siihen, mitä päätätkin sitten tehdä :)

Niina (Ei varmistettu)

Hienosti sanottu Sunna!
Itsekin oon sun blogia seurannu monen monta vuotta ja oot ollu uskomaton inspiraation lähde!
Onnea tulevaan mitä sitten päädytkin tekemään!! :)

Nainen27 (Ei varmistettu)

Kunpa jatkaisit blogin pitämistä. Minusta kyse on siitä että ihmiset ovat luonnostaan uteliaita. Kautta aikojen näyttelijöiden ja laulajien eli julkkisten asioita on reposteltu ja ihmiset niistä puhuneet. Nyt on bloggaajat. Onhan se väärin mutta kuuluu jotenkin ihmisluontoon. Mäkin olen livenä ihan normaali empaattinen ihminen ja silti ne vauva.fi keskustelut ovat jotenkin viihdyttäviä. Silti en sulle henkilökohtausti toivo todellakaan mitään pahaa. En osaa selittää asiaa tämän paremmin.

Kia (Ei varmistettu)

Teet päätöksen, joka itsestä tuntuu hyvältä. Täällä on kuitenkin vielä meitä, joita kiinnostaa sun juttusi! <3 Olet rohkea nainen.

Sanna (Ei varmistettu)

Mä luen ja itken yhtä aikaa. Sä kiteytät niin hyvin kaiken sen mitä nyt tunnen. Feel you. <3

Kia (Ei varmistettu)

Juuri nuo negatiiviset asiat ovat saaneet itseni pysyttelemään vain lukijan roolissa vaikka monesti olenkin harkinnut oman blogin aloittamista. Tiedän vaan olevani liian herkkä arvostelulle vaikka toisten mielipiteiden ei saisi antaa vaikuttaa, mutta väkisin niitä miettii. Olen lukenut blogiasi melko alusta lähtien ja olet edelleen se kenen postauksia eniten odotan. Ymmärrän kuitenkin, että lopettamisen halu voi olla suuri kaiken kestämäsi kuran jälkeen, koska sitä kaikista bloggaajista olet varmasti eniten niskaasi saanut. Toivon, että tulet vielä jatkamaan blogiasi pitkään vaikken minkään ikuisesti odotakaan kestävän. Pysyn mukana hamaan loppuun asti :)

SaraP (Ei varmistettu)

Olen lukenut blogiasi jo monta vuotta, en ole oikeastaan koskaan ennen kommentoinut. Nyt tuntuu että pitää. Pidän blogistasi todella paljon, innostun aina kun uusi postaus on ilmestynyt. Tykkään tavastasi kirjoittaa, sekä täältä saa aina inspiraatiota pukeutumiseen. :) Toivon että et blogiasi lopeta, mutta ymmärrän kyllä että kaikki ei voi jatkua ikuisesti. Tärkämpää on kuitenkin sinun hyvinvointisi, eikä se mitä muut haluavat sinun tekevät. Tsemppiä päätöksen tekoon!

hanskiii (Ei varmistettu)

Ymmärrän täysin, jos päätät jättää Mungolifen taaksesi. Jos olisin sinä, niin itsekin tekisin niin. Mutta mitä ikinä päätätkin, niin toivoisin todella, että saisin sun juttuja vielä lukea tulevaisuudessakin, vaikka edes kerran viikossa! Itse olen lukenut sun blogia n. 6,5 vuotta eli minuun olet tehnyt suuren vaikutuksen, kun yhä edelleen luen juttujasi. :) mun sisäinen teini tuolta kuuden vuoden takaa ei ehkä kestä jos lopetat, niin iso juttu olit mulle silloin. Fanitit mötley crueta, joka kuului minunkin suosikkeihin, olit huikea mimmi! Hetkinen, miksi puhun imperfektissä, olet edelleen huikea mimmi!

Jenni (Ei varmistettu)

Hei Anna. Olen nyt 3 vuotta seurannut blogiasi ja huomannut muutoksen mistä puhut. On totta,että mitä ei voi tehdä täydestä sydämestä on turha tehdä ollenkaan. Jos lopetat,se on kuin voitto "blogikiusaajillesi",itse toivoisin sinun näkevän tilanteen myös näytön paikkana rautaisesta itsetunnostasi,olisit juuri niinkuin olet,kirjoitat just mitä haluat,näytät niille keskisormea,ne on vaan kateellisia. Meitä tykkääjiä on aina enemmän. Mitä ikinä päätätkään,on se oikea päätös. :) Kauppias isovanhempani sanoivat aina että kylillä puhutaan pahaa ja haukutaan 5 ihmiselle ja vastaavasti jotain positiivista sanotaan vain yhdelle ihmiselle. Semmoista se oli jo 50 luvulla. Jotta enemmän tulisi kerrottua positiivista palautetta niin blogisi on ollut ihana arjen pakokeino näin 3 lapsen kotiäitinä,aikaa on rajoitetusti joten olen karsinut kaikki muut turhat blogit pois,sinun blogisi on ainoa jota seuraan. :)Olet hyvä siinä mitä teet,pysy tuollaisena kuin olet. :)

Jenna (Ei varmistettu)

Oot aivan älyttömän hyvä kirjottamaan

Maria (Ei varmistettu)

Mä olen itse myös huomannut, miten paljon ilkeetä susta kirjotetaan, enkä ymmärrä miksi. Hakeeko jotkut ihmiset vaan oman egonsa nostattamiseksi toisista virheitä vai wtf. Sulta kun hain sen nellyn mekon sillon keväällä kampista, susta huoku päällepäin jo tosi lempeä lämpö tai semmonen, että sillä hetkellä oli ylimiesyys ym. kaukana. Siinä vaiheessa pudistelin päätäni niille kaikille ilkeille keskusteluille. En ymmärrä ihmisiä. Veikkaan että aika monta kateellista mahtuu sinne sekaan, mm. ne jotka haluis olla sun kanssa samassa asemassa (bloggaus=työ, paljon matkustelua jne). Tsemppiä sulle, oon roikkunu mukana alusta asti, enkä lähde ennenko sä lähdet:)

Essi (Ei varmistettu)

Tämä saa mutkin vihaseks. Kuka helvetti ei omista omaa elämää? Ketä kiinnostaa missä toinen istuu koneessa... Ihan oikeasti täällä ollaan kuitenki aikusia ihmisiä suurin osa. Maailmasta löytyy kyllä vaikka millasia ihmisiä. Miten ois jos oltais vaan kiitollisia siitä inspiraatiosta ja positiivisuudesta mitä sun tekstit antaa? Eikö voitas arvostaa toisen tekemää työtä? Tekis mieli vähän ravistaa niitä vauva.fi äityleitä ja kaikkia jotka on aiheuttanu sulle huonon fiiliksen bloggaamisesta. Mutta anyway toivon sydämeni pohjasta että mihin ratkaisuun päädytkin, se tekee sut onnelliseksi! Kerran täällä vaan eletään. Oot mun ja monen muun suosikkibloggaaja ja tuun kyllä kaipaamaan tätä blogia tuli se sitten tiensä päähän viikon, kuukauden, vuoden tai vuosikymmenien päästä :) Hyvää kesän loppupuoliskoa sulle ja miehellesi ja paljon jaksamista muuttourakkaan!

Laura (Ei varmistettu)

Miten ikinä päätätkin, tsemppiä. En ole moneen kertaan kommentoinut vaikka olen melkein tuon 7 vuotta roikkunut mukana, mutta tämä pisti ajattelemaan. Ensimmäisenä mieleen tuli että apua, pakko selata muutamat kaikkien aikojen suosikkiasut läpi ettei ne unohdu kun suljet blogin hahaa :D Ja mieleen tuli kuvat Uudesta Seelannista, olit niissä niin onnellinen. Jos jatkat blogia, toivottavasti se aito ja avoimen onnellinen Anna vielä nähdään täällä. Ymmärrän hyvin jos päätät toisin, Mungo-Annan korkkareissa ei ole helppo astella. Sormet silti hieman ristissä, sillä olisihan se kurjaa jos mulle niin paljon antanut blogi loppuisi juuri mun synttäripäivänä, näin itsekkäästi ajatellen :D

Jenni (Ei varmistettu)

Mun mielestä sun pitäis lopettaa koska tää on aika mones postaus jossa puhut samoista jutuista ja sun postauksista huomaa muutenkin väkinäisyyden. Miks sä sit teet tätä? Oisit varmasti parempi ja onnellisempi muunlaisessa työssä!

Nanna (Ei varmistettu)

Tällaiset kommentit on varmasti juuri niitä, joista nämä postauksen aiheet kumpuaa.. Jos ei ole hyvää sanottavaa, voi olla hiljaa. Rakentava kritiikki toki erikseen.

Sanna (Ei varmistettu)

täh? Mikä vika Jennin kommentissa oli? Kai täällä mielipiteensä saa sanoa?? Eikä Jenni edes rumasti sanonut mitään.

sanni (Ei varmistettu)

Anna olet oikeassa, että blogit ovat menneet niin tylsiksi ja 'täydellisiksi', tuntuu et koko some elää jotakin utopiaa. Sun blogi on ensimmäinen blogi, jota aloin koskaan lukemaan ja niistä päivistä asti on pysytty mukana, sillä vaikka olet karsinut monen monta juttua pois, niin olet silti se Anna siellä takana, josta pidän :) Välillä se Anna pääsee pilkahtamaan siellä teksin välissä, ja se pitää meidät lukijat mukana... hyvässä kuin pahassa :( ! Olet tosi vahva, ja toivon että löydät rauhan sisälläs. Toivon, että bloggaisit vielä, mutta totta kai sinun onnellisuutes on ensisijainen, kyllä me lukijat päästään joskus sitten yli siitä traumasta jos lopetat kirjottamisen :D Tsemppiä muuttoon ja kotoutumiseen Kuopiossa, toivottavasti heräät aamulla hyvin fiiliksin :)

Aba (Ei varmistettu)

Taitaa olla aika uusien tuulien =) aikansa kutakin,ajattele niin.Etenkin jos enempi on pahempi mieli,silloin on aika mennä eteenpäin/tehdä muutoksia.

jii (Ei varmistettu)

Älä älä lopeta! Vaikka ymmärrän kyllä täysin miksi sitä tosissas harkitset! Mut perusta sit vaikka salasanan taakse blogi (ja anna please mulle tunnukset :D), koska sun blogi on eka blogi (ja ehdottomasti yks lemppareista!), jota aloin joskus säännöllisesti seurata. Ja se on nimenomaan sun persoona ja tapa tuoda asiat esille niin kuin ne koet, joka saa mut aina lukemaan äkkiä sun uudet postaukset. :) Tällanen pieni toive - vaikka ymmärrän kyllä päätöksesi oli se kumpi vaan...

Minna (Ei varmistettu)

Voi eii, mitäs mä sit luen jos päätät lopettaa. Rohkea olet.

Oli päätös mikä tahansa, tsemppiä ja onnea tulevaan ihmiset osaa olla kyllä kuspäitä....

Jenny (Ei varmistettu)

Word. Tee just niinkuin susta itsestä tuntuu parhaalta! Mua oikeasti ihmetyttää ihan hemmetisti, että miksi ihmiset yrittävät muuttaa blogeja ja bloggaajia mieluisiksi - jos ei miellytä niin sivun ylälaidassa olevaa raksia on aika helppo painaa ja pysyä vaan poissa. Ja jos ei löydy tarpeeksi miellyttäviä blogeja niin tehköön sitten itse sellaisen, sopii kokeilla. Mua töissä raivostuttaa jos joku alkaa neuvomaan mulle miten ottaa verinäytteitä, mä tasan tarkkaan tiedän mitä teen ja jos joku toisen ammattikunnan edustaja alkaa neuvomaan sellaisessa mistä ei itse tiedä niin olisi parempi vaan pysyä hiljaa koska mäkään en neuvo niitä. Sama juttu tässä, tää blogi on sun työ ja vaikka julkista onkin niin saa tehdä asiat sun tyylillä just niinkuin haluat ja koet parhaaksi, ei kellään PITÄISI olla mitään sanomista siihen.

Karoliina (Ei varmistettu)

Heippa Anna, olen lukenut sun blogia jo alkuajoista alkaen, mutta jotenkin koskaan ei ole tullut jätettyä kommenttia. Nyt en kuitenkaan voinut olla reagoimatta. On kyllä aivan täysin järjetöntä minkälaista kohtelua olet saanut ja ei sitä varmaan kukaan pidemmän päälle jaksa vaikka kuinka tietää minkälaiset ihmiset niiden kommenttien takana ovat. Halusin tulla kuitenkin "esiin" ja muistuttaa, että meitä normaaleja lukijoita löytyy kyllä. On oikeastaan sääli, että on varmasti useita tuhansia samanlaisella profiililla kun minä, jotka eivät koskaan kommentoi. Olen nauttinut todella paljon blogisi lukemisesta, tarvitsee myöntää, että alkuaikoina enemmän sillä silloin se oli niinkuin itsekin totesit huomattavasti henkilökohtaisempi ja mielipidekirjoituksesi ovat aina olleet ässiä. En kuitenkaan yhtään ihmettele, että blogi on mennyt huomattavasti pinnallisempaan suuntaan, sillä siihenhän sinut ollaan ajettu. On kuitenkin edelleen ollut helmeä lukea fiksun ja ennen kaikkea hyvän kirjoittajan tarinoita. Itse en ole koskaan ymmärtänyt suomalaisille niin tyypillistä kateellisuuden kulttuuria. En myöskään ymmärrä millä oikeudella jengi arvostelee toisia. Enkä voi käsittää, että jengi hyökkää myös sun lähimmäisiä kohtaan, täysin absurdia. Seuraava lause ei varmasti ole korrekti, mutta veikkaan, että jos näkisit näiden hatereiden kasvot kommenttien takana helpottaisi se muistamaan, että ah nämähän olivat näitä idiootteja. Punainen lanka tässä kommenttissa, että me normaalit lukijat ollaan täällä piilossa; ei ole valitettavaa eikä jakseta myöskään liittyä fanclub -keskusteluihin, vaikka faneja ollaankin. Kaipaisit varmasti näitä normaaleja kommentteja, olisihan se varmasti mukavaa, jos olisi aitoa vuorovaikutteisuutta. Lupaan kunnostautua tämän suhteen. Tsemppiä!

nera (Ei varmistettu)

Hei Anna!

Itse olen tullut lapsena koulukiusatuksi ja uskon, että ymmärrän tunteesi ainakin osittain näiden negatiivisten kommenttien ja keskusteluiden suhteen. Uskomatonta, miten paljon vain sanat voivat joskus loukata ja saada pahaa aikaan. Ja usein valitettavasti ne negatiiviset jutut jää parhaiten mieleen, vaikka positiivistakin olisi paljon. Olen kanssa miettinyt sitä, että oikeasti maailmassa on niin paljon pahoja ihmisiä, joilla ei ole mitään empatiakykyä, tai edes halua ymmärtää muita. Se taitaa olla kylmä fakta, vaikka kuinka haluaisi uskoa muista hyvää. Mutta joskus paras vaihtoehto on tosiaan pitää ne mahtavat ihmiset ympärillaan (onneksi mullakin on aina ollut aivan ihanat ystävät, jotka on pelastaneet mut paljolta) ja suojella itseään niiltä muilta.

Vaikutat aivan mielettömän lahjakkaalta tyypiltä ja oot ollut edelläkävijä blogimaailmassa ja muiden tavoin oon iloinnut kovasti sun blogin lukemisesta. Mutta samalla ymmärrän täysin jos haluat lopettaa. On totta, että varmasti osa tekemisen ilosta menee sen myötä, jos tuntuu, että pitää vaan kierrellä asioiden ympärillä ja ei voi puhua niistä oikeista asioista.

Mut uskon, että valitse sydämelläsi ja se valinta on oikea, mitä tahansa päätätkin! Voimia ja onnea, mitä ikinä päätätkin!

Eevis (Ei varmistettu)

Valitettava tosiasia on,että niin monesti kauniita ja suorasanaisia naisia mollataan toisten naisten toimesta.Ja se on niin helvetin epäreilua!Se,että sulla on vaikka joku superupea laukku ei ole pois multa tai keneltäkään muulta.Kateus on ihan perseestä.Semmosiahan nämä ihmiset on.Hurjan kateellisia sulle ja ne pönkittää omaa egoaan haukkumalla sua.Ja mä uskon,että nämä susta paskaa kirjottavat on just niitä tekoihania tyyppejä,jotka voi tulla sua vastaan kadulla ja kommentoi just tyyliin:oot mun lempibloggaaja,i love you!Salaa toivovat susta niiden bestistä!Ei todellakaan oo reilua,että sua kohdellaan nimettömänä netin syövereissä noin paskasti.Siksi oli pakko tulla kommentoimaan.Ja eihän tommosesta voi tulla kun vihaseks ja alkaa jopa vihaamaan joskus rakastaamsa asiaa.Ihan superisti tsemppiä päätöksen kanssa.Ja meitä on niin paljon,jotka toivoo sun jatkavan,mutta ymmärtää jos et jatka.

Sofia (Ei varmistettu)

Tee niin kuin susta hyvältä tuntuu! Mut muista että paskaa kommentoidaan helpommin ku hyvää - niin typerää ku se onkin. Itse aina hihittelen sun postauksille ja ihailen kauniita kuvia, mutta harvoin kommentoin. Typerää sekin. Nyt kommentoin: tee mitä teet, huippu olet enivei! :)

Anni (Ei varmistettu)

Ymmärrän täysin, jos tää blogi ei enää jatkuiskaan. Se määrä roskaa mitä joudut sietämään on törkeää ja ihan itseäkin inhottaa se kaikki. Miten ikinä päätätkään tehdä, täytyy sanoa, että tää blogi on ollut parasta Suomen blogitaivaalla kaikki nämä vuodet. Oon aidosti tykännyt tästä ja on ollut ihana seurata sun elämää kaikkine vaiheineen. Unohtamatta sun tyyliä, jota jaksan edelleen ihailla :)

Kiitos!

Jaana (Ei varmistettu)

Ymmärrän sua aika hyvin. Itse olen kohdannut ennakkoluuloja ja just tuollaista selän takana puhumista, mikä sitten jotain kautta on kuitenkin omiin korviin pienissä piireissä kantautunut...Tämä teki minusta vuosiksi aika sulkeutuneen uusissa ympyröissä. Ekassa työpaikassa meni vuosia, ennen kuin oikeasti tutustuin keneenkään työtoveriin. En uskaltanut/halunnut mennä juttelemaan kenellekään, sillä "ne on kuitenkin jo mielipiteensä minusta muodostaneet, eikä ketään kiinnosta mun jutut ja seura". Olen aina ollut hyvin naisellinen pukeutumisessani ja tyylissäni ja osallistunut aikanaan Miss Suomi-kisoihin, joissa etenin semifinaaliin...tästä oli tietysti paikallislehdessä pieni juttu. Tuollainen asia teki nanosekunneissa minusta muiden (puolituttujen ja tuntemattomien) silmissä itseään täynnä olevan leuhkan pyrkyrin, joka on aina kaiken saanut ulkonäöllään eikä oikeasti osaa tai tiedä yhtään mitään. Oikeasti olin monella tapaa lahjakas, primusoppilas, jonka teki monen mielestä täydeksi tolloksi mallintyöt ja missikisoihin osallistuminen.... Huhhuh! Hartiavoimin tein töitä opiskeluiden jälkeisessä ekassa "oikeassa" työpaikassani, jotta minut otettaisiin tosissaan ja huomattaisiin, että minussa on kykyjä ja potentiaalia vaikka mihin - pitkä tie, joka hienosti lopulta tuotti hedelmää. Nyt keväällä aloitin uudessa työpaikassa...olen 37-vuotias ja ensimmäinen fiilis oli pelko siitä, miten uudet työtoverit "näkevät" minut. Olen saanut upean vastaanoton ja ollut "osa porukkaa" alusta asti, saanut hienosti vastuuta ja projekteja ja työtehtäviä. Ikä ja työkokemus ja mikälie sitten tuonut lisää jotain minuun....mene ja tiedä, mutta on ollut hienoa huomata, ettei ennakkoluuloja enää niin kohtaa.

Sulla tietysti tuo "yleisö" on about ziljoona kertaa isompi ja tilanne sikäli erilainen....isompi stressitekijä. Suuri harmi tietysti, jos blogisi loppuu, mutta ymmärrän täysin, mikäli päädyt laittamaan pillit pussiin.

Laura (Ei varmistettu)

Voi Anna :( tämä postaus laittoi kommentoimaan. Tosi harmillista kuulla oikeasti. En ole ajatellut että tuollainen piinaus on jatkuvaa. Laittaa vituttamaan itseäkin... Tuollalailla he vievät energiaa sinun elämästäsi, lannistavat ja harmistuttavat, ja nyt se myös heijastuu tietenkin kaikkiin muihinkin lukijoihin, jotka sinua rakastavat ja jotka haluaisivat matkassasi pysyä.

Negatiivinen voima tuntuu usein olevan suurempi, kuin positiivinen. Toivon kuitenkin sydämestäni, että maailmassa olisi silti enemmän positiivista, kuin negatiivista. Välillä kuitenkin usko tähän meinaa laillasi loppua.

Toivon kovasti, että jatkaisit bloggaamista. Olet ihana persoona, ja ilahduttanut minua jo monien vuosien ajan. Teet kuitenkin päätöksen täysin itse, enkä haluaisi, että koet huonoa mieltä siitä, että koet jomman kumman päätöksen olevan oikea.

Tsemppiä kaikkeen ihan hirveesti. Kaikki ihmiset saavat tietyn määrän paskaa niskaansa, mutta tietysti "julkisilla henkilöillä" sekä paskan, että ihailun määrä on moninkertaista tavalliseen pulliaiseen verrattuna. :/

Hulina (Ei varmistettu)

Pakko mainita, että ite oot mun lempparibloggaaja aina ollut juurikin näiden tekstien ansiosta. Kirjoitat asiaa ja syvällistä. Jos sulla vituttaa niin et pelkää ilmaissa sitä tai kaunistella asioita. Mulla turhauttaa nykyään nimenomaan LUKEA blogeja, koska näissä suosituimmissakin blogeissa tekstit on kahden virkkeen pituisia jossa mainitaan mistä paita on ostettu ja kuinka kesä on ollut kylmä ja haluttais takas thaimaahan. Seriously? Toinen ääripää on myös turhan kliseiset ja runolliset tekstit, minkä luettua vaan miettii että mitäs vittua tämä nyt tarkoitti. Muka hienoja korulauseita joilla kirjoittajat eivät ota kantaa eikä näkökulmaa mihinkään. Ja sitten ollaan niin hienoja ihmisiä.
Sinussa Anna on munaa. Sun tekstit on rautaa ja niistä jää aina aivot raksuttamaan ja filosofiseen tilaan. Jos joskus lopetat tän blogin, niin toivon hartaasti että sun mietintöjä ja inhimillisiä horinoita saisi jatkossa lukea jonkin lehden kolumneista tmv! :)

Janika (Ei varmistettu)

Yhdyn Hulinan loppulauseisiin, alleviivaten vielä "Sinussa Anna on munaa." AAMEN, kiteytti kyllä niin hyvin tuo lause sen mitä susta ajattelen! :D
Rupesin seuraamaan sun blogia about 2,5v sitten ja parissa päivässä olin lukenu kaikki sitä edeltävät postaukset! Huippukamaa! Ja onnea päätökseen, mikä se sitten onkaan.. :)

ensq (Ei varmistettu)

voi eiiii, tätä lukiessa tuli ihan paha mieli.. :( oot mun lempibloggaaja, enkä mitenkään ymmärrä, miten jollain on just sua kohtaan niin paljon vihaa ja jaksaa arvostella ihan turhista jutuista. Toivon, ettet lopettaisi, koska tätä on ollut ihan huippua seurata, mutta ymmärrän kyllä, jos et halua enää jatkaa. :) kaikkea hyvää sulle!<3

Elina (Ei varmistettu)

Tää on nyt esimmäinen kerta kun ikinä kommentoin, mutta toivottavasti saan vielä tilaisuuksia kommentoida uudestaan!

Oon lukenut sun blogia jo kauan, ja joo myös uteliaisuudesta välillä kattonut jotain juoruketjuja, enkä voi ymmärtää miten aikuisilla naisilla voi riittää mielikuvitus ja aika tollaseen.
Ja just nimenomaan AIKUISILLA naisilla, voisin vielä jotenkin saada mun päähän tän jos kysessä olis edes teinit...

Sun blogi on ihan mahtava ja oon aina ilonen tätä lukiessani! Toivottavasti löydät intoa tätä vielä pitää, mutta jos joku asia aiheuttaa vaan päänvaivaa ja harmaita hiuksia niin eihän sitä ole järkevää jatkaa.

Toivon sulle kaikkea hyvää uuteen asuinkaupunkiin ja muutenkin elämään. Oot ihan mahtava mimmi! <3

emzi (Ei varmistettu)

Toivon koko sydämestäni ettet lopeta sillä olet aivan ihana bloggari ja en tiedä mitä luen jos en mungoa voimia

marix
Mari style - oho

"Bloggaaminen on muuttunut vuosien saatossa niin paljon. Tai ehkä mä oon muuttunut." --> Jos bloggaaminen on muuttunut, niin olet sinäkin. Sää oot aikuistunut, mutta ilmeisesti osa näistä sun lukijoista ei ole.

Toivottavasti löydät ilon tähän touhuun kuitenkin vielä :) Heitä välillä täysillä huumorin puolelle ja haistata pitkät vihaajille.

milunen (Ei varmistettu)

Toivon, että et lopeta, mutta ymmärrän, jos lopetat. On varmasti raskasta, kun tekee työtä mistä tykkää, mutta ei voi toteuttaa itseään niin kuin haluaa saati olla oma itsensä.

Auringonkukka

Onnea päätöksentekoon, mikä se sitten olikin. Itse irtisanouduin vakityöstäni ja menin osa-aikaiseen työhön ja vielä sijaiseksi. Elämänlaatu parani huomattavasti :) palkka tosin pieneni, mutta kun joustaa asunnon neliöissä ja hah lentokoneen paikassa niin hyvin pärjää. Nykyään asustan osan vuodesta ulkomailla ja osan Suomessa. Tätä skriivaan helteisestä Keski-Euroopasta.

mervi (Ei varmistettu)

Hm, en tiedä mitä sanoisin. Lukijana toki toivoisin, että jatkaisit. Oon seurannut tätä jostain siitä asti kun olit lähdössä Australiaan. Melko pitkään siis. On ollut hirmu kiva seurata sun seikkailuja ja lukea sun pohdintoja ja mielipiteitä. Myös asujen suhteen on tullut paljon vinkkejä ja inspiraatiota. Kiitokset muuten viimeaikaisesta farkkushortsi vinkistä! Löysin avullasi täydellisen parin.

Toisaalta ymmärrän jos päätät lopettaa...jatkuvan vihan vastaanottaminen käy kenelle tahansa voimille eikä kenenkään pitäisi sellaista jatkuvasti sietää. Toki sitä voi yrittää välttää esim. antamalla jonkun muun karsia kommentit ja noin muutenkin välttämällä turhia keskustelufoorumeja.

Joka tapauksessa toivon sinulle onnea ja menestystä mitä tahansa päätät. Voimia!

Pages

Kommentoi