Shampanjassa // Ras al Khaimah

Johan oli masentavaa tulla takaisin samoihin lämpöasteisiin kuin lähtiessämme. Olin jotenkin mielessäni ajatellut, että tottakai täällä on paljon keväisempää kun ollaan maaliskuun lopussa. Ei oo ei.  Nyt kun kulki reilun viikon kesävaatteissa, tuntuu taas niin turhauttavalta pukeutua neuleeseen ja lämpimiin vaatteisiin. Ähh, kevät tule jo. Onneksi voi vähän fiilailla näitä kesäisiä asuja reissusta, joita ei tosin ihan hirveesti tullut kuvailtua, kun aika paljon viihdyimme rannalla tai rennoissa kotivaatteissa. Oli kyllä niin rentouttava loma, kun tosi paljon oltiin kotioloissa ja ihan rennosti suunniteltiin päivät niin, että tuli levättyä, loikoiltua rannalla ja käytyä juuri siellä, mikä tuntui hyvältä idealta, eikä missä kuuluu käydä. Ras al Khaimah on ehkä kohteena hieman tylsä muutoin matkaajille, mutta meille se oli täydellinen. Oli ihanaa viettää Jennin ja miehensä kanssa aikaa ja oli ihanaa olla auringossa lomalla ilman mitään tarvetta suorittaa tai edes halua juosta ympäriinsä, vaan ennemmin oltiin lähellä Jennin kotia, tehtiin yhdessä ruokaa, pelattiin lautapelejä ja leikittiin kissan kanssa. Ihana kotoisan tuntuinen oleminen teki kyllä hyvää ja olo on tosi rentoutunut.

Eilen lennettiin takaisin, tai lähtö oli keskellä yötä 2.40 Dubaista ja perillä olimme 11 jälkeen, välissä oli parin tunnin stoppi Istanbulissa. Meidän koko lennot oli nähtävästi upgreidattu, ja lensimme myös takaisin Turkish Airlinesin busineksessa. Sattui vielä sopivasti, että Istanbulin ja Helsingin välillä on alettu käyttää tuota laajarunkoista konetta, eli myös Istanbul-Helsinki  -väli meni isossa koneessa. Tämähän tarkoitti myös sitä, että molemmilla lennoilla tuolit aukesivat sängyiksi, joten yölento meni vielä toivottuakin paremmin. Dantelle iski reissussa pariksi päiväksi vähän nuhaa ja käytiin nopeasti tsekkaamassa pari päivää ennen lähtöä korvat. Koska ei ollut mikään välttämättömyys ehtiä Suomeen takaisin juuri eilen, halusin tietää korvien tilanteen ennen lähtöä, koska korvatulehduksessa olevaa lasta en haluaisi viedä lentokoneen paineenvaihteluihin. Korvat sai puhtaat paperit ja nuhakin loppui samana iltana itsekseen. Itse asiassa tällä kertaa mieheni oli meistä se vainoharhainen ja loi mullekin sellaisen fiiliksen, että korvat täytyy tsekkaa. Dantella on niin helposti kaikki nuha mennyt korviin, että ei tuo ehkä liioittelua ollut. Nyt kävi vaan niin, että vikana reissupäivänä minä ja mies kehitimme kevyen niiskuttelun ja sen kanssa oli vähän nihkeä lentää, kun korvat oli lukossa vielä tunteja laskeutumisen jälkeen. Saatiinpa ainakin varmistus sille, että D:n korvat on kunnossa, tyyppi nimittäin joko nukkui tai oli yhtä hymyä koneessa, mitä tuskin olisi, jos korvat olisi kipeät.

Saa nähdä miten jatkossa meidän reissaaminen etenee, kun D tosta vielä vähän kasvaa, nimittäin tälle vuodelle on suunnitteilla aika monta reissua ja voi olla, että taaperoa on paljon vaikeampi viihdyttää lennolla. Vielä viihtyy sen verran hyvin sylissä, että lennot on kaikki menny hyvin, mutta jatkossa voi olla paljon enemmän haasteita saada jäbä pysymään paikallaan.

Multa kysyi joku kannanottoa liittyen matkailuun ja lentämiseen, kun siitä paljon on ollut puhetta blogeissa, mutta en mä suoraan sanottuna jaksa hirveästi asiasta kirjoittaa. Itseäni fiksummat ovat asiasta paljon kirjoittaneet hyviä ajatuksia, enkä mä jaksa sitä asiaa sen tarkemmin puida blogissa. Asiasta on tietenkin hyvä puhua, mutta mun mielestä tässä on taas ihan turhaan otettu silmätikuksi influencerit ja bloggaajat, kun todellisuudessa aika moni muu työntekijä maailmassa reissaa paljon enemmän. Kun mietitään vaikka monia businessmiehiä, aika monta lentoa kuuluu helposti työhön. Sellaista, joka on hieman turhaakin, kun monet neuvottelut voi hoitaa videopalavereina, eikä lentämällä ympäri Eurooppaa neuvottelemaan. Mutta toki näitä aloja pidetään paljon tärkeämpinä kuin ”hömppä-bloggaamista”, joten syyttävää sormea on helppo heilutella bloggaajien suuntaan. Oli tämä jonkun mielestä tärkeää tai hömppää, niin minulle tämä on ammatti ja niin monelle muullekin. Monelle meistä matkustaminen on tärkeää niin henkisen hyvinvoinnin vuoksi kuin ihan työasioidenkin takia. Vaikka tämä syntynyt keskustelu onkin tärkeää, mun mielestä olisi tärkeintä painostaa lentoyhtiöitä muutoksiin ja toimintamallien parantamiseen, nimenomaan ympäristöasioiden suhteen, eikä yksittäisiä matkaajia. (EDIT:// Ja koska muutamalta on päässyt unohtumaan, niin ei, en tule jatkossakaan julkaisemaan hyökkääviä ja asiattomia kommentteja. Olisi jokaisen hyvä lukea ajatuksella tuo kirjoittamani, eikä heti repiä pelihousujaan ja tulla karjumaan kommenttiboksiini. Olen itsekin sitä mieltä, että ympäristöasioihin on tärkeää kiinnittää huomiota ja tehdä parannuksia joka sektorilla aina lihantuotannosta yksityismatkustamiseen, mutta en tule hyväksymään tätä ”vaikuttajiin” kohdistuvaa vaativaa ja läyhäävää tapaa tässäkin asiassa, sillä jokaisella meillä on mahdollisuuksia parantaa,  minulla ja sinulla. Me suomalaiset vaikuttajat olemme muutenkin pienen  pieni pisara valtameressä. Toki meilläkin on velvollisuuksia ja mahdollisuuksia muuttaa toimintaamme, MUTTA kellään ei ole oikeutta niitä sen enempää hyökkäävästi vaatia kuin ketään muutakaan kohtaan. En kritisoi tätä valveutuneisuutta ympäristöasioissa, kritisoin tätä lynkkaamismentaliteettia, joka joka asiassa on ”vaikuttajia” kohtaan todella ylimitoitettua. )

No anyway, en kirjoita asiasta sen enempää, vaan varaudun paskamyrskyyn kun asian ollessa pinnalla kirjoitan, että aiomme matkustaa tänä vuonna paljon. Edellinen vuosi meni hyvin vähällä reissaamisella ja myös 2016 matkustin hieman vähemmän, raskauden ja vauvavuoden takia. Meillä on toiveissa, että joskus vielä saamme toisen lapsen. Tämä vuosi on kuitenkin sellainen, etten vielä halua olla jälleen raskaana. Toiveissa olisi toinen vauva sitten joskus 2019 aikaisintaan. Olenkin mielessäni ajatellut, että jo ensi vuonna mun reissaamisintoon ja ehkä mahdollisuuksiinkin. Ensimmäisen raskauteni neljä ensimmäistä kuukautta oli ihan tuskaisia, kun olin todella väsynyt ja viimeiset kolme kuukautta rajaakin aika paljon matkustamismahdollisuuksia muutenkin. Niinpä jos jossakin vaiheessa meille toinen lapsi tulee, rajautuu meidän matkustusmahdollisuudet varmasti aika paljon sekä mun voinnin, että sitten vauvavuoden rajoittavuuden mukaan. Nyt kun on vielä yksi lapsi, on niin helppo reissata, että aiomme ottaa siitä kaiken ilon irti. Saatamme jopa vielä tämän vuoden syksyn puolella palailla Jennin luo Ras al Khaimahiin. Lisäksi suunnitteilla on reissut Kreikkaan, Kroatiaan ja Maltalle, mutta myös mahdollisesti hieman kauemmas. Talveksi haaveilen pitkästä reissusta Ausseihin, mutta katsotaan, miten se tulee luonnistumaan. Myös Japani ja Tokio on haavelistalla tällä hetkellä, joten katsotaan mihin riittää aika, lomabudjetti ja lomapäivätkin 🙂

TOPSHOP jumpsuit
CHANEL laukku
ZIGN korkkarit
CHRISTIAN DIOR aurinkolasit
ZARA korvikset
THOMAS SABO helmikoru, SWAROVSKI rannekoru ja TORY BURCH nahkaranneke
DANIEL WELLINGTON kello (yhteistyö)

Mutta niin. Asustahan mä tulin kirjoittamaan.

On aina jotenkin superkivaa kun huomaa jonkun vaatteen olevan edelleen todella paljon mieleeni. Shampanjanvärinen jumpsuitini TopShopilta on näkynyt blogissa mulla ekan kerran varmaan 2014 Bodrumissa, ja tämä on tainnut mulla olla jo viitisen vuotta. Tykkään tästä edelleen ihan hirveästi, mutta käyttöä sille Suomessa on harmittavan vähän, sillä kesäpäivitä täällä on niin vähän. Ja lisäksi tämä vähän vaatii kaveriksi rusketuksen, sillä tosi kalpealla iholla kalpeanvärinen jumpsuit menee hukkaan. Reissussa jumpsuit oli päällä ainakin kolmena päivänä ja tykkään siitä käytössä todella. Mukava, helppo, on taskut, ei rypisty ja sopii niin sandaalien kuin korkkareiden kanssa. Hyvin istuva jumpsuit on mielestäni ihan klassinen kesävaate ja sei mielestäni koskaan poistu muodista.

Mulle myös sellainen klassikkojuttu on tällä hetkellä ruusukultaiset korut. Oli korujen kasaaminen muodissa tai ei, niin mä rakastan aina isoa röykkiötä koruja ranteessa ja mulla on aina rannekello ranteessa, oli rantaloma tai arkipäivä. Oon tykästynyt tosi paljon noihin vähän pienempiin Daniel Wellingtonin kelloihin (saatu blogin kautta), kun ne ovat kevyitä ja sopivat lempikoruihin saumattoman hyvin. Multa löytyy moinen niin mustana, ruusukultaisena kuin hopeisena, ja parilla nahkahihnalla vielä. Kello on musta niin olennainen osa asua, että siinä täytyy olla muutosmahdollisuuksia helposti 🙂 Rannekorujen lisäksi mulla on iso hurahtaminen helmikoruihin, ja korvissa roikkuu päivittäin aika isot korvikset, joissa on jollakin lailla helmiä mukana. Helmet toistuu myös ranteessa. Mulla kulkee itse asiassa rakkaita ihmisiä tuossa mun rannekorussa. Sain korun kaasoiltani lahjaksi hääpäivänä ja myöhemmin siskoltani siihen tuollaisen kauniin charmin, jossa on kolme erilaista sulkaa, jotka ovat siinä meidän sisarussuhteen symbolina. Ja tuo uusi sormukseni, josta muutama onkin jo kysellyt, liittyy itse asiassa mieheeni ja poikaamme, joten käsissäni on aika monta korua, joilla on paljon merkitystä mulle. Kauniit korut ovat ihania, mutta kun niillä on merkitystä enemmänkin, on niitä ihana nähdä käsissä aamusta iltaan.

Kellon saa muuten -15 % alennuksella, kun käyttää koodia mungolife Daniel Wellingtonilla 🙂

Mitäs tykkäätte asusta?  

Kommentit (26)
  1. Merin kanssa podcast? 🙂 olitte niin ihana parivaljakko sillon back in the day että ois kiva kuulla teitä yhdessä.

    1. Se oliski hauska 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *