Sinisissä // Kuopio

Joko siellä ollaan valmiita illan matsiin? Mä oon näköjään alitajuisesti jo ihan pelifiiliksissä, kun päällä oli tänään sinistä lähes päästä varpaisiin 😀 Oon kateudella katsonut kaikkien helsinkiläisten kavereiden päivityksiä somessa, kun Helsinkiin on näköjään rantautunut kesä. Täälläkin on kelit olleet vihdoin kohdillaan, mutta en mä kyllä tuonne ihan kesävermeissä vielä uskaltaisi mennä. Eilen raaski kulkea jo paljain säärin, mutta vielä aika helposti tulee kaivettua neuletta ja takkia päälle. Kai se on myös tämä koko ajan takaraivossa jylläävä ajatus siitä, että rintaosastoa ei parane palelluttaa. Kuljen siis varmaan vielä helteilläkin jossain neuleessa 😀 Tosin helteiden ennustaminen Suomessa on vähän sama ku kuuluttaisi jo nyt, että finaaliin mennään tänään.

No anyway. Tämännäköisenä oltiin tänään liikkeellä kun käytiin syömässä Mortonin terassilla burgerit. Tän vuoden Morton-neitsyys oli tarkoitus käydä korkkaamassa jo äitienpäivänä, mutta kun kelit oli ihan masentavia, päätettiin ottaa takaisin tänään. Muuten päivä on mennyt lähinnä kotosalla siivoillessa kotia, levätessä ja patiolla säästä nauttien. Mini on nukkunu tänää pitkiä päikkäreitä ja me ollaan saatu vihdoin hyökättyä ikuisuusprojektien kimppuun. Sain muuten eräältä lukijaltani kommentin, joka herätti ajatuksia. Reetta kommentoi sitä, että postauksissa vilahtaa vauva sitä ja tätä ja jatkoi ”… Tuli vaan mieleen, että ois kiva kuulla perhekeskeisten kuulumisien lisäksi siun mielipiteitä jostain, oman uran/harrastuksien suunnitelmia tai vaikka kuukauden asuja. Tiiän, että vauva on älyttömän iso osa kaikkea toimintaa varsinkin näin alussa, mutta uskon, että siellä kirjoittelee se sama Anna kun ennenkin. Se Anna, joka syttyy hienoista vaatteista, laukuista, lätkästä ja ympäröivästä elämästä. Kaipaan ehkä palaa “vanhaa”Annaa ja varsinkin miun lemppareita – rohkeita asuyhdistelmiä.”

Niin, onhan tämän blogin sisältö varmasti muuttunut paljon. Ja ymmärrän, jos se tuntuu ärsyttävälle tai ikävälle, sillä tätä on harva alkanut seuraamaan vasta nyt vauva-aikana. Kuitenkin, blogin nimikin on Mungolife, ja se käsittää asioita, jotka ovat olennaisia tällä hetkellä mun elämässä. Ja mun elämässä aika 100 % kaikki keskittyy tällä hetkellä vauvaan. Tämä ei varmasti ole loputtomaan jatkuvaa, mutta jokainen tuore äiti varmasti ymmärtää tämän. Ja toivottavasti muutkin lukijani, kuten Reetta itsekin tuossa kommentissa totesi. En ottanut kommenttia lainkaan pahalla, mutta tuli tavallaan siinä mielessä paha mieli, että minä en vaan yksinkertaisesti voi tarjota hirveän paljon mielekkäämpää sisältöä. Ei, ellen ala tarjoamaan jotakin muuta todellisuutta kuin mitä elämäni tällä hetkellä on.

Vauvan kanssa arki on todella aikaavievää monella tapaa. Täysimetyksellä olevan vauvan imettäminen vie helposti n. 6 tuntia vuorokaudessa imetyksineen ja röyhtäytyksineen. Vauva taitaa syödä tällä hetkellä 8-10 kertaa vuorokaudessa ja useimmiten koko showhun menee ihan vähintään se puoli tuntia. Lisäksi vauvan ollessa hereillä haluan olla läsnä, viihdyttää häntä ja leikkiä hänen kanssaan. Sitten on kaiken maailman iltapesut, vaipanvaihdot, ulkoilut, jne. Tietyllä tapaa vauvan kanssa elämä on aikamoinen kokopäivätyö. Enkä vaihtaisi hetkeäkään! Minusta on ihanaa olla täällä minun vauvakuplassani, sillä tiedän, että se on lyhyt aika, joka tulee jossakin vaiheessa päätökseen. Toivon siis, että myös ruutujen toisella puolen tiedostetaan, että tämä aika blgoissakin tulee jossakin vaiheessa hiipumaan. Nyt ei vaan ole tarjolla sitä ”vanhaa” Annaa ihan hirveästi, sillä tämän ”uuden” Annan elämänsisältö on hieman toisenlainen. Toki minua edelleen sytyttää hienot vaatteet, laukut, lätkä ja ympäröivä elämä, mutta juuri tällä hetkellä niistä syttyminen mene erään viisikiloisen ehdoilla. Olisin voinut tänään käydä läpi oman vaatevarastoni ja ehkä saada jotain asuinspiraatiota. Kävin läpi pojan vaatteet, sillä hän on kasvanut osasta jo ulos, ja järjestin seuraavan koon käsietäisyydelle ja samalla siivosin koko huoneen. Se siitä inspiraatiosta ja hienoista vaatteista. Tai no, minin vaatteet on musta vielä hienompia 😀 Laukuista innostun ihan yhtä lailla edelleen ja jos pankkitili sen sallisi, niin varmaan haavelistalla olisi tuhat ja yksi yksilöä. Tällä hetkellä tosin haavelistalla on lähitulevaisuuden muuton aiheuttamat kodin tarvikkeet ja pienet pintaremontit. Lätkäkin on mennyt tänä keväänä vähän ohi. Olen toki katsonut kaikki Suomen pelit, mutta suhtaudun niihinkin niin, että katson sen verran, mitä vauva sallii. Nekin on siis menneet milloin samalla imettäessä, milloin tuuditellessa ja milloin keskittyen ja nauttien, kun vauva on nukkunut.

Ympäröivästä elämästä pyrinkin aina saamaan iloni irti, mutta sekin on ollut aika lailla 24/7 sidoksissa vauvaan. Vaikka en ehkä näekään, että kiintymysteorian tunti per kk -ajatukseen, en näe hyväksi jättää ihan pientä vauvaa vielä minnekään. Olen tässä kuuden viikon aikana jättänyt vauvan isänsä kanssa tasan sen verran, että olen käynyt ripsihuollossa tai ruokakaupassa. Vauva on yleensä nukkunut ja minulla ollut hirveä kiire päästä kotiin vauvan luokse. Kaikki muu kontakti ympäröivään elämään onkin yhdessä vauvan kanssa oma keskittyminen aika lailla siinä vauvassa. Ja poikkeuksellisen paljon me ollaankin kotona. Siksi ehkä bloginkin puolella on näkynyt enemmän ruokajuttuja sun muuta sellaista, sillä kotona tulee viihdyttyä paljon enemmän kuin yleensä. Ja itse olen ainakin ottanut sen asenteen, että vauva saakin sanella kaiken tällä hetkellä. Näkisitte oikeesti, miten me vaikka lähdetään jonnekin. Aikataulutetaan se yleensä niin, että vauva on nukahtamisillaan tai juuri nukahtanut. Vauva vaatteisiin, vaunuihin tai kaukaloon ja menoksi. Pullot ja hoitolaukut mukaan jne. Lähteminenkään ei ole aina helppoa, niin kuin esim. eilen. Pukeuduin itse. Puin nukahtamaisillaan olevan vauvan. Vauva sai pienen hepulin kun laitoin pipoa päähän ja hetken piti rauhoittua sylissä, ennen kuin päästiin matkaan. Sylissä vauva puklasi hieman tummalle paidalleni, eli kun sain vauvan rauhallisena takaisin kaukaloon, piti vaihtaa omat vaatteet. Sillä aikaa kuului sellaiset ääntelyt, että sitten pitikin lähteä vaipanvaihtohommiin ja ottaa vauvan pukeutumisrumba uudelleen alusta ennen lähtöä 😀 Ei oo ihan samanlaista kuin ennen. Nämä ensimmäiset kolme kuukautta ovat vauvan kehitystä ajatellen melkeinpä vauvan elämän rankinta aikaa ja samaan aikaan tämä kaikki on uutta meille ja meilläkin kestää hieman tottua ja päästä tässä rytmiin.

Voi olla vaikeaa ehkä nähdä tätä kaikkea ruudun toiselta puolelta tai ymmärtääkään tätä. Minä jopa nautin tästä. En ole itse tavallaan vastuussa, vaan vauva saa päättää, miten päivä menee. Nukkuuko hän paljon, jolloin saan paljon tehtyä, vai onko hän paljon valveilla ja kovin takertuvainen minuun, jolloin mun päivän sisältö on imetystä, päikkäreitä, vaippoja ja yhdessäoloa. Ihania päiviä mulle, mutta varmasti aika sisällöttömiä blogin lukijoille.

En oikeastaan tiedä mikä pointti tällä kirjoituksella oli. Ehkä se, että halusin vastata Reetalle ja muille, jotka ajattelevat näitä samoja juttuja. Varmasti tässä koko ajan elämä normalisoituu, vauvakupla haalenee ja ne ”normaalimmat” asiat valtaavat myös blogin. Siihen asti aion kuitenkin täysin siemauksin nauttia tästä kuplasta ja varmasti iso osa myös Mungolifen jutuista tulee keskittymään vauvaan, onhan hän minun elämäni keskipiste juuri nyt 🙂 Pyrin kuitenkin ihan tässä vauvakuplassakin olemaan oma itseni ja nauttimaan samoista asioista kuin aina, joten eiköhän niitäkin tihku tänne blogin puolelle.

ZARA takki (tämä, samantyyppinen *täällä, *täällä ja *täällä)
ZIGN korkkarit (*nämä, samantyyppiset *täällä ja *täällä)
ZARA farkut (samantyyppiset *täällä, *täällä ja *täällä)
H&M kashmirpoolo (loppuunmyyty, muita kivoja harmaita neuleita *täällä ja*täällä ) 
GUCCI Dionysus laukku (*tämä, muita kivoja *täällä ja *täällä)

No mutta, sellaisia ajatuksia tällä kertaa. Asu oli jälleen pastellijohteinen, sillä siitä minä pidän juuri nyt. Varsinkin kun kaappiini on vähän aikaa sitten löytynyt vihdoin se täydellisen värinen vaaleansininen takki, jonka malli miellytti kovin. Tällä kertaa se yhdistyi harmaaseen pooloon ja farkkuihin, vaikka olen sitä kovasti suunnitellut vaaleanpunaisen mekon kaveriksi. Ensi kerralla kokeilen sitä sitten!

Mitäs tykkätte tästä asusta? 🙂

Kommentit (44)
  1. Pakko tähän kommentoida, että mitä itse muistan ensimmäisen lapsen vauva-ajoista, niin en olisi mitenkään saanut blogia päiviteltyä yhtään. On ihan uskomatonta, miten monta asukuvaa olet blogiin jo laittanut ja muutakin kuin vauva-asiaa. Ehkä tuota aikaa kokematon ei voi edes kuvitella, miten paljon vauva vie aikaa, puhumattakaan oman pään sisällä tapahtuvien asioiden määrää. Olet tehnyt blogiin enemmän kuin kukaan voi odottaa tuossa elämänvaiheessa.

    1. Komppaan aiempaa! Ihanaa kun olet saanut kirjoitettua tänne näin ahkeraan tulokkaasta huolimatta. Itse en todellakaan olisi kyennyt moiseen. Ne hetket kun vauva nukkui nukuin itsekki ja aika meni aika pitkälti sohvannurkassa imettäessä. Ei taidettu poistua kotoa tytön ensimmäisen 6 viikon aikana kuin kerran ostamaan minulle imetysliivit, siihenkin meni 1/2 tuntia liikkeessä ja loput matkoihin.

      1. Meillä onneks tuo kaveri nukkuu niin paljon, että uskalta hyvin ulkoilla pidempiäkin reissuja vaikka päivittäin, vaikka aina ei kaikki menekään suunnitelmien mukaisesti 😀

    2. Komppaan kans! Oot päivittäny kahta(!!) Blogia kaiken muun ohella, mun mielestä se on oikeesti saavutus! Ja se vauva-aika menee todella nopeesti ohi joten siitä on vaan nautittava ja annettava sen hyvällä omallatunnolla mennä muun edelle. Teet nyt sen mitä kerkiät/jaksat, myöhemmin sit lisää.

      1. Niin, ehkä vaikeinta on vetää rajanveto kahden blogin välille, kun vauvajutut tavallaan kuuluu enemmän Babyn puolelle, mutta kun vauva on tällä hetkellä niin iso osa koko elämää, että kyllä se tänne Lifen puolelle menee vahvasti myös 😀

    3. Niin, en ehkä itsekään ennen tajunnut, kuinka aikaavievää on pienen vauvan kanssa olo ja elo. Ja varsinkin se, että kun päiviin ja päähän ei oikeen mitään muuta mahdu 🙂

  2. Haha, no vauvakuplassa kyllä, koska laskujeni mukaan vauva/mini/poika mainittiin 31 kertaa postauksessa poislukien reetan kommentti. Voi olla että menin kyllä vaivoissa vähän sekaisin hihi

    1. 😀 no, oli pitkä postauskin 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *