So far…. interesting

Heipparallaa täältä pumpulisen pennuntuoksuisesta kodista!

Tiedän, että monia ei koirajutut kiinnosta, joten pahoitteluni heille. Niitä tulee jonkun verran näkymään tässä pari kuukautta ainakin. Pyrin kuitenkin laittamaan noi pentujutut ekstrana, ja niiden lisäksi vähintään kerran päivässä kirjoitella sitten muotijuttuja ja muita blogin aihepiiriin enemmänkin kuuluvia sepustuksia 🙂

Tänään ei kuitenkaan aivotoimintaan mahdu muuta kuin koiranpentukoiranpentukoiranpentu. Käytiin tänään aamulla hakemassa tuo kaveri kotiin, ja voihan pojat. Kaikki olantaputtelu siitä, miten hyvin Simba koulutettiin alkuun, tuntuu nyt aika irrelevantilta. Kun kasvattajan luokse päästiin, niin sanoi hän heti, että nyt on tulossa teille kyllä aika luonteikas sheltti. Ehhhh. Sana ”riiviö” olisi ehkä osuvampi 😀

IMG_7376

IMG_7377IMG_7387

Simba matkusti kasvattajalta kuusi vuotta sitten kiltisti kantokassissaan ja välillä vaan vähän uikusteli, että oli uusi tilanne. Simban aikanaan kannoin kotiin ja jätin eteiseen seisoskelemaan, josta se todella ujosti ja pikkuhiljaa liikuksi asuntoon sisälle. Jedin pakkasin kasvattajan luona kassiin ja kassin syliini. Ja sehän viihtyi siellä ehkä 3 minuuttia 😀 Kauhee säpinä ja kitinä, että pääsisi tutkimaan Simbaa. Pidimme loppumatkan kersaa sylissä, kun hän kovasti halusi haistella Simbaa. Valitettavasti mielenkiinto toistepäin ei ole vielä syttynyt. Kotiin päästyämme suuntasimme Jedin kanssa samantien takapihalle, ja sanotaanko vaikka, että kovin ujo tai varautunut ei tämä 50-päiväinen sankari kyllä ole. Kotiin käveli sisälle kun olisi täällä aina ollut ja otti olkkarin samantien haltuun. Nyysii Simbalta leluja ja tällä hetkellä vetelee neljänsiä päikkäreitään tuossa sangen tyytyväisenä keskellä kaikkea. Telkkari huutaa, Simba leikkii siskojeni kanssa ja yleinen sunnuntaikaaos on kotona täydessä käynnissä. Ja toi yks nukkuu tossa tyytyväisenä välillä murahdellen.

image (1)image

Valtava eri voi kyllä kahdella pennulla olla! Simba oli heti alusta asti todella kiltti ja tottelevainen, luonnetta ei hirveesti ollut alussa. Kun ensimmäisen kerran laitettiiin hihna kiinni, se vaan istui ja tuijotti sitä narua. Jedi… No Jedi paini narun kanssa niin paljon, että väsyi seuraaville päikkäreille. Naru ei todellakaan ole vielä ystävä. Tahto on aivan valtava, ruokahalu ei sitten yhtään. Veikkaan, että pari ekaa päivää ei ruokaa paljon mene, mutta se lienee aika normaalia. Herkut kyllä kelpasi kun jo pari kertaa Tule -käskyä harjoteltiin pihalla. Ihan hyvin sai luokseen herkuilla tulemaan, eli ehkä on jotain toivoa, että suostuu koulutettavaksi melko helposti.

Positiivista on erityisesti se, että tähän mennessä kun olemme kotona nyt seitsemän tuntia olleet, niin kotona ei ole tullut yhtään vahinkoa. Neljä kertaa ollaan käyty ulkona tarpeilla, ja aina on osannut hommansa hoitaa. Oon ihan häkeltynyt. Simballa kesti pari viikkoa varmaan pelkästään siihen, että se tajus ylipäätään, että uloskin voi mennä tarpeilleen. Katsotaan jatkuuko tämä samanlaisena, mutta ainakin tämän päivän perusteella voisin veikata, että sisäsiisteyskasvatus tulee olemaan helppoa. Kaikki muu tuleekin varmaan olemaan vaikeempaa kuin Simballa. Luonnetta ainakin piisaa nimittäin vaikka monen pennun tarpeisiin.

IMG_7394IMG_7391

Tässä vaiheessa vielä ehkä aikaista kommentoida Simban suhtautumista, mutta aika positiivisesti tässä on menty. Pennusta ei ole pahemmin kiinnostunut, noin niinkuin pennusta, mutta hirveen leikkisä ja iloinen on. Kun pennun kanssa koko ajan puuhataan, niin Simbankin kanssa koko ajan puuhataan, ja se on innoissaan. Pientä murahtelua alkuun oli suunnattu pennulle, nyt on jopa vähän utelias. Pennun nukkuessa kävi haistelemassa ja nyt tuntui tylsistyvän kun pentu nukahti. Meni siis itsekin päikkäreille. Mielenkiintoista kyllä nähdä, miten näiden kahden ystävyys lähtee tästä kehittymään. Tällä hetkellä Simba on aika korkealla välinpitämättömyyden tasolla, kun taas Jedi loikkii ku vieterilelulle ja menee kaikkialle Simban varjona.

Mä haluaisin videoida jokaisen sekunnin; ei mitään järkeä, miten suloinen toinen on, kun loikkii tasajalkaa pupun lailla kaikkialle, yrittää saada Simbaa leikkiin ja simahtaa ku saunalyhty aina parinkymmenen minuutin effortin jälkeen.

En muista millon olisin ollut näin iloinen ja onnellinen. Tuo pieni kasa pörröisyyttä tekee mut vaan niin iloiseksi. Vaikka kieltämättä vähän jännittää, miten tuosta vielä saa yhteiskuntakelpoisen yksilön. Pienin askelin ja suurella maltilla. Siinä kai se 🙂

 

 

Kommentit (52)
  1. joo pistä videoita!! mä niin rakastan videoita missä on joku vanhushauva ja pentuvauva ja ne tutustuu ja se generation gap näkyy siinä niin loistavasti ne on niin hellyyttäviä tai sitten kissa-koira videot missä se isompi hurja koira on tossun alla sille pikkuiselle mirrille. Videot hyvinki tervetulleita ei että rakastan pentuja!

    1. Hahaha meillä toteutuis tavallaan molemmat, Simba kun on AIVAN ton toisen tossun alla 😀

  2. laita videota ihmeessä!! eikä haittaa vaikka tulisikin vähän pidempi pätkä 😀 kyllä tässä on varmaan enemmänkin ku yksi koirarakas!

    1. Haha, toivottavasti teitä on ”pikkuisen” enemmän kuin vain yksi 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *