SPLASH OF PINK

Mungolife

Huhhh mikä päivä. Työpäivän ja kampaajan jälkeen suuntasin Danten ja viikonloppukamojen ja työjuttujen kanssa junalla kohti kotia, ja tietenkin juuri tänään VR:llä oli ongelmia ja samaan junaan oli tungettu kolmen junan väki ja meikäläinen pyöri siellä yli puoli matkaa ilman istumapaikkaa Danten kanssa. No, onneksi Danten sai istumaan rattaisiin ja meikäläinen seisoskeli Tikkurilasta Lempäälään. Siinä vaiheessa kun pääsi kotiin, teki mieli vaan rojahtaa sohvalle ja olemaan vaan hetken rauhassa. No, erinäisiä junahankaluuksia lukuun ottamatta päivä oli ihana, sillä inspiroivan ja mukavan lounaan lisäksi päivään kuului VIHDOIN käynti Nooran tuolissa värjäyttämässä tukka tästä lämpimästä oranssinruskeasta ihanan tuhkaiseen, mutta silti lämpimään ruskeaan. Oon oottanut tätä kuin kuuta nousevaa. Nyt olo on kuin uudestisyntyneellä kun tukka sileä, muotoon leikattu ja oikeanväirinen eikä auringon haalistama. Oon kulkenut pipo päässä nyt kolme viikkoa kun oon oottanut tätä kuin lapsi joulua.

Pahoittelut muuten hiljaiselosta viime viikon lopulla. Mulla meni loppuviikko jotenkin hirveissä päänsäryissä, joskus migreenistä kärsineenä tämä tuntui pitkästä aikaa samalta. Hieman säikäytti ja ennen kaikkea myös pysäytti. En oikein saanut ihan hirveästi tehtyä vaan väsymys vei voiton iltaisin, kun aamu meni yrittäen jotenkuten pärjätä Danten ja välttämättömien töiden kanssa päänsäryssä painien. Tässä yhdistelmässä, jossa pyörii yrittäjyys, työnteko ja kotihoidossa oleva lapsi ei oo mulla varaa olla pois pelistä paria päivää päänsäryn vuoksi tai se puree heti ensimmäisenä tähän bloggaamiseen. 

Mä en oikeesti tajua, miten mä tyrin niin pahasti Helsinkiin pakkaamisen. Pakkasin lauantai-aamulla melko kiireessä, enkä katsonut säätiedotuksia. En siis mitenkään osannut odottaa tätä -20 ja -25 asteen aamupakkasmeininkiä enkä ees pakannut yhtiäkään farkkuja mukaan. Eilen aamulla lähdin myös kiireellä kohti lääkäriä ja töitä, ja unohdin aamullakaan vilkasta lämpömittaria. Kipittäessäni bussiin sukkiksissa, ylipolvensaappaissa ja mekossa sekä villakangastakissa ymmärsin, että tuli hieman tyrittyä toi pukeminen. Ei pipoa, ei hanskoja. Ei neuletta. Ja 40 denierin sukkahousut. Todellinen epic fail. Tärisin ja hytisin koko 45 minuutin matkan Helsingin keskustaan bussissa, jossa ei ollut lämmitys kovin lämpöisellä ja meinasin jäätyä pystyyn matkalla töihin. Miten Helsingissä kylmyys tuntuukin niin paljon kylmemmältä kuin sisämaassa? Manasin itseäni koko eilisen ja tänään lainasin äidiltäni vaatteita. Not pretty, mut eipähän tullut kylmä. 

Tiedättekö kun ois hirveeti draivia ja ideoita ja inspistä vähän kaikkeen? Siivoomiseen ja uusiin postausaiheisiin ja kodin huonekalujen järjestyksen vaihtamiseen ja siivoomiseen. Mut sit kun siihen on aikaa, on aivan liian väsynyt ja haluu vaan syödä jätskiä sohvan nurkassa Dynastiaa tai Suitsia katsoen eikä aivot todellakaan toimi yhtään mihinkään fiksuun. Yksi äitiyden väsyttävimpiä puolia on se, kuinka läsnä on koko ajan. Aistit on terävänä, ettei lapselle satu mitään ja jokaiseen sanaan ja jokaiseen tekoon on täysin läsnä. Haluaa olla koko ajan mukana. Toisaalta, se on myös palkitsevinta. Näen ja kuulen ne kaikki pienet yksityiskohdat hänen tekemisissään ja sanomisissaan. Ja kun laittaa lasta illalla nukkumaan ja ennen nukkumaanmenoa halitaan pitkään ja lapsi kysyvästi sanoo "mama?" vastaan siihen "niin rakas?" ilman pienintäkään viivettä, koska edellisen minuutin vain syvennyin silittelemään hänen päätään ja kuuntelemaan hänen hengitystään. Ja hän kääntyy, hymyilee aivan onnellisena ja halaa lujasti. Ja se on maailman ihaninta. Yhdistettynä työarkeen sevaan tarkoittaa myös sitä, että töissä keskityn yhteen asiaan ja heti töistä päästyäni keskityn täysillä lapseen. Se jättää hyvin vähän ihan vaan aikaa tyhjäkäynnille, sellaiselle olemiselle, jossa aivot vaan on. Ja niinpä välillä on vaan otettava oma aika, todettava, että siivoaminen odottaa ja tehtävä kaikkea sitä, mistä tulee vaan rentoutunut olo. Ehkä tärkein muutos, jonka äitiys on mussa tehnyt, on se, etten enää stressaa samalla tavalla oikeen mitään "turhaa" enkä aseta itselleni mahdottomia tavoitteita ja vaatimuksia. Jos en ehdi viikkoon lenkille tai en ehdi siivoamaan illalla, en aseta siitä itselleni kiveä harteilleni kannettavaksi. Ehdin kyllä. Olen oikeasti sisäistänyt hyvin vahvasti sen, että äitinä tarvitsen lepoa ja mun on voitava rentoutua ja olla itselleni armollinen, jotta voin olla hyvä äiti. Harmi, että päivässä on rajallinen määrä tunteja. Mutta sitä en kyllä harmittele, että olen asettanut oman hyvinvointini niiden tuntien priorisoinnin kärkisijoille.

 

 

 

 

AMBER takki / ELLOS saappaat / RIVER ISLAND nahkahousut / EBAY pipo / VANHAT hanskat /

RALPH LAUREN neule / CHANEL LE BOY laukku

Asu on viime viikolta ja siinä on paljon jo monta vuotta käytössä olleita usein nähtyjä elementtejä. Uutta on tämä ihana neule, jonka bongasin Stockan alemyynneistä. Täydellinen laadukas valkoinen neule vihdoin löytynyt, jesss!

Mitäs te tykkäätte tästä asusta? :) 

Kommentit

Mii-a (Ei varmistettu)

Mä en kestä tota takkia. Joko oot kohta myymässä sen pois niin voin ostaa sen :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana juttu. Viisaita sanoja.
Uusi laukku?
Tepa

Hsmm (Ei varmistettu)

Puhutko vielä venäjää Danten kanssa?:) tuli vain mieleen tuosta kun vastasit hänelle suomeksi, vai oliko se vain tähän käännetty. Vai puhutko vähän fiilispohjalta jompaa kumpaa?
Tuli muuten mieleen myös tuossa pari postausta sitten, kun asussasi oli Hermes-laukku. Ootko tehnyt siitä vielä esittelyä tai aiotko tehdä?:) Nopea googlaus ei antanut ainakaan postausta asiasta.

SannaHar (Ei varmistettu)

Pipo tuo ihanasti väriä ja piristää asua! Ihastuin noihin kenkiin :) taitaa olla ne teddyvuorella olevat? Onko miten lämpimät?

Kommentoi