Suitsutusta

(Pieni lähdössä isin synttäreiden viettoon)

Tämä ei ole maksettu mainos. Noin. Nyt kun tuo on saatu alta pois, niin voinpa suitsuttaa ihan sydämeni kyllyydestä, sillä nyt haluan kehua rajoitta saamaani palvelua. Meillä on Kuopiossa useampi lempiravintola. Trattoria Sorrento, jossa on aina ihan mieletön tunnelma, hyvä meininki ja kaupungin parhaat pizzat. Introsta saa parhaat drinkit, Bierstubesta erinomaiset wingsit ja Mortonista kesällä helkkarin hyvät burgerit. Älyttömän hyvää ruokaa saa Mustasta Lampaasta, joka on todellinen fine dining-helmi Satamakadulla. Ollaan tässä vajaan parin vuoden aikana kai neljä-viisi kertaa käyty Mustassa Lampaassa ja palvelu ja ruoka on aina hurmannut. Viimeksi veimme meidän Belgian vahvistukset syömään sinne, ja jopa viikottain huippuravintoloissa ruokailevat ystävämme rakastuivat paikkaan. Tarjoilijat ovat asiantuntevia ja kertovat paljon niin ruoista (joista iso osa lähituotetta ja menu muuttuu kauden ja saatavuuden mukaan) kuin viineistäkin (jotka nekin ovat erinomaisia). Tunnelma on luolamaisuudessaankin äärimmäisen lämmin ja paikka muutenkin superviihtyisä. Ja ruoka on mielestäni parasta mitä Kuopiosta saa. Tähän kaikkeen nähden hinta ei ole mielestäni yhtään liian korkea. Kolmen ruokalajin illallinen viinillä on n. 60-70 e per hlö.

Varasin tuossa pari viikkoa sitten meille illalliseksi pöydän Mustaan Lampaaseen. Heti varausvaiheessa laitoin ravintolaan viestiä tiedustellakseni, onko 6-viikkoinen vauva tervetullut ravintolaan. Ravintoloiden ja lasten yhdistelmästä puhutan paljon ja näin tuoreena vanhempana tietenkin aina jännittää, miten vauvaan suhtauduaan jossakin. Varsinkin kun kaveri saattaa kesken illan potentiaalisesti muuttua todelliseksi kiljukaulaksi. Viestissäni Mustalle Lampaalle kirjoitin, että ymmärrän hyvin, jos vauva ei ole tervetullut, onhan kyseessä fine dining -ravintola. Itse ymmärrän täysin tiettyjen ravintoloiden nihkeän suhtautumisen lapsiin. Vaikka nyt minulla onkin lapsi, en voi sanoa, että haluaisin erityisenä iltana ravintola-illalliseni äänentoistoksi vauvan tai lasten kiljumisen. Mielestäni tämän takia tietyt ravintolat profiloituvat perheravintoloiksi, toiset fine dining-ravintoloiksi ja toiset joksikin muuksi. Niinpä tiedustelin asiaa ja olin täysin varautunut siihen, että me voimme suunnata myös vaikkapa sinne Trattoriaan, jonka yhteislaulujen ja melskeen keskellä ei yksi vauva tunnu missään. (Sielläkin olemme jo vauvan kanssa käyneet, ja palvelu oli sielläkin erinomaista, kuten aina.)

Mustasta Lampaasta vastattiin minulle, että kaikenikäiset ruokailijat ovat tervetulleita Mustaan Lampaaseen ja sopiiko syntymäpäivän kunniaksi tehdä jotakin spesiaalia. Varausta tehdessäni meidän kaveri veteli helposti 3-4 tunnin sikeitä iltaisin, eikä juuri koskaan kiljunut, mutta viimeisen viikon aikana täällä on kuultu jos jonkinmoista mekastusta. Eilen saatiin isin syntymäpäivän kunniaksi myös diagnoosi, jota osasin jo odottaa. Poitsulla on silent refluksi, joka aiheuttaa sen, että välillä tuo huutaa kipuaan. Ja huutaa sitä kovaa. Tuo ei yleensä kestä kuin puolisen tuntia tai tunnin maksimissaan, mutta olisi aika epämukavaa muille ruokailijoille osuessaan illallisen ajalle. Lohduton itku ei myöskään luo vanhemmille mitään suurta illallisintoa, ja pohdimmekin koko päivän eilen, pitäisikö vaan jättää illallinen välistä. No, päätimme kuitenkin, että ruokaa on saatava ja might as well kokeilla sitten illallista suunnitelmien mukaan. Totesimme, että jos vauva alkaa itkemään kovin, niin toinen syö ruokansa loppuun ja toinen menee ulos pienen kanssa rauhoittumaan ja siitä sitten yhdessä kotiin.

Vauva nukkuu tällä hetkellä parhaiten päiväsaikaan nimenomaan turvakaukalossa, joten suuntasimme sitten turvakaukalon kanssa illallisen viettoon. Vauva nukkui alussa kaukalossa, mutta alkoi heräilemään juuri kun alkupalat tuotiin pöytään. Ei siinä, olin pumpannut maitoa ennen lähtöä ja ei muuta kuin tuttipulloa. Ahmattimme vetää sen verran vauhdilla ruokaa, että sitä on pakko tauottaa kunnolla, ihan tuon refluksinkin takia. Ennen kuin tuttipullo osui huulille, ehti pieni kiljukaula esitellä hetken äänihuuliaan ja pari kertaa hermostui hieman ruokataukoon ennen kuin tuttipullo ehti takaisin eteen. Siinä meni nuorimman ruokailijan ruoka-annos, mies kävi röyhtäyttämässä pienen aulassa ja sen jälkeen olin varautunut siihen refluksi-itkuun, joka täällä muutaman kerran päivässä iskee päälle. Puolisen tuntia ruokailusta alkaa yleensä nimittäin itku. Kas kummaa, joko sattuman kaupalla tai saamiemme ohjeiden avittamana vauva nukahtikin tyytyväisenä syliini ja nukkui siinä sikeästi loppuajan. En kuitenkaan uskaltanut tai raaskinut hyvin nukkuvaa vauvaa siirtää kaukaloon takaisin, ettei vaan heräisi.

Muutaman pienen itkun aikana yksikään asiakas ei vaikuttanut ärsyntyneeltä, eikä ravintolan puoleltakaan tullut mitään pahoja katseita. Itse asiassa päinvastoin. Kesken pääruoan (jonka pystyi hyvin syömään yhdellä kädellä :D) nuori miestarjoilija käveli pöytämme luokse, ja aloitti varovasti ”anteeksi kovasti, että häiritsen…” Sääntö-Suomen byrokrtiaan tottuneena ajattelin, että nyt on joku ongelma luokkaa ”ei saa pitää maitotuttipulloa pöydällä kun samalla pöydällä on viinilasi” tms muuta kuraa, jonka vain suomalaisessa yhteiskunnassa voitaisiin keksiä ravintoloitsijoiden elämän hankaloittamiseksi. Keräilinkin leukaani lattialta kun lause jatkui ”…olisitteko halunneet, että pidän hetken vauvaa, jotta voisitte nauttia illallisestanne kahden kesken?” Anteeksi? Harvoin jään sanattomaksi, mutta hetken jouduin kyllä sanoja hakemaan. Kiitin nuorta miestä vuolaasti, mutta en raaskinut vieläkään nukkuvaa vauvaa liikutella. Ehkä jotenkin liikuttavinta tarjouksessa oli se, kuinka hän laittoi kädet sellaiseen heijaamisasentoon valmiiksi samalla kun kysyi tuota.

Tarjoilijan lähtiessä pöydältä, liikutuin oikeasti sen verran, että pari kyyneltä meinasi karata silmistä. Ei tarvitse olla Michelin-kokkeja, ei tarvitse olla ylenpalttista lipevää palvelua ja jatkuvaa ”onko kaikki maistunut?”-kyselyä. Pienet asiat asiakaspalvelussa ratkaisevat niin paljon. Se, että tarjoilijat osaavat kertoa mistä lähitiloilta raaka-aineet ovat ja kertovat pitkät pätkät viineistä on hienoa palvelua. Se, että tarjoilija tulee tarjoutumaan vauvaa pitämään, on priceless. Ainakin mulle.

Vauvan saaminen on ollut maailman ihanin asia, vaikka olenkin aina miettinyt, rajoittaako se elämääni kovin. Ei 6-viikkoista oikein osaa hoitoonkaan jättää, että voisi hyvillä mielin painella ravintolaillalliselle. En kuitenkaan ole halunnut, että elämämme rajoittuu hirveästi, vaan voimme jatkossakin nauttia samoista asioista, jotka ennenkin tekivät meidät onnelliseksi. Jotenkin tässä huolen ja hormonimylleryksen keskellä tuollainen pieni ele ravintolalta oli aivan mahdottoman ihana. Heräsin vielä tänään aamulla hymyillen tuolle tapahtumalle. Kyseessä ei nimittäin ollut vain jokin lipevä asiakaspalveluun kuuluva ravintolan linjaama teko. Kyseessä oli aidosti mukava työntekijä, joka teki meille aidosti tervetulleen fiiliksen. Eikä hän edes ollut meidän tarjoilija!

(Bring Your Own Milk eli meidän uusi tapa käydä fine dining -ravintolassa. Pöydästä löytyy enemmän maitoa kuin viiniä :D)

Moni olisi ehkä jättänyt menemättä. Muutaman melko rankankin päivän jälkeen ei välttämättä jaksaisi lähteä ravintolaan pelkäämään, että itkeekö pieni taas. Me päätettiin viime tingassa lähteä, ja se oli paras päätös. Punnitsimme, että ravintola on tosi hämärä ja rento paikka, eli vauva voi nukkua rauhassa. Tiistai-iltana siellä ei myöskään olisi tungosta. Emme pukeutuneet kovin erikoisesti ja itse lähdin liikkeelle meikittä tukka ponnarilla. Tuo ilta olikin kaikkea, mitä tähän väliin kaipasin. Rauhallista yhdessäoloa miehen kanssa, herkullista ruokaa, erinomaista asiakaspalvelua ja ennen kaikkea ihanaa ajanvietettä kodin seinien ulkopuolella. Jotenkin sitä sai tankattua niin paljon energiaa itseensä tuosta illasta, että vielä tänäänkin hymyilyttää.

On ihana tietää, että elämä voi jatkua melko lailla samanlaisena, vaikka välillä itkettää vauvaa ja välillä äitiäkin. On ihana tietää, että vielä on sellaista asiakaspalvelua, joka hymyilyttää vielä seuraavana päivänä.

Blogini lisäksi oli pakko jakaa tästä kehuja myös Kuopion eräässä isossa Facebook-ryhmässä ja jättää palautetta myös ravintolalle. Toivottavasti miestarjoilija saa tietää kuinka paljon ilahdutti meitä, ja samalla useampi löytää tämän Kuopion ravintolahelmen 🙂

P.S. Vauvan refluksista lisää Mungobabyn puolella.

Kommentit (18)
  1. Amtsi/sillyblondie.com
    17.5.2017, 15:25

    WAU!

  2. Ei vitsit, tuollaisista harvinaisista tapahtumista saa lukea yleensä vain lehdistä!
    Helsinkiläistyneenä kuopiolaisena voin kanssa kyllä suositella käsi sydämellä mustaa lammasta. Todellinen helmi! Suosittelen käymään myös syömässä Puijon Tornissa, siellä myös yllättävänkin hyvät ruuat. 🙂 Omasta mielestäni Mustan Lampaan tasoa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *