Sunday feelings

Mungolife


Saanko vähän avautua? Sillee sunnuntai kunniaks, ja koska mulla on pieni darranälkäkiukku ja wingsit on vasta friteerauskeittimessä ja koska mua sattuu ihan jokaiseen paikkaan.

Siis mähän en oo oikeen koskaan tuntenu urheilussa käsitettä "hiljaa hyvä tulee". Antibiootit katsokaas puri tuossa sangen menestyksekkäästi mun poskiontelotulehdukseen ja uskalsin lähteä turnaukseen pelaamaan. Olin sitten eilen pelaamassa 10-19 pienillä tauoilla välissä. Let me tell you, tollanen rypistys sen päälle, että on vaan maannut sohvalla ja työntänyt sipsiä suuhun viimeisen pari kk, ei oo mitenkään hirveen kivaa. Tai siis onhan se! Ekan pelin on melkeen voimiensa tunnossa, yskä ei enää vaivaa, ja päässee pomppaamaan yllättävän korkeelle ja iskuki kulkee paikoitellen ihan napakasti. Kolmessa vartissa pääsee vähän palautumaan, ja tokassa pelissä pääsee jo vähän ihmettelemään, että on se lihasmuisti vaan kiva juttu, että täähän kulkee ihan näppärästi. Kolmannessa koko joukkue on ihan ilmiliekeissä, ja voitto tulee ennakkosuosikista vasten kaikkia odotuksia. Persauksissa on mustelma hieman epäonnistuneen liu'un eli rämähdyksen jäljiltä, ja ensimmäisessä pelissä vähän liian raskas tiputtautuminen polville hieman jo antaa ensimerkkejä tulevasta. Mutta kun homma kulkee ja jatkoon mennään, niin kyllähän sitä nyt tässä vielä pari peliä jaksaa! Jaksaa jaksaa! Mies naureskelee, että ota ihan iisisti, sä et oo pitkään aikaan liikkunut, mikä on ihan vaan sanahelinää, koska voimien tunnoissa ja adrenaliinin virratessa järku ei mahdu päähän.

Vielä kaksi peliä lisää, jälkimmäinen jo samalla energialla kuin jossain rauhottavissa ja leffahidatuksessa, mut jokaiseen palloon edelleen täydellä voimalla ja pompulla.

Ja sitten tulee sunnuntai. Ai. Jumalauta. Paras osa tätä päivää on ollut puolentoista tunnin päikkärit, jonka aikana ehti unohtaa sen, että mun jokaikistä pikkulihastakin sattuu niin paljon, että itkettää. Lentopallo on siitä kiva laji, että se näyttää päällepäin helpolta ja kevyeltä, mutta kun ei se sitä ole :D Kestävyyslaji se ei sinänsä ole, koska kentällä ei juosta kilometrejä ja kilometrejä, mutta räjähtävää se on, koska jokainen liikahdus on nopea, ja vaatii jatkuvaa nopeaa reagointia. Reagoi nostoon, ota vauhtia, hyppää hyökkäykseen, ryhmity verkolla, hyppää torjuntaan, ota nopeat askeleet takaisin kentälle, hyppää uuteen hyökkäykseen ja homma jatkuu. Koko ajan sellasta pientä singahtelua ilmassa. Ja mikä pahinta ja parasta; siinä kun salilla nostelet painoja, tunnet joka hiton rykäisyllä sen lihaksen paineen. Lentopallo on niin kivaa ja mukaansatempaavaa, että kun saat nostettua pallon vastustajan jälkeen, et mieti mikä lihas siinä sai liikuntaa, vaan keskityt siihen pisteen jahtaamiseen. Et tavallaan edes huomaa, miten ne lihakset tekee töitä. Ei siinä pelin tiimellyksessä tajua, että joka kerta kun hyppyhyökkäät keskivartalon kiertoliike on aika hyvä, ja vatsalihakset saa tosissaan tehdä hommaa. Se kaikki unohtuu siinä kun käsi mäiskähtää palloon ja se pallo kulkeutuu joko lattiaan tai vastustajan käsiin. Sitten kun niitä pisteitä on jahdannut 10 peliä, sitten vasta alkaa kroppa muistuttamaan, että ne hypyt ja minispurtit ei tuukkaan ihan pyhästä hengestä. Eilen olo oli vähän sellanen ns. kulunut. Tänään se on ollut ihan täysin rekan yliajama.

Mutta ai että, miten hyvältä tuntuu!! Siis vaikka on polvessa oikeesti valehtelematta halkaisijaltaan 8 cm mustelma, toisessa polvessa hieman pienempi samanlainen, vasen pakara on mustelmilla ja esim. ylähyllylle kurottaminen mahdotonta. Siitäkin huolimatta, on ihan parasta se, että pääsi taas liikkumaan, iloitsemaan ja vaan yksinkertaisesti nauttimaan urheilusta. Sitä ei itse huomaakaan, miten harmaaseen mielentilaan tippuu, kun ei pääse liikkumaan. Mä en ole mikään liikunnanvihaaja, mutten toisaalta mikään superfitness-ihminen. En saa mitään fiiliksiä irti painonnosteluista, mutta kun urheilu tapahtuu jollain muulla päämäärällä kuin sillä painonnostelulla, vedän itseni ihan onnellisesti loppuun. Nyt kun tämä ihmeflunssailu on kestänyt oikeesti jo kolme kk, eikä liikkumaan ole päässyt, on ihan huomaamatta ollut mieli ihan maassa muistakin asioista.

Esimerkiksi tästä asuntohankkeesta. On oikeesti todella raskasta koko ajan etsiä kämppää, kun meilläkin on vähän haastava tilanne. Toisaalta haluaisimme jo hieman juurtua ja asettua tiettyyn paikkaan ja tehdä kodista omannäköinen. Toisaalta meille saattaa kolahtaa siirto toiselle paikkakunnalle ihan milloin vaan ja on pakko ostamisessa pitää mielessä se, että asunnon saattaa joutua myymään nopeallakin aikataululla jo lähiaikoinakin. Toisaalta ei halua tyytyä mihinkään ihan ookoohon, koska saatetaan olla siinä kämpässä kuitenkin pidempään. Toisaalta haluan vihata miehen työtä välillä, toisaalta tiedän, että hän saa tehdä mielekästä työtä, josta pitää valtavasti. Samalla tässä odotan koko ajan, että pääsinkö maisterivaiheeseen opiskelemaan, mikä ei kyllä ehkä sinänsä ihan älyttömästi vaikuta meidän elämään, mutta kuitenkin vähän. Kaksi viikkoa pitäisi vielä jännäillä, että pääsenkö koulun penkille taas. Ois ihan hirveän kiva päästä taas opiskelemaan, vaikka vuosi sitten vannoin, etten halua opiskella enää ikinä koskaan. Samalla kun innoissani odotan tuloksia, on vaikeaa itseni kanssa, koska vahvan periaattellisesti koen, että maisteri on monella alalla "turha" ja yhteiskuntaamme kuluttava ilmaisuudellaan. Jos maisteri olisi maksullinen, moni kaltaiseni "huvikseen" ja itsensä kehittämisen vuoksi opiskelemaan hakeva saattaisi panostaa enemmän töihin tai sitten oikeasti olisi valmis maksamaan siitä koulutuksestaan. Ennen kaikkea minusta olisi hienoa nähdä muutos työmarkkinoilla, sillä todella monella alalla maisteri on oikeasti "turha" ja se olisi minusta kannattavaa vain tohtoriksi ja tutkijoiksi tähtäävillä esim. minun alallani. Lääkärit ja muut sellaiset on asia erikseen, mutta onhan se nyt vähän hassua, että Suomessa tulee olla maisteri ollakseen assistentti monilla aloilla.

No anyway, se mikä on oikeesti raskasta on se, että mun luonteelle ei vaan sovi tällainen asunnonmetsästäminen. Mä en jaksa. Käyttää kaiken aikani uusien asuntoilmoitusten bongailuun ja näytöissä ravaamiseen. Ollaan nähty jo toistakymmentä asuntoa, ja aina on joku pielessä. Hinta, koko, piha, hinnan ja tarvittavien remppojen suhde, sijainti, jnejnejne. Pari kivaa on ollut, toinen meni ennen näyttöä, johon suunnittelimme menevämme (tyhmiä me, kun emme yrittäneet saada näyttöä ennen avointa näyttöä) ja toinen meni jo ennen kuin ehdimme edes varata näyttöä. Muuten tuo on yleensä ollut pettymystä toisen perään. Katos, kiva pohja ja kiva keittö, mut aivan hirveä kylppäri, jonka remppaaminen ei ole fiksua myyntihinta huomioiden. Muuten kiva kämppä, mutta oma piha päättyy suoraan lasten leikkipaikkaan tai isolle tielle tai jotain muuta epämukavaa. Olemme toki vaativia kämpän suhteen, myönnän sen itsekin. Yksi todella kiva kämppä löytyi, joka hurmasi minut täysin, mutta se on sellaisessa hintaluokassa, että sen jälleenmyyminen lyhyehköllä varoitusajalla voi olla liian vaativa hanke. Aina jotain, mikä ei ihan natsaa. Mutta voi nyt jumaliuta mä oon kyllästynyt tähän hommaan nyt jo. Periaatteessahan meillä on vuokrasopparia elokuulle asti, periaatteessa olisi kiva kesäksi muuttaa. Argh. Voisko jostain nyt vaan ilmaantua tosi kiva kämppä kivalla pihalla ja josta voisi vaikka jopa tehdä tarjouksen ja hetkeksi lopettaa Etuoven ja Oikotien selaamisen? Jos jotain hyvää tästä voi etsiä, niin alan tuntee tiettyjen kaupunginosien kadut jo nimeltä ja tässä vaiheessa olen kuukaudessa oppinut enemmän Kuopion sijainneista kuin ensimmäisten seitsemän kuukauden aikana.

No, nyt on kaikki sunnuntainäytöt katottu, ja huomnna on taas seuraava edessä. Hu oh. Nyt aion käpertyä sohvalle ja syödä ansaittua pizzaa ja tuijottaa Tom Hardya (vihdoin se Legend, kun ei viimeksi onnistunut.. :/ )

Ainiiin, mun kaasonmekko on valmis, ja se on aivan ihana!!! :) Siitä lisää ihan pian, sillä mehän lähdemme jo perjantaina! :) Kivoja asukuvia luvassa jo huomenna, niin nyt toivottelen ihanaa sunnuntai-iltaa!

Kuvituksena Pinterestin ihania sisustusratkaisuja :)

Kommentit

lena (Ei varmistettu) http://www.rantapallo.fi/lena/

I so feel you! Tää jatkuva varpaillaan olo ei ole kivaa, kun saattaa tulla lähtö tosiaan lyhyelläki varoajalla. Tosin meille on luvattu vuoden jatko täällä Düsseldorfissa, mutta tää kaupunki ei oo yhtään mun juttu eli katsellaan jos mahdollisuus aukeisi aiemmin jossain muualla. Kämppä on ok vaikka olisin vähän erilaisen valinnut jos olisi oma, eikä oikein voi ostaa edes kovin monia mieluisia huonekaluja, jos tulee lähtö toiselle mantereelle. Tähän varpaillaan oloon kuulemma tottuu, kokeneemmat kertovat :)

Mulla on myös Kuopion asuntosivut koko ajan auki, ollaan mietitty josko ostaisi sieltäpäin sijoitukseen tai tukikohdaksi kämpän. Välimatka nyt vähän hankaloittaa etsintää, mutta hyvä olla kartalla hinnoista ja tarjonnasta. Tsemppiä asunnon etsintään teille!

Reetta Pellikka

Hmm tohon maisteriksi kouluttautumiseen viitaten, itse oon gradua vaille valmis kauppatieteiden maisteri ja voin kyllä rehellisesti sanoa, että nää maisterikurssit on opettaneet niin paljon enemmän kuin kanditason kurssit. Kauppiksessa kandi on vähän yleispätevä, ainakin jos se jää ainoaksi tutkinnoksi mun mielestä (miksei silläkin vois tosin hyvin työllistyä ja osata) ja vasta maisterivaiheessa luodaan se osaamispohja. Tän vuoksi mun mielestä ilmainen maisterintutkinto on todella oleellinen ja oon itse hyötynyt siitä huomattavan paljon, en pelkästään itseni sivistämis mielessä vaan myös tulevaa "uraa" varten osaamistason noustessa ja avartuessa. En tietenkään tiedä mitään muista aloista ja ehkä tutkintopohjaa muuttamalla saisi kandi tasostakin tarpeeksi pätevän että se riittäisi pelkästään työelämään. Itse oon kuitenkin aina nähnyt kandin pelkkänä välivaiheena ja maisterin valmiina opinto kokonaisuutena.

Saara (Ei varmistettu)

Oon samaa mieltä! Varsinkin kun Suomessa on erikseen yliopistot ja ammattikorkeat. Muissa maissa esim. kauppatieteiden kandi vastaa tietyllä tavalla hieman meidän tradenomia :) eli mielestäni kyllä maisterin-tutkinto on kyllä tarpeellinen, se valmistaa sitten hieman erilaisiin tehtäviin. Nykyään yliopistot myös yrittää jatkuvasti panostaa enemmän vastaamaan työelämän tarpeisiin :)

Liisamari (Ei varmistettu)

Ai vitsi musta on ihana lukea, kun kirjoitat lentopallosta! :D Olen itse pelannut nuorempana 10 vuotta ja mieheni pelaa ammatikseen ulkomailla, joten allekirjoitan kaiken mitä sanoit! Oli pakko kommentoida, kun lentopallo ei ole se maailman mediaseksikkäin laji, joten hienoa että tuot sitä esille blogissasi. :) ja kaiken päälle alkoi itelläkin tekeen taas mieli pelaamaan... :D

Nuutsa (Ei varmistettu)

Entäs, jos nauttisitte nyt tästä tilanteesta? Teillä on vissiin mukava asunto, jossa kuitenkin viihdytte? Jos asunnon etsintä ahdistaa, niin pistäkää holdiin ja nauttikaa tilanteesta, joka teillä jo on. Puhut koko ajan, että haluat asettua aloillesi. Käsittääkseni olet jo asettunut aloillesi. Sinulla on työ siellä, mies siellä, koira siellä ja asuntokin löytyy. Välillä voi rauhoittua ja nauttia tilanteesta. Ei se omakotitalo/asunto/rivari tms. välttämättä autuaaksi tee. Just saying..

Anna (Ei varmistettu)

Tähän asuntoon jääminen ei ole meille vaihtoehto, ja toiseen vuokralle meneminen (taas) olisi taloudellisesti täysin hölmöä :)
Viihtyy sitä varmasti monessa paikassa, mutta me emme missään nimessä halua jäädä nyt tähän, vaan johonkin enemmän itsemme näköiseen :)

Elina (Ei varmistettu)

Näin juuri! Miksi lyhentää jonkun muun asuntolainaa, kun voisi saman ajan lyhentää omaansa. Ja ainahan asuntoa ostaessa voi yrittää ennakoida ostamalla sellaisen, joka menee kaupaksi tai vuokralle helposti, jos joutuu siitä itse muuttamaan pois.

Nipsu (Ei varmistettu)

Eikö vuokralla asuminen olisi tuohon hetkeen se paras vaihtoehto? Itse tuntuu että jos ei tietäisi missä on puolen vuoden tai vuoden päästä niin lykkäisin rauhass asunnon ostamista, eihän asunnon omistaminen ole mikään itseisarvo ja vastaavasti vuokralla asuminen tietyssä elämäntilanteessa kannattavaa. Itse hajoisin jos oisin vaivalla löytänyt omistusasunnon, rempannu ja sisustanu sen mieleiseksi ja sit tuliski muutto. Kyllä ne rahat siellä tilillä pysyy :)

Mistähän postauksen kuvat muuten ovat peräisin? Ihana tuo kolmannen kuvan viltti, tuollaista olen etsiskellyt!

Anna (Ei varmistettu)

Niinhän se varmaan olisi. Mutta miehen työn kanssa aina on olemassa tuo riski, joten sllä logiikalla ei voitaisi koskaan asua omassa. Ei ainakaan seuraavaan 10 v. Haluaisi kuitenkin pystyä tekemään kodistaan omansa näköisen, siksi riskeistä huolimatta päädytty tähän vaihtoehtoon :)

Nipsu (Ei varmistettu)

Ymmärrän! Toivottavasti mieleinen asunto löytyis pian, ootan innolla sun tulevia remppa- ja sisustuspostauksia!

Taija (Ei varmistettu)

Paikoilleen asettuminen ja nuo siihen liittyvat tutut tunteet laitto kommentoimaan! Asun itse ulkomailla, jaan 5 muun kanssa talon joka on tasoa kokolattiamatto kylpuhuoneessa ja junarata ikkunan vieressa:'D Pinterest on taynna sisustuskuvia mutta varaa ei ole muuttaa yhtaan kalliimpaan ainakaan hetkeen. Olisi unelma voida olla asemassa jossa koti olisi mahdollista hankkia. Iloa ja karsivallisyytta kodin etsimiseen! Turhautumisen tunteet on tuttuja, halusin vain jakaa miten huikeaa minun mielesta on, etta voit konkreettisesti tuota haavetta nyt toteuttaa :)

H (Ei varmistettu)

Ootteko harkinneet asumisoikeusasuntoa? Sais rempata ja laittaa, vastike huomattavasti edullisempi kun normi vuokrat ja jos haluaa lähteä niin kolmessa kuukaudessa pääsee eroon..

Merja (Ei varmistettu)

Ihania noi sisustukuvat, onneksi ei pelkkää valkoista. Sisustuksella voi kyllä tehdä ihmeitä, koskematta asunnon pintoihin ollenkaan, mikäli ne nyt ei ole aivan hirveitä. Meillä on unelmien asunto asumisoikeusasunnoissa. Uutena ostettiin ja muokattiin ihan toiveittemme mukaiseksi katosta lattiaan, seinät , saunat, pesuhuoneet ja keittiö. Se maksoi, mutta asuntoon ei tarvinnut sijoittaa maltaita, ei pankkilainaa ollenkaan. Rahat saa tosiaan 3 kk kuluttua varmasti rakennusindeksillä korotettuna pois ja muutostöistä saa 10 vuoteen asti laskevasti rahansa myös takaisin. En tiedä onko Kuopiossa tosin kyseisiä kohteita. Tampereella on useita.

Maiju (Ei varmistettu)

Oman asunnon ostamisessa mä en ainakaan tunne käsitettä "vaativa". Asunnon ostaminen on kuitenkin iso juttu, enkä mäkään halunnut mitään "ihan ok"-kotia. Mä selailin myös yli vuoden erilaisia asuntoja, kävin useissa näytöissä, mut en sit tehnyt tarjousta kun vasta tästä mihin oikeesti olin tyytyväinen. Koko, näkö, sijainti, remonttivapaa, kiva piha ja hinta. Kyllä se oikea teillekin tulee, älä hermostu. :D

Anna (Ei varmistettu)

Jep, tämäpä juuri :D Toisaalta, meille voi olla ihan fiksua ostaa sellainen 90 % kivakin, koska tällä hetkellä menee vaan rahaa hukkaan vuokralla :(

Amanda (Ei varmistettu)

Aaah mitä ihania sisustuskuvia! Niin vaaleita ja ilmavia, muttei kuitenkaan kliinisen kokovalkoisia. Varsinkin tuo betoni/puinen kph hipoo täydellisyyttä.

Komppaan paria mua ennen kommentoimaan ennättänyttä, että tutkailkaa ihmeessä asumisoikeusvaihtoehtoa! Best of both worlds ;) Saa rempata juuri sellaiseksi kuin tykkää, mutta asumisoikeudesta pääsee tosiaan eroon murto-osalla siitä stressistä mitä omistusasunnon saati talon myymiseen liittyy.

Henriikka (Ei varmistettu)

Pakko vähän oikaista muutamia vääriä käsityksiä. Asumisoikeusasuntoja ei saa remontoida "juuri sellaiseksi kuin tykkää" vaan muutostyöt on hyväksytettävä erikseen! Muutostöiden arvon on myös oltava kohtuullisia, sillä ne otetaan huomioon aso-kämpästä muutettaessa. Jos muutat vuoden tai parin päästä remontin tekemisestä, voit saada ihan-ok summan pois, mutta muutamassa vuodessa remontin arvo syö itsensä. Sitten jos vertaa tätä siihen hyötyyn, jonka saisit remontoidessa omistusasuntoa (esim. keittiö- ja kylpyhuoneremontit nostaa selvästi arvoa), niin ei kannata. Lisäksi asokämppiin on varallisuusrajat (ideahan niissä on tarjota pysyvä asumismahdollisuus ihmisille, joilla ei ole mahdollisuutta saada omistusasunnon ostoon vaadittavaa lainaa).

Kommentoi