Surullisten uutisten sunnuntai

(Kuva)

Päivä on alkanut taas surullisilla uutisilla maailmalta. Tuntuu, että uutisia surutapahtumista ja verilöylyistä tulee lähes joka päivä ja jokainen kaupunki Kabulista Tukholmaan ansaitsisi varmasti saman huomion. Kuitenkin itselleni viimeaikaiset iskut Lontoossa ovat tuntuneet jotenkin erityisen kamalilta. Onhan kaupunki entinen kotikaupunkini, jossa asuu edelleen valtavasti rakkaita ihmisiä. Onneksi Lontoo-äiti on paraikaa Suomessa, mutta muu perhe siellä ja ystävät sekä koulukaverit ovat olleet tänään mielessä.

Rehellisesti voin sanoa, että viime ajat Lontoossa menivät niin, että terrori-iskut kävivät ajoittain mielessä. ISISin iskujen lisääntyessä ajattelin usein, että Lontoo on varmasti yksi kohteista jossakin vaiheessa. Vaikka en haluaisi antaa maailman tapahtumien vaikuttaa matkustamiseeni, sillä en halua antaa “pahiksien” voittaa, niin kyllä viime Lontoon reissuilla on ehkä eri tavalla kiinnittänyt huomiota ympärillään tapahtuviin asioihin. Asiaa ei oikein voinut olla ajattelematta esimerkiksi uuden vuoden vietossa ruuhkaisessa Lontoon keskustassa. On niin surullista ajatella, että terrori-isku Helsinkiin ei ole sekään millään tavalla mahdoton. Toki jollakin tavalla ajattelee, että Kuopio tai Lempäälä on niin turvallisia paikkoja, ettei siellä mitään tapahdu. Kuitenkin samalla havahtuu siihen, että ei tarvita kuin yksi mieleltään sairas ihminen, ja vahinkoa voi tapahtua aivan katastrofaalisen paljon. Missä vain. Tuoreena äitinä on herkistynyt ihan eri tavalla tiedostamaan kaikki ne riskit, jotka maailma tarjoaa pienelle lapsellekin. Samalla ei kuitenkaan voi jäädä kotiinkaan loppuelämäksi.

Britannian pääministeri May sanoi puheessaan terrorismin inspiroivan terrorismia, ja jäin pohtimaan myös median vastuuta tämänhetkisessä maailman tilanteessa. En ole ehtinyt tutustumaan aiheeseen niin laajasti, että voisin puhua asioista varmoina, mutta käsittääkseni viralliset lähteet eivät julkaisseet Manchesterin iskujen tekijää, vaan tiedon on vuotanut jokin uutistoimisto tai tv-kanava. En millään lailla kannata sensuuria tai lehdistön pakottamista, mutta mielestäni nykytilanteessa olisi paikallaan tietynasteinen sensuuri. Vaikka some-aikakaudella on mahdotonta pitää mitään salassa, valtalehdistön ja median tuottamaa sisältöä voisi mielestäni rajoittaa sen verran, että terrori-iskujen tekijöiden henkilöllisyyksiä ei paljasteta. En sano, että tämä toisi ratkaisun terroriongelmaan, mutta ehkä se vähentäisi yksi tai kaksi iskua.

Manchesterin iskun jälkeen varmasti jokainen vähääkään lehtiä lukeva tietää tekijän nimen ja on nähnyt hänestä kasvokuvan. Jos terroristi on jo kuollut, ei hänen tietojaan minusta tulisi julkaista. Eri asia on etsintäkuulutettu terroristi, jonka löytämiseksi on valjastettava myös media. Päiväkausia lehtien etusivuilla notkuva kuva luo iskujen tekijöistä idolimaisen kuvan heille, jotka ovat radikalisoituneita itsekin. Tuomalla terrori-iskujen tekijät julkisuuteen, korostetaan heidän haluamaansa marttyyri-asemaa ja kohotetaan heidät radikalisoituneissa piireissä esimerkillisiksi aatteen sankareiksi. Viranomaiset tuskin haluaisivat julkistaa heidän tietojaan ja yleensä tilanne eteneekin niin, että viranomaiset vain vahvistavat henkilöllisyyden. Manchesterin iskujen tekijän vanhempia on haastateltu ja hänen elämästään on kirjoiteltu pitkät pätkät lehdissä. Kukaan ei muista uhrien henkilöllisyyksiä, mutta tekijät muistetaan.

(Kuva)

Vaikka tietyllä tavalla ymmärrän, että rikokselle halutaan saada kasvot, on mielestäni riittävää, että ne kasvot on ISIS. Ehkä silloin joku terrori-isku jää toteuttamatta, kun henkilökohtainen “kunnia” ja julkisuus jäävät saavuttamatta? Koska lehdistö myy informaatiolla, joka kiinnostaa kuluttajia, olisi asiaa ehkä säänneltävä, eli mentäisiin sensuurin puolelle. Tässä asiassa kyllä kokisin sen jopa hyväksi.

Lontoossa asuessani muistan lukeneeni pienen uutisen, jossa kerrottiin, että kyseisenä vuonna estettiin Britanniassa seitsemän terrori-iskua. Näistä onnistumisista ei kuitenkaan uutisoida laajemmin. Ymmärrän toki ongelmat tiedonjaossa, eikä lähteitä tai keinoja onnistumiselle tietenkään voida julkaista, mutta mielestäni näitä “hyvisten” voittoja pitäisi glorifioida enemmän ja tuoda enemmän tietoon. Tietoja sankariviranomaisista ja heistä, joiden terrorisuunnitelmat on onnistuttu estämään. Tehdä näistä “epäonnistujista” haavoittuvia, naurunalaisia ja surkeita. Tällä hetkellä kun vääristyneellä ajatusmaailmalla varustetut henkilöt näkevät vain sen, että henkilö X on ollut parempi kuin viranomaiset onnistuessaan terrori-iskussa. Olisi tärkeää näyttää myös se, kuinka usein voittaa toinen puoli. Kuinka usein ehditään estämään kamaluuksia, ja kuinka länsimaiset arvot ja vapaus jylläävät edelleen voittajana ja terroritekijöiden iskut ovat loppujen lopuksi höyhenenkevyitä lyöntejä raskaan sarjan ottelussa.

Asiaa on varmasti pohtineet itseäni huomattavasti fiksummat ihmiset ja mahdotonta kai olisi lehdistöä rajoittaakaan, mutta tällaisina päivinä kai tuntuu vaan niin loputtoman lohduttomalta maailman tilanne ja jatkuvat suru-uutiset maailmalta. 

Näinkin positiivisissa pohdinnoissa on siis menty tänään, vaikka ulkona paistaa aurinko ja takana on siskoni oikein mukavasti sujuneet ylppärit. Olen viihtynyt koko reissun puhelin tiesmissä hengaillen perheen ja Lontoo-äidin kanssa. Pahoittelen siis tätä hiljaiseloa. Nytkin meinasin tulla kirjoittelemaan päivän asusta, mutta ajatusten ollessa Lontoossa, ei oikein ollut sellainen olo kuitenkaan.

Yritän suunnata siis nyt ajatukseni johonkin positiivisempaan ja nauttia vielä sunnuntai-illan auringonpaisteesta ja perheen seurasta 🙂

Kommentit (28)
  1. Ollaan lähdössä kahden viikon päästä Lontooseen ja oon koittanut olla ajattelematta tätä asiaa.. kotonahan ne suurimmat riskit om vahingoittua enkä halua antaa pelolle valtaa, eihän sitä uskaltais tehdä mitään jos pelkäis. Mutta väkisinhän sitä ajattelee.. Täällä Lempäälässä kyllä tuntee olevansa turvassa, vaikka eihän sitä täälläkään koskaan tiedä mitä sattuu.

  2. Todella hyvä teksti ja erittäin viisaita pohdintoja! Pakko myöntää etten itse ole tullut edes ajatelleeksi tuota miten media tavallaan tahallisesti tai tahattomasti nostaa esiin terrori-iskuissa onnistuneet henkilöt jotka sitten nostetaan jalustalle radikalisoituneiden piireissä.
    Olen tällä hetkellä kiertämässä Eurooppaa ja jo ennen tänne lähtöä kävi mielessä inhottavia ajatuksia ja näin jopa yhden unenkin siitä että olisin joutunut keskelle terrori-iskua. Ja kyllä sitä on viime aikoina ollut paljon normaalia tarkkaavaisempi varsinkin paikoissa joissa on paljon ihmisiä. On todella todella surullista ja pelottavaakin se ettei nykyään missään oikeen ole turvassa ja ettei iskuja tietenkään voi ennalta ennustaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *