TAKE IT EASY

Mungolife

Mulla on yksi ainoa tavoite tällä hetkellä elämässä. Tai no okei, ehkä muutama muukin, mutta päällimmäisenä yksi. Mä pyrin kaikin tavoin rennommaksi ja oppimaan rentoutumista taas uudelleen. Kun on pieni taapero, päätyö ja sivutoimisesti vielä ihan täysipäiväistä liikevaihtoa tekevä yritys, tuntuu aika usein siltä, että oma pää on kuin oma nettiselain, jossa on auki sata eri välilehteä. Oon viime aikoina pununut paljon tästä blogissakin, koska tää on musta huiman tärkeä asia. Meidän yhteiskunta kun on todella työtä ja menestymistä suosiva, tai siis ainakin yhteiskunnalliset asentet on. 

Mitä on Finnish dream? Omakotitalo, farmarivolvo, pari lasta, hyvä työpaikka. Sen lisäksi aika isossa arvossa pidetään sitä, että liikkuu ja urheilee paljon, koko wellness-konsepti on isossa roolissa. Pitäisi aina myös kouluttautua paremmaksi ja osaavammaksi, kehittyä työssään ja olla arvsotettu työpaikalla. Mielellään pitäisi tehdä jotakin arvostettavaa työtä, joka on mielellään myös vähän raskasta, koska helppo ja mukava työ, niin eihän se ole työtä lainkaan. Mä tiedostan, että mun dream on vähän erilainen. Mulle on ihan sama arvostaako joku mun työtä, mulle tärkeintä on saada viihtyä mun työssä ja tehdä jotakin mikä inspiroi ja tekee iloiseksi. Musta tavoitteen ei pitäisi olla mahdollisimman paljon työtä vaan mahdollisimman vähän työhön kuluvaa aikaa, jos silti voi pitää taloutensa kunnossa. Mulla on tietyt taloudelliset tavoitteet ja mitä vähemmällä työmäärällä pääsen niihin, sitä parempi. Mun ykköstavoite on hyvällä suhteella oleva elämän ja työn tasapaino, worklife balance.

Vaikka tiedän tän mun tavoitteen ja elämänsuunnan, niin silti huomaan välillä lipsuvani. Kun tekee työtä yrittäjänä, menestymisen avaimet on paljon lujemmin omissa käsissä. Kun on mahdollisuus uusiin ja mielenkiintoisiin projekteihin ja taloudelliseen menestykseen, on välillä vaikea sanoa ei. Sitten ykskaks löytääkin itsensä oravanpyörästä, jossa suorittaa suorittaa suorittaa ja suorittaa ajatellen, että kohta pääsee tekemään jotain kivaa. Sit jossain vaiheessa tajuaa, että se joku kiva ei tuu ikinä vastaan sitä menoa. Just näin tuossa pari päivää sitten erästä kaveriani, joka on menestyvä naisyrittäjä ja hänen kanssaan juteltiin, kuinka molemmat ollaan tänä vuonna päätetty jättää pienille asioille tilaa ja tehdä kaikkea, mistä oikeasti nauttii. 

Mä huomaan, että mulla se tarkoittaa sitä, että vaikka olisi jotain tärkeämpää ja kiireisempää, istun illalla hetken lukemassa kirjaa. Tai värittämässä värikirjaa. Tai menen miehen kanssa leffaan tai pidän siskojen kanssa lautapeli-illan. Se tarkoittaa sitä, että osallistun työpaikan viininmaistelu-iltaan ja peli-iltaan, koska haluan. Se tarkoittaa sitä, että leikin Danten kanssa jotain ihan höpöhöpöä kaksi tuntia putkeen ja olen milloin ratsuna ja milloin kokkina. Mut ennen kaikkea se tarkoittaa myös sitä, että sanon miehelleni, lastenhoitajalle ja kaikille, että mua ei nyt saa häiritä ja en tee mitään. Ihan oikeesti vaan lepään vaikka puoli tuntia, nollaan, yritän aktiivisesti olla miettimättä mitään ja vaan oleskelen. Tai käyn kynsihuollossa, ripsihuollossa tai kampaajalla. Teen jotain, missä en ole äiti, vaimo, sisko, tytär, työntekijä tai yrittäjä. Teen vaan jotain, missä mä olen mä. Viikonloppuisin teen kaikkea, mistä tykkään. Tänään mennään tekemään mun synttäreiden Amazing Racen pienimuotoinen toisinto. Otetaan yksi mysteerihuone, käytään keilaamassa ja sitten vielä Prison Islandissa kilpailemassa toisiamme vastaan. Ja ilta huipentuu lautapelimaratoniin siskojen, siskoni avomiehen ja yhteisen ystävämme kanssa. En oikein keksi parempaa tapaa viettää viikonloppu. Läppäri, some ja työt eivät kuulu tähän viikonloppuun. Huomenna on vuorossa isänpäivän vietto kälyn kanssa HopLopissa Danten kanssa leikkien ja ilta vaan ollen. Jonkun mielestä varmaan ihan supertylsä viikonloppu, mut mulle nää on niin arvokkaita! Itse asiassa tää viikonloppu iskettiin kalenteriin kuusi viikkoa sitten, kun löydettiin sellainen lauantai, kun kaikki on vapaalla. 

Mä tiedän, että tää kuulostaa monille ehkä itsestäänselvältä. Mut mulle se on oikeesti tekemisen takana. Että en mieti töitä, en tee töitä, en keskity suorittamiseen tai työntekoon tai työnsuunnitteluun tai mihinkään muuhun paitsi elämäni ykkösprioriteetteihin; perheeseen ja itseeni. Ja mä tiedän, että tää ei oo kaikille itsestäänselvää myöskään. Liian moni vanhempi taipuu lapsiarjen keskellä siihen, että ei vaan enää osaa olla oma itsensä. Ei muista millaisia vitsejä on ennen pitänyt hauskoina, koska aivot ovat liian varattuja muille asioille. Ei muista miten spontaanisti hassutella ja olla lähellä puolisoa, koska koko ajan on (olevinaan) kiire. Ennen kaikkea ei muista tai osaa ikinä olla huoleton, kiireetön ja stressitön. Maailmassa ihaninta on sellaiset huolettomat ja kiireettömät hetket, joiden aikana on vaan täysillä hetkessä. Vanhempana ne vähenee huomattavasti, koska koko ajan on vastuussa, varuillaan, valmiina. On oikeesti vähän vaikeeta heittäytyä ja vaan olla rennosti. Ja se tuntuu jopa itsekkäältä. Koska vanhemmuudessa ja työssä on suomalaisessa yhteiskunnassa vahvasti sellainen asenne, että kaikki pitää tehdä täysillä, oikeaoppisesti ja 24/7 omistautuen. En usko sellaiseen. En työssä, en vanhemmuudessa. Se ei tarkoita sitä, että menee pois ja miettii lasta koko ajan. Se tarkoittaa sitä, että oikeesti on hetken pois. Ajatuksissaan vähintään. 

Jotenkin tuntuu, että ajoittain olen menettänyt minuuteni. Työlle, äitiydelle ja kaikelle tälle kiireiselle arjelle. Mun ykköstavoite on saada se takaisin ripaus ripaukselta ja mä tiedän, että avain siihen on se, että vaan oon ja oon rennosti. Kaikki neuvot on tervetulleita. Miten te rentoudutte? Lenkit, värityskirjat ja lukeminen on jo tuttua. Mut mitä muuta? Hullua hassua tanssia lempibiisien tahtiin? Päämäärätöntä autoilua musiikit huutaen ja mukana laulaen? Kakun leipomista ilman mitään syytä? Mitä te teette, kertokaa? :) 

Kommentit

2381 (Ei varmistettu)

Lempparein tapani rentoutua on kayttamalla CBD oljya. Muita hyvaksi havaittuja keinoja: lukemalla hyvaa kirjaa kylvyssa, juoksemalla ulkoilmassa&kuuntelemalla mielenkiintoista podcastia samaan aikaan, meditoimalla, makaamalla sangyssa kuunnellen ASMR videioita, katsomalla stand uppia/komediasarjoja netflixista, kynsien lakkaus, onhan niita :D

Paulat (Ei varmistettu)

Mun unelmien minä-aikaa on aina se, että jään yksin kotiin ja siivoan Ja siivoamisen jälkeen saan katsoa yksin jonkun höpöleffan ja juoda lasillisen viiniä siistissä kodissa. AHHHH HEAVEN!

emmms (Ei varmistettu)

Mulle rentouttavinta on himmeä valaistus, kiva rauhallinen musiikki ja jooga tai ihan vaan venyttely. Itsellä tollanen kehollinen rentoutus toimii nykyään paremmin kuin esim. lukeminen koska pitkän työpäivän jälkeen ei välttämättä jaksa keskittyä enää kirjaan.

Snna (Ei varmistettu)

En tiiä onko tää mun kommentti nyt jotenkin outo tai osaanko selittää tätä ymmärrettävästi:D mutta testaan! Elikkäs kaikkialla näkee/kuulee koko ajan tätä ’hetki/päivä kun oon ihan vaan ’nimi’ mä’. Mulla on siis kaks lasta et ymmärrän tän pointin, on mustakin kiva välillä rauhottua ja olla yksin tai kavereiden kanssa mut siis mä koen olevani ihan sama tyyppi kun mä poistun tosta ovesta:D kielenkäyttö voi olla vähän eri, mutta muuten. Ihan samanlailla käyttäydyn vaikka mun kaverit ois meillä ja lapset kotona. Tai siis, että äitiys on vaan nyt mussa, eikä mun tartte olla ulkona ihan vaan Sanna(vaikka ei siellä kukaan äidiks tietenkään sano), kotona äiti ja töissä työSanna:) ymmärtäisin paremmin jos puhutaan et ’jes,saa olla koko päivän yksin!’yms. Ei vaan istu mun suuhun toi, että ’saan olla vaan mä’ :)

Heidick (Ei varmistettu)

Tätä on tosi vaikea selittää, mutta yritän.
Mä olen itseasiassa lopettanut kaiken väkinäisen "pakko rentoutua... Istun/makaan tässä nyt zen asennossa ja varaan aikaa itselleni". En osannut muuta. Lopulta se ei enää auttanut, vaan piti saada enemmän, enemmän ja enemmän sitä aikaa. Keksiä erilaisia keinoja rentoutua jne. Se ei enää toiminut, ne hengähdystauot. Siksi mä niitä kutsuin.
Mun elämässä jonkun oli muututtava, koska hengähdystauon jälkeen piti palata siihen, mistä lähti.
Lopetin ajattelemisen kokonaan. Siinä oli paljon opeteltavaa. Siinä hetkessä olemista piti opetella. Elämä on siitä asti ollut stressittömämpää - tai sen stressin kestää ihan eri tavalla, kun ei koko ajan odota sitä hengähdystaukoa.
Mun henkkoht mielipide on se, että jos arjesta tarvitsee hengähdystaukoa, siinä arjessa on jotain vialla. Tietysti mikään ei ole täydellistä, ja joskus niitä tarvitsee, koska olosuhteet eivät ole itsestä riippuvaisia. Enkä tarkoita sitä, että hengähdystaukoja ei saisi olla, niitä pitää olla. Mulle niistä vaan tuli henkireikiä ja sitten tajusin, että on jotain vialla - eikä siinä arjessa, vaan ihan mussa itsessäni. Nykyään mä olen mä jokaisessa "roolissa".

Meg (Ei varmistettu)

Mulle parasta rentoutumista on (yksin) kotona haahuilu. Kuljen ympäri asuntoa ja fiilistelen huoneita, mikä on kaunista, mille voisi vielä tehdä jotain. Katselen ikkunoista ja suunnittelen ehkä joulukoristeita tai muita pikku muutoksia.

Toinen keino on äänikirjat (Harry Potter Stephen Fryn lukemana!), ihan vaan sohvalla maaten tai koiran kanssa lenkillä.

Tantta (Ei varmistettu)

Itse luulen, että hyvä alku on just hyväksyä se, että meillä kaikilla saman verran päivissä tunteja ja vuodessa päiviä, ja opetella päästämään aidosti irti siitä käsityksestä, että vain koko ajan kiireinen ihminen on arvokas. Jos vapaa-ajalla ystävien ja lapsuuden perheen näkeminen tuo sitä rentoutusta, silloin sitä kannattaa tehdä. Mutta ei siksi, että tyhjät viikonloput ahdistaisi, eikä yksin tai oman perheen kanssa kolmin oleminen tunnu olevan”tarpeeksi”. Jo vaikka sen vuoksi, että on sellainen tunne että aina pitäisi jaksaa nähdä ihmisiä ja kalenteria ei voi vapaallakaan silloin tällöin pitää täysin tyhjänä.
Tää ei oo mikään negis kommentti sun elämästä, mistä en tosiaankaan tiedä juuri mitään oikeasti, tuli mieleen kun luin edellisen postauksen samaan syssyyn ja eka lause oli jotenkin tähän liittyvä ”Onnistuttiin sitten jotenkin tänä vuonna sopimaan Isänpäiväksi hirveästi menoa ja meininkiä, joten ei ehditä juhlistamaan asiaa sen kummemmin sunnuntaina”. Joskus voi olla hyvä pysähtyä miettimään ja kuulostelemaan mitä oikeasti tarvitsee/haluaa, ennen kuin vaikka sanoo ”kyllä”. Minua on jeesannut kun oon aina jonkun kysyessä johonkin tosi kivaankin juttuun mukaan se, että oon sanonut palaavani hetken päästä asiaan ja miettineeni hetken, että ehdinkö, jaksanko, haluanko todella just sitä :)
Mutta muita hyväksi havaittuja juttuja: jooga ja meditaatio. Ihan vaan semmoinen lempeä, ei suoristuskeskeinen jooga rentouttaa todella hyvin ainakin minua, samoin säännöllinen meditaatio auttaa ihan todella paljon pitämään mielen kirkkaana, mutta sitä pitää jaksaa ehkä hetki tehdä säännöllisesti ennen kuin huomaa todelliset hyödyt. Mitkä itselle kyllä ihan korvaamattomia. Tsemppiä tasapainon hakemiseen. Se on jo puolet, kun huomaa, että haluaa vähän tasapainoa ja lähtee edes ajatuksissa sitä hakemaan.

Tantta (Ei varmistettu)

haluan vielä korjata tuohon joogaan liittyen (niitä varten ketkä asiasta mahdollisesti kiinnostuneita), että mikään jooga ei tietenkään (tietääkseni) lähtökohtaisesti ole suorituskeskeistä heh, mutta on huomattavasti helpompi hakea sitä syvää rentoutumista ja sellasta hyväksyvää läsnä olon tilaa silloin kun mieli on sekava tai olo stressaantunut esim yin joogasta kuin astangasta. Vaikka itse rakastan astangajoogaa monien muiden lukemattomien hyötyjen vuoksi, yin joogassa on huomattavasti helpompi osata päästää ”suorittamisesta” irti ja tuntea olonsa todella rentoutuneeksi tunnin jälkeen sellaisina päivinä kun ajautuisi muuten kelailemaan omaa ”suoritustaan” tai muita asioita joogan aikana.

RA (Ei varmistettu)

Ei liity tähän postaukseen sinänsä mitenkään. Mutta kerkeätkö tehdä Lontoon postausta ennen kuin lähdette reissuun? Kiinnostaisi tietää kun aiemmin kerroit että pohdeit tarkkaan hotelli valintoja lapsen kannalta ja jotta liikkuminen ym ois helpompaa. :)

mallura (Ei varmistettu)

Menen metsään ja sieneen! Siihen jää niin koukkuun ja ei pysty paljon muuta murehtimaan tai kännyä näppäilemään, kun pitää koiraa samalla taluttaa/vahtia ja etsiä sieniä. Tässä parina päivänä harmaassa tihkussakin lähdin metsälenkille ja silmiin osui suppiksia, pakkohan ne oli kerätä koirankakkapussiin :D pimeä vaan meinasi yllättää, kun töiden jälkeen lähti, niin vaan tunnin ehti olemaan... Mutta ei sääkään yhtää haitannut, oli ihanaa!

Kommentoi