Täydellisyyttä tavoittelemassa?

Huomenta!

Uusi viikko, uudet kujeet. Istuskelin tuossa viikko sitten Jennin kanssa syömässä Lontoossa ja tuli oikein urakalla naureskeltua blogikulttuurille ja sille miten bloggaaminen on muuttunut. Samalla koko blogikulttuuri on jotenkin homogenisoitunut. Kaikilla on Korsin kellot rannekorun kanssa kädessä ja samat kengät ja laukut. Mutta kaikilla on myös ne viimeisen päälle hiotut valokuvat, ne ylivalkaistut sisustuskuvat kotoa(, jossa ei ole likatahraakaan, koskaan), ruokakuvat, joiden annostelu näyttää olevan kuin parhaastakin ruokakirjasta ja jokaisessa selfiessä bloggaajat näyttää viimeisen päälle kauniille.

IMG_0415

IMG_0447IMG_0973IMG_1228Naureskeltiin sitä, kun oli kiireessä juuri syönyt puuroa kattilasta suoraan, eikä jaksanut liata turhaan jotain kulhoakin vielä. Versus sitten Instagramin ja blogin kuvat, jossa jokainen banaanilohkokin tuntuu olevan kultaisen leikkauksen mukaisesti järjestyksessä siinä goddamn-puurossa. Reality vs. blogielämä. Eikä siinä, itse olen ihan samanlainen kuin kaikki muutkin. Valotan kotikuvani valkoisemmiksi tuodakseni sitä loistoa. Asentelen meikit kuin taideteoksen meikkikuviin ja asukuviakin tulee otettua vain kivoilla paikoilla hyvässä valossa. HUOH. Milloin meidän elämästä tuli tällaista?! Eikö elämän hienous ole kuitenkin siinä sen virheellisyydessä? Sen kauneus siinä rosoisuudessa? Huomaan kyllä itsekin huokailevani kauniille kotikuville, jossa upeannäköinen aamupala on aseteltu hohtavan läppärin viereen kauniille muotilehdelle ja kuvassa on vieläpä pari jotain kukkasta ja korua. Eikä siinä. Inspiroituman nämä sivustot on kai luotu.

Puhuimme paljon siitä, miten on ymmärrettävää, että lukijat ei enää ymmärrä, että me olemme ihan tavallisia ihmisiä. Me tiedämme sen sotkun kotona, ne meikittömän kiireiset kollaripäivät ja sen puuron syömisen suoraan kattilasta. Me tiedämme, että mekin kuuraamme vessoja, puristelemme finnejä ja vaihdetaan aamu-unet siihen, että unohdamme ne kauniit astiat kaapeissamme. Lukijat eivät näe näitä hetkiä elämästämme. Me näytämme vain sen kiiltokuvan ulkopuolelle. Ei siis ihme, että lukijat näkevät vain sen kiiltokuvaelämän.

IMG_1283IMG_7495IMG_7607

Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että blogiskene on muuttunut tosi paljon. Kun muilla on upeita kuvia ja kaikki täydellisesti ei uskalla tuoda itseään ja raadollisuuttaan esille. Koska siellä ruutujen toisella puolella on niitä ihmisiä, jotka raatelevat kyllä sitten ihan kunnolla. Sain päähäni idean siinä lounastuokiomme aikana. Haluan pitää todellisuusviikon. Sellainen kurkistus kulisseihin. Kuvia peilin kautta, kaikista rumistakin ruoka-annoksista, kotiasuista ja niitä meikittömiä ponnaripää -kuvia, jotka ovat ainakin mun arkea. Olen tässä pyöritellyt ideaa ja samalla pyöritellyt silmiä itselleni ja omille ajatuksilleni.

”Mutta mitä jos joku uusi lukija eksyy tänne blogiin silloin ja sitten se lähtee kun se ajattelee että tää on tällainen joku kämänen…” Ei herramunvereni, milloin aidosta elämästä on tullut kämästä. Millon blogeista tuli naistenlehtiä kiiltävine kuvineen ja täydellisine elämineen. Honest to God.

”Okei, täytyy siivota sitten kunnolla ennen kuin aloitan tän todellisuusviikon, kun täällä kotona on kauhea sotku…” Ai niin, se todellisuus!!

”En mä tällä viikolla viitti sitä pitää kun mulla on sitä ja tätä ja tää antaa ihan väärän kuvan mun elämästä…” Voi hyvääpäivää, jos se on mun kalenterissa, on se mun oikeeta elämää.

Alkaa olla niin kieroutunut jo omakin näkemys omasta elämästä, että alkaa ärsyttää. Miksi mä voin kutsua mun kotiin ystäviä, vaikka siellä on sotkuista, mutten voi myöntää sitä blogissa? Miksi kävelen ympäri ämpäri Helsingin tai Lontoon keskustaa verkkareissa ja meikittä, mutten uskalla samaa tehdä blogissani.


IMG_0838
IMG_0857

IMG_0844

Koska vaikka tämä alkoi päiväkirjana elämästäni, on tilanne muuttunut vuosien varrella. Tästä on tullut inspiraatiosivusto, jonka sisältö on löyhästi liittyväinen elämääni. Kirjoitan kauniista jutuista ja tapahtumista, kuvaan kauniit hetket ja näytän blogissani vain sen yhden osan minusta. Sen laskelmoidun ja melko kylmän; sen mahdollisimman kauniin ja mielenkiintoisen. Kyllä mäki vihaisin sellasta tyyppiä. Juoksin tuossa toissapäivänä Jedin perässä kauha kädessä, kun mun piti saada siltä talteen pissanäyte. Äitini nauroi vieressä ja totesi, että nyt kun joku näkisi, niin toteaisi ”Kyllä on Mungo-Anna mennyt ihan sekaisin”. Ja jotenkin siinä hetkessä mä tajusin oikeasti kuinka pitkälle blogini on eronnut oikeasta elämästäni. Siinä mä olin. Mutsin verkkareissa, veluurihupparissa, tukka kolmatta päivää harjaamatta, ilman meikkiä ja jossain kämäsimmässä kortsupipossa, jonka himasta löysin kun piti lähteä käymään eläinlääkärillä. Siinä mä olin, kaksinkerroin nauramassa jahdatessani liukasliikkeistä koiranpentua ympäri nurmikkoa eläinlääkärin antama keittokauha kädessä yrittäen saada ton uppiniskasen riiviön kuselle. Ei ehkä ihan blogimatskua. Mutta minua 100 % aitoudella. Niitä hetkiä ei tule koskaan tuotua blogin puolelle. Tästä on tullut höttöä. Ei oikeita ajatuksia, ei mielipiteitä, ei vaikeuksia. Ei kaikkia niitä asioita, jotka ilahduttavat tai surettavat. Ei parisuhteiden päättymisen aiheuttamaa surua, ei lähestyvien treffien jättimäistä jännitystä ja intoa. Puolitotuuksia, joista on jätetty pois se oikea, tärkeä sisältö.

En syytä ketään tän skenen muuttumisesta. Sellaista se vaan on. Ei lukijat tai bloggaajat ole syyllisiä tähän. Suurennuslasi meidän alan yllä on kasvanut, huomio noussut ja sitä kautta myös kiillottaminen on tullut ajankohtaiseksi. Mä voin kertoa viidellekymmenelle ihmiselle ihan eri asioita kuin viidellekymmenelletuhannelle. Valitettavasti. Enkä valitettavasti koe, että näköpiirissä olisi mitään muutosta. Näin se vaan tulee menemään. Ei niistä treffeistä viitti kertoa, kun joku jo salamannopeasti selvittää kenen kanssa ne on. Ja jos ne ei johtakaan alttarille, niin auta armias sitä ilkkumisen määrää. Eikä niistä erosuruistakaan jaksa kirjoittaa. Kun sydän on vereslihalla muutenkin, miksi antaa jonkun vielä heitellä suolaa tuoreille haavoille? ”Ei kukaan tollasta jaksa, ei mikään ihme, että erositte/se jätti sut/tajus vihdoin lemppaa tollasen bimbon”.

Täydellisyys ja kulissit on uinu blogikulttuurin päälle pikkuhiljaa, huomaamatta. Ensin ei viitsi kertoa sydänsuruistaan seuraavaksi sommittelee uuden meikkipaletin ympärille koruja ja kukkia kun sitä esittelee. Se on kaunista, se on turvallista.

IMG_8968 IMG_8890

Halusin kokeilla, millaista olisi pitää se todellisuusviikko blogissa. En vaan tiedä, miten sellaisen toteuttaa. Koko ajan on varastossa hirveesti postauksia, nyt olisi jonossa Etelä-Afrikan postaukset ja miljoonat muut jutut, joita olen luvannut. Ei oikeen tunnu todellisuusviikolta, jos välissä on postaus Kapkaupungin herkullisista rafloista ja kauniista maisemista 😀 Ehkä siis yritän löytää taas sen harmaan välimaaston mustan ja valkoisen välistä ja tuoda joka viikko blogiin jotain oikeaa, aitoa ja rumaakin.

Hyvää viikon alkua kaikille ja toivottavasti kaikesta tästä huolimatta jokaisen teidän päivästä löytyy jotain kaunista tänään! Koska jos tällä oudolla kehityksellä on ollut jotain positiivista vaikutusta, niin nykyään osaa nähdä vähän joka paikassa ja hetkessä jotain kaunista! 🙂

(Kuvituksena kuvia kansiosta ”Useless”. Koska, uskokaa tai älkää, nämä asukuvat ovat päätyneet hyödyttömien kuvien kansioon blogin sijasta… Nämä siirrettyäni kamerasta koneelle en nimittäin kokenut niiden olevan tarpeeksi hyvä blogiin. Pelottavaa)

Kommentit (149)
  1. Love the outfits! 🙂 are these from last year because of the leaves? I can’t translate the text with my phone when the translator is gone, so I have to ask, sorry! 😀 anyway they look great. All perfect!

    Are you still going to post the outfit with your straight hair? I’m waiting! 🙂

    1. Yes, they’re some outfits I didn’t publish. I hope I’ll do some straight hair outfit soon 🙂

  2. Mielenkiintoinen postaus, tykkäsin kovasti. Kuvat olivat kaikki ihania, ei ollenkaan useless.. (varsinkin ensimmäinen kuva. Se on niin kaunis että sopisi mielestäni vaikka banneriksi :D)

    Minulle tuli mieleen että voithan toteuttaa ”todellisuusviikkoa” enemmänkin satunnaisina postauksina kaikkien ”normaalien” asu- ja matkapostausten välissä? Ei tarvitse olla koko viikkoa putkeen. Koska onhan se niinkin että sinun viikkoon varmasti mahtuu myös aina niitä kuvankauniita hetkiä, niiden todellisten rönttöilyjen lisäksi.. 🙂

    Mukavaa alkavaa viikkoa sulle 🙂

    1. Niin, se olisi ehkä järkevintä 🙂 Kiitoksia kovasti 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *