Terveisiä Pariisista!

(Ääliöt Louvrella)

Hellurei!

Täällä ollaan matkalla Brysseliin Pariisista. Ihanat kolme päivää ihanassa Pariisissa ja jää mieleen kyllä omalla tavallaan ikimuistoisena matkana ja matkan osuutena. Kolme helteisen mukavaa päivää Pariisin kaduilla, suihkulähteillä vilvoittelemassa ja puistoissa pyörimässä. Yleensä Pariisissa on ollut tapana shoppailla ja etsiä hyviä ruokapaikkoja ja kahviloita, tällä kertaa mentiin jääkahvilla, puistoilla ja matkan varrelle osuvilla ravintoloilla. Ehdin mä itse asiassa aika lailla vajaan tunnin verran viettämään kaupoilla, kun kerran pyörähdin (tuloksetta) Balenciagalla ja sitten vietin 20 minuuttia erittäin (liiankin) tuloksellisesti Galeries Lafayetten Balenciagalla. Ollaan miehen kanssa tehty melko lailla kaikki yhdessä viimeiset yhdeksän vuorokautta ja kun hän kätti mut 1,5 tunniksi yksin, niin kas, ehdin aiheuttamaan tuhoja 😀

Tuhoja aiheutin myös pienoisesti omaisuudelleni. Pariisin matkasta jää nimittäin mieleeni myös erään bloggaajan ääliömäinen tempaus parin illan takaa. Danten nukahtasessa sain päähäni lähteä käymään vieressä Trocaderolla ihmettelemässä Eiffeliä iltaloisteessa. Matkaa ei ollut kuin sellainen olisko 800 metriä, joten ei siinä mitään. Tassuttelin Eiffelille, crossbody-laukkuni olalla ja kamera kourassa. Olin jo koko päivän fiilistellyn sähköisiä potkulautoja kaikkialla ja päätin, että se lähes 14 km riittää päivän kävelyksi ja voinkin ottaa Trocaderolta sähkölaudan hotlan ovelle. Kerranki ku oon liikkeellä ilman rattaita ja lasta, niin voisin kokeilla tuota, jee! Hauskaa ja helppoa! Ois olluki, jos koko homma ois menny niin ku Strömsössä 😀

Lähdin siitä Trocaderolta, kiersin yhden puiston ja kokeilin lautaa ihan rennosti ja rauhassa. Hyvin meni. Tulin valoihin ja tarkkana ja varovaisena aikuisena (:D) päätin sitten ylittää tien taluttaen sitä lautaa. Se oli vähän kummallinen risteys, ensimmäinen puoli meni vihreällä  valolla ilman ongelmia, mutta ollessani kahden tien keskellä, ykskaks se seuraava osuus vaihtui aina vaan ja ainoastaan sellaiseksi vihreäksi, jonka kylkiäisenä tuli sellainen kolmio, jonka sisällä oli se jalankulkija. Liikenteestä päättelin, että jalankulkijan pitää varoa/väistää liikennettä, joka tuli takaoikealta ja joka kääntyi siinä nuolivalolla koko ajan sille osuudelle. No, siinä jumitettuani varmaan neljät valot, tuli vihdoin sellainen tilanne, että NYT voi mennä! No, minähän menin.

Ootteko kokeillu sähkösiä potkulautoja? Ne on siitä jänniä, että niissä on aika vahva se etupaino ja sit se lautaosa heiluu vähän silleen jännästi. No, minähän päätin siitä vihdoin kipittää vähän vauhdikkaammin tien yli taluttaen sitä perkeleen lautaa. Kunnes se tökkäsi etupyörällään ekaan mukulakiveen, se lautaosa swingas mun jaloille ja kaaduin aivan X:ksi turvalleni siihen keskelle sitä hiton seepraa. Otin käsillä vastaan, mutta myös järjestelmäkameralla. Siinä kun makasin keskellä tietä, johon oli tulossa autoja (ja bussi!!) ei paljoa tullut mieleen mitä vahinkoja siinä kävi, vaan keräsin itseni, romuni, itsetunnon rippeet ja sen helkkarin laudan ja kipitin tien yli ennen kuin olin vaan märkä läntti Trocaderon edustalla. Heti ensimmäisenä ajattelin masua, että onneksi siihen ei osunut mikään ja sain otettua aika hyvin käsillä vastaan ennen ku olin rähmälläni maassa. Esinevahinkoja ajatellen olin AIVAN varma, että objektiivi makaisi tuhannen sirpaleina siinä mukulakivillä ja että Chanelini olisi vähintään yliajetun näköinen. Mutta ei. Tarkka tutkimukseni suojatien jälkeen osoitti minimaaliset vahingot. Pieni asfaltti-ihottuma sääressä, hieman punertava kämmen ja ehjä objektiivi. Yksi rikkinäinen peukalon kynsi. En siinä jäänyt suurempaa inventaariota toteuttamaan vaan lähdin ihan kaksin verroin itselleni nauraen hotellille. Siis kuka aikuinen ihminen, pienen lapsen äiti, keksii kokeilla potkulautaa Pariisin kaduilla illan pimeillä tunneilla kiireisillä teillä kantamusten kanssa. Ilman kypärää. JA vieläpä 26lla viikolla raskaana. Ääliö mikä ääliö. Ei siinä. Loppumatka meni sujuvasti itselleen naureskellen.

Ne laudathan on itse asiassa tosi hyviä ja pysyy hyvin menossa, jos pitää jalkaa niiden päällä koko ajan. Mut taluttaessa ne tosiaan heiluu aika lailla, kun se takapää alkaa heittelehtimään. Älkää kysykö miten mä päädyin turvalleni, jos kamppasin itseni sillä laudalla, because I seriously do not know. Edelleen mysteeri mulle. Kerroin miehelle tätä ihan pissat housuissa nauraen päästyäni hotelliin. Itse tapahtumassa ei sinänsä ollut ehkä mitään nauramisen aihetta, mutta tiedättekö sen tunteen kun säikähtää pirusti, niin sitten jotenkin mieli käsittelee sen naurulla? Vai oonko ainoa? Ja jotenkin vaan nauratti se, etten ees telonut itseäni lautaillessa, vaan varoen taluttaessa. No, ei siinä, kai sitä aikuinenkin ihminen saa välillä tehdä tällaisia ääliömäisiä ratkaisuja. Hotellilla tarkemmalla syynillä löysin Chanelini lukosta pienen naarmun ja objektiivista ehkä viitisen naarmua, mutta esim. kameran rungolle ei käynyt mitään ja kaikki toimii kuten aina. (Ehkä vähän ironista on se, etten koko reissussa ees ottanut yhtäkään kuvaa kameralla, vaan ainoastaan puhelimellani, eli kamera oli mukana turhaan) En ymmärrä miten oli taas näin hyvä tuuri ja suojelusenkelit matkassa, kun a) en jäänyt auton alle, b) en telonut itseäni tai masua yhtään ja c) ei käynyt edes varsinaisia esinevahinkoja. Erittäin onnekasta kaiken kaikkiaan. Mies naureskeli vaan, että siellä on mummilla pitänyt taas kiirettä. En ole taikauskoinen tai uskovainen, mutta mä jotenkin aina hyvin vahvasti ajattelen, että mun suojelusenkeli on mun edesmennyt äidin äiti, joka on sysännyt muhun rakkaudellaan niin järjettömän määrän positiivista energiaa. Oon joskus selittänyt tän mun (naiivin, lapsellisen ja epäloogisen) ajatuksen blogissakin, joku ehkä muistaa. Miehenikin tietää tämän mun ajatuksen ja mulle se on tärkeä, ehkä se on joku pieni kontakti vielä lapsuuden tärkeään ihmiseen. En tiedä. No anyway, jos on joku tuonpuoleinen suojelusenkeleineen, niin Hilma-mummi on varmaan muljautellut siellä silmiään, että perkele kun toi ei vielä 30-vuotiaanakaan oo yhtään järkevämpi ku lapsena 😀

Sellaista. Meinasi mennä vielä vähän kommellukseksi tämä meidän lähtö Pariisista kun meidän juna peruttiin. Oltiin Gare du Nordilla erittäin fiksusti ajoissa klo 16.05 ja junan piti mennä 16.55. Siinä me seisoskeltiin vielä 16.39 odottamassa ilmoitusta oikeasta laiturista, kun mies ihmetteli, että mitähän toi pieni supprimé teksti tossa meidän junan alla on. ”Jaa”. Vanhalla kouluranskallani en ihan heti tullut oikeata ajatelleeksi, vaan hetken mietin, että miten juna voi olla priority… Kunnes tajusin, että perkele, se on peruttu. Siinä sitten säpistiin ittemme johonkin, missä oli Thalysin edustaja ja siellä vaan todettiin, että juu, peruttu on. No mitäs sitten? ”Menkää seuraavalla”. Onneksi noi kulkee 30 minuutin välein, niin siinä sitten vaan hypättiin seuraavaan. Lopulta saatiin meidän kahden paikan sijaan kolme ja vielä vahingossa onnekkaasti siinä vaunussa, missä A/C ei ollut rikki 😀 Eli all good. Silleen jäi hyvä fiilis, että konnari tajus, että oon raskaana ja pienen lapsen kanssa ja sano vaan, että voin mennä istuu minne vaan, että jos siihen tulee joku, niin katotaan mulle sit joku paikka, että varmasti pääsen istumaan. Eli pieni pelon häivähdys kävi mielessä, että joutuuko tässä mennä 1,5 h vielä junalla seisoskellen Brysseliin asti, mutta ei onneksi.

Nyt siis pari päivää Brysselissä parhaiden ystävien kanssa ihanaa hauvaa (ja vähän Viivin raskausmahaakin) paijaillen ja sitten Lontoon kautta kotiin! 

Mitä teille kuuluu? 

Ja hei, Suomen kesä, tsemppaa pliis. Mä ymmärrän, että jengi ei välttämättä välitä jostain Euroopan +40 asteesta, mut ei toi ens viikolle luvattu +14 ihan hirveesti lämmitä kesämieltä sekään.

Kommentit (6)
  1. Helsingissä on ainaki ihan super kuuma! Käytiin pyöräilemässä miehen kanssa ja hikeä sai kyllä pyyhkiä 🙂
    Ja hei, tottakai sitä pitää yks sähkölauta-accidentti kokea Pariisissa, eihän se oo muuten matka eikä mikään!

  2. Kannattaa käydä myös Antwerpissa jos on aikaa! Se on kans tosi kiva ja Belgiassa kaikki on lähellä 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *