Terveyskuulumisia

Hellurei! Me rantauduttiin tossa aikaisemmin neuvolasta Myttyskän kanssa ja mieli on vähän sellainen tummanharmaa. Ei ihan musta, mutta en nyt mitenkään liian iloinenkaan ole. Mytty on kerännyt tässä 19 päivän aikana vain 115 grammaa painoa, mikä tietenkin huolestutti mua heti tosi paljon. Meillä piti siis tänään olla rotarokote-aika rota-tehosteelle (3kk), mutta päädyttiin siirtämään sitä ensi viikon lopulle, että masu saa antibiootti-kuurin jälkeen hieman lepoa ennen seuraavaa koettelemusta. Nyt kun takana on viikko rs-virusta ja molempien korvien korvatulehdusta, niin ei ehkä sinänsä heikko painonnousu ole niiiin huolestuttavaa, varsinkin kun maha on toiminut antibiootin aikana vähän turhankin tehokkaasti tässä monta päivää. Mutta toki se panee miettimään. Maitoa tuntuu nimittäin edelleen riittävän hyvin ja ruokakertojakin on se 6-8 vuorokaudessa riippuen yöherätysten määrässä.

Tää on sikäli erilainen vauva-aika, että Danten kanssa imetys + pullo sujui ihan eri tavalla. Silloin moni varoitteli, että pullo tuhoaa imetyksen, mutta ei meillä ollut oikein ikinä vaikeuksia asian kanssa. Ruoka kelpasi annostelumuodosta välittämättä. Adrianin kanssa oon huomannu jo reilu kuukausi takaperin, että pullon jälkeen rinta ei kelpaisikaan ihan yhtä hyvin. Maito heruu tosi tehokkaasti ja suihkuaa, joten pullo on helpompi, kun ei tarvitse hallita sitä suihkuavaa maitoa. Tai ainakin luulen tämän johtuvan tästä. Rintaraivareita tuo on saanut harva se päivä viimeiset 3 vk ja useimmiten juurikin niin, jos on saanut maitoa jossain välin pullosta. Me ei olla jo moneen viikkoon annettu ”turhaan” maitoa pullosta, eli jos mä oon lähellä, mä imetän, oltiin ihan missä vaan. Mutta valitettavasti välillä on hammaslääkäriä tai jotain muuta menoa, jolloin pullo on otettava käyttöön. Tuo ei kyllä yleensä saa pullosta kuin 1-3 kertaa viikossa. Enkä mä ees tiedä onko se se pullo, joka aiheuttaa kiukkua, kun toisaalta saattaa syöä ihan unelmaimetyksiä koko päivän, olla näkemättäkään pulloa ja seuraavana päivänä raivota tissille. Ehkä vaan oletan itse sen johtuvan pullosta.

Äsken neuvolassa ei rinta kelvannut millään. Uusi paikka, valoja ja värejä ja hän ei vaan millään malttanut olla rinnalla, vaikka kaikkeni yritin. No, käveltiin kotiin ja tyyppi nukkui ja olikin sitten hyväntuulinen herättyään, mutta nälkä oli. Sain rinnalle, söi ehkä sellainen 5 minuuttia ja sit lopetti eikä millään malttanut mennä takaisin siihen, vaikka mitä yritin. No, pumppasin maitoa ja syötin pullosta perään. 80 ml hujahti niin kuin vettä vaan ja mielenkiinnosta kokeilin vielä korviketta kun tuon 80 ml kohdalla kiskoi tyhjää pulloa vielä ahnaasti. Sinne meni 45 ml vielä korvikettakin. Että sillä lailla.

Mulla on tässä ollut ajatuksena, että täysimettäisin reilu 5kk, kun tuo meidän reissu alkaa kun Myttyskä on päälle 4kk, joten se olisi helpointa ja kätevintä. Olisi typerää nyt vähentää imetystä, kun se selkeesti on meille molemmille hyväksi. Adrian ei saanut enteroa, jonka sai Dante ja mieheni, enkä minäkään joutunut sitä kärsimään. Hän toki sairasti nyt RSV:n, joka tuli myös miehelle ja Dantelle, mutta ei taaskaan mulle. Mekin selvittiin ihan kotihoidolla, eikä kuume kertaakaan noussut yli 38,5, eli RSV oli Myttyskällä aika lievä kuitenki, vaikka kovasti yski ja oli limainen. Imetyksen hyödyt on niin kiistattomat, että haluan ehdottomasti vielä taistella sen puolesta, mutten missään nimessä kasvua vahingoittaen. Pelkään vaan, että pullottelua lisäämällä lisääntyy myös rintaraivarointi.

Olin myös ajatellut, että vellit ja maistelut jää aikaan reissumme jälkeen, mutta nyt täytyy tarkkailla tilannetta. Meillä on kontrollipunnitus ensi viikon lopulla, ja jos painoa ei ole tullut lisää, alan antamaan velliä tässä ohessa. Pakkasessa on joku 5 kiloa mun maitoja, että sinänsä materiaalia siihen olisi vaikka kuinka. Enpä oikeen nyt muutakaan keksi. Voihan tuo heikko painonnousu olla vaan antibiootin löystämän vatsan ja kipeänä olon yhdistelmää, mutta niin. En tiedä, täytyy nyt tarkkailla tilannetta ja miettiä ja yrittää jotenkin vielä tehostaa tuota imetystä, vaikka tuntuu tällä hetkellä maailma kiinnostavan niin paljon, ettei vaan malta syödä, ellei nukkuvana / uneliaana huijata rinnalle.

Muuten Myttyskällä on kaikki erittäin hyvin! Poika on oppinut kääntymään jo aikoja sitten mahalta selälle ja nyt on ihan viittä vaille, että saa ittensä jo mahalleen selältä. Hirveä draivi olisi istua koko ajan ja nyrkkien syöminen on sellaista luokkaa, että ollaan vähän kaikki yltä päältä kuolassa. Ja uusimpana temppuna on selällään polkaisu, niin, että ottaa tukea jaloilla, nostaa pyllyä ja tempaisee itseään sillä voimalla pään suuntaan. Unille tuo ei millään malttaisi iltaisin mennä, ihan selkeä sleep regression / 3-4kk unihulinat meillä siltä osin alkanut, että syvään uneen nukahtaminen on ollut nyt tosi vaikeeta iltaisin ja välillä päikkäreilläkin. Sitten kun nukahtaa, nukkuu tosi hyvin, jopa kipeenä, mut siihen syvään uneen pääseminen on välillä työn ja tuskan takana. Onneks mies on vanhempainvapaalla, niin ei tarvii yrittää itekää mennä aikaisemmin nukkumaan, vaikka pikkuhiljaa yritetäänkin rytmiä muuttaa. Muuten päivät menee pääsääntöisesti tosi hyvin, kolmet päikkärit ja 10-12 h yöunet kahdella herätyksellä on meille sellainen normaali päivä.

Ja nyt kun pääsin Myttyskän kuulumisiin, niin mun terveyskuulumisia on kans kyselty. Mun se ihmeellinen vatsakipu on edelleen kysymysmerkki. Kävin silloin haiman ja maksan magneetissa, mistä löydöksenä sama kuin ultrassa, eli jossakin kohdassa on laajentuneita tiehyitä, mutta ei selitystä sille, miksi näin on. Gastroenterologi tuumasi, että voi olla ihan joku erityispiirre mun kropassa eikä mistään sen kummemmasta kyse, tai sitten jotain muuta. Laittoi mut kilpirauhasarvot testaamaan, mutta ne oli molemmat viitearvoissa. Nyt sitten ensi viikolla pitäisi mennä takaisin vastaanotolle, mutta tosiaan, en ole yhtään viisaampi. Kaikki kohonneet maksa-arvot kääntyivät laskuun eikä uusia kipukohtauksia ole tullut, eikä sappikivistä ole ollut mitään jälkeä missään. Kiva, että magneetissa ei löytynyt mitään kamalaa, mutta toisaalta ihan hanurista, kun koko homma jäi näin epäselväksi. Edelleen välillä vatsa kipeytyy lievästi, mutta en tiedä mitä se voi olla. Oma seuraava veikkaus olis mahahaava, mut se on ihan yhtä vahva veikkaus ku lauantain lottonumerot. Ärsyttää tietämättömyys ja samalla olen kuitenkin huojentunut, että magneetissa ei näkynyt mitään sen kummempaa. Sen verran magneetti kuitenkin näytti, että jostain syystä ruoan sulaminen on hidasta tällä hetkellä ja 6h paaston jälkeen oli vatsalaukussa vielä ruokaa. En tiedä, ensi viikolla takaisin gastron luokse, katsotaan mitä seuraavaksi vuorossa.

Ootte muuten pyytäneet hurjan paljon postausta meidän päivärytmistä, niin yritän sellaisen huomenna kirjoitella 🙂

Kommentit (43)
  1. Minä0909090
    7.1.2020, 19:34

    Ihanat kuvat kun poika istuu isänsä sylissä <3

  2. Voiko se liittyä juuri tuohon että on luonnekysymys, ei malta vaan syödä rinnasta kun ympärillä on säpinää? Vai ilmeneekö tuota ihan rauhallisessakin tilanteessa että söisi vähän? Mieleen tuli oma kuopus vaikka siitä onkin jo kahdeksan vuotta.. joka ei kans vaan malttanut syödä kun oli siinä myös kiinnostava esikoinen ja maailma alkoi avautumaan vs. erilainen tilanne kun esikoinen oli vauva ja imetin aina kotona hiljaisuudessa. Minä löysin ratkaisun siitä että koitin mahdollisuuksien mukaan rauhoittaa imetystilanteet, vaikka sitten esikoinen siksi aikaa television ääreen jos muu ei auttanut. Sitten kun sekään ei auttanut, eli ei siis syöminen kiinnostanut enää rauhassakaan joku 5-6kk iässä, niin joku mielenkiintoinen uusi lelu tms. käteen niin sillä sain jatkettua imetystä 8kk ikään asti. Sitten en enää keksinyt mitään keinoa joten imetys päättyi ja siirryimme pulloon. Tyytyväinen kuitenkin olin siihen että noilla konsteilla sain jatkettua imetyksen kestoa ja päättyminen ei tullut yllätyksenä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *