”The sky is grey / the sand is grey / and the ocean is grey / And I feel right at home / in this stunning monochrome / Alone in my way”

Heiheihei!

Ihan alkuun ennen kuin unohtuu, VALTAVA kiitos kaikille teille, jotka kommentoitte tota matka-asiaa! Ihanan paljon vastauksia, joita mielenkiinnolla eilen luin, ja mä vähän luulen, että me siskon kanssa suunnataan Koh Samuille! Thaimaassa on kyllä suurimmalta osin maata elokuussa sadekausi, mutta lueskelin eilen aika paljon infoa, ja nähtävästi ne sateet iskee sinne Thaimaahan vähän eri aikoihin, ja tuolla kaakkoisilla saarilla on elokuun sademäärät aika samoissa mitoissa kuin muina kuukausina, ja sade alkaa vasta siinä syyskuussa. Ihanaa! 🙂 Kiitos myös kommenteistanne Koh Phi Phiin liittyen, olemme tosiaan siskon kanssa menossa mieluiten sellaiselle lomalle, jossa saa vaan ottaa aurinkoa, harrastaa vesiaktiviteetteja ja rentoutua. Dokaavia ruotsalaisia näkee tarpeeksi Viikkarilla. Eli se yliviivattiin aika lailla samantien listalta pois. Koh Samuin kuvat oli aivan uskomattoman kauniita, ja lisäksi sieltä löytyy läheltä pari pikkusaarta, jotka kiehtoo päiväretkien muodossa. Jes! Nyt pitäisi vielä metsästää ne halvimmat lentopäivät ja sitten voikin alkaa laskemaan päiviä. Loistavaa 25-v. synttäriä mulle ja ensimmäistä pitkää ulkomaanmatkaa ilman vanhempia systerille! Jaiks!

IMG_2982-001

Tämä huithapeli on taas pyöriny eilen ympäriinsä mukama hirveän monta asiaa toimittaen, ja loppujen lopuksi lähinnä pohtien, mihin se aika meni. No meni sitä aikaa ainakin siihen, että sai taas muistikorttien sisällön tyhjennettyä läppärille, ja käytyä asukuvat läpi. Woop woop! Kovat aikomukseni postailla illalla kuulumisia vaihtu lennossa siihen, että ystäväni kyseli, josko hypätään avoautoon, nautitaan vähän auringosta ja suunnataan Porvooseen illalliselle. Öhh, kyllä?! Montaa sekuntia tarvinnu miettiä.

IMG_3000-001

Juteltiin eilen pitkät pätkät tulevaisuudensuunnitelmista, aikomuksista ja vaihdeltiin muutenkin ajatuksia. Kun mun tutkinto Lontoossa on valmis, mitäs sitten? Möh. Hyvä kysymys. Siinä vaiheessa mä oon asunu anglokielisissä maissa käytännössä viisi vuotta, ja Suomessa asunut vain kesiä. Ajatuksen tasolla mä haluaisin ihan hirveästi muuttaa takaisin Suomeen, mutta onko se liian iso kulttuurishokki tulla tänne takaisin asumaan ihan kunnolla? Olenko ensimmäisen kunnon paukkupakkastalven jälkeen varaamassa ensimmäistä menolippua ihan minne vaan? Optimaalisinta olisi ehkä elää niin, että voisi viettää ne ikävimmät kuukaudet (loka-joulukuu ja helmi-maaliskuu, jostain käsittämättömästä syystä tykkään tammikuusta…) jossain huitsinnevadassa, joka olisi Euroopassa, mutta ihmiselle sopivissa lämpöasteissa ja ennen kaikkea valomäärissä. Voidaankin palata tähän optimaaliseen elämään sitten kun ollaan ensin käyty luistelemassa jäätyneessä helvetissä ja possut on oppinu lentämään, yhtä todennäköstä tällaisen elämäntyylin onnistuminen nimittäin taitaa olla.

IMG_3130

Pohdin aika ankarasti eilen tuota asiaa. Toisaalta, mulle on hiipinu viimesen vuoden aikana aika vahva ajatus siitä, että Suomeen Suomeen Suomeen heti kun koulu loppuu. Mutta, pohjaako se ajatus ihan väärille asetelemille? Totta kai mä rrrrakastan tällä hetkellä Suomea ihan joka solulla, kun oon viettäny täällä vaan kaksi kesää. Ne muihin vuodenaikoihin sijoittuneet oleskelut Suomessa on ollu viikon parin mittaisia maksimissaan, ja ne on ollut erikoisia sikäli, että mun kalenteri on aina huutanut täyttä kun kaikki haluaa nähdä ja treffata. Eilinen mut säikäyttänyt ajatus olikin se, kun muistin, että eihän täällä Suomessa muutu pelkästään lämpöasteet ja valon määrä, vaan myös ihmiset on niin erilaisia talvella! Spontaanius katoaa yleensä talvella kokonaan ja lämmin kahvituokio sovitaan yleensä viikon päähän. Kesällä ihmiset on niin iloisia, energisia, lämpimiä ja koko ajan voi soheltaa jotain mielenkiintoista ja hauskaa! Enkä minä ole mitenkään erilainen! Kyllä minäkin kääriydyn peittoon ja villasukkiin kodin pimeimpään nurkkaan syömään ja lukemaan kirjaa.

IMG_3253

Mä olen tosi rauhaton ja levoton sielu, ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän se puskee pintaan. Mä viihdyn seurassa, vaikka välillä tykkään erakoitua pariksi päiväksi omaan rauhaan (eli silloin kun oon löytäny uuden koukuttavan kirjan..) ja suomalainen kulttuuri on vähemmän aktiivinen kuin moni muu. Australiassa jopa mulle tuli sellainen ”apua, mä en jaksa koko ajan jotain aktiviteetteja, saanko mä vaan makoilla?!” -vastalause, mutta sieltä myös tarttui paljon mukaan. Mä edelleen rakastan suunnitella ja speksata, mutta enemmän mä vieläkin rakastan kaikkia todella spontaaneja ideoita ja meininkejä. Jotenkin eilen iski pelko puseroon, että eihän se ole täällä Suomessa yhtään samanlaista kun kesä on ohi. Kesälomat on ihmisillä ohi, terassit menee kiinni, ja auringossa paistattelu jätski kädessä on unohtunut muisto vaan. Ja sitten pitääkin rämpiä halki merten ja hankien, että pääsee leffaan kaverin kanssa hytisemään sukat märkinä ja tukka uitettuna.

IMG_3120

Totesin eilen, että voisin elää Suomen kesässä ikuisesti. Ongelmia tuottikin se, mitenkäs tän elämän järjestää sen faktan ympärille, että se kesä ei kestä ku 3 kk?

Mun tapa kommunikoida vieraille on myös muuttunut näiden kolmen vuoden aikana ulkomailla. Ehkä jos olisin asunut eri kulttuureissa, olisi hieman erilaista, mutta kun tästä kolmesta vuodesta suurin aika on mennyt anglokielisissä maissa, niin small talkista on oikeesti tullut osa normaalia elämää, ja englannista on tullut melkein luontevampi kieli puhua. Oon alkanu hirveesti tarkkailemaan puhumistani Suomessa, koska en halua viljellä väliin englantia. Tiedän, että se kuulostaa muiden korviin snobeilulta ja typerältä. Eilen kun aamulla menin suihkuun ja olin säätänyt sen liian kuumalle, säikähdin itsekin sitä, että reaktioni ei ollut perisuomalainen kirosana, vaan suusta kuulu ”Fuck!” -kiljasu ja sen jälkeen valtasi hämmentynyt fiilis.

IMG_3061

Mä rakastan suomen kieltä, enkä ikinä haluaisi nähdä itselläni sen katoavan taka-alalle, mutta pakkohan se on myöntää että sanaparsien ja idiotismien kohdalla englanti on vaan paljon rikkaampi kieli. Ja nähtävästi myös kirosanojen. Välillä tulee mieleen hyvä lause englanniksi, lause joka kiteyttää koko sen asian täydellisesti. Kun sen ilmaisee suomeksi, niin koko merkitys muuttuu, tai siitä katoaa voimakkuus / herkkyys. En nyt tietenkään äkkiseltään keksi yhtäkään esimerkkiä, mutta useimmiten mulla solahtaa puheeseen englanniksi nimenomaan ”valmiit lauseet”, tapa ilmaista asioita. Usein esimerkiksi sarkasmi tai onelinerit (nyt en oikeesti keksiny mikä tää ois suomeksi sitten millään) vaan toimii paljon paremmin englanniksi, mutta siihen saattaa olla syynä ihan vaan oma supistunut suomen kielen sanavarasto. Oli niin tai näin, huomaan ajattelevani aika 50-50 englanniksi nykyään, ja hassusti huomaa, että jos ajattelen suomalaisia kavereitani tai tuttujani, ajattelen suomeksi. Jos ajatukset siirtyy englantia puhuviin frendeihin, alan ajattelemaan englanniksi. Siltä osin on varmaan ollut muutosta blogiteksteissäkin huomattavissa. Sen lisäksi, että ennen pystyi kirjoittamana ajattelematta, miten teksteihin reagoidaan, kirjoitti myös luontevimmin nimenomaan suomeksi. Nyt tulee samat lauseet nopeammin ja helpommin mieleen englanniksi, ja samalla sitä miettii koko ajan, että ei halua kirjoittaa niin tai näin, kun se saa taas myllyn aikaiseksi. Kyllähän tuollainen jatkuva itsesensuuri pilaa aika paljon sitä, mikä oli joskus ollut ehkä blogini parasta antia. Sitten kun soppaan vielä lisää sen, että se suomen kieli ei tulekaan enää yhtä luontevasti mieleen, niin tiedostan kyllä itsekin, että joskus aiemmin nämä tekstit oli parempia.

IMG_3009

Mä tiedostan joka päivä, että mun elämäntyyli tällaisena ei tule jatkumaan vuosia. On aika rankkaa oikeestaan kun ei pysty sanomaan missä on ja mitä tekee viiden vuoden päästä. Tällä hetkellä mulla on mahtava mahdollisuus tehdä töitä kotoa, matkustaa paljon ja jakaa elämäni parin maan ja oikeastaan parin erillisen elämän välille. On tässä elämässä paljon miinuksiakin, mutta loppujen lopuksi, on tämä aika unelmaa. Saan tehdä töitä, joita rakastan. Saan matkustaa ja kokea, ja saan samalla hyvää palkkaa siitä. Mun elämässä on mielenkiintosia tapahtumia ja pääsen tapaamaan mielenkiintosia ihmisiä. Ja joka päivä tiedän, että sillä tapaa olen todella siunattu ja onnekas, ja tiedän, että tämä ei tule jatkumaan aina. Siksi sitä kai miettii, että painelee nyt Thaimaahan pikkusiskon kanssa, Porvooseen illalliselle ystävän kanssa ja tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen Tallinnaan shoppailemaan Merin kanssa. Ottaa nyt kaiken ilon irti, siltä varalta, että joskus joutuu elättämään itseään tekemällä puolikivaa työtä toimistossa 9-17 ja vaan muistojen kautta hengittää turkoosin veden tuoksua.

IMG_3144

  • Hame / skirt, Kookai
  • Toppi / top, BikBok
  • Laukku / bag, Alexander Wang
  • Liivi / waistcoat, Ginatricot

IMG_3255

Mun rakkaalla ystävällä Vivvellä on hienoja sanontoja yhdeksi aforismikirjasarjaksi. Viime aikoina hän on kuitenkin enimmäkseen joutunut hokemaan mulle sanoja ”rakkaus tulee ku silmä roskaan”, mutta siihen perään on aina tullut keskustelu siitä, miten jännää elämä on, ja miten sillä on tapana aina järjestyä. Olen mä siis viiden vuoden päästä lähetystyöntekijänä Timbuktussa tai puhelinmyyjänä Helsingissä on se varmasti osittain omaa ratkaisua, mutta lisäksi kohtaloa, sattumaa ja elämänkulkua. Turha tässä on pyristellä vastaan ja yrittää miettiä, missä on ja mitä tekee sitten joskus. Kunhan on ja tekee kaikkea mahtavaa juuri nyt. Eikö?

Mun piti vaan kirjottaa, että eilen nous taas aika pinnalle ajatus siitä, että mitäs sitten kun koulu ohi ja hieman sillä pohjustaa tämän viikon postausta mun koulusta, mutta homma riistäytyi käsistä punainen lanka mukanaan. Kuten yleensäkin. Hupsista.

Mutta, mitäs tykkäätte asusta? 🙂

Kommentit (96)
  1. Sain juuri tietää etten päässy lääkikseen ja tää postaus herätti kyl ajattelemaan tosiasioita. Onhan se valtava pettymys, mutta toisaalta maailmassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että kyllä sinne koulun penkille vielä ehtii.

    1. Nimenomaan näin! 🙂

  2. On kiva aina lukea näitä sun ajatusvirtoja 🙂
    Toi hame on vaan niiiin ihana ja mä rakastan ihan suunnattomasti tota Kirsteniä, mutta nyt mun silmään toi toppi ton alaosan kanssa jotenkin tökkii :/ Vaikka toi farkkuliivi kyllä sopii ja on ihan mieletön 🙂

    1. Kiitoksia 🙂 Aina ei voi olla kaikkien makuun, eikä tarviikaan, eikö niin? 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *