Tinderöiden

Mä en ollut kuullutkaan applikaatiosta nimeltä Tinder ennen joulua. Elän usein omassa kuplassani, jossa ajankohtaiset asiat tuppaa jäämään taka-alalle, ja frendit tietää, että useimmiten mä olen aivan ulapalla mitä tulee tämänhetkisiin juttuihin ja ilmiöihin.

Kuitenkin, Balilla Meri pakotti mut lataamaan Tinderin puhelimeen jonain hämyisenä Alley Cats -iltana, ja löytyypä liekkiohjelma edelleen puhelimestani. Unohdin sen olemassaolon pitkäksi aikaa tässä välissä, mutta kaikkien kavereiden puhuessa tinderöimisestä, olen taas muistanut kyseisen appin.

Tinder on musta hillittömän hauska applikaatio, joka on kyllä jollakin tapaa aika vallankumouksellinen. Appi on suorastaan nerokas. Se vie ihmiseltä pois nöyryytyksen pelon, jos haluaa ilmaista vastakkaiselle (tai miksei samalle) sukupuolelle, että toinen on viehättävä. Tinderissähän ei saa tietää, että joku on tykännyt profiilistasi, ellet ole itse tykännyt heidän kuvista. Muussa maailmassa lähestyessäsi komeaa miestä, vaarana on aina se, että toinen teilaa pystyyn. Tinderissä vain molemminpuolinen viehätys tulee tietoon. Toki itse tietää, jos se komea kundi ei tykännytkään takaisin, mutta toisaalta aina voi valehdella itselleen, ettei se vaan ole vielä swaippaillut tarpeeksi ehtiäkseen sinun profiiliisi.

Totta kai keskustelun aloittaminen Tinderissä on melkein yhtä äärimmäisen tuskastuttavaa kuin baaritiskillä tai työpaikalla. Tinderissä on kuitenkin iso rohkaiseva tekijä. Jos olet päässyt chattivaiheeseen, tiedät jo, että toinen pitää sinua oikealle swaippaamisen arvoisena.

tinder-app-vulnerability-2

Ainoa Tinderiin liittyvä ongelma, joka tulee mieleeni, on liian hätäinen swipe vasempaan, eli eikiitos-puolelle. Tinderissä ei ole ctrl + Z -mahdollisuutta, ja kerran jos toisen on tullut sihistyä kirosanoja, kun lähes Alex O’Loughlinin kaksoisolennon näköinen tyyppi on livahtanut eikiitos -kansioon. Siltä se ainakin tuntuu siinä vaiheessa, kun hän on sinne vasemmalle kadonnut. You only swipe once.

En oo koskaan uskonut mihinkään nettideittailuun, enkä kyllä koe Tinderiäkään mitenkään mahdollisen tulevan aviomieheni löytöareenana. Hauskaa ajanvietettä se kyllä on, ja samalla ihan uskomaton sukellus ihmisten käyttäytymiseen sosiaalisessa mediassa. Kaupungista riippumatta, jutut on aika samoja. Tinder on tarjonnut lukuisat naurut ja kyyneleet silmissä hihittämiset. En koe tarpeelliseksi nauraa kenenkään ulkonäölle, koska jokainen ihminen on uniikki. Sen sijaan ihmisten valinnat pääkuvikseen ja eri tekstit mottoina ovat kyllä aiheuttaneet paljon paljon naurua.

o-TINDER-facebook

Jos voisin lähettää kaikille miehille Tinder-oppaan, se menisi jotakuinkin näin: 

– Ensimmäisenä haluaisin mieluiten nähdä kasvosi. En keskivartaloasi. Jos saat tyylikkäästi jonnekin kuvien joukkoon ujutettua kuvan, josta voin päätellä, että salilla on viihdytty, niin great, mikäs sen parempaa. Kyllä minäkin arvostan miesvartalon kauneutta. Kuitenkin peilin kautta otetut vatsalihasten jännityskuvat aiheuttaa lähinnä huutonaurua. Oli siellä peilissä sitten 12-pack tai keskivartalo, joka näyttää kuluttavan joka päivä 12-packin. Jos pidät omana tärkeimpänä piirteenäsi paidattoman kroppasi, kertoo se minulle sinusta enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa.

– Sulla on komeita kavereita. I get it. Älä iske kuitenkaan kuviasi täyteen teidän ryhmäkuvia. Paha mennä sanomaan, kuka heistä olet. Tinder-teoria nr. 264: jokaikinen ryhmäkuva pääkuvana johtaa siihen, että hlökuvissa oleva kundi on se vähemmän komea siitä ekasta kuvasta. Huijausta I say.

– Olet eläinrakas. Grrrreat. Et kuitenkaan saa multa pisteitä, vaikka retuuttaisit sylissäsi tiikerinpentua/kilpikonnaa/jääkarhua tai mitä tahansa muuta eläintä. Yhtä usein kuin söpöt eläinpennut esiintyvät Tinderin pääkuvassa, löytyy kuvasta auto. HUOH.

– Jos eläin/auto -klishee ei täyty, niin kuvasta löytyy soitin. 98% ajasta kitara. Väliäkö sillä osaako sitä soittaa.

– HÄÄKUVAT. Ei liene tarpeellista perustella?

– Lapsi sylissä pääkuvassa. Naiset ovat kieltämättä heikkoina isämatskua oleviin miehiin, mutta itse pidän jotenkin hassuna muksun esittelyä ensimmäisessä kuvassa. Onko se sinun? Kummilapsi? Sisarenpoika? How the hell should I know?

– Jos pääset juttelemaan mimmille, unohda kulahtaneet iskureplat luokkaa ”jos me mennään naimisiin, en kerro kellekään missä tapasimme”. Havittuha.

funniest-tinder-fails-1088997-TwoByOne

Siinäpä ne yleisimmät.

Moni lyttää Tinderin kaltaiset palvelut pinnallisina. ”Eihän ihmisessä ihastuta ulkonäköön”. Ei niin. Tai usein itse asiassa ihastutaan, siihen sisältöön sitten rakastutaan. Kuinka moni menee puhumaan tuntemattomalle miehelle, koska tällä on kaunis sielu? Aivan. Itselleni ei moista röntgenkatsetta ainakaan syntyessä tarjoutunut, joten joudun luottamaan tähän pinnalliseen puoleen. Fakta on se, että mätä sisältö ei auta vaikka ulkokuori olisi kuin Abercrombien mallilla tai Adam Levinellä. Harva kuitenkaan sitä sisältöä alkaa tuntemattomalta ihmiseltä selvittelemään, ellei ulkokuori ole viehättävä. Omaan silmään.

Mä olen rakastunut kahdesti elämässäni. Jos oikein mietin, kumpikaan näistä miehistä ei ole ulkonäöllisesti sitä mun ns. miestyyppiä. Molemmat toki ovat olleet mun silmääni äärimmäisen komeita ja seksikkäitä miehiä, mutta se tuli sitä mukaa kun tutustuin persoonaan paremmin. Aluksi miehet olivat minusta viehättäviä, heidän luonteesta ja persoonansa tekivät heistä vastustamattomia. Onko siis mitään järkeä applikaatiossa, jossa ihminen teilataan julmasti viiden sekunnin harkinnalla ö-mappiin tai toivottujen chattikavereiden listalle? On. Jokaisen ihmiskosketuksen ei tarvitse olla mahdollinen tuleva avioliitto. Välillä on ihan kiva vaan pitää hauskaa ja jutella eri ihmisten kanssa. Suomalaisessa small talkittomassa kulttuurissa Tinderin suosio on musta hieno asia. Ehkä se rohkaisee meitä tuppisuita!

tinder2

Ala-astemainen ruma, ruma, ruma, ruma, ruma, komee, ruma, komee, ruma, ruma -meininki on kieltämättä silmiä avartava. Sitä huomaa itsekin kuinka valikoiva on. Ihmisen teilaa mitä pienimmästä jutusta. Toisaalta, ulkonäkömielipide on makuasia siinä missä se, tykkääkö maksalaatikosta. Mun mielestä oudot silmät on toisen mielestä vastustamattomat. Ja Tinder tarjoaa katalogin, jossa on jokaiselle jotain. Haluan aina muistuttaa itseäni siitä, että sisäinen kauneus on niin paljon tärkeämpää kuin niinkin lyhytaikainen asia kuin ulkoinen kauneus. Valitettavasti vielä ei vaan ole applikaatiota, jossa ihmisen luonne on esillä ranskalaisin viivoin. Se olisi varmaan myös menestys. Siihen asti pitäkäämme hauskaa Tinderin kanssa 🙂 Sielläkin kuitenkin kuvat kertoo paljon ihmisestä. Jos ihmisellä on pelkästään paidattomia kuvia itsestään tai pelkkiä naamakuvia, joista ei saa mitään irti, kertoo se jotakin hänestä. Kaikki kuvavalinnat kertovat ihmisestä jotain. Miksi joku on valinnut sellaiset, ja mitä pitää tärkeänä. Ulkonäöstäkin voi löytää viitteitä persoonasta. Jännittävää, eikö?

Mua pyysi yksi poika kahville Tinderissä. Suurimmaksi osaksi koska lupasin Kapkaupungissa Annikalle pyhästi kokeilevani uusia juttuja, suostuin. Ja mulla oli tosi kivaa!! En olisi koskaan voinut kuvitellakaan meneväni sokkotreffeille. Nyt oon taas yhtä kokemusta rikkaampi.

Pysyn edelleen skeptisenä kaikkia deittailuohjelmia/sivustoja ja applikaatioita kohtaan, mutta välillä on hyvä miettiä sen boksin ulkopuolelta. Loppujen lopuksi harva meistä tuntee liikaa inspiroivia ihmisiä, eikö?

Kommentit (70)
  1. moikkelismoi
    14.5.2014, 16:57

    aika vierestä menee tämä oma juttu, mutta ite tapasin poikaystäväni netissä. en nyt sen enempää asiaa ala avaamaan, etten ”paljastu” 😀 mutta ollaan oltu ½v yhdessä ja niin never say never – en ois koskaan uskonut löytäväni niin mulle täydellistä poikaystävää, kun mitä hän on.
    olin tosi skeptinen aikoinaan kaikkeen nettiin liittyvästä, ja vannoinki itelleni etten ala seurustelemaan tyypin kanssa, saatika tapaa ketään kenet löydän netistä. mutta on se mahtava tunne, kun kaikki vaan kolahtaa. jos jotain tästä opin, niin joskus on astuttava sinne oman kuplan ulkopuolelle.
    paras tunne tuli siitä, kun tapasin hänet vielä aivan yksin eräässä liikkeessä. mutta näin ½v myöhemmin voin todeta, että ”riskien otto” ja kaiken ”uuden kokeilu” kyllä kannattaa!

    1. Awwww, ihana 😀

  2. tinderöijäK
    14.5.2014, 17:32

    Itse puolivahingossa tuli lähdettyä tapaamaan yhtä poikaa hieman skeptisenä. Poika oli käymässä paikkakunnalla armeijakavereiden kanssa ja hän pyysi oppaaksi keskellä viikkoa näyttämään mitä on yöelämässä. Seuraavana päivänä tavattiin uudelleen ja käytiin bilettämässä. Nyt ollaan tapailtu muutamaan otteeseen kuukauden ajan ja ei sitä ikinä tiedä, mitä tämä tuo tullessaan. Minun vinkki kaikille tinderöijille on se, että et sinä menetä siinä mitään, jos aloitat keskustelun tai tapaat uusia ihmisiä!

    1. Aivan!! 😀 Ja hei, good luck teille! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *