Uuden kodin sisustuspohdintoja

Mun on myönnettävä, että lähden täältä Kuopiosta ihan vähän pitkin hampain. Kahdessa vuodessa elämä on löytänyt uomiinsa täällä, mutta ennen kaikkea en halua jättää ystäviä tänne. Yhtä hullua etenkin (luet kuitenkin :D). Lisäksi kaksi kaveria on tällä hetkellä raskaana täällä ja olisi aivan ihanaa, kun olisi samassa elämäntilanteessa olevia kavereita, joiden vauvat olisi lähes samanikäisiä Danten kanssa. Jotenkin jokainen raskausuutinen on iloisen lisäksi vähän haikea, enkä uskalla ees ajatella, kuinka surullinen olen sitten kun oikeasti muutamme täältä pois.

Jos nyt jollain voi lohduttautua niin sillä, että talokaupat meillä meni nappiin. Päädyimme onneksi jo ennen mieheni siirron vahvistumista asuntonäytöille ja löysimme aivan unelmien talon. Ja kyllä, menneisyyden Anna kuoli just vähän, nimittäin nykyisyyden Annan mielestä unelmien talo tarkoittaa omakotitaloa Lempäälässä peltonäköalalla. Apua. No anyway, 150 neliössä on aika paljon enemmän täytettävää tämän nykyisen vajaan 90 neliön jälkeen, ja nyt kun näyttäisi siltä, että saamme asua hetken paikoillamme ilman uusia muuttoja, niin olemme halunneet panostaa uuteen kotiin ihan kunnolla. Sisustussuunnitelmien tekeminen onkin mukavan nautinnollista vastapainoa haikeiden hyvästien pohtimiselle.Muutama huonekalu joutaa siis vaihtoon ja joitakin uusiakin pitää hommata. Tällä hetkellä meillä on betonipöytä, joka on edelleen ihan älyttömän kaunis mielestäni. Valitettavasti en voi kehua sen kestävyyttä, nimittäin pöytälevy on alkanut hieman halkeilemaan ja kun se imaisee itseensä ihan kaiken, niin olemme päätyneet hankkimaan siihen päälle väliaikaisen valkoisen pöytälevyn. Torilöytö 20 eurolla on ollut aika huikea väliaikaisratkaisu, ja mietimme jo uuteen kotiin tuohon kivilevyn tilaamista päälle. Nyt kuitenkin tulimme siihen tulokseen, että kun tuota betonipöytää ei muutenkaan pysty kahdestaan pahemmin siirtelemään, olisi sen liikuttaminen aivan mahdotonta kivilevyn painon kanssa. Pohdimme siis nyt betonipöytämme myyntiä ja uuden hankintaa.

Mua viehättää ihan hirveesti tollanen ruokapöytä, jossa olisi erikoinen jalka. Vasemman yläkulman kuva on @lifelikevino -tililtä Instagramista, oikeanpuoleinen on Tebianin mestariteos. Tebianin pöydässä ei miellytä hinta ja muutenkin pidän enemmän tuosta toisesta jalasta. Olen pari tarjoista puusepiltä saanut tuollaiseen pöytään liittyen ja nyt niitä pohditaankin. Toisaalta haluaisin siirtää meidän valkoiset keittiötuolit terassille ja hankkia kotiin kangaspäällysteiset tuolit. (Tiedän, tiedän, pian kiinteitä syömään alkavan muksun kanssa ei mikään paras idea :D) Löysinkin makuuni aivan täydelliset tuolit, ja mietin, että jos ruokapöytä tilataan, niin tuollaisia tuoleja ei sitten hirveästi kannata hankkia. Nehän peittävät ihan liiaksi tuota pöydän kauneutta. On vaikeaa taas. Tavallisista valmispöydistä yllättäen tuo IKEAn pöytä miellyttää silmää ja sopisi ehkä noiden kangastuolien seuraksi. Nyt pitäisi vaan päättää, että panostaako tuollaiseen kauniiseen ruokapöytään vai kauniisiin ruokatuoleihin.
Jos ruokapöytä tuottaa päänvaivaa, niin muut huoneet herättää lähinnä inspiraatiota. Saan oman työhuoneen uudessa kodissa, ja sinne olisi vaikka mitä unelmia. Haluaisin sinne jonkun divaanin ja tuo kuvan hieman japanilaishenkinen divaani on musta aivan ihana. Parasta on, ettäse aukeaa myös yhdennukuttavaksi vuodesohvaksi, eikä ole älyttömän kalliskaan. Se on ehdottomasti toivelistalla uuteen kotiin.

Woodnotesin leveä K tuoli on myös pakkomielle-listalla, siitä kun vielä pääsisi yhteisymmärrykseen miehen kanssa. Mä panostaisin mieluummin leveään, joka ei pyöri, mies taas pyörivään tuoliin. Täytyy ehkä käydä koeistumassa näitä tarkemmin.

Oon myös pohtinut, että tuonne työhuoneeseeni kaipaisin uutta työpöytää. Työpöytäkin on meillä tällä hetkellä todella väliaikaisratkaisu ja aivan kamala. Kun tehtiin Danten huonetta, raahattiin mun meikkipöytä olkkariin tietsikan alle ”väliaikaisesti” ja siinä se on vielä edelleen. Se ei todellakaan muuta meidän kanssa Lempäälään, vaan hankin ihan kunnon työpöydän, jonka ääressä tehdä töitä. Käytetään niin vähän pöytäkonetta, että harkinnassa olisi siitä luopuminen ja läppäreillä pärjääminen. Siinä tapauksessa haluaisin vanhanaikaisen työpöydän hyllyineen. Kaikki olisi käden ulottuvilla. Tuo valkoinen mahonkinenon ehdottomasti suosikkini.

Eikä olkkarikaan nyt ihan täysin ongelmaton ole ajatuksissani. Nykyinen tumma sohvamme tuntuu hieman pieneltä, ja halusimme isomman sohvan. Halusin myös vaaleamman sohvan (again, ei kovin fiksua vastalisääntyneinä, mutta emme ala valkkaamaan huonekalujamme sen mukaan, että muksu saattaa tuhota jotain) ja satuimme moisen löytämään. Ihastelin yhtä sohvaa ja sitten viikkoja myöhemmin se oli alessa puoleen hintaan. Jaha. No, sen kanssa kävi niin kätevästi että sen sai tilata alehinnalla Tampereen liikkeeseen odottelemaan muuttoa. Siellä se siis jo odottaa meitä. Megaiso ja vaaleanharmaa. Ei ihan tuo kuvan, mutta samantyyppinen. Meillä on tällainen tumma napillinen rahi. Se on ihana. Valitettavasti se on myös ihan vääränsävyinen uuden sohvan kaveriksi, joten oon kuumeisesti yrittänyt etsiä moista vaaleana. Nada. Jos jollain on näköhavaintoja, päästäkää mut piinastani. Sohvapöydän kohdalla ollaan huomioitu Dante, nimittäin meidän nykyisellä sohvapöydällä ei oikein voida jatkaa sitten kun tuo alkaa liikkumaan. Nykyinen massiivipuinen sohvapöytämme on painavilla metallipyörillä varustettu, ja oon jo raskausajasta lähtien nähnyt kauhukuvia siitä, kuinka vauva konttailee pöydän lähellä ja vetää sen päälleen. Kiilaaminen ei oikein onnistu, eikä se olisi edes ratkaisu, sillä pöydän jokainen kulma on metallia. Vauva saisi kasvaa seuraavat vuodet siis aina kypärä päässä. Ei ole vaihtoehto. Pyöreä sohvapöytä kuulostaa tässä tilanteessa aika kivalle, mutta ihan täydellistä en ole vielä löytänyt. Tuo oikean alakulman on tällä hetkellä vahvin vaihtoehto.

Silmääni viehättää kylläkin enemmän tuo erikoisen mallisella jalalla varustettu lasipöytä, mutta vaikka siinä kulmat onkin tylpät eikä terävät, niin en jotenkin ehkä uskalla tuollaista hankkia meille. En tulevaisuuden konttaajan ja taapertajan murheeksi.

Sanoinko, että tää suunnittelu on nautinnollista? Anteeksi, tarkoitin raivostuttavaa 😀 Pikkuhiljaa pitäisi varmaan tehdä jotain valintoja, mutta pyörin tässäkin asiassa kuin tuuliviiri. Mielipide vaihtuu tasalta ja puolelta. No onneksi sängynpäätyämme rakastan edelleen 😀 Edes joku osa muuttoa menee helposti.

Kommentit (34)
  1. Mä haaveilin aikoinaan valjoisesta ruokapöydästä. Luojan kiitos, jöi sille haaveilu tasolle silloin. Nyt täällä viilettää menemään 1.5 vuotias lapsi ja viimeksi eilen mies pesi keittiön ikkunasta violettia tussia. Ja pöydässä näkyy myös taiteen jälkiä. Ja miyen kiva on hakata ruokaa odotellessa lusikalla tai veitsellä pöytää. Meillä oli tummapähkinän värinen ruokapöytä. Nyt se on pöydän päästä pilkukas jostain syystä.
    Ja juu, lapsella oli hetken käytössä semmoinen matto siinä pöytää suojaamassa mutta niin lentää sekin lattialle nätissä kaaressa.
    Ja kohta syntyy pikkusisarus. Ja tää alkaa alusta.

    1. Apua. Alan kallistumaan siihen, että muutaman tuhannen euron pöytä on ehkä jotain sellaista, minkä hankin sitten vasta myöhemmin elämässäni 😀

      1. On myös syöttötuoleja joissa on kiinni se pöytäosa lapselle. Eihän se kaikelta säästä mutta kuitenkin 😀

      2. Meillä on edelleen kotona valkoisessa pöydässä about 50 haarukanjälkeä jotka olen ”nälissäni” siihen hakannut :’D Eipä nuo kyllä haittaakaan, lähinnä ovat hauska muisto siitä mikä riiviömuksu olen joskus ollut – heh!

  2. Meillä on tosta Elloksen pyöreästä marmoripöydästä neliön mallinen versio mustalla jalkaosalla ja ollaan tykätty älyttömästi. Eikä myöskään lähde liikkumaan pörrömaton päältä helposti, joten suositukset kyseiselle pöydälle!:)

    1. Hei kiva kuulla 🙂 Onko se marmori sellaista laadukkaan näköistä?

      1. On! Meillökin se neliö ja näyttää hintaansa kalliimmalta. Suosittelut täältäkin

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *