VAALEISSA SÄVYISSÄ

beige (2 of 13).jpg

En tiedä miksi, mutta asukuvien taltioiminen muistikortille tuntuu nykyään hirveän haastavalle. Aikaa ja mahdollisuuksia kyllä on, vaikka rehellisesti sanottuna to do -listani on aina kilometrejä pitkä ja koko ajan on jotain pikku projektia, joka pitäisi saada valmiiksi. Ja yleensä se projekti on vallannut meidän olohuoneen tai se liittyy töihin, joissa on deadlineja. Mutta kyllä sitä aikaa olisi. Tuntuu vaan, että sitä ei saa aikaiseksi, kun tekee koko ajan muuta eikä laita sitä prioriteetiksi. En toisaalta tiedä enää onko se tämän blogin prioriteetteja. 

Nyt kuitenkin saatiin yksi työasu tältä viikolta kameralle tallennettua. Tosin, nyt kun kuvaillaan niin vähän miehen kanssa, niin tuntuu, että tässäkin meni tuhat vuotta saada edes melkein tarkkoja kuvia. Mä en enää muista miten olla luontevasti kameran edessä ja mies ei muista miten tarkennetaan kameralla. Siinä sitten ollaan 😀 Ja jaloissa vipeltää yksi ihana, josta tekisi mieli ottaa kuvia meikäläisen sijaan. 

No, luotan kyllä siihen, että syysasut inspiroi ja varsinkin työhönpaluu inspiroi, joten enköhän saa näitä kuvia jatkossa hieman useammin kameran rullaan.

beige (3 of 13).jpg

beige (4 of 13).jpg

beige (13 of 13).jpg

beige (10 of 13).jpg

Työ tosiaan inspiroi, eikä todellakaan pelkästään pinnallisesti. Toki on kivaa, kun on kiva työpaikka, jonne ”pitää” pukeutua jotenkin järkevästi. Meillä nyt ei ole mitään pukeutumiskoodia, mutta oon aina kokenut, että työpaikalle olisi hyvä pukeutua siististi. Mua ei itse asiassa vähääkään kiinnosta miten muut on pukeutuneet, vaan enemmänkin mulla on sellainen olo, että mä itse oon paremmassa mielentilassa siististi pukeutuneena. Siinä pääsee sellaiseen fiilikseen, mihin ei välttämättä pääse kotona verkkareissa pyöriessä. 

Mutta niin, inspiraatiota on kyllä tämä ensimmäinen työviikko sisältänyt. Oon päässyt uudessa duunissa hyppäämään heti oikeiden tekemisten äärelle ja paljon on kaikkea mielenkiintoiste tehtävänä. On tosi siistiä tehdä taas töitä mielenkiintoisessa tiimissä ja päästä toteuttamaan itseään. On kiva saada työstä palautetta ja nähdä konkreettista työn tulosta. Toki saan sitä bloggaamisestakin, mutta tää on ollut osa mun elämää jo kymmenen vuotta, eikä tätä nyt kuitenkaan ihan samalla tapaa voi verrata kuin tiimissä työskentelyä, vaikka paljon teenkin erilaisia yhteistöitä ja oon yhteyksissä blogikollegoihin. Ja bloggaan yhteisössä. Mutta niin. Jotenkin superkivaa mennä toimistolle, olla ihan eri maailmassa ja sitten palata kotioloihin. Niitä kotiolojakin arvostaa jotenkin eri tavalla. Vaikka rehellisesti oon joka päivä lähtenyt töistä vähän silleen ”en malttaisi vielä”. Kirjoittelen lähiaikoina Familylifen puolelle tästä työn ja äitiyden yhdistämisestä, mutta huomaan selkeästi näiden viimeisen kahden vuoden antaneen perspektiiviä tietyllä tapaa moneen eri äitiyden aspektiin. 

Mun työpukeutuminen tulee varmaan koko syksyn olemaan farkut + neule -linjaa ja ajoittain sekoitan pakkaa mekolla 😀 Wuhuu! Mä en oikein tunne itseäni kotoisaksi jakkupuvuissa ja onneksi meillä ei niitä kyllä kukaan oleta kenenkään pitävän. Tällä kertaa mulla oli tällainen maanläheisistä pehmeistä sävyistä oleva asu, jonka pääosana oli tuo ihana kashmirponcho Club Monacolta. Täydellinen eBay-löytö, jonka löysin viime syksyllä varmaan kahden vuoden etsinnän jälkeen. 

beige (7 of 13).jpg

beige (5 of 13).jpg

beige (6 of 13).jpg

beige (12 of 13).jpg

Toinen pidempään etsimäni juttu löytyy myös kuvasta. Jo 2016 alkuvuonna (herrajumala onko siitä niin kauan?!) pohdiskelin ekan kerran haluavani beigen Chanelin Deauvillen. Täältä löytyy tuo postaus. No, tiedän, että laukku jakaa mielipiteitä, mutta mä oon tykästynyt siihen. Halusin sen just tietyssä beigen sävyssä ja ajattelin haluavani sen Largena. No, pari vuotta enemmän tai vähemmän silmiä auki pitäen tämän varalta kirjoitin ostoilmoituksen Chanel-ryhmään, kun ei näitä tuntunut uutena mistään löytyvän. Montaa erilaista mulle tarjottiin, muttei ikinä juuri tätä beigeä, vaan vääriä värejä. Juuri kun allekirjoitin sopparini uudesta työstäni, ilmestyi pari päivää myöhemmin mulle viesti eräältä tamperelaiselta ihanalta tytöltä, että hän on vähän pohtinut omastaan luopumista ja vieläkö etsin omaani. Hän lähetti kuvan ja siinä se oli, se täydellinen beige. Mutta se olikin Medium. No, sovittiin kuitenkin treffit, että voisin mallailla laukkua. Täysin uudenveroinen laukku olikin täydellisen kokoinen Mediumina ja olisi ollut aivan liian iso jopa siinä isommassa koossa. Kokeilin, pohdin ja ostin. 

Tää on musta tosi monipuolinen. Sopii hyvin työlaukuksi Helsinki-päiviin, kun täytyy saada koko elämä mukaan, ja välillä se tullee sisältämään pari läppäriä ja kaiken muun olennaisen. Toisaalta se sopii myös erinomaisen hyvin kesälaukuksi ja reissulaukuksi vanhan valaean Neverfullini tilalle. Tässä on olkahihnat ja nuo lyhyet hihnat ja materiaali on tosi jämerää käsiteltyä canvasta, joka tietääkseni hieman hylkii vettä. Tiedän toki, että vaalea canvas on AINA riski, mutta en voi itselleni mitään. Tykkään juuri tästä beigestä väristä eniten. Nyt olenkin viikon verran käynyt töissä iloisesti tämän kanssa ja ai että, tykkääääään! 

Sain muuten työpuhelimeksi iPhonen ja ai että, en tykkää 😀 Näin btw. Sain itse valita, ja ajattelin, että voisi olla hyödyllistä, kun olisi Androidin lisäksi iPhone, kun kaikki asiat ei ole samanlaisia iosilla ja androidilla. So far, en todellakaan ymmärrä hypeä, jonka kelkasta hyppäsin vuosia sitten. Rakastan Macbookiani, työkoneena toimivaa Macbook Prota ja iMaciamme, mutta miksei se sama loistavuus vaan näy puhelimissa? Huawei-tyttönä pysyn henkeen ja vereen. Ainoa asia, missä iPhone on parempi; siihen saa kivempia kuoria. 

beige (8 of 13).jpg

beige (9 of 13).jpg

beige (1 of 13).jpg

(Hali äitille kesken kuvauksen. Laiska hali, kun ei edes käsiä malttanut nostaa. No, pysähtyi edes hetkeksi, sekin on jo jotain)

Poncho – Club Monaco  /  Saappaat – Stuart Weitzman  /  Farkut – H&M  /  Korvikset  –  Zara  /  Laukku – Chanel

Täällä on ollut siis todella inspiroiva, innostunut ja hyvä viikko. Entäs teillä? Onko hyvä syysfiilis? Mä oon jotenkin kaiken muun lisäksi aivan innoissani sellaiseta kirpakasta syyssäästä, joka oli eilen. Tänään, not so much. Kävin ostaa Ideaparkista Dantelle vedenkestävät kengät eikä Benjikään halunnut edes mennä pihalle. Yngh. Mä toivon, että syksy yllättää yhtä positiivisesti kuin kesä ja saadaan nauttia ihanasta raikkaasta viileästä ilmasta kauniissa ruskassa ilman harmautta ja hulluja sateita. A girl can dream, can’t she. No, toisaalta, kyllä aika monet unelmat toteutui tän kesän osalta. 

Mitäs te tykkäätte tästä asusta? 

Ja hei, mitä mieltä te ootte? Oon vähän seuraillut kävijämääriä, ja tuntuu, että yhtä paljon siellä on porukkaa ruutujen toisella puolen, vaikka asukuvia ei ole juuri nähty viime aikoina. Tiedän kuitenkin, että monet tykkää näistä postauksista, koska yleensä nää sisältää päämäärätöntä höpöttelyä ja kuulumisia. Onko ne asukuvat se juttu mistä tykkäätte vai kuulumiset, vaikka sitten vähän random otoksilla päivästäni? Vai onko kuitenkin asupostauksen kaiken suola ja sokeri ja niitä olisi hyvä olla enemmän? Kertokaa! 🙂 

Pssst! Jostain teknisestä ongelmasta johtuen en oo saanut ilmoituksia kommenteista viime päivinä, niin jotkut kommenttivastaamiset lagaa jäljessä. Vastaan niihin NYT!

 

Kommentit (22)
  1. Täällä yksi asukuvista pitävä! Ja kun siihen sisällytetään tuollaista asua sivuavaa höpöttelyä, niin bueno!

    1. Täältä tulis tismalleen sama vastaus! Nää asukuvat on kyllä itselleni todella mieluisia ja juurikin tällaisten höpöttelyjen kanssa 🙂

  2. Ite tykkään asukuvista, koska erityisesti sun syysasut inspiroi tosi paljon! 🙂 Mutta toisaalta tuun kyllä lukemaan aina, vaikka niitä ei oliskaan, joten… 😀 Tykkään myös näistä höpöttelypostauksista, niistä tulee aina jotenki hyvä mieli.

    Ei siis suoraa vastausta kysymykseen! 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *