VÄHÄN ERILAINEN LAUANTAI

Mungolife

Niin harmittaa, kun mun pitäisi olla menossa bloggaajien pikkujouluihin, mutta mulla on puoli päivää ollut niin hirveä päänsärky, että päätin jäädä kotiin. Harmittaa ihan hirveesti kun niin harvoin pääsee näkemään isolla porukalla kaikkia ihania blogityttöjä ja olin järjestänyt jo kaiken tämän mukaan. Mies ja Dante on mummolla Lahdessa ja ihanian pikkujoulujen sijaan nökötän lauantai-iltaa yksin kotona. Tekemistä riittäisi ja voisin hyödyntää rauhan vaikka siivoamalla tai valmistelemalla reissuamme, mut oon säälittävästi maannut vaan HBO:n edessä kattomassa Handmaid's Talea ja ollut tekemättä mitään. Okei, oon myös ikävöinyt Dantea ja katsonut videoita, joissa hän leikkii isovaarinsa kanssa :) 

Jännittää vähän tässä tuo pakkaaminen tulevalle reissulle, kun pitäisi saada alle 46 kiloon mahtumaan lähes viiden viikon omaisuus kolmelle hengelle. Meillä on monella eri lentoyhtiöllä lentoja ja vaikka meidän pitkän matkan lennot sallii Dantelle oman matkalaukun, en oo varma mitkä kaikki lennot sallii hänelle laukun ja mihin pitäisi ostaa lisämatkatavaraa, mikä nyt ei olis niin kamalaa, mut toisaalta me ei oikein ajateltu vuokraa mitään vuokrarekkaa vaan joku järkevänkokoinen auto, joten pitää vähän miettiä tota tavaramäärää muutenki. Mulla on aina ongelmana pakkaamisessa se, että mun mielestä kaikki mun ihanat vaatteet ja laukut "ansaitsee" päästä mukaan, kun niitä ei ehdi käyttämään Suomessa tarpeeksi. Esim. tänään pohdin, että haluan ottaa mun glitterpupu-MinnaParikat mukaan ja mies nauroi, että jo on hyvät kengät hiekkarannoille :D Mut ollaanhan me kaupungeissakin! 

Nää on näitä ikuisuusongelmia. Haluaisin koko omaisuuden mukaan, mut samalla haluaisin matkustaa mahdollisimman kevyesti, ettei tarvii jatkuvasti raahata kamoja sinne tänne ja koska reissussamme on useampi kohde ja hotelli, ylitäydet matkalaukut aiheuttaisi vain ylimääräistä työtä ja purkamista ja pakkaamista. Mä oon viimeksi ollut näin pitkässä reissussa maailmanympärimatkalla, ja se oli niin eri asia. Oltiin nuoria ja lapsettomia ja oli helppo miettiä, mitä itse haluaa mukaan.

Matkaan on toki vielä kaksi viikkoa, mutta oon jo kaivanut matkalaukut esille ja alkanut tekemään listaa matkalle tarvittavista jutuista. Tässä HBO:n ja päänsäryn lomassa oon yrittänyt tehdä pientä listaa mukaanpakattavasta. Kaks viikkoa hujahtaa ohi varmaan ihan hetkessä, koska koko tää vuosi on tuntunut siltä, että se on mennyt aivan luvattoman nopeesti. Koko ajankulu on muuttunut jotenkin sellaiseksi, että päivät tuntuu pitkiltä, mutta vuodet lyhyiltä. Se on musta hyvä kuvailu arjelle. En todellakaan voi vielä samoa ymmärtäväni, mitä ruuhkavuodet ovat, meillä kun on vain yksi lapsi, joka ei ravaa harrastuksissa ja jolla ei ole omia menoja. Mutta silti elämä työn, bloggaamisen ja äitiyden kanssa tuntuu ajoittain aika ruuhkaisalta. Joten vaikka harmittaa pikkujoulujen missaaminen, on itse asiassa mukavaa olla yks ilta kotona ihan vaan itsekseen. Tätä ei oo nimittäin ollut pitkään aikaan.

Kahdessa viikossa pitäisi pystyä tekemään aika paljon kaikkea; työt ja muut tärkeät, että reissuun voi lähteä hyvillä mielin ilman, että joku painaa mieltä reissun päällä. Rehellisesti sanottuna reissu vähän jännittää. Viisi viikkoa lapsen kanssa reissussa on kuitenkin aika pitkä aika ja varsinkin kun matkasuunnitelma on sangen kunnianhimoinen. Joku saattaa ihmetellä, miksi se on niin kunnianhimoinen, mutta meille oli itsestäänselvää, että pyritään ottamaan tästä kaikki irti. Vaikka en ole missään nimessä millään lailla tarpeeksi vihreä ihminen ja olen vastikään aiheuttanut myrskyn kirjoittamalla siitä, miten pieniä ja merkityksettömiä länsimaisten ihmisten yksittäiset valinnat on isossa mittakaavassa, niin silti mietin asioita myös osittain siltä kannalta. Nyt kun kerta jo lennämme Australiaan, niin haluamme nähdä mahdollisimman monta paikkaa kerralla, ettei tule heti halua lentää sinne uudestaan. Ja samaan reissuun mahtuu fiksusti Fiji ja Singapore, joten nekin toteutetaan samassa. Toki voisimme vaan olla Lempäälässä ja olla menemättä minnekään, mutta tämä on mun kompromissiratkaisu. Maksan lentopäästöistämme ja reissaan perheeni kanssa kuukaudeksi lämpöön :) 

Tuntuu ihan hassulta kirjoittaa tätä postausta niin, että Dante ei kiipeile syliin tai halua kokeilla näppäimistöä pikkuisilla sormillaan. On jotenkin ihan tyhjää, kun mun pojat ei oo kotona. Benjikin on heidän mukana ja olen ylhäisessä yksinäisyydessä, sillä mun ei pitänyt olla kotona tänään. Hassua. Ennen olin tottunut olemaan tuntitolkulla yksin päivän aikana ja nyt joudun melkein katsomaan kalenterista, milloin sellainen on mahdollista. Ja älkää antako mun aloittaa mun kalenterista :D Näkisitte millaista taiteilua post-it lappusten kanssa se on, kun yritän järjestää meidän viikot. Osittain etäilevät vanhemmat, töitä kahdessa eri kaupungissa, yrittäjyys ja kotihoidossa oleva lapsi sekä yliopistossa opiskeleva lastenvahti on aikamoinen yhdistelmä, jossa pitää pyöritellä palasia kuin palapelissä, ennen kuin saa viikkoaikataulun, joka palvelee kaikkia. Yksi työmatka tai iltahäppeninki töissä ja koko ruletti menee uusiksi. 

Näin eilen mun rakkainta Kuopio-ystävää, joka oli käymässä Pirkanmaalla ja hän kysyi kauanko aion kestää tätä. En osannut siinä hetkessä vastata, mutta myöhemmin tuli täydellinen vastaus mieleen. "Niin kauan kuin tämä ei tunnu kestämiseltä". Mulla on aikamoinen arjen ruletti pyöritettävänä, mut mä en koe sitä loppujen lopuksi liian haastavaksi. Ehkä eniten sen takia, että tykkään kaikesta mitä teen. Rakastan olla mun perheen kanssa, tykkään mun yrittäjyyden tuomista tehtävistä ja tykkään tosi paljon mun työstä ja meidän työyhteisöstä. Siinä on tosi paljon mielenkiintoisia tyyppejä ja työtehtäviä ja paljon opittavaa. Se on mielenkiintoinen haaste kaikin puolin. 

Nyt ajattelin ottaa toisen Buranan, katsoa vielä jakson Handmaid's Talea ja tehdä jalkakylvyn ja unohtaa työt, post-itit ja kaiken pakkaamisesta aikatauluttamiseen ja nauttia vaan hiljaisuudesta ja rauhasta kotona :) 

Mitäs te puuhailette tänä lauantai-iltana? 

Kommentit

EmmaM (Ei varmistettu)

Harmi, että missasit juhlat päänsäryn takia, mutta olipa muuten kiva postaus! Hauskaa arkista höpöttelyä, jossa kuitenkin tuli oivaltavaa sisältöä. Tykkäsin!

Kommentoi