Valkoista taikauskoa // Helsinki

Jotenkin ajattelin aina, että äitinä välttelisin valkoisia vaatteita kuin ruttoa. Pienen vauvan äitinä olen kuitenkin huomannut, että valkoinen ja kuviollinen ovat arjen pelastajia. Voin nimittäin kertoa, että puklu näkyy turhankin hyvin viininpunaisella tai muulla tummalla pohjalla. Nimimerkillä kokemusta on… Rento valkoinen perusmekko sopii melkeinpä mihin vaan tilanteeseen ja olenkin huomannut viihtyväni tässä COSin mekossa melko usein. Nautin siis valkoisen käytöstä vielä kun voin, sillä taaperon kanssa äidin valkoinen mekko saattaa muuttua hyvin nopeasti hieman muunväriseksi 😀

Jonku iänikuisen taikauskoisen uskomuksen mukaan valkoinen vaate tuottaa onnea. En tiedä, mutta epäilenpä, että tuo taikausko ei kanna kovin pitkälle, kun valkoinen mekko kohtaa punaviinilasin. Jotenkin kuitenkin itse miellän valkoisen aina hyvän onnen väriksi, vaikka en enää edes muista lähdettä tälle taikauskoiselle tiedolle.

Mä oon muutenkin ihan hassun taikauskoinen. Mulla on monia uskomuksia, jotka ei perustu mihinkään loogiseen, mutta joita noudatan silti. Mieheni mielestä kaikki taikausko on ärsyttävää, ja käydäänkin jatkuvasti väittelyjä näistä. Oon esim. tosi taikauskoinen jossain ihan hassuissa asioissa. Meillä kotona ei saa viheltää sisällä ja mies ei saa ostaa mulle keltaisia kukkia. No logic, tiedän sen itsekin. Veikkaanpa vahvasti, että jos meille ero olisi tullakseen, niin se johtuisi jostain muusta kuin keltaisista kukista. Ja jos itseni rahattomaksi saisin, niin sen takana olisi todennäköisesti jokin liian railakas shoppailureissu eikä se, että mies viheltelee kotosalla. Mähän en siis usko mihinkään tuollaiseen syy-seuraussuhteeseen, mutten silti uskalla panna niille uskomuksille hanttiin. Sitähän se taikausko kai perimmillään on. Ettei usko, että asia X johtaa seuraukseen Y, mutta koska ei voi ennustaa tilannetta tai olla satavarma siitä, niin pelaa varman päälle.



Pari mun taikauskoa vaikuttaa välillä myös bloggaamiseen. En esimerkiksi juurikaan ajastele postauksia. Jätän ne luonnoksiksi blogiin, sillä koen sen jotenkin huonoenteisenä ajastaa jotakin valmiiksi. Vaikka usein luonnostelen postaukset etukäteen, en oikein uskalla jättää niitä tilaan, jossa ne julkaisee itse itsensä. Mitä jos jotain tapahtuu ja mä oon sairaalassa/kuollut/tiesmitämuuta ja sit mun blogiin vaan tulee ja tulee postauksia? 😀 Se olis jotenki tosi outoa. Jätän siis usein postauksen luonnostilaan ja sit todennäköisesti unohdan julkaista ne 😀 Ylitin itseni tällä kertaa ja ajastin läjän postauksia, joten toivotaan, ettei mitään kovin raflaavaa tapahdu reissussamme 😀

Toinen bloggaamiseen liittyvä taikauskoni on se, että usein jätän kaikista ihanimmat asiat kertomatta, ennen kuin ne on ihan satavarmoja. Tai en kerro niitä ollenkaan. Joku mun pitkäaikainen haave voi tulla lukijoille ihan yllätyksenä ja silti se on voinut olla mun mielessä iät ajat. Sellaisia on tälläkin hetkellä tosi paljon. Jotenkin miellän ne ajatukset paljon hauraammaksi, jos tuon ne julki. Välillä mulla on kausia, kun oon ihan älyttömän puolustuskannalla omien juttujen suhteen, enkä halua tuoda hirveästi onnellisimpia asioitani esille, ja välillä en jaksa välittää ollenkaan. Osa tähän liittyen on taikauskoa ja osa on sitä, että en halua jatkuvaa kyselyä siitä, miten haaveen X tavoittelu etenee. Nytkin tulevalle syksylle on vireillä mitä mielenkiintoisimpia juttuja, mutten jotenkin uskalla jakaa niitä blogin puolella. En myöskään enää viitsi kertoa kohdetta, jonne olemme matkaamassa etukäteen. Mulle riitti yksi kerta kun jonkun mielestä oli tosi hauskaa tehdä pilaa kustannuksellani ottamalla yhteyttä lentoyhtiöön ennen reissuani yrittäen vaikeuttaa matkaani. Se tilanne onneksi selvisi hyvinkin sutjakkaasti, mutta silti.

Ehkäpä tietynlaisessa varovaisuudessa blogin suhteen on jotain pohjaa. On munki työnantajat saanu mitä häiriintyneimpiä yhteydenottoja ja odotankin jo mielenkiinnolla, milloin musta tehdään ensimmäinen lastensuojelu-ilmoitus. En suinkaan olisi ensimmäinen bloggaaja, josta sellainen tehtäisiin turhanpäiten. Ehkä siis bloggaamisen suhteen olen osittain taikauskoinen ja osittain kyyninen. Pyrin ravistelemaan itseäni irti molemmista.

COS mekko
H&M hattu
VALENTINO kengät
LOUIS VUITTON laukku

Mitä omituisia taikauskoja teillä on? Ja mitä mieltä ootte tästä asusta? 🙂

Kommentit (12)
  1. En oo ennen kommentoinut vaikka olen seurannut sun blogia jo ennen Ausseihin lähtöäsi. Nyt täytyy kyllä sanoa että voi apua kun sä näytät upeelta näissä kuvissa! Tosi ihania. Kiitos paljon inspiraatiota antaneesta blogistasi. <3 🙂

  2. Siis mitä! Onko joku oikeasti ottanut yhteyttä lentoyhtiöön ja koittanut vaikeuttaa matkaasi? Siis wtf mitä ihmisen päässä oikeen liikkuu, kun tarvii tehdä tollasta.

    Mulla on kaiketi vain se, että koputan aina puuta 😀 en pääse tavasta eroon. Toisaalta, miksi pitäisikään. Aika harmitonta vielä 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *