Varhaisdementia

Desktop3

Mulla jää usein nykyään postaamatta, koska tuntuu, etten ehdi tekemään ”kunnollista postausta”. Kuvat pitäisi käsitellä ja hommaan varata pari tuntia. Ja koska tänään on hirveesti tekemistä, meinasin jäädä kokonaan pois. Sitten kuitenkin tajusin, että ei kai mikään estä kuulumisten kirjoittamista.

Pari päivää on menny ohi hirveetä vauhtia. Eilen oli koko päivän kuvaukset Vantaalla, ja tulosta saadaan katsella jo parin viikon sisällä, kerron siitä sitten lähempänä lisää 🙂 Väsynyt täti vietti illan sitten Kabukissa sushin kimpussa ja kotisohvalla Unelmien Pelikirjaa tuijotellen. Oltiin päätetty, että haetaan vihdoin poliisilta muutama kortti, mitä on ollu tarkoitus hakea jo iät ajat, ja aamulla mut kiskottiin melko vakuuttavin ottein ihan liian aikaisin tän todella iltavirkun vastusteluista huolimatta. Mä katsokaas hukkasin mun ajokortin tuossa joskus helmikuussa. Katselin heti silloin aikoja poliisilaitokselle, jotta pääsisi kaksoiskappaletta tilaamaan. Ihmettelin silloin yli seitsemän viikon odotusaikoja, ja totesin, että ei, mä vaan meen sinne joku aamu ja istun siellä sen hirveen jonotuksen. Muuten kiva, mut jos olisin varannu sen ajan sillon helmikuussa, olisin tossa huhtikuun lopulla jo saanut asian hoidettua. Tyhmästä päästä…. Tänään suunnattiin sitten aamulla Pasilaan iso termari sylissä varautuneena läppärillä ja kirjalla. Jeesus, että on tehty asiakirjojen uusiminen Suomessa vaikeaksi. Oltiin paikalla vähän 9 jälkeen. Taululla oli 010 ja vuoronumeroksi tuli 119. Sitä sitten odoteltiin pari tuntia. Eteni about 50 paremmalle puolelle. Kalasataman B Smokeryyn lounaalle, ostamaan kukkia ja vielä Itiksen Ruohonjuureen tappamaan aikaa. Oltiin Pasilassa takaisin 14 jälkeen, juuri kun 100 kilahti taululle. Viisi numeroa ennen meidän vuoroa poikaystävä huomasi, että hänen lupa-asiansa hoituukin eri paikassa ja varasi sinne ajan. Jonka sai huomiseksi. No ei siinä, mun ois pitänyt joka tapauksessa istua siellä se aika. Viisi tuntia odotettuani vietin oman 10-minuuttisen siellä luukulla, ja pian pitäisi olla kotiin matkalla uusi ajokortti ja samaan syssyyn henkilökorttikin. Alko jo vähän ärsyttää kantaa tota passia kaikkialle.

Mä oon ihan uskomattoman hyvä hukkaamaan mun tavaroita. Hukkasin tosiaan ajokorttini, opiskelijakorttini ja alennusmetrokorttini tuossa joskus helmikuun korvilla. Reilu viikko sitten hukkasin mun pankkikortin. (Sellaisen söpön, jossa Simba pussailee mua) Lauantaina kun hain äidille Jannan ylppärikuvan kansissa, unohdin sen muistikortin sinne kuvapaikkaan. Oikeesti. Tänään ostin kukkia (toisella pankkikortilla, koska se korvaaja ei ole vielä tullut) ja vartin päästä ihmettelin, minne se oli kadonnut. Laukun pohjalle ainoastaan, mutta silti. Hukassa oli hetken kuitenkin. Oikeesti Vanhanen. Mulla on todella todella ärsyttävä tapa laittaa kortti lukijaan ja heittää lompakko laukkuun tai taskuun. Hetken päästä mulla on kädet täynnä ku nappaan sen kortin ja talletan sen väliaikaisesti ”jonnekin”. Melko usein se on jäänyt sinne ”jonnekin”.

Oon ollu taas keväällä jotenkin ”väsynyt”. Välillä on tarvetta parin tunnin päikkäreille, toisinaan tuntuu, ettei pää vaan toimi. Ei onneksi läheskään niin paha meininki kuin viime vuonna. Syytän mun varhaisalkanutta dementiaa tästä. Oon tullu siihen tulokseen, että kaipaan vaan yksinkertaisesti paremmin rutiineja mun elämään. Ja totta kai täysin loogisesti kun mietin rutiineja, mulla on tässä välilehdessä auki äkkilähdöt 😀 Nuorimmalla siskolla on kerrankin elämässään hieman vapaata treeneiltä, peleiltä ja koululta, ja mieskin on työmatkalla sopivasti yli viikon. Jotenkin tuo aurinko ja lämpö taas houkuttelisi. Katsotaan josko sitä häipyisi halvalla ja helpolla jonnekin loppuviikosta. Sitten olis taas kuvamateriaalit tod.näk. palmujen alta.

Nyt kuitenkin siivotaan tää meidän luola, joka on kärsinyt kiireestä ja ajattelinpa vielä vähän nautiskella Virosta tuotuja juustoja ja punkkuja tänään!!

Viron kuvia, asuja ja lakkiaishommia tulossa näinä lähipäivinä. Ellen esimerkiksi hävitä mun läppäriä.

Kommentit (10)
  1. Meikähän tosiaan jätti läppärin junaan tossa viime viikolla. Saa nähdä milloin saan takas, jos milloinkaan. Huojentavaa etten oo ainut hajamielinen 🙂

  2. hahah, oikein mukavia tammoset postaukset :* :* tsemia kevatvasymykseen ehka se on mullakin juuri sitten sita kun tuntuu vaikka nukkua 10 h nii aivan jumissa siita huolimatta :O

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *