Varmuuden muuttumisesta // Lempäälä

Olen miettinyt usein bloggaamista ja epävarmuutta. Muistan bloggaamiseni alkuvaiheessa usein sanoneeni olevani tosi varma ihminen, eikä minulla juuri ole epävarmuuksia. Olin mielestäni itsevarma. Olen miettinyt, olenko enää itsevarma. Paljon asiaa pohdittuani olen tullut siihen tulokseen, että olen kyllä itsevarma, mutta varmuus on muuttunut ja tietyllä tapaa bloggaaminen myös syö ihmisen itsevarmuutta.

On aika rankkaa olla jatkuvasti arvostelun kohteena. Niin hyvän kuin huonon. Kaikkien kauniiden ja imartelevien kommenttien jälkeen tuntee itsensä ihan huijariksi kun hiihtää lähiSiwaan verkkarit jalassa ja ihan ryönäisenä. Kaikkien haukkujen ja ulkonäkökritiikin jälkeen alkaa itsekin miettimään välillä, että onko kritiikille sijaa, vai näytänkö edelleen kivalta. Olen onneksi saanut sen verran itsevarmuutta ruokkivan kasvatuksen, etten anna tuntemattomien haukkujen vaikuttaa itseeni, vaan katson itseäni vain omin silmin ja omin tulkinnoin. Läheisteni mielipiteet ovat toki myös tärkeitä, mutta jos minä haluan pukea punaista ja muut toivovat minun pukevan sinistä, puen siltikin punaista. Koska minä olen minun elämäni tärkein ihminen, jota miellyttää.

Kuitenkin blogi lisää epävarmuutta monin eri tavoin. Se haavoittuvuus tuntemattomien edessä on vain yksi osa koko palapeliä. On esim. melko brutaalia julkaista itsestään otoksia joka ikisessä elämänvaiheessa ja monta vuotta putkeen. Kaikki epäonnistuneet hius- ja meikkikokeilut ovat koko kansan nähtävillä vuosien varrelta. Ennen kaikkea ne ovat oman itsensä nähtävillä. Sitä tulee välillä lyötyä kämmentä otsaan ainoana ajatuksena sellainen mitämäoikeinajattelin. Vielä enemmän epävarmuutta kasvattava tekijä on tietyllä tapaa ne onnistuneimmat otokset. On aika julmaa katsoa omia kuvia vuosien varrelta, ja ajalta jolloin oli nuori, hoikka ja tosi kivannäköinen. Niitä kun selaa kotona pastaturvotuksen keskellä meikittä ja silmäpussit polvissa roikkuen, voi itseinho riipiä hetken jos toisen.

Tietyllä tapaa mä olen nyt vähemmän itsevarma kuin aloittaessani bloggaamisen. Ei se ehkä varsinaisesti liity vain bloggaamiseen, vaan tietynlainen nuoruuden röyhkeys on vähentynyt ja on alkanut katsomaan maailmaa, ja itseäänkin, paljon kriittisemmin. Se epävarmuus ei ole niinkään tätä hetkeä kohtaan, vaan sellainen yleinen rauhottuminen ja ajatusmaailman muuttuminen on saanut näkemään itsensäkin eri tavalla. Eri asiat ovat nyt tärkeitä ja oman itsensä näkee niiden kautta eri tavalla. Yksi hienoimpia ajatuksia mielestäni on netissä pyörivä meme, joka on vapaasti käännettynä: ”Jos koko maailma muuttuisi sokeaksi, kuinka moni pitäisi sinua kauniina?”. Luulen, että iän ja muuttuvan elämäntilanteen mukana on tullut tavoitteeksi enemmän ja enemmän olla kaunis sokeille. Olla hyvä esimerkki lapselle. Jos nuorempana oli tärkeää, miltä julkisivu näytti ulospäin, nyt miettii, millä tolalla on perusta ja sisältö.

Kun muutimme uuteen kotiimme, meillä oli ulospäin pari kuukautta aikamoinen kaaos. Autokatoksessa oli vanhoja parketteja ja puoliksikasattuja huonekaluja ja työkaluja ja sahanpurua ja mitä vielä. Välillä naurettiin, että mitähän naapurit ajattelee, meininki oli aika hobo. Pikkuhiljaa se kaikki selkeni, mutta piha ja sen ympäristö oli viimeisenä ”valmiita”. Pahvit ja rojut heitettiin autokatoksen ajattelematta, miltä talomme näytti ulospäin. Työstimme sitä sisältä päin. Koti ja kaikki siellä sisällä oli tärkeintä saada kuntoon. Tietyllä tapaa tämä kuvastaa sitä ideologiaa, mikä on itseäkin kohtaan nykyään. Se ulospäin näkyvä kuori on aivan erilainen ja tärkeintä on sisäisen fiiliksen tuntuminen hyvältä. Ja se onkin paljon vaikeampaa. Luonnetta ja persoonaansa kun ei voi mitata likeilla tai edes kehuilla. On osattava pitää itseään hyvänä ja oikeasti oltava sinut itsensä kanssa. Sen oman hyvän olon ja itsevarmuuden rakentaa pitkälti sille, mikä on olo sisällä. Onko onnistunut olemaan paras versio itsestään. Toki edelleen pinnallisen ulkonäköasiat ovat tärkeitä, mutta ne eivät enää ole itsevarmuuteni rakennuspalikoita.

Olen onnellinen, että bloggaamisen aloitettuani olin vahvalla itsetunnolla varustettu nuori nainen, jolla oli koko maailma valloitettavana omasta mielestä. Minulla oli joku nuoruuden suojakilpi silloin. Jos alkaisin nyt bloggaamaan, hajoaisin touhuun varmaan alle vuodessa. Bloggaamisen alkutaipaleeni opetti minut kasvattamaan kovemman kuoren ja nykyisin osaan luovia bloggaamisen negatiivisten juttujen läpi hyvinkin helposti.

Minusta on jännä, että nuorempana monet hokivat, että ikä tuo itsevarmuutta. Mun mielestä ikä päinvastoin karsii sitä nuorta röyhkeyttä, joka tietyllä tapaa loi hälläväliä-asennetta ja sellaista raudanlujaa itsevarmuutta. Toisaalta, ehkä itsevarmuutta on erilaista. Sellaista äänekästä, röyhkeää ja in your face -asennetta ja sellaista hiljaista, rauhallista omat rajansa tuntevaa itsevarmuutta. Ehkä tämä ”aikuisempi” itsevarmuus on myös tiedostavampaa, omat rajat tuntevaa ja elämänkokemuksen kyllästämää. Se ymmärtää, että itsevarmuus ei ole sitä, ettei välitä muiden mielipiteistä, vaan sitä, että muiden mielipiteillä on arvoa, mutta omaa mielipidettä ei saa unohtaa. Ehkä se ymmärtää, että kaikkia ei voi miellyttää, mutta lopuillekaan ei tarvitse haistatella. Ehkä se aikuinen itsevarmuus ymmärtää, että täydellisyys ei ole todellisuutta vaan todellinen itsevarmuus hyväksyy myös virheet ja huonot puolet.

Blogi pakottaa vuosien aikana pyörtämään puheita, ottamaan takaisin sanomisia ja vähintäänkin nolostumaan hieman nuoruuden naiiviudelle. Olen välillä miettinyt vanhoja ajatuksiani ja pyöritellyt silmiäni niille. Mieheni kutsuu näkyä Vanhasen auringonlaskuksi ja -nousuksi 😀 Niitä on nähty aika paljon kun olen miettinyt miten olen asiat ilmaissut. Vaikken seiso enää kaiken sen takana, mitä joskus sanoin, seison sen takana, että sen sanominen ei ollut virhe. Vaikka mielipiteeni asiaan on muuttunut, ei se tee mielipiteeni sanomisesta väärää. Mielestäni tarvitaan enemmän vaikuttajia, jotka uskaltavat edelleen sanoa ääneen mielipiteensä, senkin joka poikkeaa valtavirrasta. Ja mielestäni on vain normaalia, että mielipiteet muuttuvat vuosien karttuessa. Ikä ei itsessään tuo muutosta, vaan elämänkokemukset, joita iän mukana kertyy.

Ja kyllä, asiasta sanottiin mulle blogin alkuaikoina satoja kertoja. ”Sitten kun olet vanhempi…”. Blaa blaa blaa. Nuorelle nuo neljä sanaa on selvä punainen vaate. Ei pidä olettaa, mihin suuntaan ajatukset muuttuvat ja jokaisen on elettävä ja kasvettava itse, oppiakseen asioista ja muuttaakseen mieltään. ”Näätpähän sitten…” kaltaiset toteamukset ovat yhtä tyhjän kanssa. Nään sitten kun näen.

   

MANGO takki
ACNE neule
RIVER ISLAND nahkahousut
CHANEL Boy laukku
TIMBERLAND kengät
CHANEL rintaneula

Kun kesällä tulee kuluneeksi kymmenen vuotta ensimmäisestä blogikirjoituksestani, on sorvin ääressä bloggaaja, joka on varmasti muuttunut vuosikymmenen aikana valtavasti. Vähemmän itsevarmaksi tavallaan. Tai ainakin hyvin erilaisen itsevarmaksi. Sellaiseksi, joka edelleen pukeutuu punaiseen, mutta on kiinnostunut tietämään, miksi muut haluaisivat minun pukeutuvan harmaaseen. Sellaiseksi, joka ei enää kuvittele olevansa täydellisen hyvä. Sellaiseksi, joka ymmärtää omat rajallisuudet ja epätäydellisyyden, mutta niistä huolimatta pitää itsestään valtavasti. Sellaiseksi, joka tiedostaa omat virheensä, mutta kokee silti olevansa paras mahdollinen minä. Ainakin juuri tällä hetkellä.

Kommentit (15)
  1. Aivan upeat nää kuvat! Kaunis asu ja meikki näyttää todella hyvältä. Mukavaa, et jaat ajatuksia asiasta kuin toisestakin täällä blogin puolella, tuovat syvyyttä blogiin kauniiden kuvien rinnalla.

  2. Fiksua pohdintaa. Mutta sen sanon, että kaikki kehut mitä blogin kautta saat, ovat varmasti totta 🙂 Luulen, että suurin osa ihmisistä ymmärtää kyllä lähikauppalookin ja oman itsensä olemisen eron verrattuna blogiminään. En usko, että moni muukaan jakaa itsestään ja arjestaan sitä kaikkein tavallisinta ja aidointa. Ja toisaalta, miksi olis edes tarvetta? Ihmiset ettii somesta/blogimaailmasta niitä juttuja, jotka saa haaveilemaan! Ei niitä tavallisia asioita, joita meiltä kaikilta löytyy entuudestaan.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *