Vauvakuplassa

Johan nämä päivät lentävät täällä vauvakuplassa! En oo siis mitenkään tietoisesti ajatellut hylätä blogia, mutta en myöskään aio äitiyslomani aikana avata tietokonetta kertaakaan niin, etten oikeasti sitä itse halua. Nyt ollaan siis vaan oltu vauvakuplassa ja nuuskuteltu pientä ihmistä ja ihasteltu näiden kahden veljeksen ensimmäisiä askeleita yhdessä.

Arki on lähtenyt rullaamaan hyvin, joskin pakko sanoa, että todella sillai usvaisen pehmeästi, eli kun ei ole kiirettä mihinkään ja mitään tekemistä, niin en lähde kyllä näiltä pohjin arvioimaan vauva-arkea taaperon kanssa ollenkaan. Me ollaan vaan nukuttu, oltu kotona ja nautittu vauvakuplasta. Pari kertaa ollaan poistuttu kotoa, kerran TAYSiin vapaaehtoista sydänfilmiä varten ja kerran neuvolaan jotain verikoetta varten (hirveen paljon kaiken maailman seulontoja nykyään). Eilen poistuttiin ihan koko perheenä kotoa, kun käytiin lääkärillä näyttämässä Myttysen kielijännettä, joka leikattiin samantien kireänä kielijänteenä ja sitten pyörähdettiin Ratinassa. Mun viime imetysajan kaikki rintsikat on ihan vääränkokoisia, niin oli pakko mennä tekemään täsmäisku imetysliiveihin ja vauvan sukkiin (en ymmärrä minne ne on kaikki kadonneet) ja samalla sitten kävin palauttamassa vähän hutiostoksia Zaraan ja pyörähdettiin ruokakaupassa. Vauva nukku ku tukki, söi välissä ja jatkoi uniaan.

Kireä kielijänne tosiaan leikattiin tältäkin pojalta ja olisin voinut lyödä sen puolesta vaikka vetoa jo siellä synnärillä. Heti ensimmäisen itkun kohdalla mieheni kanssa molemmat huomattiin tuo sydämenmallinen kieli. Musta on oikeasti ihan älyttömän outoa, ettei noita sen tarkemmin katota siellä sairaalassa, kun esim. meidän kohdalla oli aivan superselvä tapaus, mistä eilinen lääkärikin totesi, että tätä hän ei jää edes kattelemaan, että miten lähtee kehittymään, kun tiukka on. Imetys on siitä huolimatta lähtenyt rullaa tosi hyvin ja poika oli kasvanut hurjasti ekaan neuvolaan. Mä oon toipunu ihan superhyvin. En enää muistaisi kropastani, että olen synnyttänyt. En edes aivastaessa, mikä vielä ekan viikon tuntui aika, no jännittävältä 😀 Eilen mahduin jo helposti omiin raskautta edeltäviin farkkuihin ja kroppa näyttää musta ihan samalta kuin ennen raskautta. Uskomaton, miten nopeasti elimistö palautuu. Toki en edes halua tietää, missä kunnossa mun lihaksisto on 😀 Mun rintaosasto kuvittelee taas, että mä sain vähintään kolmoset, joten se on ehkä se sellainen arjen ärsytys numero 1, kun riittää, että kävelee samaan huoneeseen kuin missä vauva on, niin tuntuu siltä, kuin yläkroppaan pakkautuisi litra maitoa heti. Kipeesti kiristelee pitkin päivää ja yötä, mutta no, meni tää meijeritehdas-vaihe viimeksikin kai melko pian ohi. Yöt on menny hyvin samalla tavalla kuin Danten kanssa. Vauva herää about kolmen tunnin välein, syö ja jatkaa unia, eikä ainakaan vielä ole mistään hepuleista tietoakaan. Hieman pelonsekaisin tuntein tässä odotan, onko meillä samanlainen maailman helpoin nukkuja käsillämme, vai tuleeko tässä vielä vähän huonommin nukuttuja kausia. Nyt kun kotona on tuo energinen 2,5-vuotias, niin ei olisi mahdollisuutta olla ihan rikkipoikkiväsynyt joka päivä.

Tähän mennessä Dante on ollut ihan superinnoissaan vauvasta. Hakee kunnon assarina puhdasta vaippaa ja vie vaippaa roskiin. ”Ei saa äiti ottaa vaippaa ennen kuin Dante tulee” aina jos käsken käsipesulle ensin ja haluaa kovasti osallistua kaikkeen tumppujen laittamisesta vaipan teipin kiinnittämiseen. Kovasti haluaa pitää sylissä (avustettuna tietenkin) ja aina pitää päästä paijaamaan ja pussaamaan .”Tykkään susta tosi paljon” ja  ”Dante on tosi iloinen vauvasta”. Katotaan kauanko tätä iloa jatkuu vai alkaako mustasukkaisuus nostamaan päätään. Ite oon ihan myyty sekä tälle mun ihanalle esikoiselle, joka on maailman hurmaavin isoveli, että tuolle pienelle Myttyselle, joka on aivan mielettömän suloinen vauva. Vähän on ollut myös sellaista pientä alakuloisuutta itelläni, kun tämä pieni vauva konkretisoi hirveän vahvasti sen, kuinka iso Dante jo on. Kun hän kiipesi eilen suihkun jälkeen syliini, meinasi itku tulla, kun on jo niiiiiiin iso poika. Tuntuu, että kaks viikkoa sitten Dante oli mun vauva ja nyt ykskaks tuntuu koko ajatuskin erittäin kaukaiselta. Benji vuorostaan ei oo tainnu ees tajuta, että meillä on toinenkin vauva 😀 Se on jo niin tottunu Danten palloiluun, että näköjään tällainen pieni hiljainen mytty ei edes osu hänen silmiinsä. Benjillä on viha-rakkaus -suhde Danteen, musta tuntuu. Se rakastaa imuroida kaiken Danten pudottaman ruoan ja tykkää ku Dante heittelee sille palloa, mutta kun Dante on edelleen vähän arvaamaton ja äänekäskin, niin B yleensä vaan poistuu huokaillen jonnekin takavasemmalle kun Dante yrittää leikittää sitä. Saa nähdä milloin se tajuaa, että sen elämään häiriötekijäksi on tullut vielä toinen ikiliikkuja 😀

(Tuo hymy♥)

Täällä on just nyt aivan ihanan hiljaista. Molemmat pojat nukkuu, mies on salilla ja mä istun kahvin ja läppärin kanssa. Ei tarvii syöttää ketään tai viihdyttää ketään tai tehdä mitään. Sellainen pieni hetki tänään, kun oon ihan vaan yksin. Ja mulla on noita molempia pieniä jo hirvee ikävä 😀

Okei, en taida ikävöidä, vaan tankata jotain ruokaa ja nauttia tästä rauhasta 🙂

Kommentit (7)
  1. Sari pikkuleijonatblogi.fi
    5.10.2019, 14:42

    Vauvakupla on niin ihanaa! Ja nauti kun maitoa tulee liikaakin:) kaikille sitä ei meinaa tull, vaikka mitä tekisi, kokemusta on. Ja mahtia, että pieni nukkuu. Meidän kolmas nukkui eka kerran varmaan ton 3h yli puoli vuotiaana. Ihania kuvia! T. Sari pikkuleijonatblogi.fi

  2. Myttynen on hurmaava!!! Paljon, paljon onnea perheenlisästä<3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *