Vauvavuoden viimeinen neljännes

Hän on tänään 9 kk ja virallisesti viimeinen neljännes vauvavuotta on edessämme. Huhhei, hän on ollut kanssamme pidempään nyt täällä kuin aikanaan masussa, joten tuntuu jotenkin merkkipaalulta. Jotenkin näiden pienten kanssa tuntuu aina siltä, että justhan se syntyi ja samalla tuntuu, että hän on ollut kanssamme jo vaikka kuinka pitkään.

Ihan hirvee nostalgia tänään mielen päällä. Kesä hurahtaa ihan just ohi ja hänen vauvavuotensa on taputeltu ja en tiedä onko osaltamme vauvavuodet sitten siinä. Joka päivä hän tuntuu oppivan jotain uutta, jotain ihmeellistä, jotain odottamatonta. Äsken mun pieni nappula sanoi kolmattaa iltaa putkeen Ättä sänkyyn laitettaessa, joten ehkä mä hyväksyn jo sen, että nyt hän tosiaan omalla tavallaan osaa sanoa ”äiti”. Tää viikko on mennyt pitkälti kaikki yhdessä kotona, koska flunssa ja olen ehtinyt tarkkailemaan poikia yhdessä vielä tavallistakin enemmän. Samalla tuntuu, että pikkuherra on ottanut taas yhden hirveän hypähdyksen taidoissa ja osaamisissa ja uusia juttuja on tullut.

  

9-kuinen Mytty on jo pitkään osannut kontata ja nousta seisomaan, istua selkä suorana kuin pieni sotilas ja syödä omin pikkukätösin pienimmätkin asiat tarjottimeltaan. Pinsettiote on hallussa, ruoka maistuis eniten vain itse syötynä, konttausvauhti on älytön ja joka paikkaan pitää päästä kiipeämään. Pieni vauhtihirmu kiipeää isoa leluarkkua vasten seisomaan ja kaivaa sieltä haluamansa. Kiipeää myös pallomeren pehmeän reunan yli pallomereen ja sitten tulee yleensä hätä, kun on siellä kokonaan. Viime päivät meillä on kovasti päästetty irti tukihuonekalusta ja kokeiltu, mitä se seisominen onkaan itsekseen. Aika jännää vielä. Eikä onneksi ole ehkä ihan niin kiire lähteä kävelemään kuin veljellään. Näillä main Dante otti ensimmäiset askeleet ilman tukea ja sen jälkeen pieni ikiliikkuja onkin mennyt aika haipakkaa. Veikkaan, että tämä pikkusankari ottaa kyllä tuettomat ensiaskeleet ennen kuin 10kk on mittarissa. Tällä hetkellä Vilacin auto on erittäin kovalla koetuksella, nimittäin sen kanssa kävely on uusi jalo taito, mitä pitäisi saada harjoitella jatkuvasti. Mytty taputtaa ja heiluttaa käyttä moikatakseen ja osaa kävellä kävelytuolissaan.

Jostain on nyt tullut myös ihan mahdottoman vahva fyysinen suhde näiden kahden välille. Koko ajan nää kaks on vierekkäin (Dantella ehkä päikkyseuran puutekin vaikuttaa) ja koko ajan on pientä painia, pientä yhdessä hyörimistä, ja jopa yhdessä leikkimistä! Mun nostalgiaa tänään pehmensi se, kun seurasin miten Dante leikitti Myttyä. Olemme 9 kk melko lailla huolehtineet kahden pikkulapsen tarpeista ja vaikka ihania ja suloisia hetkiä on ollut paljon (Dante on ihana isoveli!), eivät pojat ole vielä oikein keskenään leikkineet. Nyt Dante on ottanut leikittäjän roolin ja nämä kaksi puuhailevat yhdessä koko ajan jotain. Eilen kävelin olkkariin, missä mies oli vahtivuorossa, ja nää oli tyhjentäneet 200 palloa pallomerestä ulos. Huhh. Iso heitti niitä pois, pieni seisoi vieressä ja käkätti ihan katketakseen. Mytyn mielestä on mahdottoman hauskaa kiivetä sohvaa vasten ja mätkäistä sohvalla olevaa Dantea. Nostan hattua tuolle esikoiselleni, joka jaksaa hirveän hienosti Mytyn päälle puskemiset ja yritykset viedä käsistä kaikki mahdollinen. Kiellämme ja torumme ja opetamme, ettei kädestä saa ottaa, mutta vaste tuollaiselta 9-kuiselta on jostain syystä kovin heikkoa vielä.

Mytty selvästi ymmärtää jo hirveän paljon. Katse lähtee seuraamaan herkästi ja kun kysytään ”Missä Dante/isi/äiti/Benji on?”, katse kääntyy oikeaan suuntaan. ”Anna tutti” ja ”tutti suuhun” menee jakeluun myös.

      

Kovin on vahvaluonteinen tämä kuopuksemme. Affektikohtauksia tajuttomuuteen asti ei ole onneksi tullut, mutta kyllä tuota saa kasvoihin puhallella lähes päivittäin. Kun sattuu tai harmittaa, niin hän kyllä sen ilmaisee. Lempeääkin torumista seuraa iso itku ja kun sattuu, niin sitten se itku saattaa aika äkkiä hiljentyä. Ei muista hengittää, kun ärsyttää niin paljon. Toimelias tohisija hän on ja kovapäinen. Kun jotain haluaa, siinä ei paljon ”ei”-sana paina, vaan puskee vaikka läpi harmaan kiven haluamaansa kohdetta kohtaan, yleensä vielä erittäin vahvalla ääni-ilmaisulla varustettuna. Tämä vahva temperamentti näkyy kyllä suurimman osan ajasta positiivisena, koska hän on kyllä hymyilevin vauva, jonka tiedän. Meillä välähtää tuo hymykuoppainen hymy jatkuvasti läpi päivän ja pikkumies on erittäin iloinen kikattelija ja hymyilevä ilopilleri. Vasta väsyn iskiessä alkaa suupielet kääntyä, mutta rehellisesti sanottuna meillä ei paljon itkua päiväsaikaan kuulu. Tällä hetkellä Mytyn lempipuuhaa onkin nappasta käsiinsä jokin aarre, jota ei saisi ottaa ja lähteä sen kanssa pinkomaan nelinkontin karkuun hurjaa vauhtia. Kun joku seuraa perässä, alkaa kuulua iloinen käkätys. Ja jos hän huomaa, että häntä ei enää seurata, niin pysähtyy ja jää odottamaan ja heti kun joku ottaa ensimmäisen askeleen, lähtee kikattava konttaaja taas karkuun. Lempileikki ja äitiäkin naurattaa kun toinen niin innoissaan räkättää.

Mytty rakastaa uimista ja vedessä oloa, vedellä läträämistä ja nurmikon tutkimista. Myös kaiken maistamista, mitä me vanhemmat niin kovin tylsästi rajoitamme. Hän rakastaa syödä marjoja käsin ja sotkea itsensä päästä varpaisiin. Lempijuttuja on keinuminen ja pianolla soittaminen, sekä tietenkin Dante. Voi pojat, miten voikaan pieni ihminen rakastaa sisarustaan niin ilmiselvällä palolla jo näin pienenä. Mä olen aina ajatellut, että esikoisuudessa on yksi etulyöntiasema muihin nähden. On lapsista ainoa, joka saa vanhempien jakamattoman huomion ennen sisaruksen syntymää. Mutta olen 9 kuukauden aikana oivaltanut, miksi seuraavana lapsena on vielä ihanampaa. Sinua rakastaa alusta asti useampi ihminen. Ja en olisi osannut edes toivoa ihanampaa isoveljeä tälle vauvalle kuin Dante. Kiltti reipas esikoisemme on ylittänyt jopa meidän korkeat odotukset. Hän on hellä ja reilu, kiltti ja huomaavainen. Ja niin kultainen! Eikä mikään ole Myttysen mielestä niin ihanaa kuin Dante. Kenenkään muun jokainen aivastus, hypähdys ja hassu äännähdys ei aiheuta samanlaista naurua. Adrian tarkkailee Dantea jatkuvasti ja aina hymyssä suin tai kikatellen. Toinen suosikki on baba, eli äitini. Vaikka näkemisten välissä on pari viikkoa, on Adrian aivan myyty aina mummin läsnäollessa. Kun maanittelen syliini äitini sylistä, liimautuu hän kiinni kaksin käsin äitiini, vaikka muuten on ihan äitin poika. Minun pitäessäni siskoni vauvaa, ei Mytty reagoi lainkaan, mutta kun serkku ilmestyy äitini syliin, alkaa mustasukkainen kiukuttelu. En valita, on ihanaa kun on vauvalle mieleinen lapsenhoitaja, joka palvoo rakastaa häntä yhtä paljon kuin mekin.

   

On tosi jännä vanhempana seurata miten erilaisia voi omat lapset olla. Luonteeltaan, ulkonäöltään ja vähän joka osa-alueella. Dante ei välittänyt sormiruokailusta, Mytty haluaisi syödä kaiken itse. Dante oli parempi nukkuja, Mytty on itsenäisempi touhuaja. Dantella oli paksu tumma tukka jo tässä vaiheessa, Mytty on mennyt tummasta punaisen kautta vaaleaan, joka jälleen tummenee. Mytyssä näkyy kummallisesti mun isäni ja mun äidinäitini, ja hän on tosi paljon ylipäätään mun ja mun suvun näköinen. Dante vuorostaan on ihan isänsä miniversio. Mytyllä on myös selkeästi samanlaisempi luonne kuin minulla pienenä, siinä missä Dante oli siinäkin enemmän isänsä kaltainen. Toisaalta heissä on paljon samaa. Kasvukäyrät kulkevat lähes samoja viivoja, hampaat on tulleet lähes identtisesti ja fyysinen sekä motorinen kehitys muutenkin kulkee ihan käsi kädessä. Kumpikin on todella tarkkaavaisia ja jänteviä vauvoja, alusta asti. Välillä oikein haluaisi sellaisen pienen möllöttelijän, jonka ei pitäis koko aika olla niin kärppänä.

Vauvavuosi Mytyn kanssa on ollut hieman raskaampi kuin Danten kanssa. Aikaisemmin alkanut sairastelu RS-viruksen ja sitä seuranneiden korvatulehdusten vuoksi vaikutti imetykseen ja olin hyvinkin loppu pumppaamiseen viimeisten viikkojen aikana, sillä meidän pieni rintaraivoilija ei koskaan toennut takaisin imetyksen pariin, vaikka kovin sitä toivoin. Mytty on nukkunut huonommin kuin Dante. Alussa hän nukkui hirveän hyvin ja sinänsä hän on aina nukkunut yöt ja riekkunut päivisin. Kehitysaskeleet ovat vaan tulleet hänelle uniin paljon vahvemmin, eli vaikka hän on yönsä nukkunut, on yöt olleet sellaista hulinaa, että me vanhemmat emme ole nukkuneet. Nytkin tätä kirjoittaessa pinniksestä kuuluu itkua ja mieheni meni rauhoittelemaan. Pikkumies löytyy sieltä yleensä istumassa tai konttaamassa pää kulmassa, silmät kiinni ja ihan unessa. Iltaisin häntä saa käydä rauhoittelemassa 1-10 kertaa ekan parin tunnin aikana ja öisinkin meillä herätään se 2-10 kertaa edelleen. Onneksi nykyisin yleensä rauhoittuu tuttiin, mutta unihulinoiden aikana 4 ja 8 kuukauden kieppeillä on meillä nukuttu surkeasti, kun sinne sänkyyn ei useinkaan ole voinut enää laskea takaisin keskellä yötä, vaan loppuyö on mennyt hykkyränä pyörivä vauva vanhempien välissä nukkuen. Viimeinen viikko on näyttänyt positiiviselta unihulinoiden ja tämän 8 month sleep regressionin loppumisen kannnalta, joten toivottavasti meilläkin aletaan pikkuhiljaa nukkumaan täysiä öitä vuoden rajapyykin lähestyessä. Myös hampaita tämä meidän pieni on oireillut paljon isoveljeään vahvemmin. Ja autokyydeistä meillä ei edelleenkään ihan hirveesti välitetä, pitkät matkat on sovitettava päiväuniin, tai varauduttava pieneen huutokonserttiin takapenkillä. Unen määrästä, imetyshaasteista ja korona-vuodesta huolimatta näin 9 kuukauden kohdalla voin sanoa, että tämäkin vauvavuosi on mennyt ihanasti. Hän on niin ihanan iloinen ja hyväntuulinen, onnellinen vauva, että se ilo ja onni on tarttuvaa. Hän on niin ihana, että mulla on jatkuva vauvakuume, koska eihän ilman tällaista vaan voi elää? Eihän?

  

Nämä kaksi pientä ovat kyllä elämäni suurin rikkaus ja onni. Jokaisen päivän kaikki parhaat hetket liittyvät heihin ja tämä mennyt 9kk on ollut haastavinakin hetkinä elämäni onnellisinta aikaa. Sisarussuhteen alku ja kehitys on ihan oma lisänsä vauvavuoteen. Tänään jotenkin mieleeni välähti ajatus, että tästä se heidän sisarussuhde vasta alkaa. Nyt he ovat vielä eläneet rinnakkain, mutta joka päivä tulee enemmän ja enemmän sitä heidän keskinäistä suhdetta. Dante opettaa, Mytty hakee kontaktia, heillä on omat juttunsa puuhaillessaan. En malttaisi päästää vauvavuotta vielä hyppysistäni, mutta toisaalta edessä on niin paljon uusia mielenkiintoisia seikkailuja näiden kanssa. Joka kerta kun ajattelen, että kohta mulla ei enää ole tällaista sylivauvaa, muistutan itseäni siitä, että mulla on onneksi nytkin 3-vuotias, joka haluaa halailla ja sylitellä joka päivä. Vauvavuoden viimeinen neljännes on täällä, ja se on katkeransuloinen tieto. Kohta mun vauva ei enää ole vauva, ja siksi tämä kesä on täydellinen aika ottaa kaikki ilo irti näistä hetkistä♥

Viimeisen neljänneksen haaste itselleni on vihdoin alkaa tiputtamaan tuota Mytty-nimeä pois. Blogissa hän varmaan jatkossakin aika paljon esiintyy sillä nimellä, ja tällä hetkellä myös arjessa käytämme sitä paljon ja läheisemme käyttävät sitä paljon. Se jotenkin kuuluu hänelle. Toki rakkaalla lapsella on monta lempinimeä, kuten NöksyPöksy, Nökis, Mytty, Myttynen, Rehapetteri ja mitä näitä nyt onkaan. Hänen kaunista nimeään ollaan ihan tietoisesti alettu tehostamaan viime aikoina ja pyritään aina puhuttelemaan häntä hänen omalla nimellään, mutta edelleen siinäkin epäonnistutaan. Itse asiassa Dante on tässä meistä paras, sillä hänelle Adrian on lähes aina Adrian, eikä Mytty. Toisin kuin mulle. Köhh. Skarppauksen paikka, sillä pieni myttymme alkaa jo ymmärtämään sanoja ja reagoi kun puhutellaan.

Huomenna yritän jo pitää sairastelun jälkeen ensimmäisen työpäivän, mutta viikonlopun aion omistaa näille mussukoille. Toivottavasti uskaltaisi jo uimaan, jos tämä flunssa olisi jo taakse jätetty. Toivotaan! Jos ei, niin aina voi laittaa sprinklerin päälle ja mennä nurmikolle peuhaamaan. Seura on ainakin maailman parasta 🙂

Kommentit (11)
  1. En muista, oletko vastannut tähän joskus, mutta miten Adrianin nimi lausutaan? Joko Dante osaa sanoa ärrän? 🙂

    Mua kiinnostaisi myös, mitä mieltä olet Cocopandan toimitusjohtajan aborttivastaisuudesta? Mainitsit instastoryssa, että Metsolat lopetti yhteistyön Kärkkäisen kanssa toimitusjohtajan natsisyytösten takia niin mietin miten sun yhteistyökumppaneihin vaikuttaa (vaikuttaako?) eriävät näkemykset? Jossain luki, että Cocopandan toimitusjohtaja käyttää firmojensa rahoja abortinvastaiseen työhön, joten mulla ainakin on ollut boikotissa jo tovin aikaa.

    1. Moikka! Adrianin nimi lausutaan niin kuin kirjoitetaan, kuten myös Danten. Dantella ei taivu vielä ihan kunnolla r-kirjain, eli Dante sanoo Addian tai Ade tällä hetkellä.

      Cocopandan toimitusjohtajan aborttivastaisuudesta en ole ollut tietoinen, täytyy ehdottomasti tutustua hetimmiten asiaan. Itse olen ehdottomasti sen kannalla, että jokaisella on oikeus valita omasta kehostaan, eli täytyy tosiaan tutustua asiaan ja sen liittymiseen Cocopandaan. Uskontoasiat on mielestäni esim. kinkkisiä, sillä koen, että jokaisella on vapaa-ajallaan oikeus uskontoon ja jos aborttivastaisuus on esimerkiksi uskonnosta johtuvaa, niin sitten asia voi olla aika monimutkainenkin. Kyllä yrittäjillä, toimitusjohtajilla ja kaikilla ihmisillä on mielestäni vapaus uskoa, mutta en nyt tosiaan tiedä mistä tämä tieto on peräisin ja mihin se liittyy, joten täytyy tutustua ja kysyä asiaa Cocopandaltakin.
      Sellainen sivuhuomio, että en näe miten kukaan toimitusjohtaja voi käyttää firman rahoja omaan abortinvastaiseen työhönsä, sillä yrityksen rahoista ei päätä toimitusjohtaja ja yrityksen rahoja ei voi käyttää miten sattuu henkilökohtaisiin asioihin. Toki varmasti tj saa tuloja yrityksestä, joita voi tähän käyttää, mutta en tältä istumalta lähtisi heti uskomaan väittämää siitä, että yrityksen rahoja käytetään henkilökohtaisiin asioihin. Mutta kiitos tiedosta, tutustunpa asiaan 🙂

      1. Hei!
        Ymmärsinköhän nyt oikein? Oletko sitä mieltä, että yksilönvapautta on oikein rajoittaa, mikäli perusteena käytetään uskontoa?
        Ja tuosta Cocopandasta. Kyllä ne on yrityksen toiminnasta tulleita rahoja, joilla toimarin palkka maksetaan. Eli siinä mielessä firman rahoja kyllä, ei naapurin tai viereisen firman. Ilman firman rahoja eli ostavia asiakkaita ei ole toimarin palkkaakaan.

        1. Ymmärsit väärin. Mielestäni yksilönvapautta ei sovi rajoittaa minkään vuoksi, ja se on minun, ateistin näkemys asiaan. Koen kuitenkin, että ihmisillä on oikeus uskontoon (sekin on osa sitä yksilönvapautta) ja jos he suhtautuvat uskonsa oppeihin intohimoisesti ja vaikka ajavat tiettyä asiaa, näen sen heidän oikeudekseen. Kyllähän esim. Suomessa Päivi Räsänen edustaa tiettyjä ideologioita. Koen, että yksilönvapautta rajoitettaisiin, jos esim. joku aborttivastainen henkilö kieltäisi toisin uskovan oikeutta aborttiin ihan käytännön tasolla tai tekisi mahdottomaksi abortin jollekin. Toki lobbaamalla ja rahaa syytämällä tietyille aatteille, saadaan tietyille aatteilla jalansijaa ja tehdään näin mahdolliseksi.

          Aborttiasiassa olen sitä mieltä, että jokaisella saa olla oma oikeutensa uskoa ja nähdä tämä asia miten haluaa. Olen kuullut hyvin perusteltuja kannanottoja aborttiin ja vaikka itse kannustan naisen omaan valintaan, olen oppinut ymmärtämään asiassa erilaisia näkökulmia. Jos lääkäri haluaa kieltäytyä tekemästä aborttia uskonsa perusteella, se olkoot hänen oikeutensa, ellei häntä velvoita jokin laillinen asia tilanteessa. Musta olisi hyvä, että abortinvastustajat eivät hakeutuisi tehtäviin, joissa he joutuvat kieltäytymään vastaanottamasta tietynlaisia tilanteita, ja mun mielestä on hienoa, että asiassa ollaan hereillä ja valistetaan abortinvastustajille moderneja näkökulmia ja tilastoja. Kuitenkin ihmisellä on täysin oikeus vastustaa aborttia siinä missä jollain toisella on oikeus vastustaa vaikka ilmastopäästöjen syntymistä lentäen tai jollain toisella oikeus vastustaa turkistarhausta.

          Kuten minä kommentissani hyvin selkeästi ilmaisin, tj voi käyttää yhtiöstään saamaansa palkkaa mihin haluaa, mutta yrityksen rahoilla ei voida mällätä menemään miten halutaan ja käyttää niitä henkilökohtaisiin menoihin. Uskonto ei myöskään voi olla perustelu palkkaamatta jättämiselle tai potkuille syrjintäsyistä, joten sellaistakin uskontoa kannattava, joka uskoo ja osana hänen uskoaan on abortinvastaisuus, ei voida irtisanoa tai jättää palkkaamatt auskonsa takia. Ihminen lähtökohtaisesti saa palkkaa, jolla saa tehdä mitä haluaa. Jos haluaa käyttää sen röökiin ja alkoholiin, näin on hänen oikeutensa tehdä. Jos haluaa ajaa abortinvastaisia aatteita, siihenkin on oikeus omilla rahoillaan.

          Kuten sanottua, en tunne asiaa vielä tarpeeksi ottaakseni kantaa juuri tähän nimenomaiseen tilanteeseen, kun en edes tiedä mistä lähteestä on tämä tieto, kuinka paikkansa pitävä se on ja millaisin perustein kyseinen henkilö asiaa ajaa. Pyytäisin hieman aikaa ja malttia, että voin asiaan tutustua, ennen kuin tässä lähdetään sen pidemmin asiaa käsittelemään 🙂

          1. Anna, tämä vastaus oli mukavaa luettavaa. Perustelit oman näkökulmasi selkeästi ja tavalla, josta välittyy se, että muiden mielipiteitä voi ymmärtää, vaikkei olisi asioista samaa mieltä.

      2. Tosi hyvä vastaus, Anna. Itse olen samaa mieltä kanssasi; jokaisella on oikeus ja vapaus henkilökohtaiseen mielipiteeseen, mutta näitä ei pidä sotkea liike-elämään. Olkoon yrityksen tj siviilielämässään mitä mieltä asioista haluaa, toinen juttu on tuoda ne julki yrityksen edustajana.
        Mutta mikäli saat Anna kyseisestä asiasta faktaa tietoosi, olisi hienoa, jos jaat tämän meille lukijoillesi 🙂 Itseänikin asia hieman kiinnostaa, sillä mikäli lukijan viesti on tosiaan faktaa, vaikuttaa tämä jatkossa omiin valintoihin kuluttajana.

        Jenki

        1. Kiitos. Olen ottanut yhteyttä Cocopandaan ja aion viikonlopun aikana tutkia tarkemmin näitä väitteitä ja mitä tietoja asiasta on saatavilla.

  2. Kiitos Anna vastauksesta!

    Jenkin kanssa olen samaa mieltä. Omaan ostokäyttäytymiseeni vaikuttaa myös yrityksen omistajien ja johdon arvomaailma – mikäli se on tiedossani. Kärkkäinen on tästä hyvä esimerkki; en halua edes välillisesti tukea äärioikeistolaista toimintaa.

    Aurinkoista viikonloppua!

    1. Niin, olen samaa mieltä, mutta sillä erotuksella, että mielestäni äärioikeistolaista rasismia ei voi perustella millään, se on ihmisvihaa, mutta ideologisella tasolla voin ymmärtää abortinvastaisuuden, vaikka en hyväksy naisten oukeuksien rajoittamista enkä näe itse pikkusikiötä vielä sellaiseksi ihmisolennoksi, jonka henki kävisi äidin vapauden edellä. Jotkut kuitenkin näin näkevät ja tämä mielipide-ero pohjaa usein lähtökohtaisesti hyvään ajatukseen, mutta modernissa maailmassa aborttiin vaikuttaa niin moni tekijä, että sen kieltäminen on kokonaisvaltaisesti arvioiden mun mielestä huonompi ratkaisu. Mun mielestä jotkut asiat kumpuaa puhtaan pahoista lähtökohdista, toiset taas on moraalikysymyksiä, kuten lihansyöminen. Uskonnolliset asiat ylipäätään on musta hirvittävän monisyisiä ja vaikka itse tuomitsen monia asioita (esim. tyttöjen silpomiset ja lapsiavioliitot) ja kannustan toisiin (abortti vapaus), yritän ajatella näitä mahdollisimman monelta kannalta, sillä itselle uskonto on asiana vaikea ymmärtää. Abortti on harvoja tällaisia asioita, joissa ymmärrän myös vastapuolen näkemyksen elävän olennon oikeuksista.

      Ja siitä olen ehdottomasti samaa mieltä, että jokaisen tulisi kannattaa omien arvojen mukaisia yrityksiä. Samalla kyllä mietin myös yrityksen vastuuta työntekijöistään, esim. rikoksen tapahtuessa. Vaikeita asioita kaikin puolin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *