Viherpeukalo-torstai

partsi (1 of 9)

Hyvää helatorstaita rakkaat lukijat! Mitä kuuluu? Mulle kuuluu multaista 😀 Oon tänään käyttänyt 150 l multaa ja päälle vielä ison pussin ruukkusoraa, ja leikkinyt meidän parvekkeella monta tuntia aurigonpaisteessa. Jokunen pitää mua varmaan ihan sekopäänä, että miksi mä jaksan vaivautua joidenkin kukkien istutusten kanssa, kun muuttoon on alle kaksi kuukautta. Nii, ei kai tässä sinänsä järkeä olekaan. En kuitenkaan istutellut mitään maahan, vaan liikuteltaviin ruukkuihin 🙂 Ollaan käyty pari kertaa tulevassa kämpässämme, ja tiedän millainen terassi ja piha siellä on, niin tiesin myös, että istutukseni tulevat sopimaan myös sinne. Sitä paitsi täällä Kuopiossa alkoi kesä ihan kertarykäyksellä, niin on ihanaa nauttia vielä kesästä tässä vanhassakin asunnossa. Muuttomme on viimeistään 1. heinäkuuta, mutta siihen on vielä lähes pari kuukautta näitä ihania kelejä. Meillä on tosi viihtyisä partsi tässä asunnossa, joten luulen, että kotonaoloajasta iso osa menee täällä. Nyt täällä tuoksuukin sopivasti minttu, rosmariini ja kukat. Ihanaa! 🙂

partsi (6 of 9)

Minun oma pieni yrttipuutarha se siinä. Istuttein taimia isoon kukkapenkkiin sekaisin ja nyt otetaankin veikkauksia vastaan, mikä niistä kokee karun kohtalon ensimmäisenä 😀 Kolme kirsikkatomaattia, paprika, minttua, sitruunamelissaa, meiramia, rosmariinia ja timjamia, sekä persiljaa ja basilikaa löytyy nyt tuosta. Ovat ehkä vähän ahtaasti, mutta vähän veikkaan, että suuria kasvutarinoita ei mun taidoilla tulla kokemaan. Kokeillaan nyt ainaski 😀 Partsille onneksi paistaa aina about 17-18 asti, niin saavat ainakin tarpeeksi valoa. Eli nää varmaan on varjossa kasvatettavia. No hei, pisteet ees yrittämisestä siinä tapauksessa. Äiti ehkä osais opettaa, mutta tää oli lähinnä pieni puuhailuprojekti mulle. Voin sitten vinkua ku iloinen possu, kun saan tehtyä ekan kerran foccaciaa käyttäen ”ihan itse kasvattamaa” rosmariinia, eli sitä, mitä tuli taimessa mukana, sillä epäilen, että tässä ei kyllä kasva mikään. Eniten toivon, että minttu kasvaa kivasti, koska rakastan tuoreen mintun käyttämistä teessä!

Tää kesän alkaminen on tavallaan ihanaa, mut tavallaan kyllä ihan vähän ottaa nuppiin. Tasan kaksi viikkoa sitten täällä satoi lunta niin, että ei meinannut kesärenkailla päästä liikkeelle. Muistatteko tämän? Viikko ennen vappua vettä tuli taivaan täydeltä ja kas vai niin, vappuna alkoi kesä. On tää kiva tämä Suomen neljän vuodenajan esiintyminen, jossa kevät kestää n. kolme päivää. Ei siis sinänsä, ihanaa, että on lämmin. Okei, mä oon ainoo ihminen varmaan tässä maassa, joka valittaa nyt tästä, mutta perkele, saisko joskus niitä nahkatakkikelejäkin? Kesä saa mun puolesta jatkossakin alkaa jo toukokuun alusta, mutta voisko sitä kevättä saada sitten jo helmikuussa? Nyt siirryttiin lähes suoraan toppatakista T-paitaan. Poikaystävä lohdutti nauraen, että kyllä Suomen kesä pitää huolen, että saan pitää takkia. No mutku ei se sit oo kivaa, joskus heinäkuussa kaivaa nahkahousuja ja -takkeja. Sillon se on sellasta hvkesä-meininkiä. Emmätiedä itekään mitä valitan tässä, kun istun terdellä, mittari näyttää +20 ja kun päivällä olin istutuspuuhilla tuli ihan hiki partsilla. Mun lempiaikaa pukeutumiselle on sellainen +13-+15 kun voi vetää nahkatakissa ja avokkaissa samaan aikaan. Saisko niitä kelejä edes joku vuodenaika pidemmäksi aikaa kuin viikoksi? 😀

partsi (8 of 9)

partsi (7 of 9)

partsi (5 of 9)

partsi (4 of 9)

Oon rakastunut tohon peltitynnyriin! Se on joku metrin korkee, ja ihan mielettömän kaunis.Poikaystävän mielestä valmiiksi ruostuneen tynnyrin ostaminen on vähän ku revittyjen farkkujen ostaminen! Haaa, mä oon ostanu revittyjä farkkuja, ja ne on ihan parhaita! Ei käy siis vertaukseksi huonoudesta. Talven yli kestäneet kanervat vaihtuivat söpön kesäisiin muurinkelloihin ja amppeliin muutti asumaan ahomansikka-taimia. Ennustan maailmanluokan ilonpurskahdusta, jos siitä amppelista tulee yhtäkään mansikkaa tänä kesänä. Oikeesti, saatan spontaanisti poksahtaa onnesta silloin 😀

Maltoin vielä ostamatta alppiruusuja ja tuijia, joita olen suunnitellut tulevalle patiolle, mutta jaloruusua en malttanut olla ostamatta. Saa ainakin nyt vielä viihtyä ruukussa, katsotaan sitten, mihin päätyy uudessa kodissa.

Uuteen kotiin käytiin myös jo tutkimassa puutarhakalusteita ja muita juttuja. Vaihdamme muutossa ainakin ruokailuryhmän, ja tosiaan patiolle tarvitaan puutarharyhmä. Mulla on myös muutama idea uuteen kotiin, mm. sisätilaan tulevan riipputuolin suhteen, että katsotaan mikä sirkus siitäkin paikasta saadaan. Nyt kun saadaan kotiin toimiva hälytysjärjestelmä, olo on ehkä vähemmän vainoharhainen, ja uskallan jotain kodista kirjotellakin. Lisäksi kun kyseessä on sitten ihan oma, alusta loppuun meidän valitsema, niin siitä viitsii kirjoitellakin jotain 🙂 Ehkä. Mieli saattaa tässä asiassa taas muuttua, mutta tällä hetkellä sisustusinspis on niin valtaisa, ettei muuta oo mielessäkään 😀

Postauksen jälkeen ajattelin jatkaa parvekekeinussa köllimistä meidän hyväntuoksuisen pikkumonsterin kanssa. Oon edelleen ihan järkyttynyt, että se käyttäytyi eilen kuin enkeli, kun joutui ekaa kertaa pesulle. Tähän mennessä Benjin on pessyt vain trimmaaja (kaksi kertaa), mutta hyvin sateisen viime viikon seurauksena tyyppi haisi aika pahalle, niin eilisiltaan kuului suihku ja föönaus. Se ei edes pannut kertaakaan vastaan! Oon ihan hämmentynyt, että jotain on ehkä pielessä. Benillä ku yleensä mielipiteitä riittää siihen, mitä sen elämässä tapahtuu 😀 Nyt se tuoksuu mansikoilta ja on niin silkkisen pehmoinen, että ei tosikaan. Se on myös onnensa huipulla, kun koko päivän on ollut partsin ovi auki, ja on saanut vahtia ja tuijotella ohimenijöitä. Pelkäsin etukäteen jonkin verran, että Benjikin tulee haukkumaan, sillä onhan pommit ”tunnetusti haukkuherkkiä”. Tuo haukkuu nykyään tasan kahdessa tapauksessa; kun joku tulee kotiin tai pimpottaa ovikelloa ja kun se leikkii muiden koirien kanssa. Partsilla kuuluu välillä vaan tosi hentoa valittavan kaipaavaa pientä ulinaa, kun ohi menee lapsia tai muita koiria. Kun niin kovasti haluaisi päästä heidän kanssaan hieman leikkimään.

Ensimmäiset viikot Benjin kanssa olin ajoittain ihan varma, että tästä tulee vielä painajainen 😀 Se ei päästänyt harjan kanssa lähellekään, väläytti hampaita, jos sen nosti syliin ”väärin” tai ”vääränä aikana” ja muutenkin oli välillä hyvinkin itsevarman ärsyttävä 😀 Nyt se on tällainen lutuinen lauhkea sylikoira. Haukahduksia ei kuulu edes kuin parvekkeen ohi menee toinen koira. Kyllä tässä ollaan taas ihmetelty tänäänkin ääneen, miten symppis dogi meillä on 🙂 Se on vaan jotenkin tosi ihana koira. Osaa pyytää kiltisti pääsyä syliin tai ulos, ei riehu eikä ärhäköi ikinä. On jotenkin tosi ilmeikäs ja tottelevainen, vaikka olisi edessä lempiruokaa ja -herkkuja. On ihan tosi läheisyydenkipeä, ja pyytää usein päästä syliin, kun olen sohvalla tai partsin tuolissa ja kapusi tuohon mun syliin nyt tämän postauksenkin ajaksi. Pusuja meillä jaellaan edelleen ihan yllinkyllin, mutta kaikki hampailla napsiminen, leikkiessäkin, on jäänyt täysin pois jo parisen kuukautta sitten. En kestä, nyt tuo siirtyi sylistäni viereeni, laittoi tassun polvelleni ja tuijottelee hieman kysyvästi iloisesti läähätellen 😀 Usein väsyneenä se sylissä kiipeää rintaa vasten ja laittaa päänsä solisluille ja nukahtaa tai vaan lepäilee siinä hetken ihan tosi lähellä.

Kun kerroin, että hankimme pommin, moni varoitteli juuri luonteen itsepäisyydestä ja haukkumisesta ja vaikka mistä. Itse voisin puolen vuoden kokemuksella pelkästään suositella rotua. Vaikka ajoittaisia vahinkoja vielä sattuu, niin aika lailla sisäsiistiksi tuo oppi puolivuotiaana. Alun määräilyn jälkeen se on löytänyt täysin paikkansa tässä perheessä ja on lauhkea kuin mikä, kaikki alfailu jäi kyllä pois. Johdonmukaisella ja lempeällä kasvatuksella Beniltä on kyllä jäänyt pois kaikki sellainen määräily ja äkäily, sekä haukkuminen. On se äänenavaamista joskus harjoitellut, mutta joko kielsimme (kun haukkui vaikka ulkoa tuleville äänille tms.) tai emme kiinnittäneet huomiota siihen (jos yritti määräillä). Eipä juuri hauku nykyään. Jos kaipaa kaveria jokapäiväiseen tekemiseen, niin pommi on ihan loistava siihen! Aina halukas oppimaan, fiksu ja leikkisä. Ei tarvii painaa menemään joka päivä pitkää lenkkiä, mutta on tämän kanssa menty viisikin kilsaa, ja hyvin on jaksanut pienillä tassuillaan pinkoa 🙂 Pieni paketti pelkkää ihanuutta! Voisinpa joku päivä kuvailla teille tyypistä videota muuten.

partsi (2 of 9)

Tällainen helatorstai täällä siis 🙂 Illan suunnitelmiin kuuluu piirtää meidän pohjapiirros mittaan ruutupaperille ja alkaa hieman sommittelemaan uuden asunnon järjestystä, ja pohtimaan mitä kaikkia hankintoja pitää vielä tehdä! Huomenna olisi vielä töitä, ennen viikonloppua ja MM-kisojen alkua! Ai että, ihanaa tämä kevät! Viikonlopun suunnitelmana on sulkista, lätkän kattomista, grillailua kavereiden kanssa, leipomista ja pitkä lenkki auringossa Benjin kanssa! Nyt kun tehtiin tänään kotona taas suursiivous ja laitettiin koti muutenkin kesäkuntoon, niin viikonlopun saa vaan puuhailla ja harrastaa!

Kommentit (11)
  1. Basilika ainakin on tosi herkkä kylmälle, se tuosta saattaa kuukahtaa. Sitruunamelissa on kans kylmäherkkä. Jos tuo ei paina kauheasti, niin olisko ideaa nostaa yöksi sisälle ainakin toistaiseksi? 🙂 sillä sain oman basilukan viihtymään viime kevään. Tänä kesänä tein ekan oman kukkapenkin, jee! 😀 rempattiin terassi ja koko piha viime kesänä ja nyt pääsee kunnon kukkahommiin

    1. Ehhh, se painaa ihan saakelisti 😀 Mut se oli onneks kokeeksi sellanen 1,29 € basilika kaupasta, että ehkä se ei ole suurin menetys 😀

  2. Minttu ainakin on tosi helppo ja kasvaa paljon. Äidilläni on piha täynnä mintturuukkuja ja talveks se istuttaa ne maahan talvehtimaa ja keväällä taas takasin ruukkuun. Eli ei tarvi ostaa uutta minttua joka vuos, jos on mahdollisuus sen talvehdittamiseen. Itekin kokeilin viime talvena ekaa kertaa talvettamista kerrostalon kylmäkellarissa, saa nähä herääks ne tosta enään

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *