Viikonloppuangsteja ja mungokirpparointeja

Hellurei hei kotisohvalta! Tässä tämä viikonloppu onkin mennyt, ei yhtään suunnitelmien mukaisesti. Eilinen meni aika täysin lepäillessä (päivän suurin pyristys oli plaseerauskorttien materiaalien valmistelu) ja tänään olen saanut itseäni hieman edes sohvalta liikkeelle.

Miehellä on tosiaan joko influenssa tai todennäköisemmin joku ihan älyttömän kova muu tauti. Raukasta ei lähde pihaustakaan ääntä, on hillittömän korkea kuume aamusta iltaan ja yöllä ei saanut edes juuri nukuttua, kun kurkku on niin kipeä, ettei hengitetyksi saa. Oon tietenkin googlannut kaikki mahdolliset taudit ja olin esim. torstai-illalla varma, että kohta se lakkaa kokonaan hengittämässä. Yritin itku silmässä mennä halailemaan, mutta sain vaatimuksen pysytellä kaukana. En edes vitsaillen ole heittänyt mitään manflu-kommenttia, koska en oo kyllä ikinä nähnyt miestä noin huonona :/ Onneksi itselleni ei ole tuo samainen tauti iskenyt sentään, vaikka jotenkin tavallista väsyneempi olenkin ollut.

Mulle selvisi tosiaan torstaina alkuillasta, että mulla olis ollut eilen yllätyspolttarit Helsingissä, ja oonkin ollut ihan harmissani siitä asti. Oon manannut tätä raskauden aiheuttamaa avutonta oloa ja influenssa-aaltoa vuoronperään. Juttelin kaasoni kanssa vielä alkuillasta torstaina ja yritin miettiä, jos saisin itseni jotenkin Helsinkiin. Lennot makso melkeen 500 euroa, mutta ehdin jo alkaa järjestämään itselleni pikalähtöä junalla niin, että olisin jättänyt kaiken kotiin ja isäni olisi tullut hakemaan kuorman sitten viikonlopun aikana, mutta lopulta päädyin jäämään Kuopioon. Omakin olo alkoi olla nimittäin vähän hassu ja pohdittuamme asiaa, tultiin siihen tulokseen, että parempi vaan siirtää polttareita. Olisi vielä paljon inhottavampaa, jos mä olisinkin ehtinyt saamaan mieheltä influenssan ja tartuttaisin sitä sitten eteenpäin ja sitten koko polttariporukka olisi influenssassa tai sen jälkitaudeissa häiden aikaan. Puhumattakaan siitä, että pienten vauvojen äidit saisivat itselleen moisen vaivan. Eikä nyt olisi kiva viedä tuliaisiksi tuota perheellenikään, joka juuri vasta sai taisteltua oman epidemiansa kuriin.

Onneksi polttarit oli vain varausasteella, eli eivät aiheuttaneet kuitenkaan mitään kuluja järjestäjille. Ja onhan tässä vaikka vuosia vielä järjestää ne uudelleen. Kaasoni oli ehdottomasti sitä mieltä, että parempi näin, ja loppujen lopuksi tää oli ehkä paras ratkaisu kuitenkin. Harmittaa vaan tällainen typerä influenssaepidemia, joka vaikuttaa ihan kaikkeen. Sovitut työtapaamiset sentään sain siirrettyä viikonlopulta viikolle, eikä ne aiheuttaneet mitään hämminkiä. Mä oon koko ajan ihan peloissani, että puolet hääjuhlijoista ehtii sairastumaan ennen häitä, ja olin hetken ihan varma, että itsellenikin pamahtaisi tässä influenssa. Pari päivää ennen miehen sairastumista kuitenkin meni aika tiiviisti miehen seurassa ja olen edelleen aika yllättynyt, etten ole itse tuon samaisen taudin kourissa.

Nyt oonki pitänyt mieheen parin metrin välimatkaa, enkä saa kuulemma lähemmäksi tullakaan. Olo on kuin spitaalisella, ja äiti ja anoppi soittelee parin tunnin välein, että olenhan terve 😀 Välillä raskaus tuntuu siltä, kuin olisi joku kovemman luokan autoimmuunisairaus. Tai siis muiden suhtautuminen raskauteen on kuin johonkin kuolemantautiin. Toisaalta myönnän, etten kyllä haluaisi mitään influenssaa. Äitini se vei sairaalaan yötä viettämään ja mies, joka normaalisti kestää flunssat jne. hyvin, on nyt ollut kohta kolme päivää aivan kuollut ja superkorkeassa kuumeessa.

Eniten ärsyttää, että olen aika avuton välillä tällä hetkellä. Esim. nyt meidän pitäisi kuskata Helsinkiin autokuormallinen häätarvikkeita, joista suuri osa painavia puujuttuja. Ei mulla nyt sinänsä olisi välttämättä mitään toivoa nostella niitä muutenkaan, mutta nyt raskaana ihan out of the question. Tuntuu, että painavan ruokakassinkin kantaminen aiheuttaa heti hirveät liitoskivut, joten täällä mä nökötän ku idiootti ja odotan, että mun isä ajelee huomenna tänne hakemaan kuorman ja meikäläisen siinä samassa. Ihan oikeasti, 28-vuotias aikuinen ihminen, enkä saa itseäni Helsinkiin ilman isin tai miehen apua. Säälittävää. No okei okei, saisin mä itseni sinne, mutta isi joutuisi ihan yhtä lailla autoiluhommiin. Äärimmäisen turhauttavaa. Ne puut pitää vielä hakea tuolta matkan varrelta, ja tässä on oikeesti joutunu aivot vähän ylikierroksille jo, miten tän kaiken saisi tehtyä ennen maanantaita.

Ja samalla harmittaa ihan perkeleesti ne polttarit. Vaikka niille onkin varmasti aikaa ja mahdollisuus muutoin, niin olisi ollut aivan ihanaa nähdä kaikkia tyttöjä ajan kanssa ja viettää ihana päivä. Jonka ohjelmaa ei tosin ole mulle kerrottu, mutta jotenkin mä olen melko varma, että mun kaason järjestämänä päivä olisi ollut aivan ihana. Tästä opimme tosin ehkä sen, että mulle ei pidä järjestää yllätyksenä mitään, jotten onnistu sopimaan ko. viikonlopulle jotain puunrunko-noutoja ja muuta kivaa 😀

No mutta anyway, täällä ollaan siis oltu sairaana (mies), omituisen väsyneenä (meikäläinen) ja hyvin aikaansaamattomana. Paitsi, että sain Instagramin @mungokirppis -puolelle lisättyä juttuja myyntiin. Nyt voisin siis nostaa pyllyn sohvalta ja jatkaa tota pukeutumishuoneen tyhjennystä, että sinne joskus saataisiin vauvalle pieni oma nurkka. Oon myös myynyt tässä itse asiassa meidän vanhan sohvan ja muuta työhuoneesta, eli toivoa on, että meidän vaavi saa ihan oman lastenhuoneen tässä seuraavan parin kuukauden aikana 🙂

Kommentit (15)
  1. Voi Anna, ymmärrän harmituksesi! Tosi ikäväähän se on että jouduit perumaan polttarit 🙁 voin kuitenkin lohduttaa että raskaus oli ainakin itselleni sinänsä maaginen vaikka liitoskivut olivat kovat etenkin kaksi viimeistä kolmannesta, mutta en sairastanut yhtään flunssaa ja psoriakseni katosi kuin tuhka tuuleen sinä aikana. Normaalisti (tälläkin hetkellä) olen kaameassa flunssassa puolet talvesta. Kroppa on niin taitava suojaamaan vauvaa! Saat varmasti vielä viettää ihanan polttaripäivän ystäviesi kanssa <3

  2. Hei! Ei liity nyt tähän aiheeseen mutta osaisitko sanoa että löytyykö Lontoon keskustasta Sephoraa?? 🙂

    1. Lontoon asukki
      7.1.2017, 22:45

      Moi, Lontoosta tai koko UK:sta ei löydy Sephoraa valitettavasti 🙁

    2. Lontoossa ei ole Sephoraa tällä hetkellä

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *