Viininpunaisissa

Täällä on alkanut lauantaipäivä nimiäismenun suunnittelulla. Oon saattanut mennä vähän overboard mun suunnittelun kanssa 😀 Ottaen huomioon, että mulla on tässä 9-viikkoinen vauva, niin mä oon ehkä kehittänyt liian vahvat suunnitelmat 😀 Oon nimittäin puntaroinut sokerimassakakun ja chocolate-drip -juustokakun välillä, ja nyt päätin mielessäni tehdä molemmat. Eli ne menee todennäköisesti molemmat todella pieleen, ja päädyn nimiäisaamuna hätäpäissäni leipomaan kaksi pellillistä mokkapaloja. No, aina pitää kokeilla. Vauvan juhliin kakkujen koristelu ja muu oheishärpäke on vaan niiiiiin kiva ajatus, että pakko kokeilla, venyykö tämä äiti johonkin jännittävään keittiössä. Äitini ja siskoni tulevat tosin pari päivää ennen nimiäisiä Kuopioon, joten ehkä he jaksavat viihdyttää miniä, kun mä teen kakkuja ja ehkä myös kotitekoisia vaahtokarkkeja ja jätskipuikkoja ja macaronseja (jälkimmäisistä puhuessani ääneen mies kysyi, josko voi lähteä maanpakoon ystävälleen…). Voisin melkein ennustaa, että minin nimiäisissä on tarjolla mokkapaloja ja Eskimo-puikkoja.

Mä en oikeen osaa innostua silleen järkevästi. Silleen ”teenpä kakun, mutta kaikki muu voidaan tehdä helpoimman kautta”. Tai edes silleen ”teen kaiken muun, mutta tilaan kakun”. Oon monesti harkinnut, että alan viemään kakkuja johonkin turvakotiin tai johonki hyväntekeväisyyskohteeseen, nimittäin mä rakastan kakkujen leipomista, mutta niille tarttis myös niitä syöjiä. Tää pätee ihan kaikkeen. En osaa koskaan siivota vaatekaappianikaan sillai ”näitä en oo käyttänyt pitkään aikaan, taidanpa laittaa myyntiin”. Ehei. Mun pitää kokeilla koko vaatevarasto läpi, ja sitten vasta voin tehdä karsintaa ja siivota jääneet paikalleen. Tää on aika raskasta, eikä pelkästään mulle, vaan ennen kaikkea mun miehelle 😀 Ja ehkä niille vieraille, jotka näillä näkymin syö niitä mokkapaloja.


Ihan siis yhtään pilailematta musta tuntuu, että mies on välillä huolissaan musta. Se on välillä vähän varovaiseen sävyyn sanonut, että mun pitää olla tarkkana, ettei mun tietyt tavat lipsahda pakkomielteiden puolelle ja etten kehitä itselleni jotain häiriötä. Sen lisäksi, että mä pakkomielteisesti välillä haluan jotakin tiettyä, mulla on myös asioita, jotka häiritsee mua ihan älyttömän paljon. Jos sivuverhot on epätasaisen leveästi ikkunassa, se ärsyttää mua suunnattomasti. Ja sit pahin… Meidän villamatto kerääntyy vähän mytyks välillä sohvan divaaniosan alla. Se ärsyttää mua aivan rajattomasti. Loppuvaiheessa raskautta en enää itse yltänyt korjaamaan sitä mitenkään fiksusti ja mieheltä melkein murtui silmät siitä muljauttelusta. Kolme senttiä vinossa, ja se ärsyttää mua ylipaljon. Hän joutui aika monta kertaa uudelleenjärjestämään koko maton sohvan alle niin, ettei se ole ”väärin”. Jääkaappi on kanssa sellainen alue, joka aiheuttaa mussa suuria tunteita. Mulla on pakkomielteinen tarve pitää se tietynlaisessa järjestyksessä ja tieto sen epäsiisteydestä aiheuttaa suurta ahdistusta silloinkin, jos jääkaapin ovi on kiinni, enkä edes näe sitä. Siivoan jääkaapin joka ikisen ruokakauppareissun jälkeen, ennen kuin laitan uudet ostokset sinne sisälle. En vaan voi sille mitään.

Jonkin vaatekappaleen tai kenkien ensimmäinen tahra on kanssa aina paha. Herrajumala ku bräniköille lenkkareille tulee ensimmäinen jälki. Se ärsyttää ihan suunnattomasti koko päivän, sillonki ku en nää niitä kenkiä. Sit kun menee hetki, ja niillä alkaa olla jälkiä siellä sun täällä, ne ei enää ärsytä mua ollenkaan. Sama pätee puhelimeen. Eka naarmu ärsyttää ainakin viikon. Ja kynnet. Voi hyvää päivää kynnet. On olemassa yksi syy sille, miksen mä käytä koskaan kynsilakkoja, vaan ainoastaan geelilakkoja. Kun kynnestä lohkeaa pieninkin palanen kynsilakkaa, mä en näe muuta kuin sen lohjenneen kynsilakan mielessäni. Mulla on hirveä tarve päästä repimään ne kaikki sitten pois. Välillä tuntuu, että näitä on oikeesti ihan loputtomiin, mutta eipä tuo nyt elämääni hirveästi häiritse. Välillä toki sitä itsekin pohtii, että onko sillä verhon leveydellä mitään merkitystä.

Nojoo, tää ei sinänsä liity aiheeseen, mutta tällä kertaa pakkomielteenä on siis söpöjä homemade koristeita ja ruokia vauvan nimiäisiin, ja pahoin pelkään, että mun on ainakin kokeiltava. Muuten olisin just käyttänyt turhaan tunnin googlatessani ohjeita pienen sokerimassaelefantin tekoon. Oh yess, hullu mikä hullu.

Me otettiin Helsingissä tasan yhdet kuvat meikäläisestä koko kymmenen päivän aikana. Joko oli kiire juosta paikasta toiseen, tai sitten sää ei ollut yhtään puolellamme. Mulla on kuitenkin parit kuvat jääneet julkaisematta ennen lähtöämme, ja tässäpä kuvituksena yksi asu. Viininpunaisen ja valkoisen yhdistelmää koristaa tuo vaalea laukkuni, josta on tullut ihan ykköslaukku. Siihen mahtuu valtavasti ja se sopii kaikkeen. Voisin kylläkin yrittää välillä käyttää jotain muuta, kun tuntuu, että tuo on ollut käytössä nonstop siitä asti kun sen sain.

*Kaupallisia affiliate-linkkejä

GINA TRICOT mekko (vanha, samantyyppinen *täällä ja *täällä
ZARA korkkarit (vanhat, hyvin samanlaiset *täällä ja *täällä)
ZARA pitkä Chanel-mainen helmibleiseri/takki (tämä, samantyyppinen *täällä ja *täällä)
LOUIS VUITTON City Steamer MM laukku (tämä, samantyyppinen *täällä ja *täällä)

Mitäs tykkäätte asusta? Ja onko teillä jotain samanlaisia pakkomielteisiä piirteitä, jotka on muiden mielestä hauskoja tai hämmentäviä? 

Kommentit (18)
  1. Ihana postaus, tykkääääään!!!!

  2. Voi eikä.. Mun yläosa-osasto vaatteista on maannut olkkarin sohvalla viime viikonlopusta asti. Mekot puolestaan makkarissa. Muut kävin sentään jo läpi. Kun kaikki pitää tosiaan sovittaa ensin. Tosin mies ilmotti nakkaavansa ne menemään, jos en tän viikonlopun aikana siivoa niitä

    Mutta muuten on tämmönen perus, että tuun vielä pihalta hissillä ylös tarkistamaan, että laitoinko oven lukkoon ihminen. Tai auton oven. Tai onko uuni päällä. Mun on pakko koittaa sulkea asiat niin, että painan sen tapahtuman mun mieleen. Muuten ahdistaa epätietoisuus. Voin myös nousta keskellä yötä katsomaan mihin oon jättänyt vaikka avaimeni, kun en muista.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *