VINKKINI TYÖNHAKUUN

Mungolife

Mä kirjoittelin tossa pari viikkoa sitten siitä, että aloitin uudessa työssä ja silloin sain vastaukseksi, että olisi kiva lukea työnhakuprosessista ja mun neuvoista siihen. Toki tällainen opas työnhakuun olisi ehkä paljon fiksumpi jonkun henkilöstöosaajan kirjoittamana, mutta tätä ei kannatakaan ottaa sellaisena oppaana, vaan ennemminkin mun näkemyksinä. 

Mun mielestä työhaastatteluista ja -hauista on hyvä puhua, vaikka tuntuuhan se ehkä ikävälle myöntää ääneen, että jotain paikkaa ei saanut ja siinä tuntee epäonnistumisen tunnetta. Tiedän, että ainakin omalla kohdallani on varmasti vaikka kuinka paljon innostuneita ilkkujia jokaiseen epäonnistumiseen. Mutta, asiasta puhuminen niin läheisille kuin esim. bloggaajana, on musta tärkeää, koska silloin eri aloille, niiden palkkauksiin ja vaatimuksiin saadaan hyvää läpinäkyvyyttä. 

Mä aloin miettimään tuota töihin palaamista jossakin vaiheessa viime keväällä. Danten täytettyä vuoden halusin vähän miettiä millaisen lähitulevaisuuden haluaisin. Opiskelut pyöri mielessä, mutta myös työskentely jossain kivassa tiimissä ja mielenkiintoisessa yhteisössä oli mulla mielessä. 

Keväällä taisin hakea kolmea eri paikkaa, jotka oli kaikki tosi mielenkiintoisia. Yhden palkkaus siirrettiinkin etätyöstä ulkomailla tapahtuvaksi ja kahdessa kävin haastattelussa. Toisessa osittainen etätyö ei ollut mahdollista ja työ sijaitsi Helsingissä, toisessa taas palkattiin tehtävään samalla alalla pidemmällä kokemuksella ollut tekijä. Molemmista prosesseista jäi tosi miellyttävä kuva, molemmat rekryyjät soitti ja perusteli valintaa ja oli tosi hedelmällistä keskustelua. Eiku tais siinä olla joku sellainenkin hakemus, mihin en koskaan saanut mitään vastausta. 

Kesä meni menojaan ja loppukesästä ilmestyi mun tietoon tosi mielenkiintoinen rekry. Kävin haastattelussa ja pakko sanoa, että työpaikka kiinnosti todella paljon. Oli ihan mun osaamisalaa ja olin ihan varma, että olisin hyvä siinä työssä. Kun olin käynyt haastattelussa, kolahti mun meiliin yksi päivä LinkedInin työpaikkailmoituksia ja eräs kiinnitti huomioni. Haastiksessa käytyäni olin ihan varma, että tää, tää on se mun juttu, tänne mä haluan. Vaikka ensin se eka rekry tuntui kaikista mielenkiintoisimmalta, niin tilanne kääntyi päälaelleen ja pelkäsin, että saan tarjouksen ekasta paikasta, ennen kuin jälkimmäinen haku etenee. Onneksi tässä nykyisessä työpaikassani järjestyi seuraava haastattelu tosi nopeasti ja loppujen lopuksi pystyin kertomaan ensinmäiseen paikkaan, että mulle itse asiassa löytyi jokin kiinnostavampi positio. 

Vuoden sisällä olen siis ollut neljässä (vai viidessä, en muista itsekään?) haastattelussa, mikä ei tietenkään ole paljoa, mutta bloggaamisen kautta musta tuntuu, että aika usein lähettelen ”työhakemuksia” hyvin kilpaillulla alalla. Jokainen laajempi yhteistyö on kuin pieni työhaastattelu, jolla saada asiakas omakseen, ja niinpä tää tuntuu mulle hyvin tutulta, vaikka olenkin ollut yrittäjänä pitkään. 

En aio tässä postauksessa keskittyä sellaiseen ”pukeudu siististi ja vie omatoimisesti ansioluetteloja paikalle” -juttuihin, joita jankataan joka paikassa asiaan liittyen. 

No, miten mä sitten hakisin töitä? 

TYÖPAIKKOJEN ETSIMINEN & VALINTA

Vaikka aina sanotaan, että on hyvä kartoittaa itseään kiinnostavat yritykset ja olla suoraan yhteyksissä niihin, ei välttämättä ole huono idea katsoa ilmoituksia myös esim. Linkedinissä ja Monsterissa. Mun mielestä ehdottomasti paras hakukone on Linkedinissä, mutta se riippunee alasta ja työtehtävistä. 

Mun mielestä tää on se tärkein vaihe. Jos hakee 100 työpaikkaa, pääsee 3 haastikseen ja ei saa yhtään paikkaa, saa vaan pahan mielen. Oikeesti, se tuntuu 100 hylkäykseltä. Todennäköisesti vieläpä niin, että 93 paikkaa on sellaisia, jotka eivät sovi hakijalle tai eivät edes kiinnosta hakijaa. Sellainen työnhaku on kaikkien ajan haaskausta. Ihan ensimmäisenä olisi hyvä miettiä, haluaako tietyn työpaikan ja jos haluaa, miksi. Mun mielestä jokaisen työkuntoisen velvollisuus on tehdä töitä, mutta mun mielestä kaikkien kannalta parasta on tehdä työtä, josta itse pitää. 

Kun hakee vain työpaikkoihin, joihin sopii ja jotka kiinnostavat, säästää omaa vaivaa ja rekrytoijan vaivaa. Jokainen rekrytoija nimittän saa aivan helkkaristi hakemuksia. Tää on vähän sama kuin Tinderissä. Potentiaalisia matcheja on varmaan kymmeniä, mutta kenen kanssa todella haluaisit treffeille? Ja kenen kanssa näkisit itsesi seurustelemassa? Ei kai kukana tykkää käyttää aikaansa ihan turhiin treffeihin? Miksi sitten käyttäisi aikaa ja vaivaa turhiin hakemuksiin? 

Tässä vaiheessa on myös hyvä muistaa, että hakee itselleen ja osaamiselleen sopivaa työtä. ”Opin nopeasti” ei avaa ovia työpaikkaan, jossa on spesifi työnkuva, johon on vaatimuksia, jotka eivät ole niin vaan opeteltavissa. Toisaalta ei pidä myöskään aliarvioida itseään, vaan hakea positioihin, joissa voisi olla hyvä omalla osaamisellaan. Esimerkiksi jos vaatimuksena on maisterintutkinto, mutta itse on vaikka kandi tai merkonomi, se ei todennäköisesti estä tehtävässä menestymistä. 

Joka tapauksessa, valitse valitse valitse! 

TYÖVÄLINEET

Enkä nyt tarkoita MacBookia ja älypuhelinta, vaan…

LinkedIn. Kyllä, mä nostan tän tärkeämmäksi kuin edes ansioluettelon. LinkedIn on kuin netistä löytyvä ansioluettelo, mikä pitäisi pitää aina ajan tasalla ja mielenkiintoisena. Ei pelkästään lyhyt titteli siinä työpaikan alla, vaan myös mielellään kattava selvitys työtehtävistä. Oon vähän huono neuvomaan tätä, kun mun oma LinkedIn ei todellakaan oo ajan tasalla ihan aina ja mun työnkuvaukset voisi olla paljon laajemmin esillä. 

Linkedin on nykypäivänä työntekijää etsivän varmasti yksi tärkeimpiä työkaluja, ja moneen työpaikkaan pyydetään linkkaamaan oma Linkedin. 

Työnhakuun liittyen Linkedin on erinomainen väline senkin puolesta, että siellä on tosi helppo hakea töitä! Oon huomannut, että ainakin itseäni kiinnostavat työpaikat on kaikki Linkedinissä, enkä oo muita hakukohteita juuri käyttänyt. Linkedinillä on myös erilaisia Premium-malleja sun muita lisäosia, joissa esimerkiksi työnhakijalla voi olla sellainen työnhakijan Premium-profiili, jolloin nousee headhuntereiden ja rekrytoijien hauissa näkyviin ja siellä on paljon kohdennetumpaa työnhakumahdollisuutta. Se tarjoaa myös mielenkiintoista statistiikkaa eri yrityksistä ja vertaa hakijaa muihin hakijoihin. Todella hyödyllistä nähdä, mihin oma koulutus ja kyvyt asettuu siinä työnhaussa ja välillä se muistuttaa lisäämään omaan profiiliin jotain sieltä puuttuvaa. Jos on taloudellinen mahdollisuus, kannattaa hankkia tuo Premium, se ei ole kallis kuitenkaan. Mä en oo ihan varma onko vaan Premium-ominaisuus vai muutenkin, että saa omien kiinnostusten mukaiset uudet työpaikkailmoitukset. Mä en olisi ikinä päätynyt mun nykyiseen työpaikkaani ilman tätä ominaisuutta. En nimittäin etsinyt tuossa vaiheessa mitään paikkaa, olinhan jo supermielenkiintoisessa rekryssä mukana. Tämä vaan sattui kolahtamaan meiliini ja herätti mielenkiintoni. 

Ansioluettelo on edelleen tärkeä väline, ja omaani olen viimeistellyt ajatuksella ja pieteetillä. Toiset suosivat simppeliä, lyhyttä ja ytimekästä. Mun alalla koen, että visuaalisuus on tärkeää ja visuaalisella ansioluettelolla oon saanut useamman haastattelukutsun, eli ei se kai ihan hirveän huonokaan ole. Mun mielestä on tärkeää erottua ja mun mielestä ansioluettelossa on ehdottamasti oltava jokin kuva. Siinä saa kasvot hakijalle ja jää mieleen paremmin. Mun mielestä on hyvä olla useampi erilainen ansioluettelo, riippuen siitä millaista työtä hakee, tai sitten sellainen pohja, jota on helppo muokata. Erilaiset taidot ja osaamiset korostuvat eri tavalla eri työpaikoissa ja niitä on hyvä highlightata sopivasti per jokainen haku. Mun ansioluettelossa on yksi quote, lyhyt kertomus itsestäni ja varsinaiset taidot ja työhistoriaa listattuna. Vain viimeisimmät ja asiaan liittyvät taidot ja osaamiset ja työt, sekä sitten IT-ohjelmien osaaminen ja kielitaito.

Mistä päästäänkin hakemukseen. Jos lähettää saman hakemuksen jokaiseen työpaikkaan, niin ei ansaitse sitä työpaikkaa. Piste. Työnantaja on nähnyt vaivaa ja laatinut kuvailun työpaikasta. Työntekijän on hyvä nähdä vaivaa ja laatia kuvailu itsestään, joka on kohdennettu spesifiin paikkaan ja spesifiin työtehtävään. Ei sellainen ”Hyvä (yritys X), hakisin paikkaa (paikka Y)” ja yleinen lässytys perään. Ei! Sen sijaan, että lähettää 100 hakemusta, lähettää mieluummin 10. Tai vielä parempi 5. Ja ne on jokainen kirjoitettu alusta loppuun juuri sille työpaikalle. Mä en itse asiassa muista millaisen hakemuksen laitoin nykyiseen työpaikkaani. Kirjoitin sen suoraan hakemuskenttään, ja kerroin sillä hakemuksella, miksi koin sopivani juuri tähän paikkaan ja tehtävään. Hyvä hakemus on musta 0,5-1 A4 pitkä, selvällä fontilla, 1,15 helposti luettavalla rivivälillä ja omalla äänellä kirjoitettu. Ei akateemisia jaaritteluja, ei ranskalaisia viivoja, vaan selkeä teksti, josta käy ilmi vähän omaa persoonaa. Jos työpaikkailmoitus on hauska ja moderni, hakemuksenkin pitää olla sitä. Sama toisinpäin. Aina plussaa, jos tekee hakemuksen 2-5 -minuuttisena videona itsestään. En ole vielä tavannut rekryyjää, joka ei tykkäis videohakemuksista. Toki olisi hyvä siinä myös tehdä sellainen tiivistelmä sisällöstä kirjallisena, että siihen voi helpommin palata. 

Mun mielestä hakemuksessa on hyvä olla avoimuutta. Esimerkiksi omassa tapauksessani olen koko ajan kertonut heti hakemusvaiheessa, että en voi sitoutua olemaan ma-pe Helsingissä toimistolla joka viikko vaan tarvitsen osittaisen etämahdollisuuden. 

Suositukset on musta hyvä olla, ja jos ei kirjallisena niin vähintään 1-3 hyvää suosittelijaa, jotka sopivat hakemaasi työpaikkaan. Suosittelijaksi ei musta kannata laittaa jotain koulun rehtoria tai luokanopettajaa, vaan entisiä työnantajia, asiakkaita, yhteistyökumppaneita yms. Toki jos on tosi nuori työnhakija, se voi olla haastavaa, mutta siinä tapauksessa kannattaa jättää suosittelijat kokonaan pois mun mielestä. Linkedin on tässäkin kätevä, koska siellä voi suoraan pyytää suositusta joltain tutulta. 

No entäs sitten kun on karsinut itseään kiinnostavat paikat, ja lähettänyt hakemuksen? 

Mä kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä kannattaa soittaa yhteyshenkilölle noin viikon sisään hakemuksen lähettämisestä ja kysyä prosessista. Miten etenee, milloin sopii odottaa yhteydenottoa, yms. Sen voi myös meilata, mutta soitto on paljon henkilökohtaisempi. EDIT:// Tämä koskee tilanteita, jos firmasta ei ole kuulunut mitään, eikä ole ollut selkeää tietoa siitä, milloin valinta tulee. Älä soita soittaaksesi, vaan soita kysyäksesi asiaa ja prosessin etenemistä tms. 

HAASTATTELUVAIHE

Ja sitten kun haastattelupyyntö tulee, niin…

… selvitä yrityksestä mahdollisimman paljon. 

= älä vain käy kotisivuilla ja Wikipediassa vaan tutustu yritykseen enemmän uutiskirjeiden ja uutisten muodossa ja katsele Linkedinissä ketä siellä on töissä ja millaisissa tehtävissä ja onko yrityksessä kenties tuttuja? Varaudu kysymään oikeasti relevantteja kysymyksiä työhön liittyen. Fun fact: kysyin start upin haastattelussa suoraan, onko yrityksellä maksukapasiteettia, sillä olen kiinnostunut pitkäaikaisesta suhteesta. Yritys oli tuore ja pieni ja se oli relevantti asia kysyä. ”Anteeksi, jos tämä tuntuu törkeältä, mutta miten teidän rahoitus on järjestetty ja onko teillä maksukykyä palkkatoiveeseeni?”. Kysymys otettiin vastaan erittäin myönteisesti ja todettiin vielä, että se kertoo vain kiinnostuksesta ja liike-elämän ymmärryksestä. Älä kysele turhia, vaan kysy olennaisia työsuhteeseen ja yritykseen liittyen. Yksi hyvä kysymys on tiedustella prosessin etenemisestä, missä vaiheessa odottaa yhteydenottoa, onko tulossa toinen haastattelukierros yms. 

… mieti vastauksia itsestäsi juuri tähän työpaikkaan

Missä olet hyvä? Missä on varaa kehittyä? Miten tulet toimeen X-tyyppisessä ympäristössä? Onko jokin tietty asia, joka sinua kiinnostaa tässä työpaikassa? 

… varaudu kertomaan palkkatoiveesi

= jos tätä ei kysytty jo hakemuksessa, se todennäköisesti kysytään haastattelussa. Palkkatoive on aina hyvä olla, ja itse suosin haitaria. Jos palkkatoive-kenttä on hakemuksessa vapaamuotoinen, etkä osaa yhtään sanoa, mikä olisi hyvä palkkatoive, niin yleensä sellainen ”Henkilöstöpolitiikkanne mukainen palkkaus riippuen työnkuvasta” voi olla riittävä. Tosin, summa on aina hyvä. Nykyään on aika paljon erilaisia sivustoja, jotka tarjoaa tietoa erilaisista palkoista. Palkkatoiveen pitää olla realistinen, mutta myös sellainen, joka motivoi tekemään työtä. Mieti oma ehdoton alin palkkasi ja toivo siitä ylöspäin. Esimerkiksi 4000-4600 € voi olla hyvä haitari, varsinkin jos siihen laittaa lisäksi, että riippuen esimiesvastuusta, luontaiseduista ja tehtävän sisällöstä. Yleensä kun puhutaan palkkatoiveesta, on merkittävää se, tekeekö suoraan työtä asiakkaiden kanssa, onko esimiesvastuuta ja itsenäistä vastuuta tai muita erityisvastuita ja millainen koulutustaso vaaditaan. Nää kaikki vaikuttaa palkkaukseen aivan selkeästi. 

”En mä tiedä” EI OLE vastaus. Jos haastattelussa kysytään palkkatoiveesta, etkä ole valmistautunut kysymykseen, niin vähintäänkin vastaa, että sinun täytyisi tietää hieman lisää työnkuvasta, ellei sinulle ole se jo aukottomasti kerrottu. 

… ole ajoissa 

Ole paikalla aivan vähintään 5 min etuajassa, mielellään vaikka 10 min. Älä ole myöhässä, mutta älä tule myöskään paikalle 30 min etuajassa. Se kertoo huonosta ajankäytöstä. 

… pukeudu siististi

Tämä tarkoittaa siistejä, ei-haisevia tai rikki-olevia vaatteita. Tämä ei tarkoita tyylillesi täysin sopimatonta asua, jossa tunnet itsesi pelleksi. Pukeudu niin kuin normaalistikin pukeutuisit, ellet normaalisti ryönää mutaisissa kledjuissa katuojassa. Fun fact, nykyisen työpaikkani ensimmäisessä haastattelussa olin mun Minna Parikoissa. Oh yes, niissä mun glitterpupu-kengissä, joissa on pörröinen pinkki häntä. Rekrytoijan ensimmäinen kommentti oli ”onpas sulla ihanat kengät!”. Musta jakkupuku ja 5 cm mantelikärkiset korkkarit eivät ole mikään univormu haastikseen, vaan sinne saa pukeutua persoonallisesti. Nykymaailmassa työpaikat on tosi moderneja ja töihin palkataan persoonia, ei esimerkkitapauksia 20 vuoden takaisista Valituista Paloista. Nykyisin pieni pala persoonaa asussa on mielestäni vain plussa. Jokin, joka jää mieleen ja jokin, mikä kertoo rohkeudesta pukeutumisessa. 

… käyttäydy kuten yleensä, pienin varauksin

Älä kiroile (koskaan!), älä ole liikaa äänessä, äläkä mielistele. Muuten käyttäydy kuin normaalistikin. Ole aktiivinen keskustelija, älä passiivinen vastailija. Jos tarvitset hetken miettiä jotain vastausta, sano se suoraan. Istu ryhdikkäästi, puhu selvästi ja keskity. Ole oma itsesi, mutta ehkä ihan hieman sellainen hillitty versio, jos olet normaalisti kovin rääväsuinen ja äänekäs tyyppi.

Ole positiivinen, iloinen ja hyväntuulinen. Ei kukaan halua tehdä töitä jöröjukan kanssa.

Haastattelun jälkeen…

… muista lähettää kiitos-meili. Rekrytoija on nähnyt vaivaa ja ottanut aikaa jutellakseen kanssasi ja tutustuakseen sinuun. Kiitä häntä siitä. Sen ei tarvitse olla pitkä kirje, vaan lyhyt ja ytimekäs. ”Kiitos eilisestä, oli mukava tutustua ja kuulla lisää työtehtävästä. Tarjoamanne paikka kiinnostaa minua todella, ja toivonkin kuulevani teistä pian.” Tämäntyyppiseen kiitokseen voi laittaa vielä muistutukseksi suosittelijansa, jos niistä ei ole ollut puhetta tai sitten lähettää vain sellaisenaan. 

Ja sitten ei auta kuin odottaa :) 

Lykkyä työnhakuun kaikille hakijoille! Tuleeko mieleen muita hyviä vinkkejä ja ootteko jostain eri mieltä? 

Kommentit

Heidi123 (Ei varmistettu)

"Esimerkiksi jos vaatimuskena on maisterintutkinto, mutta itse on vaikka kandi tai merkonomi, se ei todennäköisesti estä tehtävässä menestymistä. "

Esimerkiksi valtiolla on paljon tehtäviä johon ei voida valita alemman tutkinnon suorittanutta,jos pätevyysvaatimus on ylempi korkeakoulututkinto. Jos vaatimuksena on hallintotieteen maisteri, niin merkonomia ei palkata vaikka ois kuinka pätevä muuten. Myös soitteluun suhtaudun varauksella. Oon tehnyt valtion rekryjä ja niissä on usein aika, jolloin voi soittaa ja kysyä lisätietoja. Rekrytoija kyllä tunnistaa ne joilla on oikeeta asiaa ja ne, jotka soittaa vaan esitelläkseen ittensä menee monella suoraan hylkyyn. Kun hakijoita on 100 tai 300 niin ne puhelut "moi halusin vaan kertoa et oon kiinnostunut tästä paikasta" nostaa lähinnä verenpainetta. Jos haluaa kysyä esim. tarkempaa tehtävänkuvaa tai jotain muuta työehtoihin liittyvää niin sillon tottakai on hyvä soittaa.

Muuten oon kyllä kanssas samaa mieltä :)

MungoAnna
Mungolife

Moikka, 

Joo, toki näin, mutta monilla aloilla voi olla niin, että se on sinne vaan jäänyt se maisteri, vaikka kandilla pärjää yhtä hyvin :) Ja ei kai kukaan oikeasti soittele mainostaakseen itseään? Mun mielestä jos viikon sisään ei ole tullut mitään tietoa tai pyyntöä haastikseen, tai edes vastausta "kiitos, palaamme viimeistään aikana X", on ihan paikallaan kysyä prosessin etenemisestä ja onko syytä vielä odottaa yhteydenottoa :) 

Mutta tosiaan, mä ehkä mietin tätä liiaksi yksityiselle puolelle hakemuksena :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Valtion työpaikat varmasti ovat niin virallisia ja täynnä erilaisia sääntöjä, että niissä ei ole minkäänlaista joustovaraa mihinkään suuntaan ja silloin on turha mitään neuvojakaan antaa kuinka toimia saadakseen työn, muuta kuin "ole mielistelevä robotti" ; )

Itse en voisi kuvitellakaan työskenteleväni valtiolla, mutta sen sijaan vapaampiin yksityisen puolen työpaikkoihin haettaessa, joissa arvostetaan yksilöä, Annan ohjeet ovat mielestäni erittäin hyvät ja pätevät.

MungoAnna
Mungolife

Joo, en näkisi itsekään itseäni töissä valtiolla, sen verran kankeaa ja byrokraattista se on. Harmi sinänsä, sillä ne on maan tärkeimpiä tehtäviä monin paikoin :/ 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllähän se valtion työnhakuprosessi yleensä on hyvin tarkkaan määritelty ja tämä on sen vuoksi, että hausta tehtäisiin mahdollisimman läpinäkyvä sekä mahdollisimman oikeudenmukainen kaikkia hakijoita kohtaan. Tämä saattaa vaikuttaa hieman kankealta toiminnalta, mutta ennen kaikkea se on nimenomaan yksilön etu.

Monilla tuntuu valtion työpaikoista olevan jäykkä ja virallinen kuva. Oma kuvani oli myös jotain samansuuntaista aiemmin, mutta viime kesäni vietin töissä ministeriössä ja ainakin omakohtainen kokemus valtiolla työskentelystä oli kaikkea muuta. Se, että asiat valtionhallinnossa tapahtuvat byrokraattisesti, ei tarkoita sitä, että työpaikkana se olisi jäykähkö tai virallinen. Oma kesäni sujui rennon sekä positiivisen työilmapiirin ympäröimänä ja toivon, että tulevaisuudessa pääsisin nauttimaan yhtä ihanasta työyhteisöstä.

Omakohtaiset myönteiset kokemukset valtiolla työskentelystä eivät tietenkään tarkoita sitä, että kaikissa valtion virastoissa työskentely olisi samanlaista tai kokemukset yhtä lämpimpiä. Mutta toivon, että ei myöskään lähdettäisi maalaamaan negatiivista kuvaa valtiolla työskentelystä vain omien mielikuvien perusteella :)

Anskutin (Ei varmistettu)

Ihan samaa mieltä, itsekin olen kuvitellut valtion virastot jäykkinä työpaikkoina, mutta nyt jo useamman vuoden valtiolle työskennelleenä voin sanoa että on ollut mukavin työpaikkani koskaan! Toki asioiden pitää mennä tietyn virallisen kaavan kautta, mutta työ on silti mielenkiintoista ja työporukka aivan loistava.

Minulta muuten kyseltiin aikanaan haastattelussa palkkatoivettakin, vaikka eihän valtiolla tietysti ole neuvotteluvaraa. Totesin että minulle riittää se mitä kyseisen virastoalan palkkataulukon mukaan tulisi, ja että henkilökohtainen palkanosa lienee melko minimissä alkuun kun aiempaa kokemusta kyseisistä tehtävistä ei ole. Suosittelijoitakaan minulla ei kovin montaa ole, ja laitan ansioluetteloon aina kaikki mahdolliset enkä karsi mitään pois, koska työsuhteeni ovat olleet niin pitkiä. Tuntuisi hölmöltä laittaa suosittelijaksi entinen esimies, jonka kanssa on viimeksi työskennellyt tai ollut tekemisissä kymmenkunta vuotta sitten, ja toimistohommissa ei oikein kerry suosituksia asiakkailta tai yhteistyökumppaneiltakaan. :D

Mutta noin yleisesti kyllä allekirjoitan vinkit, tokihan nuo parhaat hakupaikat ja perään soittelut riippuvat paljon alasta ja siitä kuinka paljon tietoa on annettu jo ilmoituksessa, ja joskus voi taloudellisen tilanteen tai kokemuksen puutteen vuoksi joutua hakemaan myös tehtäviä jotka eivät ole mikään unelmaduuni. Jos haaveammatti vaatii kokemusta, sitä saa vain aloittamalla alemmalta portaalta.
Tuo hakemuksen personointi haettavaan paikkaan on todella tärkeää, kyllä hakemuksesta huomaa jos siinä on käytetty tusinapohjaa ja vaihdettu vain haettavan työn yksityiskohdat. Samoin haastattelussa tuo omana itsenään oleminen, itse olen oppinut sen vasta hiljattain.

MungoAnna
Mungolife

Kiva kuulla, että valtiolla myös tällaisia kokemuksia :) Paljon tuttuja ja kavereita valtion leivissä ja kokemukset jäykkyydestä ja tietynlaisesta kaavamaisuudesta ja konservatiivisuudesta on ne, jotka on mulle välittyny ja mun mielikuvan luonut :) hyvä, että siellä on erilaista kokemusta!

Vierailija (Ei varmistettu)

Olipas huvittava kommentti, etenkin kun ei perustu mihinkään :) Asia on juuri niin kuin ylempi vierailija tuossa kirjoittikin: "valtion työnhakuprosessi yleensä on hyvin tarkkaan määritelty ja tämä on sen vuoksi, että hausta tehtäisiin mahdollisimman läpinäkyvä sekä mahdollisimman oikeudenmukainen kaikkia hakijoita kohtaan."

2,5 vuotta valtiolla työskennelleenä voin kertoa, että tämä on mun tähänastisista työpaikoista joustavin ja nykyaikaisin. Kaikki aiempi työhistoria on yksityiseltä puolelta, jossa työntekijöiden holhoaminen, kyttääminen, pelolla johtaminen, mielivaltaiset päätökset ja lakipykälien kiertely oli hyvinkin tuttua.

AnnukkaM (Ei varmistettu)

Tosi hyviä vinkkejä! Itse kun en ole kovin luova tai kirjallisesti kovin kaunopuheinen, tuppaa usein tuo hakemusteksti noudattamaan ehkä liian samaa kaavaa. Siihen pitäisi jaksaa aina panostaa vähän enemmän. Myös tuo kiitos-viesti on sellainen, jota voisin kokeilla.

Olen kuullut todella monelta rekrytoijalta, että ne jotka soittavat hakemuksen lähettämisen jälkeen vain soittaakseen menevät suoraan roskakoriin. Kuulemma rekrytoijalta menee ihan älyttömästi turhaa työaikaa hukkaan kun vastailee ns. Turhiin puheluihin. Siksi olen aina jättänyt tämän tekemättä, ellei nyt oikeasti ole tullut jokin erityinen kysymys.

MungoAnna
Mungolife

Kiitos :) Ja joo, varmasti paljon riippuu alasta ja siitä, kuinka soittaa ja miten asiansa esittää :) 

Syksy (Ei varmistettu)

Olisi ollut kiva kuulla vielä enemmän omista kokemuksistasi :) esim. Siitä kuinka paljon koet, että blogitaustastasi on ollut hyötyä työnsaamisessa. Entä koetko, että sunkin pitkällä blogitaustalla on kuitenkin enää vaikea erottautua massasta, kun somevaikuttajia isoillakin seuraajamäärillä on nykyään pilvin pimein.

Mitä tulee haastattelun jälkeiseen 'kiitosviestiin tai puheluun', niin olen siinä käsityksessä, että nämä eivät useinkaan ole kovinkaan toivottuja. Yhteen paikkaan voi olla sata hakijaa, jos edes murto-osa soittelee tai laittaa "turhanpäiväisiä" kiitosviestejä niin ei siinä välttämättä ainakaan positiviisesti erotu joukosta.

Tämä nyt vähän aiheen vierestä mutta mielestäni yritysten pitäisi enemmänkin keskittyä siihen miten rekrytointiprosessi hoidetaan. Monille työnhakijoille työnsaanti on luonnollisesti elämää mullistava asia. Jo haastatteluun pääseminen on voinut vaatia uhrauksia. Sitten haastattelun jälkeen sormet syyhyteen jäädään odottelemaan yrityksen luvattua yhteydenottoa. Mutta sitä ei ikinä kuulu. Sitten soittat kenties perään ja kuulet, kuinka tehtävään ei olekaan päätetty palkata ketään tai rekryprosessin kerrotaan siirtyvän. Tällainen tai vastaava toiminta työnantajaan taholta on arkipäivää monelle. Tulipa nyt kyyninen teksti, tarkoitan vain, että välttämättä monestikaan niissä työnhakutaidoissa ei ole mitään vikaa mutta hommaan on voitu löytää joku suhteilla.

MungoAnna
Mungolife

Mun on tosi vaikea ottaa kantaa tohon kysymykseen, että paljonko blogitausta vaikuttaa ja onko erottuvuutta mitä tulee siihen, että vaikuttajia on paljon. Varmasti blogi on vaikuttanut myönteisesti työpaikan saantiin, koska Content Managerina on toki olennaisesti merkittävää, että olen tuottanut sisältöä vuosia. Myös yrittäjäkokemus lienee plussaa, joten sekin on tuottanut kokemusta. Sinällään blogi ei varmasti ketään nosta rekryprosessin ykköseksi, mutta se on työkokemusta siinä missä mikä tahansa muukin.

Sulla on nyt pieni epäloogisuus tossa haaatattelun jälkeisessä viestissä. Vaikka hakijoita olisi satoja, haastatteluun kutsutaan vain muutama, joten se ei aiheuta kiitostulvaa.

Mitä tulee tuohon työnantajan osuuteen, niin en voisi olla enempää samaa mieltä! Nostankin hattua mun nykyiselle työnantajalle, koska he hoitivat prosessin todella hienosti. Ja itse asiassa huomaan, että monissa yrityksissä ns. employer branding on sellainen asia, mihin kiinnitetään enemmän ja enemmän huomiota ja musta on hirveen kiva osallistua siihen tässä omassakin työpaikassa :) 

Syksy (Ei varmistettu)

Lähinnä kiinnosti, kun itsekin hain jokin aika sitten markkinointi-/ mainosalan töitä. Jopa mainostoimistossa "yleissihteerin" pestissä oli etua, jos oli oma blogi tai insta. Ihan luonnollista mutta välttämätti kaikki eivät ole niin halukkaita tuomaan itseään eri somekanavissa niin aggressiivisesti esille mutta voivat silti olla itse työssä hyviä ja kykeneviä hyödyntämään somea. Tämä ei siis ollut mitenkään suhun kohdistettu, vaan ylipäätään mietin, että varsinkin markkinointialalla on nykyään hankala saada töitä, jollei ole "julkista minää" tai vaihtoehtoisesti laajaa verkostoa.

Pieni ajatusvirhe mutta olen kyllä ollut muutamissa reilun kymmennen hengen ryhmähaastatteluissa ja näitä ryhmiä oli vielä useampia. Eri asia toki, jos haastatteluun kutsutaan vain muutama henkilö. Mutta luultavasti se haastattelija muistaa nämä henkilöt ilman erillisiä kiitos- viestejäkin. :) Omaan korvaan siitä tulee ehkä vähän sellainen..nuoleskelufiilis mutta ehkä se kertoo vain omasta ajattelusta. :) Varmaan riippuu henkilöstä ja tilanteesta.

MungoAnna
Mungolife

Tietyllä tapaa mä nään, että joissain tehtävissä nämä luonteenpiirteet, jotka yhdistetään näkyvään some-preesensiin on haluttuja, ja sikäli ne voi olla etuuksia. Mun mielestä yhtä outoa on joissain tehtävissä, että on entry level tehtävä, jossa pitää olla vaikka maisteri ja 3 vuotta kokemusta. Miten se voi olla enää entry level? :D 

Mielenkiintoista, että tuollaisiakin on. Omaan korvaan kuulostaa vähän heikolta rekryprosessilta, jos ryhmähaastiksessa on 10 henkeä ja näitä on useampi. Keski-Euroopassa esimerkiksi paikoin pidetään röyhkeänä jos kiitosviestiä ei lähetetä ja esim. mun kokemus on se, että UKsta tai Ruotsista voi hyvin tulla meili puhelun päätteeksi, missä kiitetään puhelusta ja "getting back to me", kun soitetaan ihan työasioitakin. Eikä siinä ole niinkään nuoleskelua. Jos mä näkisin vaikka jotain kaveria vähän siinä mielessä että sparrataan työjuttuja ja mietitään vaikka jotain työhön liittyvää, todennäköisesti laittaisin viestiä vaikka illalla, että kiitti hei tästä ja tsempistä tms. Tai jos olisin kylässä jossain, laittaisin kiitosta perään. Sama jos näen tunnin verran rekrytoijaa ja neuvottelen mahdollisesta työnkuvasta yms. Se on hänen aikaana ja kiitän siitä, että hän käytti sen minuun. Se on ehkä vähän sellainen "jenkkimäinenkin" juttu paikoitellen, mutta mä tykkään, yleistä kohteliaisuutta :) 

Juno_ (Ei varmistettu)

Hyviä vinkkejä näin rekrytoijankin näkökulmasta! Toki työnhaun käytännöt vaihtelevat paljon ihan tehtävätasosta ja alasta riippuen, mutta ainakin yksityisen puolen asiantuntijatehtäviin ja siitä ylöspäin nämä sinun vinkkisi lienevät varsin päteviä. Täältä pöydän toiselta puolelta asiaa tarkastelevana voisin vielä lisätä, että työhaastatteluun kannattaa suhtautua enemmän tutustumis- ja neuvottelutilanteena, kuin haastatteluna tai varsinkaan kuulusteluna. Minä olen kiinnostunut hakijasta ja odotan, että hän on kiinnostunut minusta (työnantajana) ja tavoitteemme on keskustella siitä, miten meidän tarpeemme kohtaavat. Tahdon nähdä ja kuulostella paitsi osaamista, niin myös ennen kaikkea sitä, miten hakija sopisi meidän työyhteisöömme ja yrityksen kulttuuriin. Tätä tavoitetta tukee mielestäni parhaiten se, että hakija tulee tilanteeseen omana itsenään, eikä ainakaan toistele mitään ulkona opeteltuja fraaseja suoraan työnhakuoppaista. Vaikeimpiinkin haastattelukysymyksiin pystyy kyllä vastaamaan, kun hetken miettii ja pohtii asiaa juuri itsensä ja kyseisen työtehtävän kannalta.

MungoAnna
Mungolife

Just näin! Kiitos sun mielipiteestä tähän, kiva kuulla, että toisella puolen pöytää samantyyppisiä ajatuksia :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Luovalla alalla on kyllä yhtä tuskaa löytää edes harjoittelupaikka. Itse hain koko kevään ja kesän harkkapaikkaa. Kokeilin eri tekniikoita, soitin eka ja kysyin olisiko ylipäätään mahdollisuutta ottaa harjoittelijaa ja jos yritys harkitsi asiaa laitoin sähköpostiin hakemuksen. Kokeilin tehdä hakemuksen myös videon muodossa ja panostin jokaiseen hakemukseen 100% Yhteen haastatteluun pääsin ja luvattiin jo suullisesti paikka, mutta peruttiinkin tylysti yhden lauseen mittaisella sähköpostiviestillä. No viimeinen toivoni oli eräs yritys mihin hakemista olin vältellyt, koska se ei kiinnostanut minua kovin paljoa ja lähetin hakemuksen, pääsin haastatteluun jossa sovittiinkin heti että pääsen heille harjoitteluun. Vaikka olen 23 vuotias ja minulla on 20 eri työsopimusta vaikka mistä kesätyöstä ja opiskelujen ohessa tein kahta työtä 2 vuotta niin siltikään kukaan ei halunnut ilmeisesti ottaa koska "ei ole OMAN alan kokemusta." No vähän mahdoton olla kun olen vasta opiskelija. Toinen syy oli että "ei ole tällä hetkellä tekemistä sinulle." Kyse oli isoista yrityksistä joten tiedän 100% varmasti että paskapuhetta, koska nämä yritykset tahkoo kokoajan voittoa ja jos mun alan työntekijälle ei olisi muka töitä se tarkoittaisi että koko yritys menisi konkurssiin. Turhauttaa vaan hakea, kun laitat itsesi aina täysillä likoon ja yleensä et edes saa minkäänlaista vastausta tai sitten vaan ei haluta harjoittelijaa riesaksi. On se kumma kun ilmainen työvoima ei kelpaa.

MungoAnna
Mungolife

Mikä mulle huokuu tästä kommentista on muutama kysymys, jotka pompsahtaa mieleen. 
Miksi sulla on 20 eri työsopimusta? Eikö sulla ole mitään pidempää yhtäjaksoista työhistoriaa? Oletko avannut tätä hakemuksissani, ettei pätkittäisyys vaikuta punaiselta lipulta rekrytoijalle? Tuntuu mielenkiintoiselle, että nuorella hakijalla on näin paljon työsopimuksia, mutta ei silti ole oman alan kokemusta? Mitä työsopimuksia nämä sitten ovat? Anteeksi, ehkä ymmärsin jotenkin väärin tuon osuuden kommentistasi? Itse en laittaisi hirveästi kesätyökokemuksia eri aloilta listattuna haussa, vaan ainoastaan siihen työpaikkaan ehkä relevantit asiat, vaikka ne näyttäisikin köykäisemmältä niin. Ne on relevantteja, ja se ratkaisee, ei määrä. 

Toinen ajatus on sellainen, mikä liittyy ehkä ymmärrykseen liiketoiminasta ja HR politiikasta, mutta mun oma kokemus perehdytyksistä ja vastaavista on sellainen, että vaikka työntekijä olisi jonkin aikaa jopa täysin ilmainen, ei hän välttämättä ole haluttava. Jos koetaan, että hänen kontribuutio ei ole hirveän suuri, ja ei ainakaan tarpeeksi suuri siihen, paljon resursseja menee perhedyttämiseen ja voi olla yksinkertaisesti sellainen tilanne, että resurssit ei riitä perehdytykseen ja opetukseen. Harjoittelussa on myös paljon ohjausta ja aikaavievää työnantajan osalta, jolloin se ei todelakaan ole ilmaista työvoimaa työnantajalle vaikka siitä ei rahaa lähtisi yrityksetä paljonkaan. Se henkinen pääoma, jota työntekijöillä on, on korvaamattoman arvokasta monissa yrityksissä, ja sitä ei vaan valitettavasti välttämättä voida lähteä allokoimaan vaikkapa tällaisiin harjoittelijasuhteisiin. Se on mun mielestä ymmärrettävää, joskin ehkä sen voisi viedtiä paremmin :) 

Harmittava juttu sun puolesta toki ja toivon sulle positiivisia kokemuksia ja hyviä onnistumisia tulevissa työnhauissa :)  

EevaM (Ei varmistettu)

Itseäni myös hämmentää tuo 20 eri työsopimusta, kannattaisi tosiaan avata vaikka esittelykirjeessä, että miksi on niin monta etteivät he luule, että lopetat työn heti tai että sinut on vaikka irtisanottu huonon työn takia. En siis väitä, että näin on käynyt, mutta voisivathan he ajatella näin? Ja se, että olet ilmainen harjoittelija, ei tarkoita sitä ettei heillä menisi sinuun rahaa tai aikaa. Omassa harjoittelupaikassani he joutuvat ainakin alussa pitämään saman määrän työntekijöitä kuin ennen minuakin, koska tosiaan en vielä osaa tämän alan hommia niin hyvin ja minua täytyy ohjata. Jonkun täytyy siis ohjata minua, eli se on hieman kuin -1 työntekijä heille, koska joku on kokonaan minun kanssani ohjaamassa eikä voi näin ollen keskittyä omiin hommiinsa. Ei kannata siis ajatella tuota ilmaista harjoittelijaa niin negatiivisesti vaan yrittää nähdä mitä sinä siitä kokemuksesta saat vaikkei se olisikaan rahallista arvoa :)

Weewi (Ei varmistettu)

Hei!

Wou! Kiitos tästä postauksesta ja kaikista vinkeistä! Antoi uutta näkökulmaa, jota en oo enne huomioinu ollenkaan :)

MungoAnna
Mungolife

Kiva kuulla, kiitoksia :) 

Ipu (Ei varmistettu)

Näin sosiaalialan ihmisenä oli pakko naurahtaa tuolle palkkatoive-neuvollesi, "4000-4600 € voi olla hyvä haitari". Ei tällä koulutuksella, ei vaikka lukisin itseni sosiaalityöntekijäksi :DD oon tyytyväinen jos jossain vaiheessa saisin edes puolet tuosta summasta käteeni asti. Muuten tosi hyviä vinkkejä, harmi vaan, että alat ovat niin erilaisia, ettei kaikki ohjeesi sovellu kaikille. Esim mullakin on LinkedIn, mutta se tuntuu olevan täysin turha sosiaalialan töiden etsimiseen tai verkostoitumiseen. Tai sitten en vaan osaa hyödyntää sitä oikein. Samaa mieltä olen tuosta, että vähemmän hakemuksia ja niihin sitten panostaa kunnolla. Mullakin on uusi työpaikka pian haettavana ja tein listaa paikoista, jotka kiinnostaa ja ne vielä "paremmuussjärjestykseen". Niistä ykkös-vaihtoehtoon soitin heti suorilta ja kyselin millainen työntekijä-tilanne siellä on ja sen yrityksen kanssa aion jatkaa keskusteluita, kunhan aika on oikea. Haluan ensisijaisesti sinne töihin, joten pistän siihen suurimman osan paukuistani ja ajastani. Olisihan se toki siistiä haastattelussa esittää toive tuollaisesta palkasta, mutta ehkä toisessa elämässä sitten valitsen alan, jossa se on mahdollista :)

MungoAnna
Mungolife

No tuo nyt oli lähinnä esimerkki haitarista, että se voi olla noinkin laaja, tai vaikka sitten 2000-2400 riippuen vastuista :) Ja yksityisellä sektorilla nyt on ihan erilaiset palkat, ja se on harmi, koska julkisella sektorilla on tosi tärkeitä tehtäviä ja duuneja :/ Mun mielestä yksityinen sektori on palkkarakenteeltaan järkevä, julkinen aivan liian alipalkattu :/

Vierailija (Ei varmistettu)

Palkka on sidoksissa työn tuottamaan tulokseen. Nuo blokkaamalla saadut ansiot antavat täysin vääristyneen kuvan keskiverto duunarin ansioista. Kuusi tonnia kuukaudessa ansaitseva kuuluu kymmenen prosentin eliittiin. Elintason vakauttaminen on se pihvi. Kukaan ei blokkaamalla pärjää kymmentä vuotta. Lukijoiden kiinnostus katoaa, lukijat vanhenevat, sytyttävät aiheet loppuvat...On parempi ansaita kolme tonnia kuussa ja tietää, että tilanne on muuttumaton vielä vuosien päästäkin.

MungoAnna
Mungolife

Kiitos, mutta mulla on ihan realistinen mielikuva ihmisten palkoista, niitä mielenkiinnolla olen tutkinut ja olen naimisissa valtion virkamiehen kanssa. 

Voi olla, että blokkaamalla (=laseja baarissa keräämällä) ei pärjää kymmentä vuotta, vaikka varmasti siinäkin pärjää. Bloggaamalla pärjää kyllä aivan varmasti. Mulla on tässä jo 8 vuotta takana bloggaamalla pääansioiden saamista, ja mulla on edelleen yhtä paljon lukijoita. Lukijat vanhenevat bloggaajan mukana, aiheita tulee koko ajan lisää eläessä mielenkiintoista elämää eikä tunnu kenenkään kiinnostus loppuvan, toki vaihtuvuutta jonkin verran on, mutta aika hurja määrä on 5+ vuotta mukana olleita. 

Kyllä mä mieluummin ansaitsen mitä ansaitsen, tietäen, että saan samalla koko ajan arvokasta kokemusta ja verkostoa, joilla on iso merkitys uudelleen työllistymiseen näin tarvittaessa. Tällä työkokemuksella on ollut myös merkittävä osuus siinä, että olen saanut hakemiani työpaikkoja. Musta on sietämätöntä elää 3 vuota tai kymmenen vuotta muuttumattomassa tilanteessa, vaan aina pitäisi mennä eteenpäin. 

Mä oon nyt saanut ansioita hyvin vakaasti 8 vuotta blogillani ja varmasti tulen saamaan lähiaikoinakin, joten olet täysin väärässä. Lisäksi väittäisin mulla olevan paljon stabiilimpi tilanne kuin tooooodella monella, joten tuo elintason vakauttaminenkin on ihan hyvin hallussa taloudessa, jossa on yksi hyvin vakaassa työssä oleva ihminen ja yrittäjä. 

Joten jatka sinä valitsemallasi tiellä, minä jatkan tällä hyväksi havaitulla :) Tosin suosittelen opettelemaan alojen erottelu toisistaan, minä kun bloggaan, enkä ole päivääkään ikinä blokannut. 

Alyse (Ei varmistettu)

Hyvää keskustelua aiheesta. Multa tosin pääsi naurun pyrskähdys tässä, en tiennytkään että Anna oot ollu blokkarina!:D

virheet kielletty (Ei varmistettu)

Jotenkin vaan särähtää korvaan sekä Annan että Alysen ivailu toisen kirjoittajan tahattomasta virheestä. Miten se mielipidemaanantai ja kiusaamisen vastustaminen menikään?

Vierailija (Ei varmistettu)

Niinpä..... Mutta näinhän se on, tämän bloGGaajan kohdalla mikään tärkeistä piirteistä ei valitettavasti edes ikääntymisen myötä muutu.

MungoAnna
Mungolife

Vireailija on oikeassa. Tällä bloggaajalla ei tule muuttumaan ikääntymisen myötä todellakaan mikään tärkeä piirre, kuten rohkeus, omien puolien pitäminen ja se, ettei jää nettikiusaajien ovimatoksi. Olenkin ylpeä siitä, että kulmien pyöristyessä en menetä jatkuvaa pystyssä seisomistani ja ala matelemaan kenenkään edessä. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ajatus varmaan lähinnä oli, että fiksu ja älykäs aikuinen sekä bloggaaja (kuten lähes kaikki kollegasi Lilyssäkin) osaa jättää tyhjät kommentit omaan arvoonsa, ts. vaikenee ne kuoliaaksi.
Sinä et kyllä siinä mielessä yllätä milloinkaan ettet näemmä spottaa edes tahallisia provovastauksia vaan lähdet täydellä raivolla niiden perään. Ja kommentoijat huutonauraa onnistumisilleen.

MungoAnna
Mungolife

virheet kielletty, 
En ymmärrä mitenkään, miten tässä olisi mitään kytköstä kiusaamiseen. Tuo kyseinen kommentti on yhtä seuraavista. 

a) Bloggaajia ja bloggaamista ivaava ja vähättelevä kommentti, jossa ivaamisella on haettu voimaa siihen, että tehdään selväksi kuinka turhaa ja kestämätöntä bloggaaminen on. Tässä tapauksessa kiusaaja on kyllä joku muu kuin minä, ja siitäkin huolimatta olen antanut perustellun ja hyvin ystävällissävyisen asiallisen vastauksen väittämään. Alkuperäisessä kommenttissa on väärää infoa sekä mun tietotasosta palkkauksen suhteen että täysin väärään infoon pohjaavaa omaa mutua siitä, miten vakaata bloggaaminen tulona on, vaikka sen ei olisi tarkoitus olla pahantahtoinen. Kommenttini korjaa väittämät, jotka eivät pohjaa totuuteen. 

b) kommentoija ei oikeasti tiedä bloggaamisen ja blokkaamisen eroa ja kuvittelee kirjoittavansa bloggaamisesta. Silloin lienee ihan asiallista hieman tarkistaa sitä, onko kommentoija oikeasti perillä alasta yhtään tarpeeksi kommentoidakseen sen palkkausta ja sen vakautta. Tässäkin tapauksessa hän on saanut pitkän ja perustellun vastauksen ja suositus tutustua alojen eroihin blokkaaminen / bloggaaminen, on ihan paikallaan.

c) kommentoija on bloggaajalle tuttu kommentoija, joka kyllä yrittää aina kaikin mahdollisin keinoin painaa bloggaajaa alaspäin ja hänen kommenttihistoriansa puolesta on sikäli tuttu tapaus, josta tietää heti tämän kommentin olevan vähättelevä bloggaajaa kohtaan. Vastaukseni on siitäkin huolimastta hyvin asiallinen ja vääriä / epätodenmukaisia väittämiä oikova. 

Kerrotko missä kohtaa tässä on siis sitä yllä mainitsemaasi kiusausta? Ja voit samalla myös villisti veikata, mitä näistä kolmesta oli tuo kommentti.

virheet kielletty (Ei varmistettu)

Jokainen alkuperäisen kommentin lukija todennäköisesti luki myös sen rivien väliin kirjoitetun vähättelyn.
Minun mielestäni fiksumpaa olisi ollut luottaa meidän lukijoiden medialukutaitoon ja jättää ivallinen kommentointi, koska se ruokki myös seuraavaa kommentoijaa lähtemään ivaamisen tielle.
Näin ihan tavallisessa arjessakin lähtee käsittämättömiä kiusaamisketjuja liikkeelle. Joku ääntää sanan väärin, toinen korjaa hieman ivaten ja kolmas jatkaa hihittelyä. Kohta siitä tulee yleinen vitsi, joka palaa virheen tehneelle toistuvasti.
Alkuperäinen kommentti oli vähättelevät, mutta se ei tee sinun tai kenenkään muunkaan ivallista vastausta yhtään sen kauniimmaksi tai hyväksytymmäksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Nähtäväksi jää. Yli kolmikymppinen, ilman mitään varsinaista työkokemusta, ei pärjää työmarkkinoilla pelkällä uhoamisella.

MungoAnna
Mungolife

No, onneksi sinä tiedät tämän minua paremmin :D 

Mä kun oon sekä kokopäivätöissä että pyöritän omaa yritystä, jolla kuusinumeroinen liikevaihto. Kyllä mä sanoisin, että nippanappa kolmekymppiselle ihan hyvä ja mukava suoritus ja ihan hyvin olen pärjännyt työmarkkinoilla, kun olen työllistynyt yrityksiin, joihin olen halunnut työllistyä, melko helposti. En näe syytä, miksei tämä voisi jatkua näin jatkossakin. 

Ja kiitos vaan, mutta mulla on työkokemusta niin toimistopäällikkönä, henkilöstöpuolella kuin asiakaspalvelussa useita vuosia. Oon tehnyt töitä mainostoimistossa, inhouse konsulttina, lakifirmassa ja lisäksi mulla on 8 vuotta yrittäjäkokemusta. Jos mun työkokemuksesta käyttää termiä "ilman varsinaista työkokemusta" niin kertoo se ehkä enemmänkin siitä, että kommentoija on "ilman varsinaista ymmärrystä siitä, mikä on arvokasta työkokemusta". 

Kiitos huolestasi, mutta ei tarvitse jäädä näkemään tai katsomaan. Uskon kyllä, että pärjään jatkossakin. 

Tittidyy (Ei varmistettu)

Hei, Kyllä sosiaalialan ihmisiä työskentelee ihan yksityiselläkin puolella: palkat eivät ole siellä yleensä sen paremmat. Itseasiassa hyvin iso osa esimerkiksi sosionomin paikoista on yksityisellä puolella.. Ja tilastojen perusteella itseasiassa julkisella puolella monessa asiantuntijatehtävässä on suuremmat palkat kuin yksityisellä.

suklaarusina (Ei varmistettu)

Kyllä valtiolla on ihan ok palkat, ja lisistäkin voi neuvotella. Kunta-alalla se on onneton palkka ja useinmiten hirveä kiire.

sanniiiiis (Ei varmistettu)

Hyviä vinkkejä! Mutta täytyy sanoo että tosta "you'll never work a day in your life" quotesta en oo kyllä ikinä ollut samaa mieltä :D Oon just valmistumassa luokanopettajaksi, ja vaikka oon nauttinu jokaikisestä harjottelusta täysin sydämin niin täytyy sanoa että on se kyllä ihan helkkarin rankkaa työtä. Ja samalla kun sitä rakastaa niin siihen kuuluu kyllä myös semmosia osia, jotka mielellään skippais. Sekin on hyvä oppia, että mikään työ ei ole juhlaa 100% ajasta, vaikka sitä rakaistaisi kuinka paljon, vaan jokaikiseen ihanaan työhön liittyy myös niitä vähemmän ihania juttuja - ne ihanat vaan on niin paljon tärkeämpiä että ne tylsätkin joskus jaksaa. Täytyy sanoa että kun koulussa ihana, mutta lapsi jolla on myös kehityhäiriötä, tuli permanenttitussilla piirtämään uusiin housuini niin siinä hetkessä piti hengitellä hetki ja muistutella itselleen että kyllä tää työ on ihanaa :D

MungoAnna
Mungolife

Niin, mä ajattelen sen eri tavalla. En minäkään nauti joka päivä työstäni tai joka hetki. En nauti esim. yllä olevien kaltaisista kommenteista ja siitä, että käytän aikaa niihin vastaamiseen. Mutta, toisaalta jokainen päivä koen, että teen jotain mielekästä, arvokasta ja hauskaa. Ja silloin en koe tekeväni vain töitä ruokkiakseni itseni ja pitääkseni katon pääni päällä, vaan koen, että jokainen työpäivä antaa minulle muutakin kuin rahakorvauksen. Ja se on mulle ton moton anti :) 

Saikku (Ei varmistettu)

Myös tämän rekrytoijan näkökulmasta tosi hyviä vinkkejä! Olisi niin tärkeää ymmärtää, etttä vain etsimällä itsellesi oikeasti kiinnostavat yritykset ja vahvuuksiasi korostavat työtehtävät voi onnistua työnhaussa. Haastatteluvinkkeihin lisäisin, että on hyvä tiedostaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa sekä miettiä konkreettisia (aiempia) tehtäviä ja tapauksia työelämästä missä ne tulevat esiin. On myös tärkeää muistaa, että rekrytoijan tehtävänä on arvioida viihtyisikö hakija itse työtehtävässä ja yrityksessä työssä menestymisen lisäksi. Näin ollen haastattelu on tärkeä tutustumistilanne, eikä niinkään ”kuulustelu”. Toivottavasti monet työnhaun kanssa tuskailevat ottavat tästä postauksesta hyviä neuvoja talteen! :)

MungoAnna
Mungolife

Hei hyviä lisäyksiä, kiitos :) 

JA kiitos kommentistasi :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ensimmäinen ja usein helpoin vaihe on luoda itsestään energinen moniosaajan mielikuva haastattelijalle. Tämä johtaa usein työsuhteeseen. Sitten alkaakin se vaativampi vaihe, jolloin lupaukset on lunastettava. Hankalaa luonnetta ja häilyvää motivaatiota ei voi pitkään piilotella arkipäivän työnteossa. Kun teet sen mistä sinulle maksetaan, niin kukaan ei tule erikseen kiittelemään ja tämä voi katkaista kamelin selän omaa erinomaisuuttaan toitottavalta.

Joseph1ne (Ei varmistettu)

Hyvä haastattelija pystyy yleensä evidensipohjaisella haastattelulla näkemään pintaa syvemmälle ja huomaamaan motivaatiotekijät sekä luonteenpiirteet. Tämän takia on parasta olla oma itsensä haastattelutilanteessa, se on loppupeleissä paras molemmille osapuolille.

MungoAnna
Mungolife

Joseph1ne, juuri näin. Tosin tuo kommentoija taisi kovasti viitata minuun yrittäen painaa mua alas :) Mulle on osunu eteen vissiin tosi hyviä rekryyjiä, koska eipä ole yksikään esimies ollu pettynyt, ja hyviin väleihin ollaan jääty aina työsuhteen päätyttyä.

Itse ainakin olen energinen työntekijä ja tietyllä tapaa ehkä moniosaajakin, ja vaikka moni mun kritisoija haluaa niin ajatella, niin mulla ei oo millään lailla hankala luonne tai motivaatio-ongelmaa, enkä odota työlleni kiitosta, vaikka palautetta varsinkin osittain odotankin työtehtävissä. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuosta oikeinkirjoituksesta kun olet niin tarkka, niin se on rekrytoija yksikössä, rekrytoijia monikossa. Ainakin suomeksi.

MungoAnna
Mungolife

Ja sit on sellanen asia ku puhekieli, jossa se voi olla rekryyjä ja rekryyjiä ;) Käsittääkseni ainakin vielä suomeksikin saa käyttää puhekieltä :) Rekryyjä kun ei tarkoita mitään, tai korkeintaan puhekielisesti rekrytoijaa, siinä missä blokkaaja on ihan oma ammattinsa/työnsä :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kuinka moni ääntää sanan "bloggaaja" täydellisesti artikuloiden "BloGGaaja"? Niin. Sana kuulostaa lausuttuna usein "blokkaajalta" tai jopa "plokkaajalta". Tähän maailmaan mahtuu niin rekryyjät kuin ploggaajat - puhekieltä kaikki. Jos tekstin punainen lanka ei tällaisista kirjoitusasun muotoseikoista huolimatta avaudu, voisi avuksi suositella kielenhuollon perusteoksia järeämpiä keinoja.

MungoAnna
Mungolife

Ellei sitten jo kommentoijan viestihistorian perusteella ole selkeää se, että hänen tarkoituksensa on kettuilla. Siihen ei tarvii järeitä keinoja, ihan kommenttihistoria palvelee ;)

Ja minä sekä jokainen tuntemani bloggaaja ja jokainen tuntemani ihminen lausuu nimenomaan bloggaaja ja blogi, eikä timosoinimaisesti bloki ja blokkaaja. Jokainen toki saa valita itse haluaako käyttää termin oikeaa nimeä vai timosoini-versiota. Jokainen saa myös lausua viteo, panaani, kaala ja atventti, mutta ne vierasperäiset aakkoset mahtuu kyllä ihan suomenkin kieleen, jos kokeilee  

MungoAnna
Mungolife

Ja minähän nimenomaan tuossa tapauksessa vastasin siihen punaiseen lankaan, jonka näin kyllä hyvin tästä nimivibasta huolimatta ja joka oli oletuksessaan vielä blokkaaja-termiäkin virheellisempi. 

mielipiteitä (Ei varmistettu)

Myös työnantajilta olisi hyvää ja kohteliasta muistaa laittaa se viesti "Kiitos hausta mutta et valitettavasti tullut nyt valituksi" viesti tms. olisi kohteliasta ja myös hakijalle hyvä tietää ettei tullut valituksi. Ei tunnu mitenkään ihmisarvoiselta odottaa 10 viikkoa saamatta minkäänlaista vastausta, mutta ainakin Suomessa tapana tuo ettei vastata ja jää miettimään lukiko kukaan edes kaikkia niitä hakemuksia. Ehkä kaikkia hakemuksia ei edes jakseta lukea, otetaan vaan joku joka vaikuttaa heti ensialkuun "hyvältä" ja parhaalta yritykselle. Harva jaksaa vaivautua kirjoittamaan kiitos hausta.

Miten muuten olisit toiminut jos sinulla ei olisi paikkaa jossa olla pk-seudulla ja löytäisit silti unelmiesi työn sieltä? olisitko valmis muuttamaan yksin toiselle paikkakunnalle unelmatyön takia vai etsisitkö työn paikkakunnalta jossa jo valmiiksi asut? esimerkiksi tuo soteuuditus on siinä mielessä todella huono että monen maalla/kylissä asuvien täytyisi muuttaa kaupunkeihin, jotta voisi mennä työpaikalle asti. Harva työpaikka Suomessa tarjoaa työsuhdeasuntoa, jossa olla työn ajan. Työtä täytyisi vain hakea välittämättä siitä miten pitkä työmatka on tai paljonko palkka on. Olet erittäin etuoikeutetussa asemassa tuossa mielessä että voit käydä työssä toisella paikkakunnalla majoittumalla sukulaisillesi ja blogillasi voit tehdä myös etätyötä. Näitä mahdollisuuksia ei kaikilla ole.

MungoAnna
Mungolife

Oon samaa mieltä, että kiitosviesti olisi hyvä laittaa, mutta ei kai kukaan odota 10 viikkoa vastausta? Kyllä viimeistään kahden viikon kohdalla on oltava oma-aloitteinen ja soitettava ja tiedusteltava tilannetta. Ja kyllä mä sanoisin, että jos kukaa ei oo ottanut yhteyttä 3-4 viikkoon, tai n. viikkoon ilmoituksen viimeisen hakupäivän jälkeen, voi itsekin jo päätellä, ettei menestynyt haussa, 

En olisi hakenut työtä pk-seudulta, jos mulla ei olisi paikkaa olla täällä. En olisi valmis muuttamaan toiselle paikkakunnalle yksin, sillä mun perhe on mulle tärkein. Mun miehellä ei ole montaa potentiaalista työnantajaa vaan koko Suomessa yksi työnantaja juuri tähän työtehtävään, kun taas minulla tilanne on huomattavasti vapaampi mun koulutuksella, osaamisella ja työkokemuksella. En halua repiä poikaamme tilanteeseen, jossa on etävanhempi jompikumpi, joten menisin vaikka Lempäälässä ruokakaupan kassalle tilanteen näin vaatiessa. Mun unelmien työ ei tosin voisi olla hirveän paikkakuntasidottu, sillä haluan työskennellä modernissa, liikkuvassa ja etäpäivien edut tiedostavassa yrityksessä. 

Mä inhoan termiä "etuoikeutettu" bloggaajana. Tää ei oo mikään aatelissukuun syntyminen, vaan systemaattista työtä kymmenen vuoden ajan. Lisäksi on musta outoa, että on "etuoikeutettua" majoittua vanhemmillaan, sillä käänteisesti ajatellen, mieheni työn perässä matkustaminen ja ulkomailla opiskelu on johtanut siihen, että olen aina erossa perheestäni, jotka asuvat pk-seudulla. Joten en ehkä näe tässä kovasti etuoikeutusta, vaan kahden asian kaksi kääntöpuolta. Tässä tapauksessa perheeni asuminen pk-seudulla on plussa. 

En myöskään tee etätöitä blogillani vaan teen ihan yrityksen töitä etäpäivänä kotoa, mun työvälineitä kun on pitkälti tietokone ja kännykkä, jotka pelaa ihan yhtä hyvin Lempäälässä kuin Helsingissä :)  

Pages

Kommentoi