VINKKINI TYÖNHAKUUN

1.jpg

Mä kirjoittelin tossa pari viikkoa sitten siitä, että aloitin uudessa työssä ja silloin sain vastaukseksi, että olisi kiva lukea työnhakuprosessista ja mun neuvoista siihen. Toki tällainen opas työnhakuun olisi ehkä paljon fiksumpi jonkun henkilöstöosaajan kirjoittamana, mutta tätä ei kannatakaan ottaa sellaisena oppaana, vaan ennemminkin mun näkemyksinä. 

Mun mielestä työhaastatteluista ja -hauista on hyvä puhua, vaikka tuntuuhan se ehkä ikävälle myöntää ääneen, että jotain paikkaa ei saanut ja siinä tuntee epäonnistumisen tunnetta. Tiedän, että ainakin omalla kohdallani on varmasti vaikka kuinka paljon innostuneita ilkkujia jokaiseen epäonnistumiseen. Mutta, asiasta puhuminen niin läheisille kuin esim. bloggaajana, on musta tärkeää, koska silloin eri aloille, niiden palkkauksiin ja vaatimuksiin saadaan hyvää läpinäkyvyyttä. 

Mä aloin miettimään tuota töihin palaamista jossakin vaiheessa viime keväällä. Danten täytettyä vuoden halusin vähän miettiä millaisen lähitulevaisuuden haluaisin. Opiskelut pyöri mielessä, mutta myös työskentely jossain kivassa tiimissä ja mielenkiintoisessa yhteisössä oli mulla mielessä. 

Keväällä taisin hakea kolmea eri paikkaa, jotka oli kaikki tosi mielenkiintoisia. Yhden palkkaus siirrettiinkin etätyöstä ulkomailla tapahtuvaksi ja kahdessa kävin haastattelussa. Toisessa osittainen etätyö ei ollut mahdollista ja työ sijaitsi Helsingissä, toisessa taas palkattiin tehtävään samalla alalla pidemmällä kokemuksella ollut tekijä. Molemmista prosesseista jäi tosi miellyttävä kuva, molemmat rekryyjät soitti ja perusteli valintaa ja oli tosi hedelmällistä keskustelua. Eiku tais siinä olla joku sellainenkin hakemus, mihin en koskaan saanut mitään vastausta. 

Kesä meni menojaan ja loppukesästä ilmestyi mun tietoon tosi mielenkiintoinen rekry. Kävin haastattelussa ja pakko sanoa, että työpaikka kiinnosti todella paljon. Oli ihan mun osaamisalaa ja olin ihan varma, että olisin hyvä siinä työssä. Kun olin käynyt haastattelussa, kolahti mun meiliin yksi päivä LinkedInin työpaikkailmoituksia ja eräs kiinnitti huomioni. Haastiksessa käytyäni olin ihan varma, että tää, tää on se mun juttu, tänne mä haluan. Vaikka ensin se eka rekry tuntui kaikista mielenkiintoisimmalta, niin tilanne kääntyi päälaelleen ja pelkäsin, että saan tarjouksen ekasta paikasta, ennen kuin jälkimmäinen haku etenee. Onneksi tässä nykyisessä työpaikassani järjestyi seuraava haastattelu tosi nopeasti ja loppujen lopuksi pystyin kertomaan ensinmäiseen paikkaan, että mulle itse asiassa löytyi jokin kiinnostavampi positio. 

Vuoden sisällä olen siis ollut neljässä (vai viidessä, en muista itsekään?) haastattelussa, mikä ei tietenkään ole paljoa, mutta bloggaamisen kautta musta tuntuu, että aika usein lähettelen ”työhakemuksia” hyvin kilpaillulla alalla. Jokainen laajempi yhteistyö on kuin pieni työhaastattelu, jolla saada asiakas omakseen, ja niinpä tää tuntuu mulle hyvin tutulta, vaikka olenkin ollut yrittäjänä pitkään. 

En aio tässä postauksessa keskittyä sellaiseen ”pukeudu siististi ja vie omatoimisesti ansioluetteloja paikalle” -juttuihin, joita jankataan joka paikassa asiaan liittyen. 

No, miten mä sitten hakisin töitä? 

TYÖPAIKKOJEN ETSIMINEN & VALINTA

Vaikka aina sanotaan, että on hyvä kartoittaa itseään kiinnostavat yritykset ja olla suoraan yhteyksissä niihin, ei välttämättä ole huono idea katsoa ilmoituksia myös esim. Linkedinissä ja Monsterissa. Mun mielestä ehdottomasti paras hakukone on Linkedinissä, mutta se riippunee alasta ja työtehtävistä. 

Mun mielestä tää on se tärkein vaihe. Jos hakee 100 työpaikkaa, pääsee 3 haastikseen ja ei saa yhtään paikkaa, saa vaan pahan mielen. Oikeesti, se tuntuu 100 hylkäykseltä. Todennäköisesti vieläpä niin, että 93 paikkaa on sellaisia, jotka eivät sovi hakijalle tai eivät edes kiinnosta hakijaa. Sellainen työnhaku on kaikkien ajan haaskausta. Ihan ensimmäisenä olisi hyvä miettiä, haluaako tietyn työpaikan ja jos haluaa, miksi. Mun mielestä jokaisen työkuntoisen velvollisuus on tehdä töitä, mutta mun mielestä kaikkien kannalta parasta on tehdä työtä, josta itse pitää. 

Kun hakee vain työpaikkoihin, joihin sopii ja jotka kiinnostavat, säästää omaa vaivaa ja rekrytoijan vaivaa. Jokainen rekrytoija nimittän saa aivan helkkaristi hakemuksia. Tää on vähän sama kuin Tinderissä. Potentiaalisia matcheja on varmaan kymmeniä, mutta kenen kanssa todella haluaisit treffeille? Ja kenen kanssa näkisit itsesi seurustelemassa? Ei kai kukana tykkää käyttää aikaansa ihan turhiin treffeihin? Miksi sitten käyttäisi aikaa ja vaivaa turhiin hakemuksiin? 

Tässä vaiheessa on myös hyvä muistaa, että hakee itselleen ja osaamiselleen sopivaa työtä. ”Opin nopeasti” ei avaa ovia työpaikkaan, jossa on spesifi työnkuva, johon on vaatimuksia, jotka eivät ole niin vaan opeteltavissa. Toisaalta ei pidä myöskään aliarvioida itseään, vaan hakea positioihin, joissa voisi olla hyvä omalla osaamisellaan. Esimerkiksi jos vaatimuksena on maisterintutkinto, mutta itse on vaikka kandi tai merkonomi, se ei todennäköisesti estä tehtävässä menestymistä. 

Joka tapauksessa, valitse valitse valitse! 

2.jpg

TYÖVÄLINEET

Enkä nyt tarkoita MacBookia ja älypuhelinta, vaan…

LinkedIn. Kyllä, mä nostan tän tärkeämmäksi kuin edes ansioluettelon. LinkedIn on kuin netistä löytyvä ansioluettelo, mikä pitäisi pitää aina ajan tasalla ja mielenkiintoisena. Ei pelkästään lyhyt titteli siinä työpaikan alla, vaan myös mielellään kattava selvitys työtehtävistä. Oon vähän huono neuvomaan tätä, kun mun oma LinkedIn ei todellakaan oo ajan tasalla ihan aina ja mun työnkuvaukset voisi olla paljon laajemmin esillä. 

Linkedin on nykypäivänä työntekijää etsivän varmasti yksi tärkeimpiä työkaluja, ja moneen työpaikkaan pyydetään linkkaamaan oma Linkedin. 

Työnhakuun liittyen Linkedin on erinomainen väline senkin puolesta, että siellä on tosi helppo hakea töitä! Oon huomannut, että ainakin itseäni kiinnostavat työpaikat on kaikki Linkedinissä, enkä oo muita hakukohteita juuri käyttänyt. Linkedinillä on myös erilaisia Premium-malleja sun muita lisäosia, joissa esimerkiksi työnhakijalla voi olla sellainen työnhakijan Premium-profiili, jolloin nousee headhuntereiden ja rekrytoijien hauissa näkyviin ja siellä on paljon kohdennetumpaa työnhakumahdollisuutta. Se tarjoaa myös mielenkiintoista statistiikkaa eri yrityksistä ja vertaa hakijaa muihin hakijoihin. Todella hyödyllistä nähdä, mihin oma koulutus ja kyvyt asettuu siinä työnhaussa ja välillä se muistuttaa lisäämään omaan profiiliin jotain sieltä puuttuvaa. Jos on taloudellinen mahdollisuus, kannattaa hankkia tuo Premium, se ei ole kallis kuitenkaan. Mä en oo ihan varma onko vaan Premium-ominaisuus vai muutenkin, että saa omien kiinnostusten mukaiset uudet työpaikkailmoitukset. Mä en olisi ikinä päätynyt mun nykyiseen työpaikkaani ilman tätä ominaisuutta. En nimittäin etsinyt tuossa vaiheessa mitään paikkaa, olinhan jo supermielenkiintoisessa rekryssä mukana. Tämä vaan sattui kolahtamaan meiliini ja herätti mielenkiintoni. 

Ansioluettelo on edelleen tärkeä väline, ja omaani olen viimeistellyt ajatuksella ja pieteetillä. Toiset suosivat simppeliä, lyhyttä ja ytimekästä. Mun alalla koen, että visuaalisuus on tärkeää ja visuaalisella ansioluettelolla oon saanut useamman haastattelukutsun, eli ei se kai ihan hirveän huonokaan ole. Mun mielestä on tärkeää erottua ja mun mielestä ansioluettelossa on ehdottamasti oltava jokin kuva. Siinä saa kasvot hakijalle ja jää mieleen paremmin. Mun mielestä on hyvä olla useampi erilainen ansioluettelo, riippuen siitä millaista työtä hakee, tai sitten sellainen pohja, jota on helppo muokata. Erilaiset taidot ja osaamiset korostuvat eri tavalla eri työpaikoissa ja niitä on hyvä highlightata sopivasti per jokainen haku. Mun ansioluettelossa on yksi quote, lyhyt kertomus itsestäni ja varsinaiset taidot ja työhistoriaa listattuna. Vain viimeisimmät ja asiaan liittyvät taidot ja osaamiset ja työt, sekä sitten IT-ohjelmien osaaminen ja kielitaito.

Mistä päästäänkin hakemukseen. Jos lähettää saman hakemuksen jokaiseen työpaikkaan, niin ei ansaitse sitä työpaikkaa. Piste. Työnantaja on nähnyt vaivaa ja laatinut kuvailun työpaikasta. Työntekijän on hyvä nähdä vaivaa ja laatia kuvailu itsestään, joka on kohdennettu spesifiin paikkaan ja spesifiin työtehtävään. Ei sellainen ”Hyvä (yritys X), hakisin paikkaa (paikka Y)” ja yleinen lässytys perään. Ei! Sen sijaan, että lähettää 100 hakemusta, lähettää mieluummin 10. Tai vielä parempi 5. Ja ne on jokainen kirjoitettu alusta loppuun juuri sille työpaikalle. Mä en itse asiassa muista millaisen hakemuksen laitoin nykyiseen työpaikkaani. Kirjoitin sen suoraan hakemuskenttään, ja kerroin sillä hakemuksella, miksi koin sopivani juuri tähän paikkaan ja tehtävään. Hyvä hakemus on musta 0,5-1 A4 pitkä, selvällä fontilla, 1,15 helposti luettavalla rivivälillä ja omalla äänellä kirjoitettu. Ei akateemisia jaaritteluja, ei ranskalaisia viivoja, vaan selkeä teksti, josta käy ilmi vähän omaa persoonaa. Jos työpaikkailmoitus on hauska ja moderni, hakemuksenkin pitää olla sitä. Sama toisinpäin. Aina plussaa, jos tekee hakemuksen 2-5 -minuuttisena videona itsestään. En ole vielä tavannut rekryyjää, joka ei tykkäis videohakemuksista. Toki olisi hyvä siinä myös tehdä sellainen tiivistelmä sisällöstä kirjallisena, että siihen voi helpommin palata. 

Mun mielestä hakemuksessa on hyvä olla avoimuutta. Esimerkiksi omassa tapauksessani olen koko ajan kertonut heti hakemusvaiheessa, että en voi sitoutua olemaan ma-pe Helsingissä toimistolla joka viikko vaan tarvitsen osittaisen etämahdollisuuden. 

Suositukset on musta hyvä olla, ja jos ei kirjallisena niin vähintään 1-3 hyvää suosittelijaa, jotka sopivat hakemaasi työpaikkaan. Suosittelijaksi ei musta kannata laittaa jotain koulun rehtoria tai luokanopettajaa, vaan entisiä työnantajia, asiakkaita, yhteistyökumppaneita yms. Toki jos on tosi nuori työnhakija, se voi olla haastavaa, mutta siinä tapauksessa kannattaa jättää suosittelijat kokonaan pois mun mielestä. Linkedin on tässäkin kätevä, koska siellä voi suoraan pyytää suositusta joltain tutulta. 

No entäs sitten kun on karsinut itseään kiinnostavat paikat, ja lähettänyt hakemuksen? 

Mä kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä kannattaa soittaa yhteyshenkilölle noin viikon sisään hakemuksen lähettämisestä ja kysyä prosessista. Miten etenee, milloin sopii odottaa yhteydenottoa, yms. Sen voi myös meilata, mutta soitto on paljon henkilökohtaisempi. EDIT:// Tämä koskee tilanteita, jos firmasta ei ole kuulunut mitään, eikä ole ollut selkeää tietoa siitä, milloin valinta tulee. Älä soita soittaaksesi, vaan soita kysyäksesi asiaa ja prosessin etenemistä tms. 

15.jpg

HAASTATTELUVAIHE

Ja sitten kun haastattelupyyntö tulee, niin…

… selvitä yrityksestä mahdollisimman paljon. 

= älä vain käy kotisivuilla ja Wikipediassa vaan tutustu yritykseen enemmän uutiskirjeiden ja uutisten muodossa ja katsele Linkedinissä ketä siellä on töissä ja millaisissa tehtävissä ja onko yrityksessä kenties tuttuja? Varaudu kysymään oikeasti relevantteja kysymyksiä työhön liittyen. Fun fact: kysyin start upin haastattelussa suoraan, onko yrityksellä maksukapasiteettia, sillä olen kiinnostunut pitkäaikaisesta suhteesta. Yritys oli tuore ja pieni ja se oli relevantti asia kysyä. ”Anteeksi, jos tämä tuntuu törkeältä, mutta miten teidän rahoitus on järjestetty ja onko teillä maksukykyä palkkatoiveeseeni?”. Kysymys otettiin vastaan erittäin myönteisesti ja todettiin vielä, että se kertoo vain kiinnostuksesta ja liike-elämän ymmärryksestä. Älä kysele turhia, vaan kysy olennaisia työsuhteeseen ja yritykseen liittyen. Yksi hyvä kysymys on tiedustella prosessin etenemisestä, missä vaiheessa odottaa yhteydenottoa, onko tulossa toinen haastattelukierros yms. 

… mieti vastauksia itsestäsi juuri tähän työpaikkaan

Missä olet hyvä? Missä on varaa kehittyä? Miten tulet toimeen X-tyyppisessä ympäristössä? Onko jokin tietty asia, joka sinua kiinnostaa tässä työpaikassa? 

… varaudu kertomaan palkkatoiveesi

= jos tätä ei kysytty jo hakemuksessa, se todennäköisesti kysytään haastattelussa. Palkkatoive on aina hyvä olla, ja itse suosin haitaria. Jos palkkatoive-kenttä on hakemuksessa vapaamuotoinen, etkä osaa yhtään sanoa, mikä olisi hyvä palkkatoive, niin yleensä sellainen ”Henkilöstöpolitiikkanne mukainen palkkaus riippuen työnkuvasta” voi olla riittävä. Tosin, summa on aina hyvä. Nykyään on aika paljon erilaisia sivustoja, jotka tarjoaa tietoa erilaisista palkoista. Palkkatoiveen pitää olla realistinen, mutta myös sellainen, joka motivoi tekemään työtä. Mieti oma ehdoton alin palkkasi ja toivo siitä ylöspäin. Esimerkiksi 4000-4600 € voi olla hyvä haitari, varsinkin jos siihen laittaa lisäksi, että riippuen esimiesvastuusta, luontaiseduista ja tehtävän sisällöstä. Yleensä kun puhutaan palkkatoiveesta, on merkittävää se, tekeekö suoraan työtä asiakkaiden kanssa, onko esimiesvastuuta ja itsenäistä vastuuta tai muita erityisvastuita ja millainen koulutustaso vaaditaan. Nää kaikki vaikuttaa palkkaukseen aivan selkeästi. 

”En mä tiedä” EI OLE vastaus. Jos haastattelussa kysytään palkkatoiveesta, etkä ole valmistautunut kysymykseen, niin vähintäänkin vastaa, että sinun täytyisi tietää hieman lisää työnkuvasta, ellei sinulle ole se jo aukottomasti kerrottu. 

… ole ajoissa 

Ole paikalla aivan vähintään 5 min etuajassa, mielellään vaikka 10 min. Älä ole myöhässä, mutta älä tule myöskään paikalle 30 min etuajassa. Se kertoo huonosta ajankäytöstä. 

… pukeudu siististi

Tämä tarkoittaa siistejä, ei-haisevia tai rikki-olevia vaatteita. Tämä ei tarkoita tyylillesi täysin sopimatonta asua, jossa tunnet itsesi pelleksi. Pukeudu niin kuin normaalistikin pukeutuisit, ellet normaalisti ryönää mutaisissa kledjuissa katuojassa. Fun fact, nykyisen työpaikkani ensimmäisessä haastattelussa olin mun Minna Parikoissa. Oh yes, niissä mun glitterpupu-kengissä, joissa on pörröinen pinkki häntä. Rekrytoijan ensimmäinen kommentti oli ”onpas sulla ihanat kengät!”. Musta jakkupuku ja 5 cm mantelikärkiset korkkarit eivät ole mikään univormu haastikseen, vaan sinne saa pukeutua persoonallisesti. Nykymaailmassa työpaikat on tosi moderneja ja töihin palkataan persoonia, ei esimerkkitapauksia 20 vuoden takaisista Valituista Paloista. Nykyisin pieni pala persoonaa asussa on mielestäni vain plussa. Jokin, joka jää mieleen ja jokin, mikä kertoo rohkeudesta pukeutumisessa. 

… käyttäydy kuten yleensä, pienin varauksin

Älä kiroile (koskaan!), älä ole liikaa äänessä, äläkä mielistele. Muuten käyttäydy kuin normaalistikin. Ole aktiivinen keskustelija, älä passiivinen vastailija. Jos tarvitset hetken miettiä jotain vastausta, sano se suoraan. Istu ryhdikkäästi, puhu selvästi ja keskity. Ole oma itsesi, mutta ehkä ihan hieman sellainen hillitty versio, jos olet normaalisti kovin rääväsuinen ja äänekäs tyyppi.

Ole positiivinen, iloinen ja hyväntuulinen. Ei kukaan halua tehdä töitä jöröjukan kanssa.

Haastattelun jälkeen…

… muista lähettää kiitos-meili. Rekrytoija on nähnyt vaivaa ja ottanut aikaa jutellakseen kanssasi ja tutustuakseen sinuun. Kiitä häntä siitä. Sen ei tarvitse olla pitkä kirje, vaan lyhyt ja ytimekäs. ”Kiitos eilisestä, oli mukava tutustua ja kuulla lisää työtehtävästä. Tarjoamanne paikka kiinnostaa minua todella, ja toivonkin kuulevani teistä pian.” Tämäntyyppiseen kiitokseen voi laittaa vielä muistutukseksi suosittelijansa, jos niistä ei ole ollut puhetta tai sitten lähettää vain sellaisenaan. 

Ja sitten ei auta kuin odottaa 🙂 

Lykkyä työnhakuun kaikille hakijoille! Tuleeko mieleen muita hyviä vinkkejä ja ootteko jostain eri mieltä? 

Kommentit (71)
  1. ”Esimerkiksi jos vaatimuskena on maisterintutkinto, mutta itse on vaikka kandi tai merkonomi, se ei todennäköisesti estä tehtävässä menestymistä. ”

    Esimerkiksi valtiolla on paljon tehtäviä johon ei voida valita alemman tutkinnon suorittanutta,jos pätevyysvaatimus on ylempi korkeakoulututkinto. Jos vaatimuksena on hallintotieteen maisteri, niin merkonomia ei palkata vaikka ois kuinka pätevä muuten. Myös soitteluun suhtaudun varauksella. Oon tehnyt valtion rekryjä ja niissä on usein aika, jolloin voi soittaa ja kysyä lisätietoja. Rekrytoija kyllä tunnistaa ne joilla on oikeeta asiaa ja ne, jotka soittaa vaan esitelläkseen ittensä menee monella suoraan hylkyyn. Kun hakijoita on 100 tai 300 niin ne puhelut ”moi halusin vaan kertoa et oon kiinnostunut tästä paikasta” nostaa lähinnä verenpainetta. Jos haluaa kysyä esim. tarkempaa tehtävänkuvaa tai jotain muuta työehtoihin liittyvää niin sillon tottakai on hyvä soittaa.

    Muuten oon kyllä kanssas samaa mieltä 🙂

    1. Moikka, 

      Joo, toki näin, mutta monilla aloilla voi olla niin, että se on sinne vaan jäänyt se maisteri, vaikka kandilla pärjää yhtä hyvin 🙂 Ja ei kai kukaan oikeasti soittele mainostaakseen itseään? Mun mielestä jos viikon sisään ei ole tullut mitään tietoa tai pyyntöä haastikseen, tai edes vastausta ”kiitos, palaamme viimeistään aikana X”, on ihan paikallaan kysyä prosessin etenemisestä ja onko syytä vielä odottaa yhteydenottoa 🙂 

      Mutta tosiaan, mä ehkä mietin tätä liiaksi yksityiselle puolelle hakemuksena 🙂 

    2. Valtion työpaikat varmasti ovat niin virallisia ja täynnä erilaisia sääntöjä, että niissä ei ole minkäänlaista joustovaraa mihinkään suuntaan ja silloin on turha mitään neuvojakaan antaa kuinka toimia saadakseen työn, muuta kuin ”ole mielistelevä robotti” ; )

      Itse en voisi kuvitellakaan työskenteleväni valtiolla, mutta sen sijaan vapaampiin yksityisen puolen työpaikkoihin haettaessa, joissa arvostetaan yksilöä, Annan ohjeet ovat mielestäni erittäin hyvät ja pätevät.

      1. Joo, en näkisi itsekään itseäni töissä valtiolla, sen verran kankeaa ja byrokraattista se on. Harmi sinänsä, sillä ne on maan tärkeimpiä tehtäviä monin paikoin :/ 

      2. Kyllähän se valtion työnhakuprosessi yleensä on hyvin tarkkaan määritelty ja tämä on sen vuoksi, että hausta tehtäisiin mahdollisimman läpinäkyvä sekä mahdollisimman oikeudenmukainen kaikkia hakijoita kohtaan. Tämä saattaa vaikuttaa hieman kankealta toiminnalta, mutta ennen kaikkea se on nimenomaan yksilön etu.

        Monilla tuntuu valtion työpaikoista olevan jäykkä ja virallinen kuva. Oma kuvani oli myös jotain samansuuntaista aiemmin, mutta viime kesäni vietin töissä ministeriössä ja ainakin omakohtainen kokemus valtiolla työskentelystä oli kaikkea muuta. Se, että asiat valtionhallinnossa tapahtuvat byrokraattisesti, ei tarkoita sitä, että työpaikkana se olisi jäykähkö tai virallinen. Oma kesäni sujui rennon sekä positiivisen työilmapiirin ympäröimänä ja toivon, että tulevaisuudessa pääsisin nauttimaan yhtä ihanasta työyhteisöstä.

        Omakohtaiset myönteiset kokemukset valtiolla työskentelystä eivät tietenkään tarkoita sitä, että kaikissa valtion virastoissa työskentely olisi samanlaista tai kokemukset yhtä lämpimpiä. Mutta toivon, että ei myöskään lähdettäisi maalaamaan negatiivista kuvaa valtiolla työskentelystä vain omien mielikuvien perusteella 🙂

        1. Ihan samaa mieltä, itsekin olen kuvitellut valtion virastot jäykkinä työpaikkoina, mutta nyt jo useamman vuoden valtiolle työskennelleenä voin sanoa että on ollut mukavin työpaikkani koskaan! Toki asioiden pitää mennä tietyn virallisen kaavan kautta, mutta työ on silti mielenkiintoista ja työporukka aivan loistava.

          Minulta muuten kyseltiin aikanaan haastattelussa palkkatoivettakin, vaikka eihän valtiolla tietysti ole neuvotteluvaraa. Totesin että minulle riittää se mitä kyseisen virastoalan palkkataulukon mukaan tulisi, ja että henkilökohtainen palkanosa lienee melko minimissä alkuun kun aiempaa kokemusta kyseisistä tehtävistä ei ole. Suosittelijoitakaan minulla ei kovin montaa ole, ja laitan ansioluetteloon aina kaikki mahdolliset enkä karsi mitään pois, koska työsuhteeni ovat olleet niin pitkiä. Tuntuisi hölmöltä laittaa suosittelijaksi entinen esimies, jonka kanssa on viimeksi työskennellyt tai ollut tekemisissä kymmenkunta vuotta sitten, ja toimistohommissa ei oikein kerry suosituksia asiakkailta tai yhteistyökumppaneiltakaan. 😀

          Mutta noin yleisesti kyllä allekirjoitan vinkit, tokihan nuo parhaat hakupaikat ja perään soittelut riippuvat paljon alasta ja siitä kuinka paljon tietoa on annettu jo ilmoituksessa, ja joskus voi taloudellisen tilanteen tai kokemuksen puutteen vuoksi joutua hakemaan myös tehtäviä jotka eivät ole mikään unelmaduuni. Jos haaveammatti vaatii kokemusta, sitä saa vain aloittamalla alemmalta portaalta.
          Tuo hakemuksen personointi haettavaan paikkaan on todella tärkeää, kyllä hakemuksesta huomaa jos siinä on käytetty tusinapohjaa ja vaihdettu vain haettavan työn yksityiskohdat. Samoin haastattelussa tuo omana itsenään oleminen, itse olen oppinut sen vasta hiljattain.

          1. Kiva kuulla, että valtiolla myös tällaisia kokemuksia 🙂 Paljon tuttuja ja kavereita valtion leivissä ja kokemukset jäykkyydestä ja tietynlaisesta kaavamaisuudesta ja konservatiivisuudesta on ne, jotka on mulle välittyny ja mun mielikuvan luonut 🙂 hyvä, että siellä on erilaista kokemusta!

      3. Olipas huvittava kommentti, etenkin kun ei perustu mihinkään 🙂 Asia on juuri niin kuin ylempi vierailija tuossa kirjoittikin: ”valtion työnhakuprosessi yleensä on hyvin tarkkaan määritelty ja tämä on sen vuoksi, että hausta tehtäisiin mahdollisimman läpinäkyvä sekä mahdollisimman oikeudenmukainen kaikkia hakijoita kohtaan.”

        2,5 vuotta valtiolla työskennelleenä voin kertoa, että tämä on mun tähänastisista työpaikoista joustavin ja nykyaikaisin. Kaikki aiempi työhistoria on yksityiseltä puolelta, jossa työntekijöiden holhoaminen, kyttääminen, pelolla johtaminen, mielivaltaiset päätökset ja lakipykälien kiertely oli hyvinkin tuttua.

  2. Tosi hyviä vinkkejä! Itse kun en ole kovin luova tai kirjallisesti kovin kaunopuheinen, tuppaa usein tuo hakemusteksti noudattamaan ehkä liian samaa kaavaa. Siihen pitäisi jaksaa aina panostaa vähän enemmän. Myös tuo kiitos-viesti on sellainen, jota voisin kokeilla.

    Olen kuullut todella monelta rekrytoijalta, että ne jotka soittavat hakemuksen lähettämisen jälkeen vain soittaakseen menevät suoraan roskakoriin. Kuulemma rekrytoijalta menee ihan älyttömästi turhaa työaikaa hukkaan kun vastailee ns. Turhiin puheluihin. Siksi olen aina jättänyt tämän tekemättä, ellei nyt oikeasti ole tullut jokin erityinen kysymys.

    1. Kiitos 🙂 Ja joo, varmasti paljon riippuu alasta ja siitä, kuinka soittaa ja miten asiansa esittää 🙂 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *