VMP

Tulin tässä kirjoittamaan postausta, mutta eipä ole oikein fiilistä. Ei ollenkaan. Kirjoitin juuri taannoin, miksen halua kirjoittaa mitään yksityiselämääni viittaavaakaan. Miksi olen tarkka kotimme näyttämisestä ja kaikesta muusta, mistä voisi selvittää kotimme. Olen aika avoin elämäni kanssa blogini ja Instagramini kautta, mutta olen kuvitellut, että ihmiset osaavat vetää rajan siihen, mitä saa ja ei saa tutkia.

Olen saanut paljon positiivista palautetta siitä, miten mukava linja blogissa on ollut viime aikoina ja ollut kiva fiilis täällä. Kiitos niistä! On ollut itsenikin kiva kirjoittaa, ja ollut mukavaa vuorovaikutustakin blogissa. Olen avannut kommentoinnin sellaiseksi, että se ei vaadi ennestään jo kommentoineille hyväksymistä, vaan kommentit menee suoraan läpi. Lisää vuorovaikutuksen nopeutta ja lukijoiden keskinäistä vastailua.

Yksi syy sille, että blogissa on ollut hyvä haippi, on ollut siinä, etten ole tehnyt siitä itselleni mitenkään taakkaa viime aikoina. Yleensä olen lukenut kommentit aina vikana illalla ja ekana aamulla ja monta kertaa välissä. Nyt on blogi ja nyt on elämä ja ne on nyt irrallaan.

Ja mitä käy? Joku yliutelias tai jopa pahantahtoinen ihminen päättää jättää illalla kommentin blogiin, josta saa hyvin ohjeet, miten kotiosoitteeni voi selvittää. MIKSI? Pahoittelen nyt syvästi, jos loukkaan ko. kommentoijaa, mutta kun itsellä on näin hyökätty olo, niin mielestäni minulla on siihen oikeus.

Ymmärtäisin, jos joku haluaisi varoittaa minua mahdollisesta tietosuojariskistä. Sen voisi tehdä sähköpostilla suoraan mulle. Ei julkiseen kommenttiboksiin ja sitä kautta keskustelupalstojen rietosteltavaksi. (Iso kiitos sille lukijalle, joka kertoi tästä koko tilanteesta oikealla väylällä, eli sähköpostilla.) Voi olla, että tämä kommentin jättänyt lukija on oikeasti halunnut varoittaa minua, eikä pahantahtoisuutta ole taustalla. Kuitenkin, oli blogiin asian kommentoinnin taustalla mikä tahansa, on tämä kyseinen henkilö oman kommenttinsa sisällöstä päätellen ihan ehdoin tahdoin selvittänyt 1) työpaikkani nimen omaan tietoonsa ja 2) erikseen selvittänyt kotiosoitteeni. Mielestäni tuntemattoman ihmisen työpaikan ja osoitteen selvittäminen on mielenvikaista, pakkomielteistä stalkkausta. Tästä voidaan toki olla eri mieltä. Some ja muut palvelut mahdollistavat toki monien yksityisasioiden selvittämisen nykypäivänä, mutta oman moraalin ja hyvän ihmisyyden raja menee siinä, tekeekö niin. JOKAINEN voi päättää, että toisen ihmisen yksityisyys on arvokkaampaa kuin oma uteliaisuus.

En halua edes ajatella, että ko. henkilö on tehnyt tämän kaiken pahansuopuuttaan, sillä mun usko ihmiskuntaan on kärsinyt ihan tarpeeksi. Aika 50-50 on mahdollisuus sillekin valitettavasti.

Olen esimerkiksi itsekin uteliaana ja hämmentyneenä seurannut Nelan katoamiskeissiä. En ole kuitenkaan missään nimessä edes ajatellut selvittäväni osoitetta, puhelinnumeroa, työpaikkaa tai vaikka Facebookin kavereita. Toisen ihmisen yksityisyyden pitäisi säilyä aina loukkaamattomana. Tässä tapauksessa myös miehelläni pitäisi olla oikeus yksityisyyteen oman kotiosoitteensa verran.

Minulla, vaikka julkinen eläin bloggaajana olenkin, pitäisi olla oikeus siihen, että minun yksityisiä tietoja ei lähdetä stalkkaamaan. Eikä ainakaan jakelemaan tietoa kotiosoitteestani. KODISTANI.

Toivottavasti yksi parhaimpia puolia blogissani on lukijoiden mielestä se kosketuspinta, jonka bloggajaan saa. Sovitaanko kuitenkin, että on asioita, joihin ei kosketa? Kai minullakin on oikeus kotirauhaan ja turvallisuudentunteeseen sentään? Uteliaisuus on uteliaisuutta, mutta mitä joku saa siitä, että tietää minun olevan firmassa X töissä tai asuvan osoitteessa Y, kaupungosassa Z? Joku saa täytettyä oman uteliaisuutensa. Onko se sen arvoista, että samalla valaa tuntemattomaan ihmiseen pelon? Maailma on täynnä stalkkereita, lähestymiskieltoja, ryöstöjä ja muutenkin turvattomuutta, ja ihan jokaisella pitäisi olla oikeus kokea, että kotona on turvassa, suojassa ja pois muiden katseilta.

Kosketuspintana tähän päivään bloggaajaan elämässä: Fiilis on ihan käsittämättömän surullinen ja loukkaantunut. Ihan päällekäyty olo. Pohdin kommenttimahdollisuuden sulkemista tarkastettavaksi aina, jotten koe, että pitäisi olla tunnin välein kyttäämässä, mitä tänne on suollettu. Menee vuorovaikutus, menee fiiliskin.

Nyt suoraan sanottuna vituttaa, että niin monet kokee oikeudekseen sen, että oma uteliaisuus on tärkeämpi kuin toisen ihmisen yksityiselämä.

Jokainen voi nyt hetken miettiä, alkaako sitä googlettamaan tulevaisuudessa kenenkään osoitetta, puhelinnumeroa tai mitään muutakaan. Oli kyseessä Cheek, Kaija Koo tai typerä bloggaajabimbo Kuopiosta.

Kommentit (165)
  1. Mä en ihan ymmärrä miten kommenttien tarkistaminen vaikuttaa vuorovaikutukseen? Kun et nytkään vastaa kovin usein kommentteihin.. Ehkä niihin tulis vastattua enemmänkin jos ensin tarkistat ne? 🙂

    1. No vastaaminen ei siitä muutu miksikään. Ei kai se bloggajan velvollisuus mitenkään muutenkaan ole vastata kaikkiin kommentteihin? Mulla on kuitenkin blogin lisäksi toinen työ, harrastukset, parisuhde, perhe, ystävät ja muutakin, joten musta on hassua ylettää se velvollisuudeksi? Vuorovaikutusta lisääntyy näin:
      Lukija 1: Mistä noi farkut on
      Lukija 2: Hei mä tiedän, ne on Zaran.
      Lukija 1: Kiva kiitos 🙂

  2. Kotiosoitteella kukan ei varmasti tee mitään, mutta ei voi tulla yllätyksenä, että uusi duunipaikka kiinnostaa lukijoita. Varsinkin, kun olet siitä useampaan kertaan maininnut. En pidä sen tsekkausta stalkkauksena. Sitä varten minunkin CV on netissä, muita varten.

    1. Jep harmi et ihmiset stalkkaa kotiosoitetta, mutta jos julkisesti pitää CV:tä niin moni sen työpaikan varmasti löytää ihan vaan googlaamalla ://

      1. Sieltähän sen löytää liiankin helposti. :/

        1. Mutta jos on CV:n lisännyt julkiseen LinkedIn profiiliinsa ja antanut myös hakukoneilla luvan löytää sen, ei voi kauheasti valittaa.

          Lopputarina onkin sitten eri juttu.

          1. On ihan eri asia, mitä tietoa löytyy ja etsiäkö sitä. Kyse on siitä, mikä on oikein ja mikä ei.

      2. Ja tyhmää kun maailmaan mahtuu aina niitä jotka käyttää tietoja väärin ja eivät kunnioita yksityisyyttä. :/ Itse normi tallaajanakin pidän kaiken numerosta lähtien salattuna.

        1. AIVAN. Mullakin on numero ollut salattu, mutta syystä tai toisesta palveluntarjoaja otti sen salauksen varoittamatta pois :/

      3. Moni asia löytyy googlaamalla, oikeuttaako sen kuitenkin ihan mukavaksi ja kivaksi toiminnaksi? Ei mee mun moraalitajuntaan millään.

    2. Kyllä mä sitä pidän stalkkauksena. Se, että jotain voi löytää, ei tarkoita, että se pitäisi etsiä tai on OK etsiä. LinkedIn jne. on olemassa nimenomaan työkavereita ja työjuttuja varten, ei yliuteliaita lukijoita.

      1. Tässä voidaan kai käyttää termiä mielipide-erot. Oma profiilini on netissä uusia (tuntemattomia) kontakteja, rekryagentteja ja vanhoja työ-/opiskelukavereita varten. Eli hyötymistarkoituksessa, tavalla tai toisella. Nykyiset työkaverini ovat toki myös kontakteja, mutta he tietävät jo mitä osaan joten heidän hyötynsä rajoittuu aikaan, kun heistä tulee entisiä työkavereita.

        Ymmärrän, että hater-lukijat tuovat erilaisia paineita esim. siihen mitä voit LinkedInissä(kin) jakaa, mutta esim. minä olen lukija ja jos olisit jäänyt Lontooseen, olisin kehottanut viikottain soittelevia headhuntereita katsomaan profiilisi. Vaikka olisin neula heinäsuovassa, et voi koskaan tietää kuka lukija pystyy mahdollistamaan uuden askeleen urallasi. Siksi on minusta harmi, että osa lukijoista on pakottaneet sinut (ja muut suositut bloggaajat) niin kovin varovaiseksi.

        Loppuun, en normaalisti lue kommenttejasi, en nähnyt alkuperäistä viestiä, enkä olisi käynyt profiilissasi ilman tätä postausta.

        1. Myös se, että juuri sinä olet töissä yrityksessä X voi mahdollistaa uuden asiakaskunnan firmalle. Yksikin vihaaja voi aiheuttaa paljon pahaa, mutta mukavia lukijoita ja mahdollisia uusia yhteistyökumppaneita on varmasti paljon enemmän. Kaikki lukijasi eivät ole varattomia esiteinejä (tai ainakin heillä saattaa olla ympärillään potentiaalisia kontakteja).

          1. Valitettavasti kun oon kuunnellu näitä tarinoita mitä hulluja muiden työpaikoilla on ollut, tai miten bloggaaja on joutunut vaihtamaan töitä esimiehelle esitettyjen valheiden takia, niin kyllä siitä omasta kivasta työpaikasta haluaa viedä tuollaiset riskit mahdollisimman kauas 🙂

        2. Mun mielestä LinkedIn on vielä ihan okei, se on ihan fine käydä tutkimassa just sellaisessa työhön liittyvässä meiningissä. Ihan vaikka noin niinkuin sinäkin tekisit. Sellaisessa sairaassa ”käydään kattoo missä paskalafkassa se on, että voidaan jauhaa siitä lisää paskaa keskustelupalstoilla”, ei ole. Tässä tapauksessa mun mielestä tarkoitus on olennaisempi tekijä kuin se teko. Ja sitä kotiosoitteen tutkimista ei vieläkään ole OK tehdä yhtään kenenkään. Se on koti, se on turvasatama minulle ja perheelleni.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *