Voihan ferritiini, vol.2

ferritiini.jpg

Kirjoitin joskus tuossa kesällä ferritiinipuutoksestani ja tuolloin asiasta heräsi paljon keskustelua kommenttiboksissani. Lupasin palata asiaan tarkemmin sittemmin ja niinpä nyt on hyvä hetki hieman katsoa taaksepäin ja kertoa, mitä viimeisten kuukausien aikana on tapahtunut.

Mä tosiaan hakeuduin verikokeeseen kun rupesin oivaltamaan pikkuhiljaa, että nyt voisi kyseessä olla ferritiinin puutos. Verikokeissa näkyi, että ferritiini oli 17, joten hakeuduin lääkäriin ja sain sittemin lähetteen rautatiputukseen. Söin ensin noin kuukauden verran rautaa noin 200-300 mikrogrammaa päivässä ja sillä mun ferritiiniarvo nousi itse asiassa alle kuukaudessa 26:een. Periaatteessa siis olisin saanut todennäköisesti ferritiinin nostettua hyvälle tasolle puolessa vuodessa syöden koko ajan tabletteja, mutta rehellisesti sanottuna, halusin helpomman ja nopeamman tien. Mulla oli nimittäin taas aika kovia vatsakipuja rautakuurin aikana ja en halunnut ajatella joutuvani tekemään sitä pitkiä aikoja, kun oli kuitenkin mahdollisuus mennä yksityisessä lääkärinhoidossa infuusioon. 

Rautainfuusion jälkeen meni useampi viikko niin, etten syönyt rautaa. Mulle tiputettiin 500 mikrogrammaa Ferinjectiä ja 4 vk tiputuksen jälkeen mulla oli ferritiiniarvo 116. (viitearvot 10-150) Tosin, eron huomasin melko pian infuusion jälkeen. Eka viikko meni ilman mitään sen kummempia tuntemuksia, mutta sitten huomasin, että heräsin ykskaks virkeänä. Aivot toimi ja ajatukset kulki, sellainen ihmeellinen sumu oli poissa. En ollut koko ajan väsynyt ja itse asiassa vaikka ajoittain loppusyksystä saatoin nukkua jatkuvast 5-7 tunnin öitä ja puuhata hirveästi kaikkea, en ollut yhtään väsynyt. Toki siis ajoittain iltaisin koin normaalia väsymystä, mutta se on ihan erilaista. On tosi vaikeeta selittää sitä eroa, mutta se raudanpuutoksen aiheuttama väsymys on vähän sellaista vangitsevaa. Sellaista kaiken hallitsevaa. Mulla oli sellainen olo, kuin mulla olisi todella painavat kivipainot jalassa ja ne veti mua koko ajan alaspäin. Siis sellainen uuvuttava taistelu, jossa ei pääse yhtään eteenpäin.

Kaksi viikkoa rautainfuusiosta ja tunsin oloni hirveän hyväksi! Oli jotenkin sellainen ”Jes, I’m back!” -fiilis. Miehenikin totesi moneen otteeseen, että oli ihanaa saada mut takaisin, mun normaali minä. Ainoa negatiivinen ajatus oli se, että solvasin itseäni siitä kuinka tyhmä olin, että annoin tilanteen jatkua niin pitkään, kun apu oli niin helppo.

Nää on kaikki yksilöllisiä asioita, joten en voi sanoa, mikä on kellekin hyvä. Mulla rauta nähtävästi imeytyy seminopeasti, sillä kuukaudessa sain sen nostettua 17->26. Se on ihan hyvä nousu. Rautainfuusion jälkeen olen käynyt kolmesti kontrollissa, ja edelleen arvo on yli 100. Infuusion jälkeen on normaalia, että saavutettu arvo laskee nopeasti ja usein noita infuusioita voidaan tarvita useampikin. Mulla on nyt neljä kuukautta pysynyt melko järkevissä lukemissa ja itse asiassa jopa nousi hetkellisesti, nimittäin 3.9. arvoni oli 116 ja lokakuussa se olikin 120. Viimeisimmässä kontrollissa, marraskuun lopulla arvo oli 93. Niinpä juuri aloitin ylläpitävän rautakuurin, ja otan 100 mikrogrammaa rautaa päivittäin, jotta tuo ei pääse laskemaan. Aion jatkossakin tarkkailla tuota tarkkaan, jos ei ihan kuukausittain, niin vaikka neljännesvuosittain.

Raudanpuutteessa on hyvin tärkeää selvittää syy sille, miksi ferritiini on matala. Oireiden lääkitseminen on petollista ja periaatteessa pitäisi aina selvittää syy sille, miksi rauta ei imeydy tai varastoidu. Mä kävinkin syksyn mittaan useasti lääkäreissä ja kaikkea mahdollista tutkittiin. Ottaen huomioon, että mulla on ollut lapsesta asti anemiaa ja rautaongelmaa, ei sinänsä ollut huolestuttavaa, että näin kävi raskauden ja synnytyksen jälkeen. Mulla on ollut anemiaa jo kauan ennen kuukautisten alkua nuoruudessa ja todennäköisesti tämä on vaan mulle ”ominaista”. Mitään syytä ei siis löydetty, ja juteltuani alan asiantuntijan, Esa Sopen, kanssa, totesin, että mun täytyy vaan seurata tilannetta.

Yksi juttu, minkä muutin, oli lehmänmaidon lähes lopettaminen. Syön edelleen juustoa, enkä ole hurjan valikoiva, vaan voin hyvin tilata kahvin maidolla, jos kauramaitoa ei ole. Mutta mä juon päivittäin pari isohkoa lattea espressomittaan kahvia ja siinä tulee päivän aikana juotua huomaamatta jonkin verran sitä maitoa. Ja maito todistetusti estää raudan imeytymistä. En tiedä oliko tällä vaikutusta, mutta se ainakin helpottaa raudan ottamista, kun ei tarvii väistellä maitotuotteita.

Rautainfuusiosta muuten sen verran, että mä kävin hoitamassa omani Mehiläisellä Tamperella. Aika harvassa paikassa niitä tuntui saavan, mitä tiedustelin, mutta Tampereen Finlaysonin Mehiläisessä niitä tekevät. Lääkeaine tuohon maksoi sen about 400 euroa ja leikkausaika hieman päälle 300 euroa. Ajoin aamulla vastaanotolle, tippa ruosteenväristä ainetta laitettiin tippumaan, ja se tippui noin 20 minuuttia. Ei kutittanut, ei ärsyttänyt. Mua tarkkailtiin vielä reilu puoli tuntia ja sitten sain lähteä. Nopea ja tehokas, ja toimenpiteen hoitohenkilökunta oli ihan parasta! Joillekin infuusiosta tulee jotain jälkioireita, mulle ei siitä tullut yhtään mitään.

Paitsi tietenkin todella paljon parempi olo parin viikon päästä.

On aika ihmeellistä, että näin pienellä ratkaisulla sai niin ison muutoksen omaan elämään. Kaikki tuntuu mielekkäämmältä, en tiuski ja kiukkuunnu yhtä helposti, koska en ole yhtä väsynyt. Normaali määrä unta riittää ja tykkään elämästä niiiiiin paljon enemmän.

Viime aikoina Ferritiinistä on ollut paljon keskustelua lehdistössä ja valitettavasti sitä on alettu leimaamaan joksikin ”muotisairaudeksi”, antaen ymmärtää ettei se ole ”mitään”. No, jokainen tyylillään. Itse olen kokenut niin lapsen ”muotisairauden” silentrefluksin muodossa kuin myös tämän omani ja molemmissa on helpon ja nopean toimenpiteen seurauksena elämänlaatu kohentunut huomattavasti. Että en kyllä allekirjoita noita ollenkaan. Se, että joku ferritiinikeskustelu on yleistynyt, johtuu siitä, että noita tapauksia on potilaiden toimesta pakotettu tutkimaan kunnolla. Mulla ei esim. raskauden aikana hirveän väsymyksen ja järkyttävän matalaksi tippuneen hemoglobiininkaan aikana otettu ferritiiniarvoja. Musta tää koko asia on hämmentävä, mutta ei sille kai voi mitään, jos joillain ihmisillä on hirveä tarve vähätellä toisten ongelmia.

Mä tiedän, että mulle tää todella oli selkeästi vaikuttava asia. Nyt jaksan temmeltää ja tehdä ihan hirveästi. Nyt täällä reissussakin ollaan pelattu tennistä, supattu, snorklattu, vesijetteilty, remuttu lapsen kanssa ja koko ajan jotain. Joka ikinen päivä on tullut se 10 000 askelta ihan vähintään ja silti oon herännyt virkeenä aamulla 8 aikaan, vaikka oisin mennyt myöhemmin nukkumaan. Mulla on taas virtaa, ja se on ihan mieletön fiilis!

Mä en halua kertoa tästä ratsastaakseni jollain muotisairauden aallonharjalla, vaan sen takia, että jos jollain on tämän kanssa ongelmia, saattavat he löytää niihin avun tämän kautta 🙂 Kysykää ihmeessä, jos asian tiimoilta tulee jotakin mieleen!

Psst! Jos eksyit tähän postaukseen jälkijunassa, niin lue ihmeessä hieman kokemuksia ja asian etenemistä täällä (ensimmäinen postaus asiasta), täällä ja täällä.

Kommentit (24)
  1. Hei Anna! Mitä rautavalmistetta käytit aluksi? Mä en uskaltanut käyttää kovin vahvaa ja otin 40-80mg, tuloksena se että ferritiiniarvo nousi reilussa puolessa vuodessa vain 32,5:een :/ Alkutilannetta en tiedä koska menin ekan kerran kokeisiin kun olin syönyt rautaa jo kuukauden (annoksella 40mg) enkä pitänyt siitä taukoa, tulos oli silloin 28, eli siitä söin vielä puoli vuotta ja menin uudestaan kun olin pitänyt 2 vkon taukoa. Näin neuvottiin Facebookin rauta-ryhmässä, jotta saa totuudenmukaisemman kuvan kun juuri otettu rauta ei ole vaikuttamassa ja nostamassa arvoa. Oon kyllä huomannut muutoksen jaksamisessa, eli uskon arvoni olleen alunperin alle 20:ssä, niin kuin on aiemminkin ollut. Itse oon käynyt työterveyden kautta tätä asiaa hoitamassa ja sovittiin että jatkan vielä 2 kk vahvemmalla valmisteella ja sitten menen taas kokeisiin, mulle vaan nämä vahvemmat valmisteet aiheuttaa vatsaoireita. Ajattelin ensi kerralla pyytää lähetettä infuusioon, jos arvot ei nouse ja vatsa oireilee, jos vaikka saisi työterveyden piikkiin, en osaa kyllä yhtään sanoa kuinka helposti sen saa…

    1. Mä söin alkuun Maltoferiä, mutta mulle sopii paremmin itse asiassa Ferrodan 🙂 Ja epäilen vahvasti, että tuota saisi mitenkään työterveyteen, on nimittäin hintava ja lasketaan hivenaineeksi/vitamiiniksi, mutta ainahan voi kokeilla 🙂 Mä suosittelen kysymään lääkäriltä, josko voisit nostaa annosta, tuo 40-80 on tosi pientä, sillä saa vuosikausia nostaa ferritiiniä hyvälle tasolle :/ 

      1. Kiitos vinkistä, täytyypä kokeilla tuota Ferrodania 🙂 aloitin viime viikolla Retaferin ja siitäkin meni vatsa sekaisin :/ Lääkärikin oli tosiaan sitä mieltä että ainakin 50:iin pitäisi saada arvot nostettua. Ja niin mä vähän epäilen, mutta valitin väsymystä ja multa on testattu perusverenkuva yms ja viimeks kilpirauhanen ja kaikki oli Ok. Lisäksi oon ollut usein kipeänä ja jos raudanpuute on tämän kaiken takana niin oishan se työnantajan etu että olisin paremmassa kunnossa 🙂

  2. Heippa! Hei korvasiko vakuutus tätä? Mietin, et onkohan tällainen vakuutuksen piiriin kuuluvaa. Haluaisin tutkittaa ferritiinin, mut työterveyshuolto ei sitä tarpeelliseksi nähnyt…

    1. Moikka! Ei korvannut. Oon kuullut huhuja, että jotkut vakuutukset korvaa, mut vaikuttaa epätodennäköiseltä. Kannattaa varmistaa omasta vakuutusyhtiöstä. Mulle se tiputettiin lääkärin lähetteellä, mutta koska on hivenaine/vitamiini-kategoriaan katsottu, ei korvattu 🙁

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *