Voihan ferritiini

Tässä tulee tällainen ”sairas”tarina, joka tavallaan poikkeaa blogin normaalista linjasta, mutta mun mielestä tää on tärkeä jakaa, sillä tää voi monelle tulla hyödylliseksi. Oon edelleen onnellinen, että kirjoitin Danten refluksista ja kielijänneleikkauksesta, sillä nyt jo 11 (!!!) mun lukijaa on kertonut saaneensa avun asiasta ja heidän pikkuisilleen on tehty tuo napsautus, joka on muuttanut vauva-arjen ihanaksi ja itkuttomaksi. Tämä on lähes yhtä itsestäänselvä ja helppo juttu, joka vaan jää usein huomaamatta ja koskee joidenkin arvioiden mukaan jopa 40 % naisista. Joten, sukelletaan hetkeksi mun terveysjuttuihin.

Siitä ei ole kovin monta vuotta, kun huomaamaton raudan huono varastoarvo meinasi viedä multa järjen. Väsytti ja olin huonotuulinen, oli voimaton olo ja kaikki tuntui vähän ylitsepääsemättömän vaikeelle. Olin alakuloinen, korvissa soi ja kaikenlaista pientä ongelmaa oli tuolloin. Silloin syytin mielessäni pitkään maasta toiseen lentelyä, opiskelustressiä, muuta stressiä, töiden ja opiskelun yhdistelemistä yms. Syypääksi ajattelin kertynyttä univelkaa sen jälkeen kun olin pitkällä panacod-kuurilla sen jälkeen kun yksi hampaistani jouduttiin poistamaan. Vaikkakin nukuin panacod-kuurin aikana joku 16 tuntia vuorokaudessa. Ajattelin, että väsymys on vaan panacodin vieroitusoireita, mutta kun väsymys jatkui ja jatkui, hakeuduin lääkäriin. Lääkäri mittasi hemoglobiinin, joka näytti positiivista arvoa. Hän ei kuitenkaan ollut vakuuttunut oirekuvaa selittäessäeni. Varsinkin kun nuoruudessani oli anemiataustaa. Niinpä hän laittoi minut tarkempiin tutkimuksiin, joista yksi oli ferritiiniarvojen tutkiminen.

Koko ferritiini oli mulle silloin vielä melko lailla tuntematon juttu.

Ferritiiniarvot ovat huomattavasti parempi raudanpuutoksen mittari, sillä ferritiinit kertovat raudan varastoitumisesta, ferritiini on raudan varastoproteiini. Ferritiiniä ei vaan mitata yhtä usein kuin hemoglobiinia Suomessa ja joidenkin lähteiden mukaan tätä voidaan pitää syypäänä moniin virhediagnooseihin. Kilpirauhasta ja masennusta epäillään herkästi, mutta ferritiinia ei osata selittää.

No anyway, silloin 2014 ferritiinilukemani näytti 6,8. Viitearvot labrassa olivat 13-150, joten alle sen mentiin, ja reippaasti. Todellisuudessa tuo viitearvo-lukema on sinänsä hyvin harhaanjohtava, sillä monien alan asiantuntijoiden mukaan (sekä suomalaisten LKT:ien että varsinkin ulkomaisten) suositeltavaa olisi, että naisten ferritiiniarvo olisi yli 50, mielellään 70 ja 100 välillä. Vaikka hieman päälle 13 onkin jo viitearvojen sisällä, on se kaukana toivottavasta.

No, joka tapauksessa, silloin napsahti rautakuuri muutamaksi kuukaudeksi ja kontrollissa myöhemmin ferritiiniarvo oli noussut jonnekin 80 tienoille. Voinkin todella hyvin ja energisesti tuolloin. Siinä välissä suljettiin kaikki mahdollinen pois. Laktoosi-intoleranssi ja keliakia suljettiin pois (raudan heikko varastoituminen haluttiin selvittää, ja usein jompikumpi näistä estää rautaa imeytymästä) ja jopa uniapneaa silloin haluttiin testata väsymyksen selittäjäksi 😀 No, kaikennäköistä testattiin ja lääkäri totesi, että syynä on todennäköisesti niinkin yksinkertainen asia kuin muutenkin heikko rautavarasto ja siihen päälle runsaat kuukautiset. Rautalisä korjasi siis tilanteen, eikä asiaa sen kummemmin ole mietitty.

Paitsi raskausaikana kun hemoglobiini huiteli ties missä ja väsytti, silloin mulle määrättiin taas rautaa. Vetelin rautaa, foolihappoa ja D-vitamiinia ja B12-vitamiinia koko raskausajan. Voin tosi hyvin ja sitä jatkui myös koko imetysajan. Imetyksen loputtua alkoivat uudelleen kuukautiset ja tässä parin viime kuukauden aikana on vaivannut ihmeellinen väsymys ja ajoittainen alakuloisuus. Syistä, joita en itsekään pysty ymmärtämään. Hitosti nukkuva lapsi, itsekin nukun paljon ja rentoudun tarpeeksi. Ei ole mitään syytä olla alakuloinenkaan. Hiuksia lähtee ja iltaisin on älyttömän levottomat jalat. Iho on kuiva, kynnet halkeilee ja päätäkin särkee melko usein. Viime aikoina kuvaan on astunut myös sellainen ajatussumu, jossa ei saa ajatuksistaan otetta ja ajatuksia kiinni. Jokunen päivä sitten päätin käydä ostamassa rautavalmistetta apteekista, mutta ennen kuurin aloittamista halusin käydä vielä tsekkaamassa, osuuko oma arvaukseni oikeaan.

Yleislääkärille ei ollut aikoja sopivaan aikaan joten menin kurkkukorvalääkärille pyytämään lähetteen labroihin. Labrat tulivat tänään, ja kuten arvelin, sama vika kuin viimeksikin. Ferritiini ei ole aivan yhtä alhainen kuin viimeksi, ja ihan nippanappa viitearvojen puitteissa, 17. Lääkärin mukaan ei mitään omituista eikä tarvii rautaa, että joku muu sitten vialla. No, sanotaanko näin, että kun elämästä 25 vuotta raudanpuutos on ollut aina jollakin tapaa tiedossa ja asiaa on milloin mitenkin pyöritelty, niin mulle riitti tuo lukema näyttämään, että siinäpä vika. Todennäköisesti jos tilanne olisi jatkunut vielä pari kuukautta, oltaisiin päästy takaisin tuohon hienoon alle 10 lukemaan.

Todellisuudessa on vähän hankalaa lukea omassa kropassa raudan alenemista. Se kun ei tapahdu dramaattisesti vaan pikkuhiljaa, ja oireisiin tottuu pikkuhiljaa. Oireet on myös sellaisia, jotka voi helposti laittaa minkä tahansa muun jutun syyksi. Mä oon miettinyt koko ajan, että se on tää kotiäitiys + yrittäjyys, taaperoarki, hormonit ja mitä vielä. Mutta samalla oon miettinyt, että ei tällainen väsymys ja ajatuksenjuoksun hitaus vaan oo normaalia lapsiperheessäkään, varsinkin kun kyseinen muksu nukkuu 15 h vuorokaudessa. Ja jos ollaan rehellisiä, mulla on usein tosi vahva fiilis oman kroppani jutuista ja se yltää tietyllä tapaa jopa Danteen. En tiedä mikä vaisto se on, mutta se on monta kertaa osoittautunut oikeaksi. Tein positiivisen raskaustestin DPO11, vaikka vielä ei olisi pitänyt olla mitään merkkejä raskaudesta. Ei ollutkaan, oli vaan fiilis, että oon raskaana 😀 Usein osaan lukea omaa kroppaani tosi hyvin, ja sitten taas välillä menee iät ajat ymmärtää, mikä on. Itse asiassa viimeisin merkki, jonka tajusin eräs päivä, oli se, että mua kuumotti koko ajan. Mun ihoa kuumotti ihan koko ajan, eikä selitys ollut noissa helteissä, kun istuin ilmastoinnin alla enkä ollut ollut ulkona vielä sinä päivänä. Muistin sen tutuksi vuosien takaa ja hehkulamppu päässäni välähti.

Tää koko juttu ärsyttää mua pikkasen lähinnä sen takia, että jostain syystä Suomessa toi ferritiinin mittaus on aika harvassa ja sitä saa melkeinpä pyytää. Mullakin on nyt hemoglobiini 131, eli aivan loistava. Mutta samalla kuitenkin tuo ferritiini on ihan siellä alapäässä viitearvoja. Tätä voi selittää niinkin yksinkertainen asia kuin se, että mä oon TODELLA huono juomaan. Ollut aina ja oon edelleen. Jos kroppa on kuiva, veri on sakeampaa ja hb voi näyttää korkeampaa kuin todellisuudessa raudan määrä kropassa onkaan.

Tosi moni yleislääkäri vaan luottaa hemoglobiiniin tai siihen, että ferritiiniarvot on viitearvojen sisällä. Jos kuitenkin uskoo alan joitakin ammattilaisia, kaikki ferritiiniarvot, jotka on alle 40, on huolestuttavia ja vaikuttavat arkeen ja hyvinvointiin todella pahasti. Isosti ollaan sitä mieltä, että alle 30 arvo on sellainen, joka on jo raudanpuutostila. Usein myös raudanpuute sekoitetaan kilpirauhasen vajaatoimintaan ja lääkitään asiaa väärin tavoin. Silloin neljä vuotta sitten mun kohdalla tarjottiin yhdeksi diagnoosiksi masennusta ja olisin saanut masennuslääkkeet, kun olisin vain suostunut ne ottamaan. Minä ja masennuslääkkeet? Ihan totta. Ärsytti jo silloin. Jos sanoo, että väsyttää ja on tällainen ja sellainen olo, niin reaktio on ”nuku enemmän”, ”taaperoarki”, ”masennus”, ”tsekkaa kilppari, on varmaan se”. Huoh.

Mä oon niin menevä ihminen, että monien on vaikea uskoa, että mua väsyttää tai sitten syytetään mun elämää siitä, että väsyttää. Todellisuudessa kaiken tän keskellä mä otan myös tosi paljon aikaa itselleni. Ja vaikka mä meen ja teen ja oon aktiivinen, ei se tarkoita, ettei mulla humisis välillä päässä ihan tyhjyys ja olisi vaikea saada ajatuksista kiinni. Ja se voimattomuus, se ei lähde edes 12 h yöunilla tai millään muullakaan, vaan on sellainen käsittämätön uupunut tila. Rehellisesti, jos en tietäisi tätä mun raudanpuute-taustaa, niin olisin jo sata kertaa epäillyt jotain loppuunpalamista (mistä? :D) ja ties mitä. Mutta usein asiat on yksinkertaisempia kuin monimutkaiset kuvitelmamme.

No, asiaa paljon tutkinut lääketieteiden tohtori Esa Soppikin on kommentoinut, että raudanpuute on vaikeaa tunnistaa, eli en nyt lähde sen kummemmin lääkäreitä tästä syyttelemään. Hän on listannut aika hyvän listan oireita, joista moni kuulostaa omalta. Kannattaa tutustua hänen materiaaleihin, jos tuntuu, että omallakin kohdalla tämä voisi olla relevanttia.

Mun pitäis jossain vaiheessa oikeesti tehdä isompi projekti tän homman kanssa ja selvittää tää kunnolla. Joskus mulla on epäilty von Willebrandia, tai jotain veren hyytymishäiriötä, mutta viimeksi asiaa on tutkittu raskaana ja silloin todettiin, että raskaus vetää koko homman ihan uusiksi ja varmempia tuloksia saa vasta 12-18 kk synnytyksestä. Jotenkin kun ei ole akuuttia ongelmaa, ei tule koskaan aikaiseksi tutkia asiaa enempää. Veren hyytymishäiriö voikin olla yksi tekijä siihen, että rauta ei varastoidu. Asiaa voi aiheuttaa mikä tahansa gluteeniyliherkkyydestä aina munuaisten lievään vajaatoimintaan, ja en oo jaksanut tutustua asiaan tarpeeksi. Jos lähden veikkaamaan, niin mun kohdalla ongelma on todennäköisesti gluteenissa, ja nimenomaan gluteeniyliherkkyydessä. No, varasin tuolle Esa Sopelle nyt ajan, sillä haluan oikeesti selvyyden asiaan. Hänelle eka aika oli elokuun lopussa ja mulle eka sopiva aika oli vasta syyskuun alussa, mutta ei voi mitään. Eipä tässä kiire olekaan.

Nyt ei sit muuta ku rautaa (ja foolihappoa, B12 ja C-vitamiinia) naamariin, niin eiköhän nää oireet ala hellittämään 🙂 

Onko jollain muulla samansuuntaisia kokemuksia? 

Psst! Jos eksyit tähän postaukseen jälkijunassa, niin lue ihmeessä hieman kokemuksia ja asian etenemistä täällä, täällä ja täällä.

Kommentit (66)
  1. Kiitos, että kirjoitit tästä! Mulla vähän samanlaista ongelmaa. Kilpparin vajaatoiminta todettu nelisen vuotta sitten, mutta kuitenkin pari vuotta sitten selvisi, että ferritiini oli 15 ja transferriinireseptorikin yli viitearvojen, mikä viittaa juurikin raudanpuutokseen. Mä olen saanut ohjeeksi vain tankata rautaa, mutta ferritiini ei silti nouse yli 23. Keliakiaa ei ole, mutta muuta ei ole testattu. Pakko kyllä nyt varata joku erikoislääkärin aika, koska kaikki oireet löytyvät valitettavasti täältäkin. Olisi mukava tietää, että onko mulla edes tuota vajaatoimintaa vai onko kyse ollut vain varastoraudasta, vai onko vaan molemmat ongelmana. 😀

    Olis kiva kuulla tuon Sopin käynnin jälkeen vähän raporttia tai jotain fiiliksiä sulta! Tsemppiä! 🙂

  2. Toivottavasti sun arvot vielä tulee kuntoon ja mielellään syykin selviää!

    Itelläni ehti olla pari vuotta hirveästi kaikkia ongelmia hengenahdistuksesta väsymykseen, hajamielisyyteen ja yli 20 kg lihomiseen ilman mitään muutoksia syömisissä ja liikunnoissa. Ravasin lääkärissä, mutta mitään ei oikein selvinnyt. Sain varmaan jonkun luulosairaan merkinnän sinne tietoihini, kun vaan aina vaan hakeuduin uudestaan vastaanotolle, eikä muka oikein ollut enää mitään tehtävissä 😀 Masennusta ja ahdistustakin ehdoteltiin useammin kuin kerran. Onneksi tuttu sattui suosittelemaan Helsingistä yhtä lääkäriä, joka heti laittoi muutamiin verikokeisiin lähetteen, yksi niistä oli ferritiini. Arvo oli 20,1 ja lääkäri kehotti aloittamaan rautakuurin. Nyt n. 3 kk raudan syönnin jälkeen olo on ihan erilainen! Paino on alkanut laskea, hengitys on jo vähän sujuvampaa eikä kaikki oo pelkkää sumua väsymyksessä. Suututtaa ihan sairaasti, että monet lääkärit ei suostu tutkimaan ferritiiniä, koska hemoglobiini muka on parempi mittari. Monissa muissa maissa ferritiini on käsittääkseni ihan peruskauraa labrakokeissa. Raudanpuutteesta puhutaan myös ”muotisairautena”, mikä on mielestäni ihan hullua. Niinkin edullisesti kuin rautaa napsimalla saisi varmasti moni nainen helpotusta monenlaisiin ongelmiin, kun sitä vaan osattaisiin tutkia, ja mielellään ilman sitä viitearvojen palvomista. Tulipa pitkä kommentti, ärsyttää vaan niin paljon. 😀

    1. ANNE-MARI,
      Kiitos, kun kerroit oireistasi. Minä totesin pari vuotta sitten, että painoni alkoi yllättäen nousta ja henkeä ahdistaa. Ylettömän väsynyt en ollut, mutta saamaton ja jaksoin oikeastaan vain tehdä työni, mutta muuta en juurikaan tehnyt. Ei ollut mielenkiintoa eikä aktiivisuutta.
      Kuuntelin vointinani ja ihmettelin.
      Vuosi sitten menin lääkäriin. Laajat verikokeet otettiin ja epäiltiin kilpirauhasta, vaikka nekään eivät olleet pielessä. Hengenahdistuksen vuoksi tehtiin spirometria, jossa todettiin jonkinasteista hengitysvajausta. Nyt painoni on noussut kahdessa vuodessa 30kg ja hengenahdistus pahentunut. En pysty kävelemään kilometriäkään pysähtymättä välillä lepäämään.
      Huomaan, että muistini on huonontunut. Unohdan pian jopa asiat, joista olen puhunut vaikkapa puhelimessa ystävän kanssa ja keskittyminen vaikeutunut.
      En ole masentunut tai stressaantunut, ne kyllä tunnistaisin itsekin.
      Ensimmäinen lääkäri, jolle menin näiden oireiden vuoksi lopetti työskentelynsä siinä yksikössä ja nyt olen näiden tutkimusten jälkeen jäänyt tyhjän päälle. Tilalle ei tk:sta ei tullut ketään, koska koko asema lopetettiin.
      Täytynee tilata aika yksityiseltä ja aloittaa kaikki alusta. Aion nyt kyllä kokeilla tässä odotellessa rautatankkausta, koska vointi huononee ja paino vain nousee.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *