Water // Kuopio

sinivalko (1 of 1)

Voihan veljet, mikä keli! Käytiin juuri kävelemässä lammen ympäri poikien kanssa ja napsittiin karvakuonoista kaverikuvia laiturin nokassa. Ihania kuvia, voisin huomenna julkaista ruudun täydeltä iloa. Nyt olisi kuitenkin tarjolla tältä viikonlopulta asua, jossa olen kulkenut nyt varmaan jo kolmena eri päivänä. Viime Helsingin reissulta tarttui mukaan tuollainen sinivalkoinen ihana hieman Chanel-mainen, mutta pitkänmallinen, takki. Takki oli mielestäni tosi suloinen, mutta en ollut siitä liikkeessä ihan satavarma. Mulla oli päällä jotain murrettua sävyä, enkä saanut oikein selvää takista siinä mallaillessa. Päätin ostaa takin ja kokeilla sitä kotona sinisten farkkujen ja valkoisen paidan kanssa. Sen jälkeen olenkin sitä pitänyt lähes päivittäin. Kaikki tyttökaverit, joita olen nähnyt tänä aikana, ovat kehuneet kovasti takkia ja yksi tilasikin jo itselleen samanlaisen! Tämän malli on jotenkin tosi kivan imarteleva ja rento, kuosi on ihanan kesäinen ja matskukin tosi laadukasta ja vahvan tuntuista. Toimii myös monien muiden värien kanssa, mutta oma suosikkini on tämä puhtaan sinivalkoinen yhdistelmä. Joka MM-kisojen päätösviikonloppuna sopi teemaan erittäin hyvin.

Mun piti tosiaan kertoa teille mun viimeviikkoisesta lääkärikäynnistä. Katsokaas kun tuossa pari vuotta sitten kävin aika tiuhaan lääkärillä, kun yritettiin selvittää, mikä mulla on. Väsytti koko ajan ja paljon, oli jotenkin tosi hankala saada itseään tekemään mitään. Vaikka nukku kymmenen tuntia, väsytti niin, ettei meinannut saada herättyä aamulla. No silloin epäiltiin ensimmäisenä raudanpuutetta, onhan mulla lapsena ollut anemiahistoriaa. Multa otettiin kaikki testit, laktoosi-intoleranssit ja keliakiat, epäiltiin jos mitä kaikkea uniapneasta työuupumukseen ja loppuunpalamiseen. Sain lähetettä erikoislääkäriltä toiselle ja sitten myös terapeutille. Ei näyttänyt olevan mitään ratkaisua, ja luovuin jo toivosta. Totesin, että ehkä mun olo vaan on tällainen ja that’s it. No nyt viime aikoina väsymys on ollut tosi pinnassa, oon ollut vähän kipeenä välillä viikkojakin ja vaikka mitä. Ystäväni linkkasi Facessa sellaisen jutun, missä oli puhetta siitä, että raudanpuutostilaa ja kilpirauhasen vajaatoimintaa sekoitetaan usein toisiinsa. No, siitä sain uutta potkua lähtemään lääkärille, sillä oireet osuivat aika tutunkuuloisesti. Mm. käsien ja jalkojen jatkuva kylmyys (, joka on ennen selitetty mulle huonona ääreisverenkiertona) ja vaikka mikä muu.

sinivalko (10 of 17)

sinivalko (1 of 17)

sinivalko (17 of 17)

sinivalko (14 of 17)

sinivalko (4 of 17)

Varasin ajan lääkärille ja suuntasin sinne taas vannoen, että nyt mä selvitän tän asian. No, lääkärin kanssa käytiin läpi kaikki mun liikkumisesta ja ruokailusta yleiseen mielialaan. Vähän jo nauratti, kun lääkäri kyseli saanko varmasti tarpeeksi hiilihydraatteja ja onko liikkuminen mielekästä. Tuli sellainen fiilis, että se epäili mun olevan laikkarilla. Meikäläinen ei kestäisi laikkaria edes viikkoa 😀 Nojoo, kaikki vaikutti olevan kunnossa. Siinä kirjoteltiin jo lähetettä kaiken maailman sydänfilmeihin ja labroihin, kunnes ykskaks lääkäri pyysi mua näyttämään mun kieltä.

Ja totesi perään, että jos mä olisin eläke-iässä, mut ois ehkä viety jo lanssilla sairaalaan. Mulla on nestevajaus 😀 Käytiin vähän lääkärin kanssa läpi mun vedensaantia, ja joo, myönnän, ite oon tän ryssiny 😀 Mä siis tiedostan, että vedenjuonti on ihan älyttömän tärkeetä. Ja mulla on kausia, kun mä jaksan juoda vettä tosi hyvin ja ahkerasti. Ja sit on kausia, kun juon ehkä 0,2 litraa päivässä. Lääkäri kyseli, kuinka usein käyn vessassa ja minkä verran juon ja kaikki tällaset ja naureskellen totesi, että voin toki mennä niihin kokeisiin tällä viikolla, mutta hän on melko varma, että olen ”terve” muutamassa päivässä. Sain käskyn juoda 3 litraa päivässä ihan vähintään ja vähän katsoa, miten homma siitä lähtee. Kuulemma kylmät kädet ja jalat johtuu siitä, että verenkierto ei jaksa kulkea ihan sinne raajojen päihin asti ja kaikki muutkin oireet väsymyksestä sairasteluun voi helposti kytkeä siihen, että elimistö ei saa tarpeeksi vettä. Kieleni oli kuulemma niin kuivan näköinen, että jos olisin jo mummoiässä, niin meikäläinen olisi tiputuksessa sairaalassa 😀 Hupsista.

Mä luulen, että mulla katosi tuo vedenjuominen Lontoossa. Kraanavesi oli pahaa ja pullovettä ei jaksanut aina käydä ostamassa. Jotenkin se unohtui sitten kokonaan.

Voin muuten kertoa, että jos nyt asiaa jälkeenpäin mietin, niin juon päivän aikana ehkä kaksi lasia vettä ja lasin kokista tai mehua. Aika säälittävä tulos. Mä en juuri hikoile urheillessa, mun silmät on välillä ollu tosi kuivat ja hiuksetkin tuntuneet paljon kuivemmilta viime aikoina. Ehhhhh.. Nyt oon sitten tankannu tätä elämän eliksiiriä sitten ihan urakalla viime päivät ja kyllä, olo on ihan erilainen. Fiilis on energinen ja tuntuu, että herääminen on helppoa. Okei, vastapainona oon joutunut parina yönä ravaamaan vessassa kaksikin kertaa, eli kohta mulla on ehkä uniongelma tän takia 😀

sinivalko (12 of 17)

sinivalko (16 of 17)

sinivalko (9 of 17)

sinivalko (6 of 17)

sinivalko (5 of 17)

Olin ihan pikkuisen nolona siellä lääkäriasemalla. Totesin, että maksoin juuri 75 euroa siitä lystistä, että sain reseptin vedenjuomiseen 😀 Mies ei ole varmaan koskaan ollut niin hupaisalla päällä. Sen lisäksi, että diagnoosi oli todella hauska, oli se myös helpottava. Nyt mulle onki kannettu vettä monta lasia päivässä, niin että varmasti juon.

Miten tähän on siis tultu? No, tosiaan luulen, että siellä ulkomailla asuminen vaikutti. Kraanasta ei saanut hyvää vettä, ja jotenkin tuntui todella epävihreältä/turhalta/ärsyttävältä/vaivalloiselta/kalliilta aina ostaa vettä. Miten tämä on mahdollista? Mulla ei ole koskaan jano. Okei, jos vedän tunnin lenkin kuumalla ilmalla, mulla on vähän jano. Mut ei mikään mahdoton. Mä en oikeesti juurikaan tunne janoa, enkä siksi muista juoda. Yleensä päiväni alkaa sillä, että keitän kotona itselleni kahvin mukaan termariin töihin. Siellä sitten lipittelen sitä työpäivän aikana. En yleensä muista juoda vettä. Kahvihan myös kuivattaa, että siitäkään ei apua ole. Eli normipäivänä voi mennä n. 15 asti ennen kuin edes muistan juoda lasiakaan vettä. Ja vaikka pyöräilisin vartin himaan kuumallakin ilmalla, en tunne janoa. Mä harvemmin oon erittäin nälkäinenkään, ennemmin mä tiedostan vaan, että nyt pitäisi syödä. No, nyt jatkossa pitäisi muistaa myös juoda. Oon pari päivää roudannut juomapullon mun työpöydälle, ja käynyt täyttämässä sen kerran päivän aikana. Mies on päättänyt ottaa tehtäväkseen mulle juomisesta muistuttelun. Se on ihanaa, että toinen huolehtii, mutta mä vähän epäilen että se oikeestan nauttii tästä jollakin tapaa 😀 Mielenkiinnolla odotan, jos nyt muistan vaikka kuukauden ohjeiden mukaan juoda päivän mittaan joka tunti pari desiä vettä, mikä on lopputulos. Saatan muuttua Wonder Womaniksi. Aika siistiä.


sinivalko (2 of 17) sinivalko (3 of 17)

sinivalko (13 of 17)
sinivalko (8 of 17)

ZARA takki
VALENTINO laukku
VALENTINO kengät
RIVER ISLAND toppi
ZARA farkut

Mitäs tykkäätte tästä asusta? Jeij or neij takille?

Kommentit (57)
  1. Lataa sovellus joka muistuttaa veden juomisesta niin ei siipan tarvi vaivautua vaikka tykkäiskin muistutella. 🙂

  2. Tosi veikeä toi takki – vähän odd mollymäinen mun silmään 🙂
    Ja vitsi miten erilaisia sitä voi olla! Itse taas lipitän helposti semmoisen ison kannullisen vettä joka aterialla ja sit kaverit ihmettelee kun ramppaan vessassa 24/7 😀 Eli ongelmat meillä kullakin – onneksi sun omaan kuitenkin tällä kertaa löytyi noinkin ”helppo” ratkaisu 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *