”We are lost in the heat of the crazy nights / finding a way into fairytales of good times”

IMG_7695

VIIME VUODEN SUOSIKKI ALKUTALVEN VERSIONA. Mulla on ilmiselvästi hurahtaminen vaalean beigen värisiin vaatteisiin ja asusteisiin menossa tällä hetkellä. Tai tarkemmin sanottuna, mulla on hurahtaminen mun vaatteisiin menossa tällä hetkellä. Tänään just Annikan kanssa juttelin ja pohdin ääneen, että mä voin pitkästä aikaa sanoa, että mä en ihan oikeesti kaipaa kaappiini tällä hetkellä mitään uutta. Jotenkin tänä vuonna se on täyttynyt kaikilla niillä asoilla, joita siihen kaipasin, enkä osaa oikein edes keksimällä keksiä, mitä muuta tarvitsisin. Projekti on ollut pitkä ja kivinen, mutta voin vihdoin ääneen huokaista, että mä rakastan mun vaatekaappia, enkä tarvitse siihen enää mitään. Olen tässä laittanut ylös listaa, jonka pohjalta teen postauksen mun vaatekaapin kulmakivistä ja samalla on myös kuvausvaiheessa postaus kaikista laukuistani. Niitä toivottavasti tulossa lähiaikoina siis 🙂

IMG_7731

IMG_7745

IMG_7702

IMG_7785

On jotenkin kauhean kiva esitellä asu, jossa ei ole mitään uutta. Nää on kaikki jo nähtyjä. Itse asiassa lukemattomia kertoja osa näistä, toiset vähän harvemmin. Tämä korallinvärinen mekko Hennesiltä oli yksi ehdottomia viime vuoden suosikkeja mun asuista, ja päätyi niin mun käyntikortteihin vilahtamaan, kuin myös aika moneen yhteistyöhön bannerin muodossa. Se on jotenkin niin kovin pirteä. Väri on kesään liian pliisu ja samalla mekko on aivan liian lämminkin kesäkeleille. Kuitenkin näin talveen mekko on täydellinen piriste alati synkempiin ja synkempiin päiviin. Empiiriset tutkimukset todistavat, että mekko luo kantajalleen jatkuvasti hymyn korvasta korvaan pirteällä värillä, tuo hehkua kasvoille kauniilla sävyllään ja sopii jokaikiseen väriin mitä maa päällään kantaa. Parhaiten kuitenkin ehkä tähän kermanvaaleaan.

Takki on viime vuoden hankintoja Stockan aleista, ja laukku on jo vuosia vanha, Jimmy Choon H&M:lle suunnittelemasta mallistosta ja yhä vain yksi suosikkejani clutcheistani. Saappaat ovat toki tämänvuotiset, mutta ovat tainneet silti saada eniten aikaa esillä blogin asukuvissa.

IMG_7643-002

IMG_7714 IMG_7684IMG_7723

Tämä tyytyväisyyteni vaatekaappini sisältöön ei johdu yhtäkkiä lisäntyneestä määrästä, eikä edes kasasta uusia vaatteita. Pikemminkin päinvastoin. Vaatemäärien huvetessa Huuto.net -kasoihin (pyhä lupaus äiti, mä hoidan ne eetteriin ja pois teidän nurkista tällä viikolla!!) ja kirpparille, on jäänyt vaatekaappiin vain käyttövaatteiden suosikkini ja muutama erikoisuus. Samalla olen tänä vuonna erityisesti satsannut muutamiin asusteisiin, jotka lisäävät jokaiseen asuun sitä jotain, ja sitovat muut vaatekappaleet toisiinsa erinomaisesti. On helppoa pukeutua, kun joka väristä löytyy kaunein mahdollinen laukku tai kengät. Olenkin leikitellyt ajatuksella, että pitäisin shoppailemattoman kuukauden. Tai puolivuotisen.

En ole koskaan ymmärtänyt tällaisiin projekteihin ryhtymistä sen takia, että ”pitää”. Jos kokee, että shoppaamistaan pitää jotenkin rajoittaa, niin kyse on sitten ehkä addiktiosta, itsehillintäkyvyn puutteesta. En ole koskaan kokenut, että minun pitäisi kokeilla tällaista. Nyt mun melkeen kuitenkin tekisi mieli kokeilla, mitä tapahtuisi, jos en ostaisi yhtäkään tuotetta vaikkapa 6 kuukauteen. Tai rajoittaisin, paljon saisin shoppailla. Johtaisiko se siihen, että ostoksia harkitisisi vielä tarkemmin, vai pikaluovutukseen. Vaikea sanoa. Mä oon lähtökohtaisesti sellainen ihminen, etten kiellä itseltäni mitään. En esimerkiksi syö juuri ikinä porsaan lihaa. Tai en käytä sitä kokkauksessa juurikaan, enkä esimerkiksi melkein koskaan tilaa sitä ravintolassa. Kuitenkin, rakastan joulukinkkua ja prosciuttoa. En voi siis luopua kokonaan porsaan lihasta. Jos multa kieltää jonkin asian, se on ainoa asia mitä haluan. Voin helposti olla juomatta kokista vaikka kuukauden. Jos minulle kuitenkin asettaa haasteeksi olla juomatta kokista kuukauteen, riudun jo toisena päivänä kuin pahinkin narkkari vieroitusoireissa.

Onkin ollut kutkuttavaa harkita, jos luopuisinkin mulle rakkaasta harrastuksesta, shoppailusta, aikamääreeksi X, niin mitä siitä seuraisi? Saisinko enemmän irti jo kaapissa olevista vaatekappaleista, vai kokisinko ahdistusta, luovuttaisin, villiintyisin shoppailukierrokseen ja pettyisin itseeni? En halua ajatella, että olen addiktoituvaa tyyppiä (vaikka ilmiselvästi olen). Mä olen vaan äärimmäisen hyvä kehittämään pakkomielteitä. Miehistä. Ruoista. Materiasta, jonka haluan. Ihmisistä. Bändeistä. Kaikesta. Nyt oon esimerkiksi pari kuukautta syönyt rucolaa about joka toisessa ruoassa. Pakkomielle. Viime kuussa mun ei koko kuukauden aikana tehnyt mitään muuta mieli kuin majoneesi-tonnikalaa ja sushia. Olihan silloin pari vuotta se episodi, jossa pakkomielteilin Australiassa päivittäin hernekeitosta. Vaikkei se ees oo kovin hyvää. Mutta kun sitä ei voinut saada.

No anyway. Pyörittelen ideaa vielä mielessäni. Ehkäpä asetan itselleni joulun jälkeen haasteen. Katsotaan. Tai sitten tilapäisen lakon sijaan yritän muovata kulutustottumuksiani eri suuntaan pitkällä tähtäimellä. Ehkä lakko olisi siihen ensiaskel. Mene ja tiedä. Tällaisia sitä kai pohtii keskellä yötä, kun opiskelee alaa, ja huomaa, miten heikko ihminen on markkinakoneiston manipuloinnissa, ja miten herkkä se oma identiteetti loppujen lopuksi on.

IMG_7751

Valmiina blogiin1

IMG_7593

Sama asu viime vuoden kesällä näytti tältä:

Desktop-001

On pikkasen epäreilua itselle laittaa esille samanaikaisesti kuvia viime kesän ehkä hehkeimmästä päivästään kauniissa kesävalossa, ja verrata ne tällaiseen loppusyksyn/alkutalven vähän tihrusareteen tuhristamaan lookiin. Ai että mulla on ikävä tuota rusketusta! Ja noita kelejä! Toi överivaalea reuhka on vuorostaan sellainen, mitä ei ole ollankaan ikävä. Rakastan tätä hitaasti mutta varmasti kasvavaa omaa väriäni, joka vuosikausien jälkeen saa vihdoin hyväksyntäni. Kuvia katsomalla tuntuu, että niin paljon on muuttunut alle puolessatoista vuodessa. Ja kuitenkin niin paljon pysynyt samana.

Mä jatkan näiden suurten ja pienten ajatusten pohtimista, mutta kertokaa te toki mielipiteenne tästä uudemmasta versiosta asusta? Totally corally hot, vai not so much? 

(Päivän biisi: Reckless Love – Edge of our Dreams) 

Kommentit (65)
  1. Aivan ihana mekko! Oon niin ”kaivannut” tota mekkoa tänne sun blogin asukuviin uudestaan. Mikä toi rakennus muuten on jossa sua on kuvattu usein? Tosi hieno.

    1. Haha, kiitoksia kovasti 🙂 Se on ihan vaan joku rakennus kadulla. Ei mikään spessu 🙂

  2. Mulle tulee noista lakoista aina mieleen tipaton tammikuu. Jos jotain kieltää kokonaan, niin sitä tekee kahta kauheammin mieli. Eli mielummin harkitsee tarkempaan ostoksiaan, mutta ei ”totaalikieltäydy”. 🙂

    Tähän aiheeseen liittyen olisi postausidea, eli muutama sama perusvaate ja niiden ympärille rakentaa vaikkapa 5 eri asua asusteita ym. pikkujuttuja vaihtelemalla. Mä en ainakaan osaa kauhean monipuolisesti käyttää vaatekaappiani ja asusteiden kanssa olen ihan surkea..

    1. No aijaa 😀 Sitä mä oonki miettiny 🙂 Mä en taas syty tosta ideasta, vaikka sitä usein blogeissa toteutetaan 😀 Mitä järkeä seisottaa niitä vaatteita, jos niitä kummiskin löytyy 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *