WEEKEND VIBES

Mungolife

 

Vitsi mä oon ihan fiiliksissä! Tää vuoden alku on sisältänyt niin paljon kaikkia ihania uutisia ja erityisesti vauvauutisia, etten kestä! Kolme (!!!) mun ihanaa läheistä ystävää odottaa kesävauvoja heinäkuulle ja näitä uutisia on sadellut tässä pari päivää, viimeisimmät tänään pitkällä videopuhelulla. Voi apua, ihan mieletöntä, kunnon babyboom-vuosi! Oon tässä tanssahdellut menemään viimeisen pari tuntia viimeisimpien ihanien uutisten jälkeen. On ihanaa kun parhaat ystävät on tulossa äideiksi ja voi heidän kanssa jakaa fiiliksiä ja katsoa sitä onnea ja intoa vierestä. 

Muuten viikonloppu on ollut melko tylsä. Ollaan kaikki kipeinä, niin ollaan oltu kotona, mä oon kasannu yhen 600 palan palapelin (oikeesti, kelatkaa :D) tehty nopeeta ruokaa ja oltu vaan ja katottu Netflixii. Pikkumies on flunssassa ja ollut sylin tarpeessa ja ollaan viihdytty lähinnä yhtenä kasana sohvalla. Ja kun puhun kasasta, tarkoitan toki meitä ja noin 1294 eri pehmolelua. 

Musta on jotenkin superliikuttavaa katsoa lapsen kehityksessä tuota kiintymyksen kehittymistä esineisiin. Dantella on lempikengät. En tiedä miksi juuri ne, mutta ne nyt vaan on ihan suosikit. Hänellä on lempilelu, joka on siis sellainen pitkäkorvainen pupu, joka on AINA mukana kaikkialla. Meillä on niitä itse asiassa viisi, koska ne käy aika kovaa pyykkirumbaa ja meillä pitää olla niitä yks autossa, yks kotona, yks mummolassa ja pari varapupua :D Että sellainen löytyy heti käsiin kun sitä tarvitaan, eikä sitä tarvii ettiä ikinä mistään. Vuoden ja 9 kuukautta vain tämä pupu kelpasi ja oli se, mihin aina turvautui. Nyt ihan ykskaks rinnalle on tullut "Nanne" eli nalle, joka on nallen pää ja riepu. Sellainen superpehmeä ja ihana riepunallukka. Auta armias kun se Nanne unohtui yksi päivä. Koko automatka kerhoon ja takas oli yhtä nannea. Vaikka pojalla on paljon leluja, kirjoja ja kaikkea mahdollista, kun häntä väsyttää, hän haluaa katsoa piirrettyjä, kun hän nukkuu tai on harmissaan, vain pupu ja nanne kelpaa. Päikkäreiden jälkeen tänään yritin saada pusua. Isille pusu? Ei. Äidille pusu? Ei. Nannelle pusu? Ja niitähän jaeltiin. On jotenkin suloista, miten uutuudella tai hinnalla tai millään ei ole väliä, vaan nuo alle 15 €:n pehmolelut on hänen suosikkeja, eikä hän halua tehdä mitään ilman niitä. Toinen suosikki ja suuri lohduttaja on "tutu". Se on niin rakas. Hetken meni jo niin, että tuttia ei oikein kaivattu, mutta nyt varsinkin kipeänä tutu on kaikista paras asia maan päällä. Tarkoituksemme oli luopua tutista Australian matkan jälkeen, mutta nyt kun meillä on helmikuussa edessä reissu Arabiemiraatteihin, niin päätin vielä hieman pidentää tutista luopumista. Katsotaan sitten keväällä. On hänelle niin rakas, etten halua ihan vielä viedä pois, ja varsinkin ennen tuota reissua. 

Ja just tajusin, etten ookaan tainnut kertoa tuosta reissusta! Mä lähden tosiaan Danten kanssa Jennin luona Ras al Khaimahissa käymään hiihtolomalla tuossa helmikuun puolella. Se tulee olemaan ensimmäinen reissu vain kahden Danten kanssa ja se vähän jo jännittääkin. Pidän sitä myös kovana voimaantumismahdollisuutena laittamalla äitiyteni testiin :D On ollut helppoa, kun mies tai äitini on aina ollut mukana ja apuna kaikkialla, ja nyt pitää kymmenen päivää pärjätä yksin ja lentää kahdestaan pienen apinan kanssa. Saa nähdä mitä siitä tulee. Toisaalta kyllä odotan innolla, saan olla ihan vaan kaksin pikkuiseni kanssa, se on nimittäin kivaa. Ja niiiiiiin ihanaa nähdä Jenniä pitkästä aikaa! Meidän oli tarkoitus mennä jo lokakuussa uudelleen, mutta se silloin jäi uuden duunin ja työmatkojen ja muiden kanssa, niin nyt on kiva mennä sinne. Dubaissa varmaan pyörähdetään korkeintaan ja ollaan enemmänkin just siellä RaKissa. Toiveissa tasan aurinkoa, lämpöä ja paljon uimista Dantelle sekä rentoa olemista ystävän kanssa. Ihanaa! Jos tää kurkkukipu laantuisi siihen mennessä, niin olis kiva. Eiköhän se tästä. Ihan hassua, että tammikuu vetelee jo ihan viimeisiään ja kohta on helmikuu ja kohta on jo kevät! 

Sellainen tylsä vähän flunssainen viikonloppu täällä siis. Nyt ajattelin turvautua johonkin lohturuokaan ja jaksoon Suitsia ennen nukkumaanmenoa. Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille! :) Mites teidän viikonloppu meni? 

Kommentit

Siiri Kiviharju (Ei varmistettu) https://www.siirikiviharju.com

Hei ihan mielettömän mielenkiintoinen postaus. Olen pohtinut usein päässäni samoja asioita, vaikka en vielä edes tiedä tulenko lapsia koskaan haluamaan/samaan. Olen usein pohtinut miksi ei enemmän puhuta lasten saamisten vaikeudesta varsinkin, kun aihe on varmasti monella naisella mielessä. Onhan aihe tottakai arka, mutta olisi mukava lukea niistä vaikeistakin asioista jo silloin, kun ne ovat ajankohtaisia, eikä vasta silloin kun ne vaikeat asiat on jo ohitettu.

https://www.siirikiviharju.com

Vivi (Ei varmistettu)

Mietin, että miksi "olisi mukava lukea niistä vaikeistakin asioista jo silloin, kun ne ovat ajankohtaisia, eikä vasta silloin kun ne vaikeat asiat on jo ohitettu"? Mikä ero siinä on milloin luet toisia kohtaavista vaikeuksista? Eikö oleellista ole että näistä ylipäänsä puhutaan?

Millä tavalla tarkoitat "jo ohitettu"? Jos tarkoitat, että sitten kun nainen on vihdoin raskaana (tai lapsi syntynyt) niin voin sanoa, että se ei lapsettomuudesta kärsivälle tarkoita että asia on ohitettu. Sitä asiaa käsitellään edelleen, ja joskus se varsinainen käsittely voi silloin vasta alkaa, kun kaikki energia ei enää mene raskautumisen mahdollisuuksien maksimoimiseen (hoidoilla tai ilman) ja sen selvittämiseen miksi se ei onnistu. Ei se asia ohitu sillä, että raskautuminen onnistui vaan taustalla olevat syyt todella painavat edelleen. Hyvänä esimerkkinä vaikka Kenzan kaltaiset tilanteet, joissa ennenaikanen menopaussi sairautena ei sillä poistu että yksi lapsi on ihmeen kaupalla saatu alulle.

Siiri Kiviharju (Ei varmistettu) https://www.siirikiviharju.com

Kommentoinpa uudestaan heti perään! Kunnon lukihäiriö taas meitsillä ja kommentti meni väärään postaukseen, eli kommentti tottakai edelliseen "vaikka osaan uida, saatan silti hukkua" postaukseen. Tajusin asian äsken, kun Instagramista swaippasin tähän postaukseen. Luin edellisen postauksen aamulla bussissa enkä ehtinyt koneen ääreen kommentoimaan, kun vasta nyt. Enkä sitten jäänyt lukemaan postausta uudestaan. Eikä blondilla soinut kellot päässä siinäkään kohtaan, kun mietin, "miten tätä postausta ei ole kommentoitu aikaisemmin", koska luulisi tämän nyt herättävän kaikki vihaajat taas provosoitumaan jostain ja jengin muutenkin kommentoimaan. :D

Rakkaudella, vähän blondi lukijasi, Siiri <3:D

Vierailija (Ei varmistettu)

Siis täällä on oltu kipeenä muistaakseni tiistaista asti ja tää saakelin lima ei vaa katoa!!!! Oon niistäny 4 vai 5 nessupakettia, mut ei. Kaks työhaastattelua on mennyt sivuun tän perkeleen takia. Ihan tajutonta, yleensä oon kipee sen max neljä päivää - nyt vedetty ihan urakalla. HUOH :(

Ihmettelevä (Ei varmistettu)

Luin jostain, että unilelut kertoisivat lapsen ja vanhempien suhteesta. Unilelu toimii vanhemman korvikkeena, eikä näin ollen vanhempi-lapsi suhde ole turvallinen jos kiintymyksen tunteet liitetään pehmoleluun yms. Olin jotenkin tosi hämmentynyt, sillä en itse voisi ajatella lapseni pehmolelua itseni korvaajana. Jäi jotenkin sellainen olo, että noinkin viattomasta ja ihanasta asiasta saadaan syyllistettyä vanhempia nykypäivänä.

MungoAnna
Mungolife

Ihan naurettava tää väite. Oon itse asiassa tutkinut asiaa jonkun verran eri lasten kasvatusoppaista ja muista teksteistä ja päinvastoin lapsen kiintyminen tiettyyn leluun tai esineeseen on nimenomaan ikään kuuluva kehitys, jossa lapsi alkaa ymmärtämään olevansa erillinen itsenäinen olento vanhemmistaan ja hakee lohtua turvattomuuden tunteeseen tietystä lohtulelusta. Kiintyminen siihen on vaan ja ainoastaan hyväksi lapselle, ellei se mene liian pitkälle, esim. jos lapsi ei halua ikinä leikkiä muulla, hätääntyy täysin ilman lelua hoidossa tai vanhempien kanssa tms. Mut tää nyt ei oo ihan sellainen yleinen keissi. Meillä ainakin voi leikkiä muilla leluilla ja leikkiikin, mutta selkeästi nuo on ne rakkaimmat. Musta on vaan ja ainoastaan tervettä, jos lapsi kiintyy muita enemmän yhteen tiettyyn leluun, joka on unilelu ja sellainen, jonka kanssa reissaa ja "jakaa". Kun minä syötän häntä, hän syöttää välillä pupua. Mutta silti äiti on äiti ja isi on isi, eikä pupu siihen tule mitenkään väliin. Tai nalle. Mutta, joo, vamnhempia syyllistetään nykypäivänä miten päin vaan, joten kaikki tuollaiset teoriat voi sysätä mun puolesta tosi syvälle :D On oikeesti todella erikoinen tämä aikakausi, jossa jopa kiintyminen pehmoleluun on jotenkin pahasta. Kyllä jokainen äiti nyt nimenomaan tietää ja tuntee, jos se suhde pehmoleluun on vinksallaan, eikä yksikään pehmopupu ole sen tärkeämpi kuin äiti, jos kiintymyssuhteessa ei olla menty pieleen :) 

Pob (Ei varmistettu)

Ihana höpötyspostaus! Nää on parhaita <3

Katih (Ei varmistettu)

Nuo vaate- ja lelujutut on kyllä hauskoja. Tyttäreni (1 v 10 kk) ehdottomat lempivaatteet ovat Pikku Myy -paita ja hiirikuvioinen mekko. Välillä on ihan kauheaa, kun ne pitää laittaa pesuun tai peittää päällipaidalla. :D Leluista tällä hetkellä tärkeimpiä tuntuvat olevan Duplo-eläimet, etenkin kaksi lammasta. Eilenkin tyyppi totesi aamulla suunnilleen heti herättyään, että "I. menee kattomaan lampaita". :)

MungoAnna
Mungolife

Meillä pehmopupu meni pesukoneeseen pojan nähden. Ei hyvää päivää mikä itku siinä tuli, kun pupu oli siellä koneessa. Kova oli huoli pupusta :D Hassuja pieniä! <3

 

Kommentoi