Yksi erittäin tehokas viikonloppu

kevatsiivous (2 of 8)

(Jatkuva suuri taistelu sisälläni.. Värijärjestykseen vai ensin hihattomat, sitten hihalliset? KAMALA ongelma :D)

Mun on myönnettävä jotain. Mä oon välillä tosi paha ”sitten kun…” ihminen. Se sittenkun ei vaan monen asian kohdalla koskaan tapahdu. Meillä oli todella pitkään valokuvakehykset paikoillaan tyhjänä, en oo vieläkään saanut lyhennettyä meidän verhoja ja pahin, ehdottomasti pahin projekti on ollut kirpparikamojen myyntiin laittaminen. Nykyään kun ei ole sellaisia kunnon face-to-face kirppareita (paitsi ehkä jotku bloggaajakirpparit Helsingissä), on toi projekti tuntunut mahdottomalta. Vuosien varrella oon ahkerasti tyhjennellyt kaappeja, joiden asukit on päätyneet IKEA-kasseissa ja laatikoissa lämpimään varastoon odottamaan myyntiä. Välillä oon osan saanut eteenpäin, mutta aina vaan toi projekti paisui ja paisui. Tuossa jo jokunen aika sitten, eli ehkä kaksi kuukautta sitten, mies roudasi pyynnöstäni kaikki ne tavarat, joita VUOSIEN varrella on kertynyt, meidän pukeutumishuoneeseen. Ja lupasin pyhästi (ja enimmäkseen itselleni), että nyt vihdoin saisin sen aikaiseksi.

Mä vihaan itsepalvelukirppareita. Toki käyn niillä välillä pyörimässä, varsinkin nyt lastenkirppareilla, mutta niillä myyminen on puuduttavaa. Pitäisi joka päivä käydä siivoamassa pöytä, osa tavarasta vaan häviää, osa varastetaan, ne pitää kaikki hinnoitella lapuilla ja se on ihan tosi tylsää. Netin tai Instagramin kautta myyminen on vaivalloista, mutta kaiken kaikkiaan parhaan tuloksen sillä saa yleensä. Lukijat ympäri Suomen saa yhtäläiset mahdollisuudet ostella, eikä kukaan varasta mitään. Mutta voi luoja tota homman määrää. Ensin pitää kuvata kaikki vaatteet mannekiinin päällä, missä ne ei koskaan näytä kovin hyvältä ja mikä vie iäisyyden. Sitten pitää vastailla kysymyksiin, vastata miljoonaan sähköpostiin, paketoida ja raahata postiin. Sinänsä helppoja hommia, mutta tuo on niin aikaavievä projekti, että ei pahemmasta väliä. Nyt kun vauva on kuitenkin pian tuloillaan, oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni.

kevatsiivous (4 of 8)

kevatsiivous (8 of 8)

kevatsiivous (1 of 8)

Mä lupasin miehelle, että hoidan ton projektin ennen muuttoa. Ehhh. Jotenkin kummasti sieltä ne tavarat raahattiin yhdestä varastosta toiseen. No nyt oli vähän niinkuin pakko saada tuo aikaiseksi, koska muuten se olisi jäänyt ties mihin tulevaisuuteen. Mehän vaihdettiin esim. astiastoa tossa jo hmmmmm about vuosi sitten. NYT sain ne vanhat astiat vihdoin myyntiin 😀 Enkä ees sano mitään mun silmälasikehyksistä, ottaen huomioon, että mun silmät on leikattu 2013. Ja koska tota projektia ei ollutkaan tarpeeksi valmiina vielä ennen tätä, niin päätin aloittaa lauantaina viikonlopun sillä, että revittiin vauvan huoneesta ylimääräiset hyllyt pois ja mies tasoitteli hieman seiniä pakkelilla ennen kuin tällä viikolla hyökkää sinne maalipurkin kanssa. Tämähän johti siihen, että mun piti siirtää kaikki laukut sun muut mun massiiviseen vaatekaappiin, joka oli yhtä kaaosta. Aloitin siis sillä, että revin ensin kaikki tavarat pois vaatekaapista ja aloin täyttämään sitä uudelleen. Samalla kun sitä tein, otin sivuun vähälle käytölle jääneet tavarat, joille en nähnyt käyttötarkoitusta seuraavaan vuoteen. Siitä se sitten lähti. Puuhailin kodin kimpussa aamuyhteen, samalla kun mies avusti tai vaihtoehtoisesti lumipesi mattoja, laittoi vauvanhuonetta ja puuhaili muuta sen sorttista. Tosi rentouttava viikonloppu siis molemmille. Mutta ai että! Nyt on vaatekaappi kuin uusi! Löysin omista kirpparikamoistakin pari löytöä, jotka on ollu siellä ehkä pari vuotta 😀 Ja vaatekaappi tuntuu melkein uudelta, nyt kun se ei ole ihan sekaisin! Tosin, vaikka sieltäkin lähti taas pari IKEA-kassillista tavaraa, ei se tunnu tyhjentyneen yhtään. Maagista. No mut hei, henkarit mahtuu liikkumaan. Vähän. Se riittää 😀 Kävimme vielä Benjin kanssa kävelyllä joskus puoli kahdelta yöllä ja kun vihdoin sain itseni peiton alle aamukolmelta, liitoskivut huusi hoosiannaa.

Kaiken väsymyksen ja painavien jalkojen keskellä lohdutti kuitenkin ihan valtavasti se, että sain tuota projektia alulle ja makuuhuone oli viimeisen päälle siivottu. And I mean it. Jokainen sukka paritettu, kulahtaneet heitetty pois. Pieneksi jääneet rintsikat muuttivat lämminvarastoon, vaikka todennäköisesti niiden kohtalo tulee olemaan se, ettei niitä enää mun päällä nähdä. Olen ehkä mahdollisesti jynssänyt kaapin jotain seinää ihmesienellä ja myönnän, jopa ihan vähän hammasharjallakin! Vanhat kotiasut ja muut löysivät tiensä roskiin tai lattiarievuiksi ja jokainen senttimetri meidän makkaria on nyt käyty läpi ja siivottu. Tavaroita on jaettu pidettäviin, Konttiin vietäviin ja myytäviin. Kaikki on juuri oikealla paikallaan. Voisin laulaa ilosta.

kevatsiivous (7 of 8)

kevatsiivous (5 of 8)

kevatsiivous (6 of 8)

kevatsiivous (3 of 8)

Eilinen menikin sitten meilaillessa ja uusia kirppisjuttuja kuvatessa. Doulamme kävi moikkaamassa ja otimme edes hieman rennommin kuin lauantaina, mutta kyllä siinä eilenkin tuli puuhailtua ihan aamusta iltaan. Tänään olo on kuin uudelleensyntyneellä. Okei okei, mun pitäisi vielä siivota meidän kohdinhoitohuone, joka on kokenut pienen räjähdyksen mm. kuiva-ainekaappien sisällön osalta jne, mutta se on niin pieni savotta tähän jo tehtyyn verrattuna, ettei edes tunnu ajatuksena pahalta. Jotenkin tota hommaa on tässä vaan kerääntynyt kuukausien saatossa. Ennen muuttoa oli jotenkin hirveän kiireistä koko ajan, eikä tällaisille isoille projekteille vaan ollut aikaa. Muuton ja remontin jälkeen olikin jo täysi alkuraskauden väsymys päällä, eikä musta ollut mihinkään. Energinen keskiraskaus olisi ollut otollista aikaa, mutta se meni häitä järjestellessä. Nyt kun mammaloma kolkuttelee jo oven takana, olen saanut uutta tarmoa tähän tekemiseen. Vaikka vauvan saapumiseen on vielä hetki, niin haluan deadlinen kaikelle akuutille tai työläälle olevan mammaloman alku. Sitten mulla on aikaa vaan olla ja värittää ja bloggailla ja käydä pitkillä kävelyillä. Ja sitten kun se maailman ihanin pieni on joskus meillä, niin en todellakaan aio käyttää yhtäkään tuntia siihen, että teen jotain typerää, minkä olisi voinut tehdä ennen.

Kaikin puolin äärimmäisen accomplished olo. Ja kyllä, muille tämä on arkea. Mulle tuntui ajatuksena vuorien siirtämiseltä.

Ja kyllä. Tiedän. Tälle on termi. Pesänrakennusvimma. Kiitos kaikille korkeammille voimille siitä. Mun lempparein raskausoire.

Tänään aion syödä paljon herkkuja, nauttia äitini, siskoni ja koirien seurasta (joo, ne tuli moikkaamaan! 🙂 ja nuuhkia tulppaaneja ja olla onnellinen siitä, että ylitin itseni viikonloppuna. Ja okei, pakkaan myös ehkä satamiljoonaa pakettia postiin vietäväksi.

Mitenkäs teidän viikonloppu sujui? 😀

Kommentit (33)
  1. Ai että kun tuli itellekin tarmokas olo sun touhuista lukiessa, vaikka totuus on se, että mun viikonloppu meni aika pitkälti juustojen ja netflixin parissa siivoomista vältellen ja anoppilan ruokapatojen äärellä. Sain kyllä muutamia juttuja Zadaa-appin kautta laitettua myyntiin ja meni kaupakskin, kun oli kamppis ilmasista postikuluista. Suosittelen kaikkia tutustuun, toi sovellus on mullistanu mun nettikirpparoinnin!

    1. Mä en oo oikein koskaan ehtiny kokeilee sitä. Pitäis varmaan kokeilla, kun sitä niin kehutaan 🙂

  2. Mulla vissiin tota pesänrakennusvimmaa aina, vaikkei yhtäkään lasta 😀 tulee vaan niin hyvä olo, kun saa hommia tehtyä!
    Meillä muutto toukokuussa ja oon yrittäny heittää ihan kaiken turhan skeidan menemään – miestä taas ei moinen kiinnosta yhtään yllättäen.
    Tuntuu että sitä tavaraa on silti ihan sikana, vaikka kuinka siivois. Meillä varasto huutaa kättä, joka heittäs ihan kaiken roinan pois tieltä ennen muuttoa… Auta armias.

    1. Toi ois ollu se fiksumi way to go. T: muutettiin tavarat eri osoitteeseen, mut ongelma ei poistunut 😀 Nyt alkaa olemaan helpompi olla 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *