Ystävällinen pyyntö

Mungolife

Kun minulta taas kerran kysyttiin äsken "saako jo onnitella minimungosta?" blogin kommenttiboksissa, mulla palo oikeesti hihat perusteellisesti. Ei sen takia, että asia olisi mitenkään ajankohtainen itselleni, vaan koska kyseinen kysymys ja kaikki sen muodot on äärimmäisen inhottavia. En tiedä osuiko kysymys jotenkin niin herkkään paikkaan, kun sain tänä aamuna ystävältäni kuvan ultraäänestä, jossa näkyy pieni elämä, ystäväni tuleva pikkuinen, josta tietää vielä hyvin pieni piiri.

Raskaushuhuja meikäläisestä on pyörinyt tasaisesti jo vuosien ajan, ja samoja huhuja heitellään ilmoille tauotta ja jatkuvasti muistakin bloggaajista. Oli kamalaa seurata vierestä, kun parin vuoden takainen bloggaajien raskausaalto sekoitti enemmänkin lukijoiden hormonitasapainon kuin tulevien äitien. Oli inhottavaa kun bloggaajien, näiden lukijoille tuntemattomien naisten, potentiaaliset raskaudet reviteltiin keskustelupalstoilla ja heidän kommenttibokseissa ennen kuin raskaudesta oli edes kerrottu blogissa.

Tehdäänpä nyt yksi asia selväksi. Minä en ole raskaana. Voin myös samalla luvata, että kerron sitten kyllä blogissa, jos joku päivä olen. Pidän tiedon itselläni niin pitkään kuin mahdollista, mutta kerron kyllä. Jos vielä silloin bloggaan kun meille on lastenhankinta ajankohtainen asia, niin kerron kyllä blogissa asiasta hetkenä, jonka ITSE koen oikeaksi.

Haluaisin jokaisen naisen puolesta vedota ihmisiin tällä postauksella. Ei ole kenenkään oikeus udella lapsijuttuja. Ei ollenkaan. Korkeintaan lähimmiltä ihmisiltä saa asiaa kysyä, mutta kaikkien muiden kohdalla pitäisi olla sen verran käytöstapoja, että antaa asian pysyä yksityisenä.

En tiedä tekeekö ihmiset tätä pahantahtoisuuttaan vai vaan älytöntä uteliaisuuttaan, mutta miettikääpäs näitä asioita.

Joillekin lapsien saaminen ei olekaan ihan yhtä helppoa kuin toisille. Toiset raskautuvat suunnilleen aivastuksesta. Toiset eivät saa koskaan kokea biologista äitiyttä. Siinä missä joku voi ihan "hyväntahtoisesti" udella, että noooo, millonkas pikkujalat tepsuttelee menemään, voi tuo lause tuntua aivan kamalalta kysymyksen kohteelta. Mitäpä jos siellä toisessa päässä on unelmoitu lapsista jo vaikka pari vuotta, takana on jo useita keskenmenoja, ja aihe ajanut parisuhteen ja oman mielenterveyden kriisin partaalle? Tai vaikka jos ihminen on haaveillut lapsista jo vuosia, mutta ei ole tavannut oikeaa isää niille lapsilleen? Onko se oman uteliaisuuden ruokkiminen sen arvoista, että oikeasti tekee noin pahaa toiselle ihmiselle?

Lapsia ei tehdä. Niitä saadaan. Jos on onnekas, ja kaikki menee hyvin.

Vaikka lapsisuunnitelmat eivät vielä olisi ajankohtaisia tai ei ole ollut hankaluuksia vauvan saamisen kanssa, voi tuollainen kysymys satuttaa aivan valtavasti tai aiheuttaa aivan turhaa painetta ja itseinhoa. Lasten hankinta on jokaisen, AIVAN JOKAISEN, yksityisasia, jota tulisi sellaisena kunnioittaa. Joku haluaa seurustella vuosia ennen kolmannen ihmisen tuomista suhteeseen. Toiset haluavat lapsia mahdollisimman pikaisesti. Lasten saamisessa ei ole "oikeaa tapaa", vaan jokainen tekee omalla sydämellään ja järjellään, omassa aikataulussaan ja itselleen sopivalla tavalla. Antakaa jumalauta tehdä!

Mun on pakko sanoa, että olen lähipiirissä seurannut niin paljon vaikeuksia ja raskaitakin hetkiä mitä tulee lapsiin, että en käsitä, miten joku on niin julma ja ärsyttävä ihminen, että tuollaista heittelee tuntemattomalle ihmiselle. Mitä vaikka olisin raskaana? (Jumalauta korostan vielä kaikista tyhmimmillekin, että en ole.) Mutta mitä jos olisin? Koska olen bloggaaja, enkö minä saa kokea normaaleja pelkoja ja normaaleja onnellisuuden tunteita?

Jos minä olisin nyt raskaana, haluaisin pitää asian kaikilta ainakin kolme kuukautta. Haluaisin, että se olisi minun ja mieheni salaisuus, meidän oma onni, jonka saisimme elää täysillä vaan kahdestaan alkuun. Kolmen kuukauden kohdalla voisin ajatella, että jaamme asian perheelle ja lähimmille ystäville ja vasta kun näkyviä merkkejä olisi mahdotonta piilotella, asian saisi tietoonsa kaikki muut. Lapsen saaminen on varmaan tämän elämän suurin onni, ja jokaisella, AIVAN JOKAISELLA, pitäisi olla oikeus nauttia siitä asiasta yksityisesti, parisuhteessa tai yksin, mutta joka tapauksessa ilman ulkopuolisia.

Vaikka ei tarkoittaisi asiaa pahalla, niin mitä kysymyksellä aiheuttaa? Raskaana olijalta vie oikeuden siihen yksityisyyteen, siihen yksityiseen onneen, jonka moni haluaisi varmasti pitää itsellään. Sillä lisää raskaana olijalle pelkoa ja ahdistusta, jota varmasti moni kokee. Mitä jos raskaus ei kestä, mitä jos jokin menee pieleen? Moni ei varmasti jaa ilouutista heti ihan vaan ja ainoastaan pelosta. Ja se on täysin ymmärrettävää.

Entäpä naiselle, joka ei ole raskaana? Kysymys voi olla oikeesti kivulias aivan eri syistä. Olenko lihonnut niin, että joku ajattelee näin? Miksen ole raskaana, enkä edes haaveile lapsista, pitäisikö minun, olenko jotenkin epäonnistunut naine? Itse pystyn omalla kohdallani ylittämään kysymyksen olankohauksella, mutta olen vierestä seurannut lapsettomuustaistelua, joka oli todella rankkaa ystävälle. Silloin tuollaiset kysymykset aiheuttivat muuten valoisassa ja iloisessa ihmisessä suuria itsetutkiskelun ja itseinhon hetkiä.

Älkää jumalauta kyselkö tai spekuloiko toisten raskauksilla, se on tunteetonta, turhaa ja jopa julmaa.

Haluaisin ajatella, että raskaus on pariskunnan ja heidän perheiden kauneinta aikaa. Jokainen tuntematon malttaa kyllä odottaa tietoa sitten vähän pidempään. En haluaisi, että äitini saisi joskus tietää mahdollisesta raskaudesta jostain saatanan blogikommentista.

Minä haluan lapsia. Tulevaisuudessa. Muuttoni Kuopioon tai löysä neule ei tarkoita sitä, että olisin raskaana. (Löysiä neuleitähän olen pitänyt vasta öööö, seitsemän vuotta :D) Tällä hetkellä tilanne on se, että olen vasta valmistunut yliopistosta ja löytänyt mahtavan työpaikan. Nyt ei lapsi ole aktiivisesti ihan tämän hetken haaveissa. Sitten kun se on, se ei vielä silloinkaan ole blogini lukijoiden "asia". Sitten jos minä joku päivä täräytän blogiin kuvan, jossa on pyöreä vauvamaha ja asiaan liittyvä teksti, jossa minä selkeästi ilmaisen olevani pieniin päin, saatte luvan spekuloida, jos elämänne sisältö sitä tarvitsee välttämättä. Todennäköisesti näin päivittäin itseään blogiin kuvaavana en pystyisi mahdollista raskautta piilottamaan hirveästi yli viiden kuukauden. Joten asiaa voitaisiin sitten puida ainakin neljä kuukautta. Siinähän ehtii jo kyllästymään.

Joten voitaisko jättää tällaiset saatanan tunteettomat ja typerät kysymykset pois? Ei vaan tästä blogista, vaan ylipäätäänkin. Haluaisin vaan, että jokainen asiaa spekuloiva ja kyselevä miettisi kohdalleen tilanteen, jossa on saanut juuri neljännen keskenmenon (tätä en todellakaan toivo kenellekään) ja tuiki tuntematon ihminen tulisi utelemaan lapsiaikeita? Ehkä jokunen jättää kysymyksen kysymättä tulevaisuudessa ajateltuaan asiaa.

En tule koskaan ymmärtämään, miten oma uteliaisuus voi käydä toisen loukkaamisen edellä. Sama kun kotiosoitteeni selvittäminen taannoin, en vaan ymmärrä tiettyjä kysymyksiä. Se, että nainen on 25+ ei tarkoita, että häneltä saa alkaa kyselemään munasolujen hedelmöittymisistä. En edes lähde siihen, kun jotkut neidit ja rouvat kokevat olevansa parempia naisia tai ihmisiä, koska ovat äitejä. Se vaatisi jo oman avautumisen aiheesta "nainen on naiselle suttakin pahempi petoeläin".

Mielestäni tuntemattoman ihmisen raskauden utelu on pikkusieluista ja osoittaa vain ja ainoastaan ääretöntä sosiaalista lahjattomuutta ja typeryyttä. Olkaa fiksumpia.

Vastauksena: Minimungosta saa onnitella sitten se joku kaunis päivä, jos tiedon moisesta olennosta täällä jaan.

Kommentit

Ansku (Ei varmistettu)

Kiitos tästä kirjoituksesta. <3 Itse lapsettomuuden kokoneena voin allekirjoittaa aivan täysin tuon, miten paljon utelut voivat satuttaa.

It's not a phobia

Hyvä kirjotus, toi on niin totta! Mä oon 26v, mulla on univaikeuksia ja oon huomannut, että jo yks alkoholiannos päivässä häiritsee mun unia (=en nuku seuraavana yönä). Mutta mitäs sit kun joku tarjoaa illallisella viiniä tai juhlissa skumppalasia enkä ota? En edes pikkasen? "Se on varmaan raskaana!" No en ole! Ja vaikka olisin niin kertoisin kun on se aika, älä kysele tai spekuloi! Mutta että mun pitäis jokaiselle selostaa, että kyllä, univaikeuksia, kyllä, yksikin lasillinen, juu ihan hiljattain on yhtäkkiä tällainen alkanut. Kerran 1,5v sitten oltiin työkavereiden kanssa afterworkeillä enkä juonut kuin kokista, koska mulla oli seuraavana päivänä rakkaan ihmisen hautajaiset. Ja tiskillä työkaveri kysyy "Niin, saako sua siis onnitella?". No ei, ei saa, menen huomenna hautajaisiin! Voi nyt hyvänenkin aika!

Erika (Ei varmistettu)

Samaa mieltä tuosta asiasta, mikään ei ole raivostuttavampaa kuin ihmiset jotka kyselevät koskas niitä lapsia alkaa tulemaan, ja monta meinaan hankkia. Kuitenkaan ei tuotakaan saisi yleistää että lapset ovat tämän elämän suurin onni, koska se ei sitä kaikille ole. Itse en halua lapsia ollenkaan, en vain näe että se parantaisi mun elämänlaatua millään tavalla, päinvastoin. Ja silti elän täyttä ja onnellista elämää. (Enkä vihaa lapsia, vaikka en niitä itselleni haluakaan!)

Greta (Ei varmistettu)

Erika, INDEED!!! En ole koskaan halunnut lapsia, en halua niitä nyt enkä todennäköisesti halua niitä tulevaisuudessakaan. Olen "jo" 32 ja kuullut viimeiset pari vuotta sitä osalta lapsellislta kavereilta, miten aika loppuu kohta. Ja "mitäs jos 10 vuoden päästä haluatkin lapsia, ajattele miten sua harmittaa ettet tehnyt niitä aikaisemmin" ja muuta idioottimaista paskaa. Ensinnäkin, kyllä, olen ajatellut asiaa, mutta tullut samaan tulokseen ettei ne lapset paranna mun elämänlaatua. Toiseksi, en ole meedio, en voi tietää jos 10 vuoden päästä harmittaa etten alkanut pelaan tennistä 30-vuotiaana, mitä sitten, se asia täytyy vaan hyväksyä että juna meni jo, ja tein päätökseni silloisella parhaalla tiedolla. Jumalauta tää nostaa aina mun verenpaineen. Osa kavereista on jopa sitä mieltä, että lapsia kannattaa tehdä vähän niinku "varoiksi", kyllä niitä sitten rakastaa kun sen on saanut.

Kaikki tämä äitien ja isien suustaan päästämä saasta on jopa saanut mulla aikaan vastareaktion: en varmasti, ihan vaan vittuillakseni, hanki lapsia. Kiusaksi.

Lil (Ei varmistettu)

Tää asia on aina raivostuttanut. Ja minusta edes läheisimmiltäkään sitä ei sais koskaan kysyä. Ihan varmasti raskaana oleva hlö kertoo uutisen heti kun haluaa. Minulta on läheinen kysynyt, enkä voinut valehdella. Itse olisin halunnut miettiä asiaa yksin/miehen kanssa rauhassa. Kaikki raskaudet eivät ehkä ole toivottuja, niin miettikääpä siinä tilanteessa, miten kamalaa on kun joku sitä kysyy, eikä itse ole valmis puhumaan asiasta.

sannahelmiina

Mä oon ihan samaa mieltä siitä, että pääasiassa asia kuuluu niille läheisillekin vasta siinä pisteessä, kun siitä halutaan heille ilmoittaa. Ite täytän 23 ja opiskellaan poikaystävän kanssa molemmat vielä täyttä päätä ni alkaa aivan pikkusen ottaa hermoon anopin kyselyt siitä, millonka nähdään ultrakuvia yms. Joskus leikilläni illallispöydässä totesin, että meille taitaa tulla vaan koiravauvoja ja siihenpä samainen anoppi päätti ihan selkeesti tuohtuneena todetta, että "ei todellakaan tykkää" siitä mitä just sanoin. Mitähän vittua nyt oikeesti, kun mä oon ihan käsittänyt että se ei ole anopin päätös sitten noin niinkun vähääkään. Ja joo saahan sitä olla mielipide, mutta mun mielestä tollasta mielipidettä ei tarvi sanoa ääneen ainakaan meille. Ja joo ei olla todellakaan edes mietitty, että halutaanko me oikeesti muksuja vai ei ja jos halutaankin sen aika ei ole vielä vuosiin. Nyt on hyvä näin ja aamen.

Petra (Ei varmistettu)

Hahah i feel you Sanna!! Ihanaa tietää etten oo yksin :D Kuullostaa niin omalta anopilta, kuka joka väliin sujauttaa hyvinkin suoraa vihjailua pikku jalkojen tepsutteluista ja siitä kuinka HÄN sitä haluaa. Ihanaa on kun tällaisia "epäsuoria" tiedusteluja ja vihjeitä pamautellaan kahvipöydässä puolen suvun kesken, että varmasti kaikkien mielenkiinto kohdistuu siihen mitä vastaan. Ja kaikista kauheinta on et välillä mieleen pulpahtaa et oonko ite jotenkin huono ihminen kun en niitä lapsia halaja vielä vuosiin. Ihan kun se olis kenenkään muun kun minun itseni ja kumppanini asia! :D

Siina (Ei varmistettu)

Itseäni ärsyttää julmetusti se, kun suuri osa työkavereistani on tällä hetkellä äitiyslomalla ja itsekin poden kovaa vauvakuumetta. Aina pikkuisista kahvipöydässä keskustellessamme pomo kommentoi asiaa, että "kyllä sinäkin vielä saat kokea mistä tässä puhutaan ja millaista on olla vanhempi jne." Ennen kuin voin kuitenkaan itse jäädä äitiyslomalle ja miettiä oikeasti perheen perustamista, niin tarvisin vakituisen työsopparin. Aiheesta on kyllä kiintoisaa puhua, mutta enhän mä nyt pomolleni voi sanoa että joo jään kuule heti äitiyslomalle, kun annat sen vakituisen sopparin... Kalvaa mieltä kun aiheesta haluaisi puhua ja sinällään julistaa maailmalle, kuinka on niin kova vauvakuume, mutta omia fiiliksiä täytyy hyssytellä..

Ja toisaalta, pomon asenne on sellainen et kyllähän jokainen nyt lapsia haluaa ja hankkii. Välillä yhteisneuvotteluissa uhan hävettää pomoni puolesta, kun hän asiakkaalle töksäyttää, että niin teillä ei VIELÄ ole lapsia.

Eldred (Ei varmistettu)

Point taken! Samaan kategoriaan menee sukulaisten ja tuttavien "jokos on joku kiva mies löytynyt" -kyselyt henkilöltä, joka on ollut vuosikausia sinkku, eikä voisi toivoa mitään muuta kuin että se rakkaus löytyisi. Lapsi- ja parisuhdeasioista keskustellessa kanssa tulisi olla supervarovainen.

Tuija (Ei varmistettu) http://www.tuijastateofmind.blogspot.fi

Totta joka sana.. Hyvä anna! :-) eihän lapset edes ole mikään "elämän tarkoitus". Jos elää onnellisesti parisuhteessa, ei se tarkoita että heti olis lapsia tulossa.. Tai edes ollenkaan.

Minttu-Maaria (Ei varmistettu) http://nainentummissa.blogspot.fi

Erittäin hyvä kirjoitus. Mä olen ollut vapaaehtoisesti lapseton ja vauvautelut koin ihan kamalana painostuksena... Alkoi tulla tunne, että en ole naisena riittävä, kun en ole lapsia "tehnyt", juurikin tuo nainen on naiselle susi- ilmiö tuli ilmi aika karustikin. Monesti vauva-asiaa kysyttiin juuri sellaiseen hassuttelevaan tapaan muka viattomasti, mutta minä en kertakaikkiaan siedä, eikä kenekään pitäisi sietää vauvauteluita missään muodossa. Sitten aloinkin tokaista kaikille, että onko sulle tullut mieleen, että mitä jos ollaan yritetty vauvaa jo vuosia ja että ei voidakaan saada lapsia? Kun keskustelukumppani äimistyi ja alkoi kakoa ja pyydellä anteeksi, niin sanoin, että tilanne ei ole tuo, mutta voisi olla ja että vauva-asiasta ei pidä keneltäkään kysyä. Olin ihan liian pitkään kiltti tyttö, mutta nykyisin paukutan ihan kylmästi luun kurkkuun kaikille typerille kyselijöille.

Suosittelen, että jos joskus olet raskaana, niin pidät sen ekat 3 kk salassa. Koska suosittuna bloggaajana voit joutua vastaanottamaan inhottaviakin kommentteja, vaikka noin iloisesta asiasta olisikin kyse. Mä suojelin itseäni sen ekat 3 kuukautta ja olen päätökseen tyytyväinen! Katsos kun minä, joka en koskaan halunnut lapsia ja olin torpannut kaikki utelut tylysti, olinkin ykskaks (ihmisten mielestä) raskaana :D

Blogisi lukijana toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivon sinulle ihanaa ja onnellista perhe-elämää, joko ilman vauvaa tai vauvalla :)

Sanna (Ei varmistettu)

Ehkä vähän asian vierestä mut miten söpö sana minimungo. En kestä. Mutta joo, mustakin on asiatonta alkaa tollasia utelemaan ja antaa ihmisten kertoa uutisensa kun ovat siihen valmiita.

Kata (Ei varmistettu)

Hyvä postaus jälleen! Oot fiksu nainen ja sun suorasanaisuus on monelle ujommalle iloksi ! :)

Sanna V. (Ei varmistettu) http://myeverydaymomentsbysv.blogspot.fi/

Amen! Itse olen vapaaehtoisesti lapseton ja vastaavat kysymykset ärsyttävät siis ihan muista syistä, mutta joka kerta kun minulta kysellään Koskas tulee jälkikasvua, niin tekisi mieli pitää tämä sama puhe sille kysyjälle. Miten voi olla noin tunteeton ihminen, en ymmärrä! Eikö ihmiset oikeasti osaa ajatella kuinka järjettömän käsittämättömän pahalta tuo kysymys tuntuu niistä ihmisistä, jotka eivät suuresta halustaan huolimatta ole vielä onnistuneet saamaan lasta??

Ja universumi nauraa

Kiitos tästä kirjoituksesta. Täyttä asiaa.
Olen aina ihmetellyt, miksi ihmisillä on tarve muiden raskauksia kysellä/kytätä. Millä logiikalla se ulkopuolisille kuuluu.

northern soul (Ei varmistettu)

Mä vapaaehtoisesti lapsettomana sanon suoraan, että ei tule lapsia. Muutama vaivautunut hiljaisuus sukujuhlissa ollut. Ensin kysellään tökerösti, ja sitten vastaus koetaan kiusalliseksi!

Eniten harmitti kuitenkin kaverit, jotka naimisiin mentyäni vihjailivat lapsista ja jopa kuvittelivat, että olin jo raskaana. Siis samat tyypit, joista osan on tuntenut yläasteelta asti, eli 20 vuotta, ja jotka varmasti tietävät, etten lapsia halua. Tuli tunne, että onpa minua kuunneltu ja otettu vakavasti.

Vielä sellainen loppukaneetti, että olen lastenhoitaja ja tosi hyvä ja pidetty sellainen :D

Liisa (Ei varmistettu)

Mä niin arvostan sua.

Anna IV (Ei varmistettu)

Hyvä purkaus. Toivottavasti vaan oikeat ihmiset lukevat tämän.

Minttu (Ei varmistettu)

Tuohon raskauskyselyyn voi olla yhtenä syynä se, että edellisessä postauksessa sulla on muutamassakin kuvassa vatsa aika pystyssä (siis oikeasti varmaankin villapaita) ja löysempien vaatteiden käyttö viittaa joidenkin mielestä raskauteen. Samoin jos roikottaa laukkua "sopivasti" sivullaan.
Ei ehkä tarvitse pillastua aiheesta hirveästi, vaikka se onkin joillekin naisille kovin herkkä aihe. Pitäisi muistaa se, että itse esittelet itseäsi blogissasi. Vaikea tie.

Anna (Ei varmistettu)

Minä en ole koskaan esitellyt blogissa "raskauttani". Käsittääkseni myös bloggaajalla on oikeus valita aiheet, joita blogissa käsittelee. Enkä minä ainakaan menisi kadulla kysymään tuntemattomalta ihmiseltä, jolla neule on vähän koholla, että joko on pulla uunissa. Miksi te saatte sitä minulta kysyä? Tai keltään muultakaan?

Mirka/GoneWithTheNails (Ei varmistettu) http://gonewiththenails.blogspot.fi/

Mun piti oikein mennä kattoon et saako niistä kuvista vauvamaha. No saa hyvällä mielikuvituksella, mutta ei olis tullu kyllä pieneen mieleenkään kun katoin ne kuvat. Ja samaa mieltä oon sun kanssa Anna. Me ollaan oltu 11 vuotta yhdessä ja enään ei kukaan juurikaan utele. Itse ylipainoisena ( paino vaihtelee) saan hirveän stressin näytänkö nyt jossain vaatteessa odottavalta äidiltä .Hirvee pelko siitä, että tullaan onnittelemaan ja saan todeta, että oon vaan läski.

Hei... Jos marraskuussa kulkee neule päällä, onhan se nyt selvä merkki lisääntymisestä. :D
Tämä kertoo enemmän kyselijöistä itsestään. Vauvakuumeinen näkee mahoja vähän jokapuolella. Naapurinsetä maha niin söpösti pystyssä, onko poika vai tyttö?!
Oikeesti. Kukapa tähän kyselijään ei ois törmännyt. Ilmastointiteipille taas käyttöä.
Otan osaa:D

Anna (Ei varmistettu)

:D:D:D:D:D

Reetta (Ei varmistettu)

Aiheeseen liittyen, todella koskettava ja rankka tarina allaolevan blogin nuorella parilla. Olen ehdottomasti samaa mieltä. Raskaudesta tai mistään siihen liittyvästä ei pitäis udella millään tavalla, tulevat vanhemmat varmasti kertoo kun katsoo ajan itselleen sopivaksi, eikä kellään muulla pitäis olla asiaan mitään sanottavaa.

http://vauvatoiveena.blogspot.fi/

kikka (Ei varmistettu)

Naulan kantaan! Oon about samanikäinen kuin sinä ja 5vuoden seurustelusuhde takana. Viimeisen vuoden aikana nää vauvakyselyt on kasvanu ihan älyttömästi ja menee kyllä hermot! Oma asia se on sitten kun niitä hankkii ja koen kyselyt ahdistavina ja painostavina. Työkaverit on sieltä hulluimmasta päästä :P lopetin tupakan polton, olen siis raskaana. Opettelen juomaan 3l vettä päivässä ja ramppaan koko ajan vessassa, olen raskaana. Tekee hirveesti mieli savustettua lohta, olen raskaana. Vatsatauti, ei ku mä oon raskaana. Jne :P nykyään olen ottanut tiukemman vastaustyylin, ei ne kyselyt muuten lopu.

hanna (Ei varmistettu)

Aaah, mä tavallaan odotin koska joku saa päähänsä kysyä sulta moisen kysymyksen! Vaikka olet muuttanut uuteen kotiin, kiva mies vierellä, uusi työpaikka jne... Miten joku voi kyseisistä asioista olettaa sun nyt yks kaks tulevan/ olevan raskaana??!!! MITEN???!!! Itsellä parin vuoden sisään on tullut vastaavia kysymyksiä perusteilla a) mulla on miehen kanssa yhteinen talo b) siinä talossa on yksi "ylimääräinen" huone.( joka on muiden mielestä pakko pyhittää näkymättömälle lapselle). c) menimme keväällä kihloihin. Onnellinen ja iloinen saa olla vain raskaana, muuten tekee suurimman rikoksen näemmä.....

pirre (Ei varmistettu)

Amen!

Alice (Ei varmistettu)

Mun serkku ja hyvä ystävä on 23, seurustelee pari vuotta vanhemman miehen kanssa. Molemmat yliopistossa ja koulu kesken, ja anoppi toivoo jatkuvasti lapsenlapsia. Ystävä on valittanut anopistaan useamman kerran mutten edes uskonut noin törkeän käytöksen olevan mahdollista, ennen kuin itse satuin kahvipöydässä kuulemaan kuinka anoppi manasi julksiesti että kun ei ne ole lapsiakaan vielä saaneet aikaiseksi. Siis voi hyvää päivää, jotain rajaa, ihmiset.

Mari (Ei varmistettu)

Kiitos tästä! Jaksan aina yllättyä ihmisten typeryydestä. Tiedän itsekin että 28-vuotias naimissa oleva nainen on potentiaalinen lapsentekokone, mutta silti koin todella loukkaavaksi, kun viimeisen pätkätyön loppuessa TODELLA monet kokivat tarpeelliseksi vihjailla tai kysellä suoraan, että onkos se nyt lapsentekoaika.

IraCassandra (Ei varmistettu)

Hyvin kirjotettu! Uskon että tää johtuu ihmisten loputtomasta ajattelemattomuudesta sekä kyltymättömästä uteliaisuudesta. Ja toi loppu! Kun jotkut kokevat olevansa parempia ihmisiä kun ovat äitejä, AGREED! Oon huomannu saman, jotenkin hauska ilmiö :D Ja nämä ihmisethän tietävät KAIKEN. Esim. mä lastentarhanopettajana en pääse lähellekään äiti-ihmisen tieto-taitoa koska en ole äiti. Joo, en pääsekään monilta osin, mutta eivät äidit sentään mitään yli-ihmisiä ole, eikä äiteys varsinkaan oikeuta ketään kyselemään muiden perheenlisäys suunnitelmista. Toivottavasti kaikki ymmärtävät tämän postauksen myötä jättää mölyt mahaansa :)

Daphnion (Ei varmistettu) http://daphnion.blogspot.com

Tuttava pariskunta kävi kylässä meillä ja melkein heti kun ovesta olivat päässeet sisään, kysyi miespuolinen vieras, että jokos on pullat uunissa? Pöyristyttävää. Viime vuonna oltiin samoissa pippaloissa kuin tämä mies ja silloin hän laittoi käden vatsalleni tunnustellakseen onko siellä vauvoja. Kuinka jotkut kehtaa?

Kata (Ei varmistettu)

Huh. Kuvottavaa käytöstä!

bitter (Ei varmistettu)

Vaikkei raskaudesta kysyminen kaikkein korrekteimpia kysymyksiä olekaan, niin ei siitä noin isoa hernettä nenään pitäisi vetää. Pidät kuitenkin suosittua blogia, avointa päiväkirjaa jonka jaat tuhansien ihmisten kanssa. Eikö juuri tämä ole uteliaisuuden ruokkimista? Miksi pidät julkista blogia jos et kestä sen mukana tuomaa julkisuutta?

Anna (Ei varmistettu)

Luepa vaikka alkuun nämä kommentit niin ehkä sitten ymmärrät, miksi ihmiset "ottavat herneen nenään". Tai miksi itse naisena koen tämän periaate-jutuksi.

bitter (Ei varmistettu)

Luin kyllä kommentit, mutta mielestäni et siti vastannut kysymykseeni. Kaikki kommentoijat eivät kuitenkaan aina ole samaa mieltä kanssasi, ja julkisena bloggaajana sinun pitäisi ymmärtää muunkinlainen kommentointi kuin myötäilevä. Tajuan kyllä (naisena itsekkin) kuinka ärsyttäviä esim. sukulaisten kyselyt mahdollisesta jälkikasvusta voivat olla. Edelleen painotan kuitenkin sitä, että julkisuuteen hakeutuneen ihmisen ei pitäisi noin kovasti loukkaantua. Sinähän kirjoitat elämästäsi, jaat sen julkisesti blogissasi, joten onko raskauskysely todella niin ihmeellinen?

Suvi (Ei varmistettu) http://www.ourhomenest.blogspot.fi

Menikö sulta nyt jotenkin ohi, ettei Anna pitänyt tätä pelkästään henkilökohtaisena asiana, vaan puhui yleisellä tasolla? Siis nimenomaanhan pahiten uteluista "vetävät herneen nenään" juurikin ne ihmiset joita asia oikeasti satuttaa lapsettomuuden, keskenmenojen tai muiden traumaattisten tapahtumien kautta.
Anna vielä erikseen painotti, ettei loukkaannu tässä pelkästään tuosta yhdestä tietystä kommentista, joka hänelle osoitettiin.

Anna (Ei varmistettu)

On. Koska kohteliaisuussäännöt koskevat tuttuja ja tuntemattomia yhtä lailla. Lisäksi, korjaisin hieman. 2008 ei kukaan hakeutunut julkisuuteeen kun alotin bloggaajana. Minä en halunnut julkisuutta. Se tuli tässä mukana yllättäen, mutta en ole antanut sen olla syy lopettaa.
Tämä sama asia pätisi kyllä kehen tahansa naislaulajaan. Vaikka on selitettävissä miksi ihmiset utelee, se ei ole OIKEIN.

Uuulalaaah (Ei varmistettu)

Myös julkisen blogin pitäjällä on oikeus yksityisyyteen ja myöskin mielipiteeseen siitä, että mikä on korrektia käytöstä ja mikä ei ja siitä saa vetää herneen nenään, jos siltä tuntuu. Julkisen blogin pitäjällä on myös täysi oikeus päättää mitä hän blogiinsa kirjoittaa ja mitä haluaa elämästään jakaa, ihan niinkuin meillä muillakin ihmisillä ketkä eivät blogia kirjoittele. Julkinen asema tai blogi ei aseta ketään eriarvoiseen asemaan.

Johanna (Ei varmistettu)

Juuri näin! Julkisuudessa oleminen ei poista kenenkään ihmisoikeuksia, vaikka hämmentävän moni tuntuu niin ajattelevan. Jokainen joka kokee että on ok kysellä mitä sattuu, voi sitten itse miettiä miltä tuntuu jos täysin tuntematon kyselisi (ja vieläpä anonyymilla viestillä) että mites ne lapsenhankinnat ja hei onko menkat ja niin mitenkäs toi sun ovulaatio jaksaa. Vieläkö olisi omasta mielestä kivaa? Empatian puute ja kyvyttömyys asettaa itsensä toisen ihmisen kenkiin (riippumatta siitä onko tämä julkisuudessa vai ei) on inhimillisyyden puutetta.

bitter (Ei varmistettu)

Nyt kannattaisi hieman löysätä sitä nutturaa.. Kysyin mielestäni ihan asiallisen kysymyksen, ja sain nyt siihen vastauksen. Kiitos tästä Anna. Olemme selvästi eri mieltä mikä on raja kohteliaisuuteen ja sen puutteeseen. Mitäpä siitä. Maailmaan mahtuu mielipiteitä. Ja niin, olet oikeassa naislaulajien suhteen. Sama pätee mielestäni yleisesti julkisuudessa oleviin ihmisiin.

Ja Johanna, jos pelkkä kommentointi aiheeseen (ei kysymys/utelu raskaudesta) tekee minusta empatiakyvyttömän ja ja inhimillisyyden puutteesta kärsivän, niin melko pieniä ovat ongelmat maailmassasi. Ihmisoikeudet ovat kuitenkin mielestäni jotain ihan muuta.

Ja niin, on multa kysytty monestikin lapsenhankitasuunnitelmista, tietyn ikäisiltä naisilta sitä vaan usein kysellään. En ole loukkaantunut. Miksi olisin? Ovulaatio ja kuukautiset liikkuvat vähän eri kastissa, enkä näistä ole sanaakaan sanonut.

Sellainen pointti vielä loppuun, että elämä on huomattavasti helpompaa kun ei loukkaannu kysymyksistä jotka esitetään viattomasti ja ihan hyvää tarkoittaen.

Anna (Ei varmistettu)

Ei ole olemassa raskausutelua, joka olisi hyvään tarkoitukseen. Vaikka ei haluaisi satuttaa sillä, ei se ole hyvään tarkoitukseen. Ainoa tarkoitus on oman uteliaisuuden täyttäminen, joten sekään ei ole hyvä tarkoitus. Jos nyt ajatellaan, että joku haluaa vaan sydämestään onnitella, niin ei kysyminen siltikään ole hyvään tarkoitukseen. Se kysyminen vie pois oikeuden itse päättää milloin kertoo ja miten kertoo. Siksi ei pitäisi kysyä raskaudesta. Ikinä. Koska sille ei yksinkertaisesti ole hyvää tarkoitusta.

Anna (Ei varmistettu)

Kiitos <3

Elina (Ei varmistettu)

Mielestäni naiselta ei koskaan, oikeasti ei koskaan saa mennä kysymään raskaudesta. Ei edes sellaiselta, joka on julkisuudessa.

Katie (Ei varmistettu)

Minulla on kaksi rakasta lapsipuolta, joita kutsun lapsikseni. Ihmiset kysyvät milloin teen "omia"...??!! Onko kaksi murkkua joitain vieraita, jotka olen ryöstänyt koulun pihasta?

Sanni (Ei varmistettu)

Me ollaan miehen kanssa pidetty yhtä jo melkein seitsemän vuotta ja joidenkin mielestä meillä pitäis olla tyyliin kuusvuotia kersa tossa jaloissa pyörimässä :D Ite olin aiemmin vähän skeptinen lasten suhteen, ne kun nimenomaan saadaan eikä noin vaan hankita ja miljoona asiaa voi mennä pieleen. Mutta kyllä se biologinen kello näköjään alko täälläkin vihdoin tikittää ja nyt ollaan miehen kanssa puhuttu että seuraava elämänvaihe vois olla se vauva, jos sellainen meille suodaan.

Anoppi kyseli joskus, mutta on ymmärtänyt lopettaa, kun tein selväksi, että niitä tulee sitten kun tulee ja varmasti kerrotaan sulle ennen ku oon laitokselle puhisemassa. Kaveripiirissäkin kaikkien mielestä on jotenkin tosi ankeeta, ettei olla vielä menty naimisiin (eikä mennäkään) eikä olla hankittu niitä lapsia. Vaan yhdellä mun kaverilla on lapsi ja yksi kaveri onkin sanonu, et hän haluis melkein itsensä puolesta, että saisin lapsen, koska sit hän vois ikäänkuin elää mun kautta (kun omaa miestä ei oo ollu vuosiin).. what! :D

Lisäks toiset kyseli just tältä lapsen saaneelta kaverilta, että milloinkos hankitte hälle sisaruksen. Niin kaveri vastas et ens kesänä ois tarkotus ryhtyä hommiin. Ihan ku se kävis ku vettä vaan! Ja just toi on niin totta, että kaikki ihmiset ei nyt vaan halua/voi tulla raskaaks, niin paskaako se sun maailmaa hetkauttaa, eli älä kysele. Mä en oo kysyny edes lähimmiltä ystäviltä ja mun äiti ei oo koskaan kysyny multa. Kiitos hänelle <3

Annika (Ei varmistettu)

Oon niin samaa mieltä. En kysy edes ystäviltäni ennen kuin itse ottavat puheeksi mahdolliset lapsihaaveensa. Silloinkaan en kysele joko on vauva aluillaan... Luotan siihen että saan tietää ajallaan. Mulla on kolme lasta ja multa kysellään AINA, aionko vielä tehdä lisää. Kai siinä on joku ajatus, että oon pistänyt homman jo niin ranttaliksi että alan nyt synnyttää säännöllisesti :D Sit ihmiset naurahtaa jotenkin helpottuneina kun kerron ettei lisää enää tule. Edes noissa tilanteissa ei kuitenkaan tunnu luontevalta esittää vastakysymystä.

nera (Ei varmistettu)

Näin juuri- noin henkilökohtaista asiaa utelemassa ei voi kuin loukata parhaimmillaankin! Ja itse asiassa olisi mahtava lukea, jos joskus viitsit kirjoittaa aiheesta: miksi jotkut kokevat olevansa parempia ihmisiä, jos heillä on lapsia;).

Laura (Ei varmistettu)

No johan on !!! Oot aiemminkin avoimesti kertonut että haluat tulevaisuudessa lapsia, mutta yllätyin että ihmisiä todella on, joita kiinnostaa NO MILLON ja oishan nyt jo tms. What:D pidät tosiaan omana ja miehesi tietona tämmösen mahdollisen tulevan uutisen mahdolisimman pitkään;D härrekyyd luulis meiän kaikkien (suurin osa naisia kuitenkin!!) lukijoiden ymmärtävän tämä. Vielä kun on muutenkin maailman ja ympäristön paineet samaan asiaan viitaten mielessä.
On noita ääliöitä... muista että täällä on meitä jotka nauttii sun päivittäisten sekoilujen (:D)- ja onnellisuus juttu kirjotuksista ilman turhia takertumisia ja spekulointeja!
Lippu korkeella, kaikkea hyvää.

Kiiran palsta

Hyvä postaus!

Näin itsekin tuon kommentin edellisessä postauksessa ennenkuin kirjoitit tämän tekstin, ja kyllä se kysymys särähti omaan korvaan ja pahasti.

Niina (Ei varmistettu)

Aamen! Näin vapaaehtoisesti lapsettomana näitä uteluita saa kuulla jatkuvasti. Ihan jopa kuulustelu meiningillä kysellään, ettenkö kykene edes saamaan lapsia, vai missä VIKA. Ihmisten, varsinkin naisten, on todella vaikea ymmärtää, jos joku ei vaan halua lapsia ja päätös on ihan omaa vapaata tahtoa, eikä esimerkiksi miehen painostusta. Ja toki ollaan täysin varmoja, että mieli muuttuu vielä jossain vaiheessa...

Onhan se raivostuttavaa, mutta nykyään osaan suhtautua asiaan ilman mieleni pahoittamista ja kuittaan asian karvaisilla lapsilla :D

Pages

Kommentoi